Kirkko ja uskonto koetti Euroopassa keskiajalla olla myös ehdoton tiedollinen sekä tieteellinen auktoriteetti. Kun länsimainen tiede voimistui, oli selvää, että se joutui kapinaan tätä auktoriteettia vastaan. Tieteen ja tieteellispohjaisen ajattelun yhdeksi pohjavireeksi tuli kirkon ja uskonnon tiedollisen auktoriteetin kieltäminen. Tälle kapinalle oli perusteensa, mutta nyt on jo kauan oltu tilanteessa, jossa tästä kapinasta tulee vain painolasti ja turha riippakivi, joka haittaa tiedon – ja tieteen – omaa etenemistä.
Länsimaista uuden ajan kulttuuria ( tarkoitan suunnilleen samaa kuin valistuksen aikakausi) voisi kutsua papinpoikakulttuuriksi, kapinoivan ja itsenäisyyttän etsivän papinpojan kulttuuriksi.
Kun papinpoika itsenäistyy, hän pyrkii usein kieltämään koko uskonnon ja osoittamaan, että maailma ja sen asiat voidaan kyllä selittää ja hoitaa ilman uskontoakin. Tämä on aivan luonnollista kapinointia ja oman paikan etsimistä, isän vallasta itsenäistymistä. Tiede ja järkiperäinen ajattelu on toiminut paljolti samalla tavalla suhteessa kirkkoon ja uskontoon.
Sosialismi oli ehkä paras osoitus siitä, kuinka valtava vaikutus tällä ilmiöllä on ollut koko länsimaiseen kulttuuriin. Sosialismi halusi osoittaa, että yhteiskunta pystytään rakentamaan, asiat hoitamaan ja maailma selittämään myös ilman uskontoa. Nyt tiedämme, että siihen ei kyetty. Tiedämme myös, että tämä kokeilu itse alusta lähtien omaksui uskonnon piirteitä ja muuttui uskonnoksi, mutta heikommaksi kuin se jota vastaan taisteltiin.
Papinpoikakulttuurin osoitus on myös se yleinen näkemys, että ihminen on jonkinlainen mekanismi tai kone. Se on vallitseva käsitys ja tätä käsitystä pidetään usein materialistisena, mutta jos ihminen on kone – tai tietokone, kuten nykyään ajatellaan – se edellyttää, että jonkun on täytynyt rakentaa tämä kone ja ohjelmoida se. Mikään kone tai tietokone ei ole ilmestynyt maailmaan evoluution kautta itsestään, vaan ihmisen tietoisena työnä.
Siksi on huvittavaa, että ihmiseen suhtaudutaan kuin koneeseen ja häntä hoidetaan kuin konetta, mutta halutaan kokonaan unohtaa se, kuka koneen on siinä tapauksessa tehnyt ja mikä on ollut tekijän tarkoitus. Sehän koneessa kuitenkin olennaista on.
Sosialismi toimi niin kauan kuin oli toisten, esimerkiksi uskonnon rakentamaa, pääomaa syötäväksi, koska se kuvitteli selviävänsä ilman tuota ruokkivaa kättä.
Papinpoikakulttuurin ongelma on siinä, että se sittenkin joutuu turvautumaan ja lopulta palaamaan niihin samoihin asioihin, jotka se ylpeästi kävi kieltämään.
Pelkkään kapinaan ei kannata jäädä jumiin. Itsenäistyminen ei ole kapinointia vaan itsenäisyys on totta vasta silloin, kun kykenee myöntämään tosiasiat, itsenäisesti ja oman vakaumuksen kautta, eikä pakonomaisesti tappele niitä vastaan vain kuvitellun auktoriteetin vastustamisen takia.
Itsenäisyys toteutuu lopulta vasta sitten, kun ihminen huomaa, että hänen ei tarvitse eikä hän voi rakentaa kaikkea kokonaan alusta alkaen, vaan että aikaisemmissa rakennelmissa oli sittenkin kaikista epäkohdistaan huolimatta järkevää, totta ja oikeaa. Se rakennelma, jota vastaan hän kapinoi, ei ollut vain edellisten sukupolvien keksintö hänen alistamisekseen vaan niitä paljon suurempi asia, jossa hän nyt on mukana.
Tietenkin monet asiat voidaan selittää liittämättä niitä uskontoon, mutta kun on kysymys koko todellisuuden selittämisestä, on myös syytä kysyä, miksi niin lainkaan tarvitsisi tehdä.
Tiedon ja uskon yhteenkuulumisen tunnustaminen ei koske vain sitä, myönnämmekö jonkinlaisen jumaluuden ja tuonpuoleisen olemassaolon vai ei. Ne koskevat myös tämänpuoleista tietoamme ja sen mahdollisuuksia.
Yksi mahdollisuus on tunnustaa tuonpuoleisuun sillä tavalla, että se on täysin eri asia kuin tämänpuoleinen todellisuus ja että usko ja tieto voivat elää rinnakkain täysin eri maailmoissa, kohtaamatta toisiaan.
Tällainen kahtiajako olisi tietysti tavallaan selkeä ratkaisu, mutta silti se on kestämätöntä todellisuuden pekenemista. Edellä olemme nähneet, että todellisuutta ei voi perustellusti tällä tavoin pirstoa täysin erillisiin osi
Länsimaista uuden ajan kulttuuria ( tarkoitan suunnilleen samaa kuin valistuksen aikakausi) voisi kutsua papinpoikakulttuuriksi, kapinoivan ja itsenäisyyttän etsivän papinpojan kulttuuriksi.
Kun papinpoika itsenäistyy, hän pyrkii usein kieltämään koko uskonnon ja osoittamaan, että maailma ja sen asiat voidaan kyllä selittää ja hoitaa ilman uskontoakin. Tämä on aivan luonnollista kapinointia ja oman paikan etsimistä, isän vallasta itsenäistymistä. Tiede ja järkiperäinen ajattelu on toiminut paljolti samalla tavalla suhteessa kirkkoon ja uskontoon.
Sosialismi oli ehkä paras osoitus siitä, kuinka valtava vaikutus tällä ilmiöllä on ollut koko länsimaiseen kulttuuriin. Sosialismi halusi osoittaa, että yhteiskunta pystytään rakentamaan, asiat hoitamaan ja maailma selittämään myös ilman uskontoa. Nyt tiedämme, että siihen ei kyetty. Tiedämme myös, että tämä kokeilu itse alusta lähtien omaksui uskonnon piirteitä ja muuttui uskonnoksi, mutta heikommaksi kuin se jota vastaan taisteltiin.
Papinpoikakulttuurin osoitus on myös se yleinen näkemys, että ihminen on jonkinlainen mekanismi tai kone. Se on vallitseva käsitys ja tätä käsitystä pidetään usein materialistisena, mutta jos ihminen on kone – tai tietokone, kuten nykyään ajatellaan – se edellyttää, että jonkun on täytynyt rakentaa tämä kone ja ohjelmoida se. Mikään kone tai tietokone ei ole ilmestynyt maailmaan evoluution kautta itsestään, vaan ihmisen tietoisena työnä.
Siksi on huvittavaa, että ihmiseen suhtaudutaan kuin koneeseen ja häntä hoidetaan kuin konetta, mutta halutaan kokonaan unohtaa se, kuka koneen on siinä tapauksessa tehnyt ja mikä on ollut tekijän tarkoitus. Sehän koneessa kuitenkin olennaista on.
Sosialismi toimi niin kauan kuin oli toisten, esimerkiksi uskonnon rakentamaa, pääomaa syötäväksi, koska se kuvitteli selviävänsä ilman tuota ruokkivaa kättä.
Papinpoikakulttuurin ongelma on siinä, että se sittenkin joutuu turvautumaan ja lopulta palaamaan niihin samoihin asioihin, jotka se ylpeästi kävi kieltämään.
Pelkkään kapinaan ei kannata jäädä jumiin. Itsenäistyminen ei ole kapinointia vaan itsenäisyys on totta vasta silloin, kun kykenee myöntämään tosiasiat, itsenäisesti ja oman vakaumuksen kautta, eikä pakonomaisesti tappele niitä vastaan vain kuvitellun auktoriteetin vastustamisen takia.
Itsenäisyys toteutuu lopulta vasta sitten, kun ihminen huomaa, että hänen ei tarvitse eikä hän voi rakentaa kaikkea kokonaan alusta alkaen, vaan että aikaisemmissa rakennelmissa oli sittenkin kaikista epäkohdistaan huolimatta järkevää, totta ja oikeaa. Se rakennelma, jota vastaan hän kapinoi, ei ollut vain edellisten sukupolvien keksintö hänen alistamisekseen vaan niitä paljon suurempi asia, jossa hän nyt on mukana.
Tietenkin monet asiat voidaan selittää liittämättä niitä uskontoon, mutta kun on kysymys koko todellisuuden selittämisestä, on myös syytä kysyä, miksi niin lainkaan tarvitsisi tehdä.
Tiedon ja uskon yhteenkuulumisen tunnustaminen ei koske vain sitä, myönnämmekö jonkinlaisen jumaluuden ja tuonpuoleisen olemassaolon vai ei. Ne koskevat myös tämänpuoleista tietoamme ja sen mahdollisuuksia.
Yksi mahdollisuus on tunnustaa tuonpuoleisuun sillä tavalla, että se on täysin eri asia kuin tämänpuoleinen todellisuus ja että usko ja tieto voivat elää rinnakkain täysin eri maailmoissa, kohtaamatta toisiaan.
Tällainen kahtiajako olisi tietysti tavallaan selkeä ratkaisu, mutta silti se on kestämätöntä todellisuuden pekenemista. Edellä olemme nähneet, että todellisuutta ei voi perustellusti tällä tavoin pirstoa täysin erillisiin osi
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ajattelit sitten lähteä mukaan hieman keveämmin?
joo
aivan vilpitön neuvo, älä kopioi keskustelunavauksesi sivuja jostain teoksesta, vaan tiivistä omin sanoin ajatukset, mitä tämä on sinussa herättänyt, ja rupea näiden pohjalta luomaan mielipiteiden vaihtoa. Näin keskustelu olisi hedelmällisempää, koska silloin jokaisella syntyy mielikuva, että myös itse olet muodostanut asiasta omia johtopäätöksiäsi, etkä vain lainaa toisen ajatuksia.
Suoraan sanoen, en lukenut tekstiä loppu. Ajanpuutteen takia olen valikoiva lukija, ja tätä palstaa luen siksi, koska minua kiinnostava tänne kirjoittavien ajatukset. Myös sinun, mutta tästä niistä ei syntynyt minkäänlaista mielikuvaa.
mutta tämä oli kyllä täysin tietoinen valinta.
Ja toivottavasti joillain on aikaa ja viitseliäisyyttä kerrankin perehtyä johonkin asiaan, ja lukea pidempää tekstiä kuin 160 merkkiä.
Juuri näistä asioista on täällä väännetty kättä puolin ja toisin, mutta eipä näytä olevan kiinnostusta sitten muuhun, (esim. pysähtymiseen, ja ajattelemiseen,- tosin heti täytyy sanoa perään, että en voi tietää josko joku onkin näin tehnyt, arvioni perustuu vain saatuun palautteeseen.)kuin omien kiihkomielipiteittensä julkaisemiseen.
Vetäydyn hiihtolenkille, ja jatkan itsenäistä ajatustyötä.
Toisaalla olen tieteellisin perustein yrittänyt tuoda aivan samaa teesiä julki mitä Eero Ojanen omassa puheenvuorossaan painottaa.
Uskonto, usko ja tiede. Jokainen tarvitsee toisiaan.
Tieteen menetelmin pystytään lähestymään "Jumala" proplematiikkaa. Pitää vaan löytää oikea metodi.
Olen omalta osaltani sen löytänyt:
Etsin Pyhän Raamatun yleisimät sanat luetteloista. (Uusi Haku sanakirjat Vanha- ja Uusi Testamentti) Indeksoin sanat ja sain joka sanalle oman indeksin.
Kaikeksi vakuudeksi etsin Suomen Kielen Sanakirjasta (Etymologinen Sanakirja n:6) yleisimmät sanat ja ryhmitin sanat indekseiltään sadan ryhmiin. Indeksejä otin tähän otantaan 1000 sanaindeksiä.
Ymppäsin Raamattujen indeksiltään vastaavat sanat Etymologisen sanakirjan vastaaviin indekseihin ja sain järkeviä asiakokonaisuuksia.
Esim: Indeksi 85 = Jumala/Elämä//Puhua
(Kauttaviivan jälkeen on Uuden Testamentin sana ja kahden kauttaviivan jälkeen Vanhan testamentin sana).
Selvyyden vuoksi etsin sellaisia indeksejä joissa Jeesus Sana on olemassa.
Luettelen tietyn kaavan mukaan indeksit:
16 116 216 316 416 516 616 716 816 916 = 4660
Voin taata, että Jumalan tahto löytyy indeksien viitoittamien sanoja tutkimalla.
Useimmat ihmiset ovat kuin pikkuvauvoja. Heille pitäisi antaa valmiiksi pureskeltua ruokaa. En kuitenkaan sitä tällä kertaa tee, vaan suorastaan innostan lukijaa omatoimiseen tiedonetsintään.
Uskon, että ahaa- elämys on kuitenkin se elementti, joka saa tutkijan kokemaan tyydytyksen tunteen.
Tällaista 'heureka' kokemusta penään lukijoiltani. Aamen!
Minulle tuli kyllä aivan toinen tulkinta Ojasesta; hän nimenomaan tähdentää, että tiede tutkii sellaista mitä tiede voi tutkia, sille sijansa, ja usko ja näkymätön, vaikkapa arkitodellisuus on eri "nimisiä" juttuja, kuten pyrkimys, kauneus, hyvyys, jumala, eivätkä sovi tieteen tutkimuksen alle.
En nyt paremmin osaa selittää.
Olet kyllä oikeassa siinä, että molemmat tarvitsevat toisiaan, asiat ovat "toistensa sisällä"!
Mitä sitten tulee noihin sinun indeksihavaintoihisi, täytyy todeta, että kaikkinainen tieteellinen ja nimenomaan matemaattinen ( koulussa 6) ajattelu on niin vierasta minulle, että en ole oikea ihminen edes kommentoimaan asiaa, niin vieraaksi se minulle jäi.
Mutta miellyttävää työviikkoa sinulle.
> "nimisiä" juttuja, kuten pyrkimys, kauneus, hyvyys, jumala, eivätkä sovi tieteen tutkimuksen alle.
Eihän näitä tiede tutkikaan, vaan ne kuuluvat filosofian alueelle, kuteen niin monet muut eettiset ja moraaliset kysymykset. Niin, ja jumalien tutkiminen taas kutsutaan teologiaksi (jumaluusopiksi).
Niin kuin kaikki muukin maailmassa.
Ei voi olla niin, että vain tiedemiehille matematiikka on tarkoitettu tieteellisten tosiasioitten tutkimiseen.
Uskontoa voi lähestyä aivan samoin menetelmin kuin nk. tiedettä. Ne eivät ole toisiaan pois sulkevia järjestelmiä.
Tiedemies haluaa tietää...
Etumologisessa (Suomen kielen sanakirja N:o 6) kirjassa olevassa sanaluettelossa Olla on yleisin sana.
Siis N:o 1 (indeksi)
Kymmenenneksi yleisin sana on Saada, siis indeksi 10. Sadanneksi yleisin sana on tietää, siis indeksi 100. Tuhanneksi yleisin sana on paikallinen, siis indeksi 1000.
Ei se sen vaikeampaa ole. Tässä tapauksessa indeksillä tarkoitetaan osoitinta, so, indeksi osoittaa sanan paikan sanaluettelossa.
Nyt jos haluat tietää, niinkuin tiedemies konsanaan, mitä indeksit 1 10 100 1000 = 1111 tarkoittaa Sinun tarvitsee vain etsiä nimetyt indeksit sanaluettelosta.
Siinä koko juttu. Matematiikan arvosanalla 6 pärjää aivan hyvin. Eikö niin?
Näihin numeroindekseihin voi lisätä Raamatun tietosanakirjojen vastaavat sanat.
Kuten esimerkiksi:
85 = Jumala/Elämä//Puhua
Kautaviivojen merkityksestä olen jo kirjoittanutkin aiemmin.
Asian havainnollistamiseksi 1111 = Kasvattaa
Olla Saada Tietää Paikallinen = Kasvattaa
Järkevää vai mitä?
Muuten! Minun algebran numeroni oli keskikoulussa 5. Sentään yhteenlaskua osaan. Vai mitä?
Toivon menestystä Elämällesi!
Kiitos toivotuksista, samoin sinulle.
Ehkä joskus otan tuonkin asian tutkinnan alle, kukapa tietää :)
Harvinaisen jämäkkää asiaa tälle palstalle ominaisen "pintaväreilyn" sijasta. Valitsit sellaisen kohdan, minkä minä allekirjoitan, ja etsin Eero Ojasen kirjan käsiini, kun vain ehdin.
Tiedätkö, tsippe, mistä tässä asiassa on kysymys? Vaikka olisi kuinka selviä ja konkreettisia esityksiä Raamatun puolesta, niin ei tapahdu mitään. Kysymys on siitä, että sydämessä ei ole enää mitään, jotta olisi HALUA uskoa. Kaipuu Jumalan yhteyteen on päättymässä.
Näkeehän sen kun logiikan nimissä huudetaan perkelettä avuksi.Minultapa ei ole päättymässä.Niin mitään ei tapahdu- Jumala piileksii eikä suotta.Loogikotkin huutaa jo avukseen perkelettä ja nimittelee ihmisiä.Onneksi tulit järkiisi ja kaipuu jumalan yhteyteen on päättymässä.Olen ylpeä sinusta. Aadam kirjoitetaan logiikassakin Adam.
Kyllä. On kuitenkin hyvä, että ihmiset suostuvat käyttämään logiikoita summuita ajatuskuvioita selvittääkseen, mitä ovat mieltä, ja ottaakseen asioihin mahdollisimman totuudenmukaisen kannan.
Se ei onnistu jankuttamalla tyhjiä tunnareita.