Kuolinvuoteella

Jos et ole lähienen niin miksi sinun on vierellä oltava. Oletko hoitaja? Riippuu kuolevasta, onko hän uskovainen, ateisti, vanha, nuori ym. Jokainen tilanne on ainutlaatuinen.

Siksi että haluaisin vielä viime metreillä olla johdattamassa hän Jeesuksen luo, sillä en ole varma, että hän uskoo Jeesuksen tulleen ristiinnaulituksi hänen takiaan. Hän on ihana ihminen ja pelkään pahoin, että hän uskoo, että hän oman hyvyytensä, kiltteytensä ja vähäisten "syntiensä" takia pääsee taivaaseen. Vaikka juuri ne voivat itse asiassa erottaa hänet Jumalasta. Sellainen ihminen ei välttämättä koe tarvitsevansa Jeesusta syntien sovittajaksi.

En haluaisi, että hänen paikkansa taivaassa jää tyhjäksi ainakaan sen takia, etteikö hänelle olisi kerrottu iäisyyden kannalta tärkeitä asioita. Jos minä puhuisin hänelle vielä, on se sitten Jumalan vastuulla, mitä hänessä tapahtuu - ei minun. Voihan hän sanoa minulle, lopeta tai ole hiljaa tai voisksä lähteä tms.

Mä en oikee tiedä noista uskis jutuista, mut tuli mieleen että kuolevaa on hyvä lohduttaa ja rauhotella. Mikä rauhoittaisi hänen mieltään?

Voisitko kysyä, josko hän haluaisi jutella jostain tietystä asiasta? Tarvitseeko hän apua jossain asiassa?

Eikö uskovaisen olisi hyvä uskoa, että jokainen on hyväksytty juuri sellaisenaan? Sinäkö asetat ehtoja? Etkö voisi hyväksyä häntä sellaisenaan ja jättää tuomitsemisen muille?

> Miten kuolinvuoteella kuuluu käyttäytyä? Kun ei ole läheinen kuolevan kanssa. Kuoleva on vielä tajuissaan, väsynyt ja kivulias? <

Hyvät hyssykät! Ei todellakaan ole sinun tehtäväsi kiusata väsynyttä ja kipuisaa kuolevaa, jos et ole hänelle läheinen etkä edes tiedä miten kuolevan seurassa käyttäytyä.

Korkeintaan voit hoitajien välityksellä kysyä kuolevalta, jaksaako ja haluaako hän ylipäätään ottaa sinut vastaan. Jos ei jaksa/halua, niin asia on sillä selvä. Pysy poissa ja anna hänen kuolla rauhassa.

Sairaalapapit ovat olemassa sitä varten, että keskustelevat taivasasioista kuolevan kanssa. He antavat myös viimeisen ehtoollisen, jos kuoleva niin halua.

Sinun tehtäväsi se ei missään tapauksessa ole.

Alkup. viestin on pakko olla provo!!! Mieheni nukkui pois hiljattain HUS:n teholla ja läsnä olivat minä lapset. Sinne ei tosin muita kuin lähiomaisia olisi päästettykään. Mielestäni osoittaisi käsittämätöntä julmuutta ja itsekkyyttä tunkea kuolinvuoteelle julistamaan omaa uskoaan. Jos kuoleva on kristitty ja tuntee viime hetkillä tarvetta uskonasioille, sitä varten löytyy tarvittaessa sairaalapastori.

Olen samaa mieltä. Monet "uskonlahkolaisista" on täysin aivopesty häikäilemättömästi hyväksikäyttämään vaikeasti sairaita, kuolevia ihmisiä että nämä testamenttaisivat omaisuutensa lahkolle. Näitä tapauksia on pilvin pimein.

On todella härskiä tunkea lähimmäisen kuolinvuoteelle julistamaan omaa uskoaan.

Vanhoillislestadiolaiset kaiketi "saarnailevat " kuolevan syntejä anteeksi, että kuoleva pääsisi taivaaseen.

Eikö sitten teistä olisi ihanaa, jos kuolevas pääsisi iankaikkiseen ihanaan taivaaseen eikä joutuisi tuomiopäivän jälkeen kadotukseen?

Luuk. 16. Lasaruksen oli hyvä osa ja miehen, joka ei häntä ollut eläessään auttanut, oli huonopi osa. He olivat tuonelassa, selväsi toinen ikävässä ja toinen saamassa lohdutusta.

-En osannut - ehkä en. Hän kuoli jo kesäkuussa, enkä tiedä, miten hänen lopulta kävi. Kiitos vinkeistä silti.