Lihavuus

Vähän samaa olen ihmetellyt minäkin.. Ja itse siis olen koko ikäni
ollut parikymmentä kiloa ylipainoinen ja laihduttanut pari vuotta
sitten normaalipainoon. Nopean tyydytyksen saamiseen riittää nykyään
hyvin kamppailutreeni sekä puntilla tai hölkällä käynti.
Vanhaan en aio palata koska näin on paljon parempi!

Itseäni eivät kilot vain kiinnostaneet ennen kuin polvet tosiaan
alkoivat paukkua portaissa ja verenpaine oli jatkuvasti koholla.
Ylipaino muuten terveellä ja normaalilla ihmisellä viestiikin siksi
mulle nykyään lähinnä omasta terveydestä piittaamattomuutta, sillä
pelkällä painon pudotuksella tippuu niin monesta riskiryhmästä pois.
Eikä se oikeasti edes ole niin vaikeaa, kun jättää ihmedieetit omaan
arvoonsa ja oikeasti viitsii vähän panostaa.

Energiaahan siihen pitää kuitenkin laittaa, mutta tuo energia maksaa
kyllä itsensä moninkertaisesti takaisin.

NO se ei lihota, mutta ei kyllä lähe nälkäkään

awww, mutta se on kivvaa ja saatta unohtua hyvä puolituntinen sinä aikana :P

Pieni kuntoilu väintään 2-4 vuorokaudessa laihduttaa!

niin kyllä kyllä, hikihän siinäkin tulloo.

No minä ainakin olen sellainen, että sinkkuna = yksinäisenä syön (suruuni?) ja parisuhteessa laihdun. Kaikki kaverit ja tuttavat elävät parisuhteessa, joten aika yksinäistä on kun ei ole kumppania.

Moni hieman pyöreämpi nainen ei välttämättä syö mitenkään hirveästi liikaa/lohdukkeeksi ja vaikka harrastaakin aktiivisesti liikuntaa, lihoo silti. Miesten tuntuu olevan kauhean vaikea käsittää tätä? Tunnen naisia jotka liikkuvat TODELLA paljon = juoksua monta kertaa viikossa ja kävellen työmatkat ym. lisäksi, ja syövät 6pv viikosta lähinnä vain kalkkunaa ja kasviksia, eikä hiilareita juuri lainkaan. Silti kiikkuvat painoindeksin ylärajoilla vuodesta toiseen. Koko elämä on pelkkää taistelua; jokaista suupalaa täytyy vahtia ja jalat leikattu monta kertaa erilaisten rasitusvammojen takia. Itse olen mieluummoin lihava kuin elän tuolla tavalla.

Tiedän itsekin näitä pelkkää salaattia syöviä tapauksia, jotka vain pysyvät ylipainoisina. Suklaata ja karkkeja yllä kuluu! Mutta sitähän ei lasketa..

Suklaahan on on se vihoviimeinen ketale, mitä suuhunsa kannattaa laittaa!
100 grammassa suurinpiirtein neljässosa normaali-ihmisen päivittäisestä kalorintarpeesta! Huh! O.O

Kyllä se ongelma yleensä sieltä syömisistä löytyy, jos vaan viitsii parikin viikkoa ottaa ylös kaiken, mitä syö, ja verrata sitä siihen, mitä kroppa oikeasti päivittäin tarvitsee.

Mun mielestä se on aika tekopyhää, kun lihava valittaa siitä, että lihava ei kelpaa, kun monet lihavat eivät itsekkään kelpuuta lihavaa kumppania vaan haluavat normaalipainoisen kumppanin.

Itse mässytän välillä suklaatia ja pizzaa. Tänäänkin.
Muuten syön todella terveellisesti ja lopusta huolehtii kova treeni.

Ei ole ylimääräisiä kiloja ja kohtapuoliin alkaa kroppa olla aika hyvässä esittelykunnossa kaikin puolin (aiemmin oli vain ok) joten odotan että nainen on vähintään normaalin hoikka.

Minulla ei ole mitään tarvetta haukkua ylensyöviä, ylipainoisia tai pyöreitä naisia, he eivät vain ole minua varten.
En voisi kumppanina arvostaa naisia jotka ovat sellaisia, muuten ihmisinä kylläkin.

Kyse on samankaltaisista elämänarvoista, asenteista elämää, terveyttä että kehoaan kohtaan, ei pinnallisuudesta.

Vaikka pidänkin liikunnallista naisvartaloa myös kaikkein esteettisesti kauneimpana niin ei se ole vaatimus sinänsä. Normaalivartaloisuus jossa ei ole ylimääräistä on.

Olisikin vaan kiinni siitä mitä syö. Voi kuinka helppoa olisikaan päättää olla laiha!
Olen koko ikäni ollut iso, en koskaan ole ollut ns. normaalipainossa. Olen koko ikäni ollut tarkkailussa ja tökittävänä. Kirjaan joka ikisen suupalan ylös, jokaisen liikunnan, juomisen, vessan tarpeen ja silti olen paksukainen. Ei lääkäritkään syytä tiedä, kun ei löydy mistään mitään "vikaa". Koko sukumme on paksu, naiset siis ei miehet. Olen vain tyytynyt tähän, koska poiskaan en pääse. Silti kun koittaa kaikkensa ja olen jo siis elämäni laihduttanut tämä: kehtaavatkin valittaa ja ottasivat itteensä niskasta kiinni tyypit. Voi kuulkaa josse tolla lähtis ni enkait mä tämmönen ois! Silti ei mua haittaa. Olen juuri tällänen, tiedän että teen parhaani aina ja paremmin kuin moni muu hyllyvä tikun varsi. Nautin itsestäni ja osaan olla minä ilman, että toisen sanat painus syyksi syödä suruuni. Ihanko se ruoka nyt ois joku mielihyvä? Se on pakottava tarve pysyäkseen hengissä, mutta se ei mitään hauskaa ole saati mikään nautinto. Olisin mieluummin syömättä jos vaan hengissä pysys.
Kenenkään muun takia tätä rääkkiä en tee kuin itseni. Toisen ihmisen takia ei pidä itseään muuttaa koskaan. Jossei koe parantavansa omaa elämäänsä, omiin tarkoituksiinsa niin ei pidä tätä tehdä. Vaikken koskaan tule elämässäni pääsemään sellaiseksi tuulen nussimaksi vinkuheinäksi niin olen onnellinen siitä mitä saavutan. Josko se kelpaa tai sitten ei. Yksin eläminenkin on taitolaji eikä se ole niin kamalaa mitä moni miettii. Ainakaan yksin olon takia ei kannata syömään ruveta. Eise ruoka halaa tai pussaa!
Ja te päivittelijät. Jos ei tietoa saati taitoa niin ei kannata edes päivitellä. Omassa ammatissani olen huomannut satoja muita syitä "lihomiseen" kuin vain syöminen. Ja valitettavasti nykyisessä kulttuurissa missä kaikki hoidetaan lääkkeillä tämä paisuminen vain jatkuu. Monen lääkkeen haittavaikutus on turpoaminen jonka moni lukee läskiksi. Voitte vain kuvitella miltä näistä ihmisitä tuntuu, heidän on syötävä lääkettä ollakseen työkelpoisia/koulukelpoisia mutta samalla paisuvat ja yhteiskunta mollaa maan rakoon. Ollakko siis sairas ja kipeä vai laiha, että kaikilla ois hyvä mieli?
Saatte toki olla juuri sitä mieltä mitä haluatte, mutta mitäs jos kysyisit meiltä plösöiltä suoraa ekkä netissä huutelis? Ehkä ne vastaukset tulee oikeilta ihmisiltä silloin eikä muilta päivittelijöiltä.

No voi helvetti syöminen on KIVAA.

Mee sinä vaan mäkättämään jonnekkin nurkkaan siitä, treenaa vaikka vetämällä käteen kun et muuta varmaan osaa


AH sitä hienoa tunnetta kun rasvainen sipsi murskautuu suussa sai suklaa sulaa kielen päällä... !

Jotenkin tuntuisi, että lääkkeiden vuoksi turvotuksesta kärsivät tai geeniensä vuoksi lihavat ovat lähinnä niitä erikoistapauksia, eivätkä edusta normaalia, tervettä ihmistä, joka varmasti saa painonsa pudotettua, niin halutessaan.
Jos tästä oikeaa tilastoa on olemassa, niin kiinnostaisi kyllä tietää, kuinka moni lihava ihminen on tilaansa joutunut muun kuin ylensyönnin vuoksi..

Toinen ryhmä, ovat tunne-elämänsä ongelmiin lohtua ruoasta hakevat. ilmiölle on käsittääkseni olemassa tautiluokituksiakin.. >.< Kaiketi vastaa aikalailla alkoholismia.

Silti. Ruokavalio on painonhallinnassa selkeästi tärkein yksittäinen seikka (edes lenkille ei väkisin tarvitse vaivautua!) joten olen vahvasti sitä mieltä, että mikäli jokin fyysinen vamma tai seikka ei painon pudotusta estä, ei ole mitään perusteita, saati järkeä, itkeä missään omaa lihavuuttaan tai sen terveydellisiä tai sosiaalisia seurauksia.

Itse kunkin on itsestään huolta pidettävä ja jos ei huvita niin sitten ei huvita.

T: ex-plösö