Todella ruma vartalo

Jos vika on päässäsi, eli mielenterveysongelmissa, ei kauneuskirurgiakaan voi sinua auttaa. Jos uskot, että paranet masennuksesta leikkelemällä, taidat olla vielä vähän tyhmäkin.

Käyhän uudestaan lääkäreillä. Kyllä sieltä joltain apuja löytyy, kun vaan tarpeeksi kauan hakee. Masennukseen on hyvät lääkkeet, terapia ja liikuntaharrastukset luonnossa auttavat kaikki.

Muuten ihan hyvä, mutta minulla ei tepsinyt lääkehoito, ei terapia eikä liikunta. Ja kuten pyysin tuossa kirjoituksessani, en jaksaisi katsella mitään mielenterveysjuttuja täällä koska enköhän minä itse parhaiten tilanteeni tiedä. Helppoa haukka toinen tyhmäksi ja ties miten kieroutuneeksi netin kautta.

Oletko ajatellut mennä kuntosalille.. siellä voi muokata vartaloa kannattaisi varmaan ottaa personal treiner ja salilla rehkiminen tekee kyllä hyvää myös mielenterveydelle.

No kuule, hanki se korsetti. Kyllä sillä muotoja tulee, kun vaan sitkeästi käyttää. Mummullani on nyt 90-vuotiaana nätti vyötärö, kun oli ikänsä käyttänyt "tukiliiviä".

Mahtaako sua vaivata muu kuin tyhmyys ja perusnegatiivisuus? Jos sulla oikeasti olisi _vakava_ masennus, kävisit säännöllisesti tarkastuksissa jne, ja hoitomahdollisuuksia on kyllä. En nyt usko yhtään sun juttujasi. Taidat olla sama valittaja, joka kirjoitteli tällä kasvojensa olevan niin rumat, että.... En jaksa kaivaa kirjoitusta esille, mutta samoja termejä käytät.

Taidat yrittää kerätä vain lisää voimaa itsesääliisi. Mitkään sulle ehdotetut jutut ei sulle käy. Se tullaan huomaamaan. Tuollaiset itsensä surkuttelijat ovat vain itsekkäitä paskiasia.

Miten naama nyt voi?

Laitapas tänne kuva siitä "todella rumasta vartalosta". En nimittäin usko sinua. Taitaa sun mt-ongelmat painaa päälle enemmänkin kuin normaalipainoinen vartalo.

Missä seisot alasti niin että arvosteleva yleisö näkee kroppasi edestä? Ehkä pitäisi jättää sellaiset hommat, jos noin paljon ottaa luonteelle. Yleensä ihmiset ovat liikkeessä ja vaatteet päällä. Liike muuttaa vartalon muotoa. Keskity siihen liikkeeseen. Käytä vaatteita, jotka korostavat niitä hyviä puoliasi.

Suomalainen kroppa nyt vaan on yleensä tasapaksu. Laita korsetti, jos haluat vyötärön. Jos haluat lantion, käytä alaosia jotka kohottavat sulle lantion (vekit, rypytykset ym.). Sulla ei sentään ollut pitkää selkää ja lyhyitä jalkoja kuten suurimmalla osalla meillä muilla suomalaisilla. Jos haluat olla seksikäs, pukeudu ja käyttäydy seksikkäästi. Seksikkyys alkaa korvien välissä, ei kropasta.

Lopeta toisten negatiivinen kadehtiminen. Positiivisessa kateudessa ymmärrät kauneuden, siitä saat paljon enemmän itsellesi.

Käsittääkseni alimmat kylkiluut voi poistaa, ja näin saada muotoa keskivartaloon.

Käsittääkseni lantiota ei voi leikkauksin muokata, mutta ehkä sopusuhtaisuuden voisi saada aikaan alimpien kylkiluiden poistolla. Tiedä sitten.

http://ehealthforum.com/health/topic10366.html
Tuolla on kasapäin ihmisiä, joilla on kanssasi sama ongelma. Yksin et ole :)

Sun "vartalo-ongelmasi" sisältyy noihin mielenterveysongelmiisi.

Katsoin vuosia sitten dokkarin jostain englantilaisesta naisesta, joka oli samaa mieltä kropastaan kuin sinä. Ja sillä oli ihan tavallinen, normaali naisen vartalo. Se oli yrittänyt tehdä itselleen jopa rasvaimuja, vaikka se oli hoikka.

Itsensä voimakas vihaaminen on oire jostain muusta kuin "rumasta" vartalosta, vaikka sen siihen kohdistaisikin.

Kun saat pääsi kuntoon, sun kroppasikin on yllättäin kunnossa! Keskity nyt etsimään ratkaisua mielenterveysongelmiisi, niin muutkin asiat ratkeaa.

Mt-ongelmaisille ei edes tehdä kauneuskirurgisia toimenpiteitä, koska ne tutkimusten mukaan vaan pahentavat mt-ongelmia.

No ensinnäkin sanon, että osaan samaistua suhun, koska olen ite ihan sairaan ruma. Ärsyttää kun sitä pitäs olla aina jotenkin ihmisille "todistelemassa" ("valitettavasti" näytän kuvissa paremmalta kuin oikeasti enkä osaa tai halua ottaa itsestäni realistista kuvaa, koska rumuuteni kohtaaminen on todella vaikeaa). Itse tiedän, mitä peilissä näen, ja se otus on kuvottava. Rumuus on sitä paitsi sellaista, että sitä ei voi vain kuvitella sielunsa silmin eikä kuvata toiselle, koska kun ruman näkee, niin yllättyy: enpä olisi voinut tällaista kuvitella.

Itsepetosta ja haaveilua on ajatella, että vika on vain pääni sisällä - voi kunpa olisikin, kunpa olisikin!

Tiedän yhden toisen ihmisen, jota pidän kuvottavana. Hänen piirteitään on tänne turha selittää, koska pelkkä listaus ei todista sitä, että kyseessä on kuvottavan näköinen ihminen. Minulla ei ole mitään häntä vastaan, on ikävää, että joutuu kokemaan tuollaista, ja hän on varmaan ihan kunnon tyyppi, ällöttävän näköinen vain. Eikä häntä todellakaan hyvä luonne kaunista. Kaikilla se ei vaan mene niin.

Joskus kun sorrun ajattelemaan, että voin elää rumuudesta huolimatta, niin ajattelen tätä kuvaamaani ihmistä, jota pidän myös kuvottavana, ja tajuan, että en voisi elää, jos näyttäysin häneltä. Se on "todiste", etten itsekään voi. Vaikka eihän mikään kai konkreettisesti estä.

Eli entä jos ei olekaan niin onnekas, että vain kuvittelisi kaiken? Miten hyväksyä oikea rumuus? Tulkoon joku oikeasti ruma ja vastenmielisen näköinen ihminen kertomaan, kuinka onnellisuus on asennekysymys.

Tämä nyt vain on heitto, koska työskentelen päivittäin ihmisten kanssa jotka ovat tyytymättömiä omaan kehoonsa. Ja moni on löytänyt edes jonkunlaista apua meistä oikeista pukeutumisneuvojista, jotka emme vain muodista ja tyylitä ihmisiä (kuten osa stylisteista nykyään tekee), vaan opetamme elämään oman vartalon kanssa sellaisin ratkaisuin, että se näyttää hyvältä! Ihmeitä ei tietysti voi tehdä, mutta, niinkuin jo sanottu, luustoa ei voi muuttaa. Alastonta figuuria en voi unelmaksi taikoa, mutta, voin vakuuttaa, että jotain hyvää voin saada aikaiseksi.

Alimpien kylkiluiden poisto ei tee vyötäröä ihmiselle, jolla ei sellaista luonnostaan, ole, ehkä enemmänkin korostaa niillä, joilla on vyötärö. Tätä on kysytty, koska oma kroppani on täysin suora, joskus sitä sitten kirurgilta kyselin.. En siis tuomitse ketään, itsekin olen plastiikkakirurgilla asioinut, joten en väitä että pukeutumisneuvonta poistaa kaikki ongelmat, mutta ainakin siitä voi löytää ratkaisun elää niiden juttujen kanssa, mille ei mitään voi tehdä.

Korsetti ok keksintö sinällään, että hyvää korsettia riittävän paljon/riittävän kauan käytettyään se hieman muokkaa figuuria, lähinnä sijoittelee mihin kohtiin rasva kertyy, jos vyötäröllä on aina jotain tiukkaa, rasva/sisäelimet painuu hiljalleen alemmas, jos oikein kireä korsetti, taivuttaa se kylkiluitakin hieman sisäänpäin ajan myötä, onko se terveellistä, siitä ollaan montaa mieltä. Mutta onko kehon muokkaus koskaan se terveydellä perusteltava ratkaisu.
Pukeutumisneuvojana itse olen saanut kiitosta siitä, että olen antanut ihmisille uuden elämän, jotka eivät ole tulleet toimeen oman vartalonsa kanssa, mutta kaikkihan on vain hämäystä; oikeilla valinnoilla tehdään ihmeitä, samalla autetaan näkemään ne oman vartalon hyvät puolet, ja autetaan ihmisiä ymmärtämään, ettei kyse olekaan välttämättä liikunnasta, elämäntavoista tai muusta, vaan omasta luustostasi, ja joka vartalomallissa on omat hyvät puolet, sekä ne, mitkä ei ehkä ole niin imartelevia.

Kyllähän ne tekee nykyään kaikenmoista.. Rasvansiirtoa paikasta toiseen, implantteja lähes mihin vaan ym.. Suosittelisin vaikka kyselemään joltain kirurgilta tarkemmin.. Täältä kun ei valitettavasti näytä haukkuja kummempia kommentteja saavan. Voimia sinulle, toivottavasti saat asiat paremmalle mallille..:)

Lähde mukaan tähän ajatusleikkiin.
Ajattele, että heräät eräänä päivänä, etkä taianomaisesti enää tunne mitään vihan tunteita kehoasi kohtaan. Kehosi on sama kuin ennenkin, mikää ei ole fyysisesti muuttunut. Vain asiat pääsi sisällä on muuttuneet: Katsot itseäsi peilistä ja tunnet rauhallista hyväksyntää. Tällainen minä olen. Tiedostat, että minussa on omat hyvät ja huonot puoleni, mutta en vihaa sitä millainen ruumiini on. Ajattelet, että minulla on toimivat jalat joilla jaksan kävellä portaat, korvat joilla kuulen, sormen päät joilla tunnen jne. Jos olet fyysisesti terve, osaat olla iloinen siitä. Tämä on ruumis, jossa elän. Tunne on neutraali ja peloton. Et jaksa kiinnostua mitä mieltä muut ovat ulkoisesta habituksestasi. Se ei enää juurikaan kiinnosta sinua. Et arvota muitakaan heidän ulkonäön perusteella. Peilikuvasi katselu tekee sinut uteliaaksi, ei kriittiseksi. Et ehkä edes katsele omaa kuvaasi usein, ja nyt sen näkeminen aiheuttaa sinussa myötätuntoa.

Kysymys nyt tämän hetkiselle itsellesi: Mikä olisi pahinta mitä edellä kuvatusta skenaariosta voisi tapahtua?
Ja miksi se ei voisi/saisi tapahtua?

Ei ole väliä oletko miten ruma, epäsopusuhtainen, hirviömäinen tai alien, rauha kehosi kanssa on mahdollista.