Miten kuolinvuoteella kuuluu käyttäytyä? Kun ei ole läheinen kuolevan kanssa. Kuoleva on vielä tajuissaan, väsynyt ja kivulias?
Kuolinvuoteella
En osaa
11846
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Jos et ole lähienen niin miksi sinun on vierellä oltava. Oletko hoitaja? Riippuu kuolevasta, onko hän uskovainen, ateisti, vanha, nuori ym. Jokainen tilanne on ainutlaatuinen.
Siksi että haluaisin vielä viime metreillä olla johdattamassa hän Jeesuksen luo, sillä en ole varma, että hän uskoo Jeesuksen tulleen ristiinnaulituksi hänen takiaan. Hän on ihana ihminen ja pelkään pahoin, että hän uskoo, että hän oman hyvyytensä, kiltteytensä ja vähäisten "syntiensä" takia pääsee taivaaseen. Vaikka juuri ne voivat itse asiassa erottaa hänet Jumalasta. Sellainen ihminen ei välttämättä koe tarvitsevansa Jeesusta syntien sovittajaksi.
En haluaisi, että hänen paikkansa taivaassa jää tyhjäksi ainakaan sen takia, etteikö hänelle olisi kerrottu iäisyyden kannalta tärkeitä asioita. Jos minä puhuisin hänelle vielä, on se sitten Jumalan vastuulla, mitä hänessä tapahtuu - ei minun. Voihan hän sanoa minulle, lopeta tai ole hiljaa tai voisksä lähteä tms.
Voi jeesus, sun juttujas. Ai, sinun pitäisi vielä viime metreillä johdatella joku ,ei sinulle läheinen, jeesuksen luo? Eiköhän tämä kuoleva pääse jeesuksen luo ihan ilman sinun johdattelujasikin, jos sellainen jeesus nyt on olemassa. Kauheinta mitä itse voisi kuvitella olisi se, että kivuissa olevana tarvitsis vielä kuunnella jonkun saarnaa jumalasta, kun vierelle haluaisi jonkun itselle rakkaan vaan pitämään kädestä kiinni. Toiset ns.uskovaiset kyllä ovat kuin korppikotkat ja "haistavat" kuoleman läheisyyden, ja ryntäävät paikalle muka pelastamaan, vaikka tarkoitus on vaan kerätä itselleen lisäpisteitä käännyttämisestä.
Kuvittelet vastuusi pikkuisen liian suureksi...
Ikinä pidä mennä tuputtamaan uskonasioitaan ja vakaumuksiaan kuolevalle. Ei ikinä. Joskus potilas haluaa puhua itse, ja siinä ei ole mitään väärää silloin mutta ei ikinä saa tuputtaa. Muutaman kerran kuoleva potilas on ottanut puheeksi sen, että haluaa että pappi käy ja antaa ehtoollisen ja se on järjestetty.
Läsnäolijoiden tehtävä on parantaa potilaan oloa esim lukemalla, tekemällä asento hyväksi, viilentämällä jos liian kuumaa jne... ja huolehtimalla että potilaalla on mahdollisimman hyvä olo. ei kipuja ( lääkärin huolehdittava että lääkitys on riittävä, kipulääkkeissä ei pidä säästellä. Mieliruokia ja juomia, hyvä perushoito, suun hoito. Kaiken kaikkiaan turvallinen olo potilaalle.
Mä en oikee tiedä noista uskis jutuista, mut tuli mieleen että kuolevaa on hyvä lohduttaa ja rauhotella. Mikä rauhoittaisi hänen mieltään?
Voisitko kysyä, josko hän haluaisi jutella jostain tietystä asiasta? Tarvitseeko hän apua jossain asiassa?
Eikö uskovaisen olisi hyvä uskoa, että jokainen on hyväksytty juuri sellaisenaan? Sinäkö asetat ehtoja? Etkö voisi hyväksyä häntä sellaisenaan ja jättää tuomitsemisen muille?
Vastasin jo kerran, muttei se tullut tänne tai sitten tuli, muttei ole enää.
Niin itsekin ajattelin, että olis hyvä rauhoitella ja lohduttaa, mutta kun taivaaseen ollaan kovin menossa, vaikkei Jeeusta sen koommin tunnustettais Herraksi.
Hän ei jaksa jutella. Voin toki kysyä, mutta harvassa rupee sanat olemaan. Puhuminenkin käy voimille.
MInä en voi kenellekään mitään ehtoja asetella saatikka tuomita, mutta niin olen ymmärtänyt, ettei taivaaseen mennä ilman Jeesusta. Ei siis mennä omin voimin. Kysymys ei ole minun hyväksymisestä... Tottakai minä ihanan ihmisen hyväksyisin, mutta ei minulla ole valtuuksia passittaa ketään kumpaankaan paikkaan. Se tehtävä on uskottu nimen omaan Jeesukselle, hyväksymme me sen tai emme.
> Miten kuolinvuoteella kuuluu käyttäytyä? Kun ei ole läheinen kuolevan kanssa. Kuoleva on vielä tajuissaan, väsynyt ja kivulias? <
Hyvät hyssykät! Ei todellakaan ole sinun tehtäväsi kiusata väsynyttä ja kipuisaa kuolevaa, jos et ole hänelle läheinen etkä edes tiedä miten kuolevan seurassa käyttäytyä.
Korkeintaan voit hoitajien välityksellä kysyä kuolevalta, jaksaako ja haluaako hän ylipäätään ottaa sinut vastaan. Jos ei jaksa/halua, niin asia on sillä selvä. Pysy poissa ja anna hänen kuolla rauhassa.
Sairaalapapit ovat olemassa sitä varten, että keskustelevat taivasasioista kuolevan kanssa. He antavat myös viimeisen ehtoollisen, jos kuoleva niin halua.
Sinun tehtäväsi se ei missään tapauksessa ole.
Alkup. viestin on pakko olla provo!!! Mieheni nukkui pois hiljattain HUS:n teholla ja läsnä olivat minä lapset. Sinne ei tosin muita kuin lähiomaisia olisi päästettykään. Mielestäni osoittaisi käsittämätöntä julmuutta ja itsekkyyttä tunkea kuolinvuoteelle julistamaan omaa uskoaan. Jos kuoleva on kristitty ja tuntee viime hetkillä tarvetta uskonasioille, sitä varten löytyy tarvittaessa sairaalapastori.
Olen samaa mieltä. Monet "uskonlahkolaisista" on täysin aivopesty häikäilemättömästi hyväksikäyttämään vaikeasti sairaita, kuolevia ihmisiä että nämä testamenttaisivat omaisuutensa lahkolle. Näitä tapauksia on pilvin pimein.
On todella härskiä tunkea lähimmäisen kuolinvuoteelle julistamaan omaa uskoaan.
Vanhoillislestadiolaiset kaiketi "saarnailevat " kuolevan syntejä anteeksi, että kuoleva pääsisi taivaaseen.
Eikö sitten teistä olisi ihanaa, jos kuolevas pääsisi iankaikkiseen ihanaan taivaaseen eikä joutuisi tuomiopäivän jälkeen kadotukseen?
Luuk. 16. Lasaruksen oli hyvä osa ja miehen, joka ei häntä ollut eläessään auttanut, oli huonopi osa. He olivat tuonelassa, selväsi toinen ikävässä ja toinen saamassa lohdutusta.
-En osannut - ehkä en. Hän kuoli jo kesäkuussa, enkä tiedä, miten hänen lopulta kävi. Kiitos vinkeistä silti.