Huomasin tuossa, että otteita vanhemmasta suomalaisesta kirjallisuudesta ei sovi tuoda esille Kahvikeskustelut-palstalle. Se ei näytä miellytävän jotakin tahoa, koska näyttävät poistuneen palstalta::)
Miksiköhän?
Nummisuutarit ja myös Kihlauksen kirjoittanut Aleksis Kivihän tosin syntyi jo vuonna 1834 ja kuoli 1872. Senhän me toki kaikki tiedämme.
Ai, että kuka Aleksis Kivi?
Kyösti Vilkuna taas syntyi hieman myöhemmin, 1879 ja kuoli hänkin jo, voi hyvänen aika sentään, viime vuosituhannella 1922.
Senkin me toki kaikki tiedämme. Ja hänen tekstinsä Fennofiili.
Ai, että kuka Kyösti Vilkuna?
Siis, että mikä hiton fennofiili?
No Eino Leinoahan me olemme myös kuunnelleet.:) Vesa Matti Loirin levyttämänä, jos emme muuten.
Mutta oi! Rakkaan Eino Leinon Hiiri-runoakin on käyty korostamassa miinuksella, samoin suloista satua västäräkkiperheestä.
Mikä suomalaisia mahtoi kyseisissä teksteissä vaivata, niin että moisiin toimenpiteisiin asti on vaivauduttu?
Ehkäpä Volter Kilpi sopii enemmän suomalaiseen makuun? Hänestä on useita mainintoja yhä tällä foorumilla hieman tuolla toisaalla, kuten on tapana sanoa. Vaikka hänkin syntyi jo 1874 Kustavissa ja kuoli 1939 Turussa.
Kuinka hän kirjoittaakaan Parsifalissa!
Ote:
Väljillä vesillä, kauniilla vesillä, joiden ylitse soitto värähtelee kuin levitetty hopeahuntu.
Neidot ja Arthurin ritarit soutavat illan vesillä, jotka levittäytyvät kuin heiluva kultapeili tummain rantojen välillä. Kultakeula venheissä, joiden varjo häilyy vedessä kuin viherjä väljyvä sametti, istuvat neidot ja Arthurin ritarit ja soittavat illassa vesien keskellä.
Hiljaa liukuvat venheet. Airojen varjo kiemurtelee vaaleassa vedessä kultaisena rihmana. Venheissä polvistuvat ritarit punasilkkisten neitojen edessä ja soittavat. Mandoliinien ääni valuu suloverhottuna sinne vesille, jossa mustat täplät häilyvät kultaisessa päilynnässä.
No, ehkä tekstissä on hieman toistoa. Mutta miten kerrassaan kaunista tekstiä, kerrassaan kauniisti ilmaistuna.
Etten sanoisi jotakin suorastaan runollista...:)
Miksiköhän?
Nummisuutarit ja myös Kihlauksen kirjoittanut Aleksis Kivihän tosin syntyi jo vuonna 1834 ja kuoli 1872. Senhän me toki kaikki tiedämme.
Ai, että kuka Aleksis Kivi?
Kyösti Vilkuna taas syntyi hieman myöhemmin, 1879 ja kuoli hänkin jo, voi hyvänen aika sentään, viime vuosituhannella 1922.
Senkin me toki kaikki tiedämme. Ja hänen tekstinsä Fennofiili.
Ai, että kuka Kyösti Vilkuna?
Siis, että mikä hiton fennofiili?
No Eino Leinoahan me olemme myös kuunnelleet.:) Vesa Matti Loirin levyttämänä, jos emme muuten.
Mutta oi! Rakkaan Eino Leinon Hiiri-runoakin on käyty korostamassa miinuksella, samoin suloista satua västäräkkiperheestä.
Mikä suomalaisia mahtoi kyseisissä teksteissä vaivata, niin että moisiin toimenpiteisiin asti on vaivauduttu?
Ehkäpä Volter Kilpi sopii enemmän suomalaiseen makuun? Hänestä on useita mainintoja yhä tällä foorumilla hieman tuolla toisaalla, kuten on tapana sanoa. Vaikka hänkin syntyi jo 1874 Kustavissa ja kuoli 1939 Turussa.
Kuinka hän kirjoittaakaan Parsifalissa!
Ote:
Väljillä vesillä, kauniilla vesillä, joiden ylitse soitto värähtelee kuin levitetty hopeahuntu.
Neidot ja Arthurin ritarit soutavat illan vesillä, jotka levittäytyvät kuin heiluva kultapeili tummain rantojen välillä. Kultakeula venheissä, joiden varjo häilyy vedessä kuin viherjä väljyvä sametti, istuvat neidot ja Arthurin ritarit ja soittavat illassa vesien keskellä.
Hiljaa liukuvat venheet. Airojen varjo kiemurtelee vaaleassa vedessä kultaisena rihmana. Venheissä polvistuvat ritarit punasilkkisten neitojen edessä ja soittavat. Mandoliinien ääni valuu suloverhottuna sinne vesille, jossa mustat täplät häilyvät kultaisessa päilynnässä.
No, ehkä tekstissä on hieman toistoa. Mutta miten kerrassaan kaunista tekstiä, kerrassaan kauniisti ilmaistuna.
Etten sanoisi jotakin suorastaan runollista...:)
Vastaukset 8
Vanhimmat
elä suotta ala tekemään analyysiä suomalaisten klassikoiden iskevyydestä palstalla versus peukutukset. se yhtälö lienee sankkaa huuhaata :-)
Jotain sentään tälläkin palstalla. Vielä.
Mie tiiän Voltteri Kilven. Heavy yhtye Kilpikin on.
Voltteri skrivasi eepoksen Alasti Talon Salissa koko lauma.
Joo, sekin on hyvä tietää.
Ja toi toinen on varmaan niitä kuvauksia, minkälaiseksi saattoi meno tosiuskovaisten kinkereilläkin yltyä männä vuosituhannella. Pelkkää maalailua...?
Mutta onhan noista tietyistä uskonnollisista yhteisöistä joltisekin julkikirjoitettu ja jopa maalailtukin tässäkin mediassa ja tälläkin vuosiluvulla.
Ei sitaattikokoelmasta tule kaksista keskustelua, ja sitä paitsi kirjallisuudelle on omia palstoja tässäkin osoitteessa. Omat kirjalliset ambitioni tuuttaan ulos muualla, en täällä, hukkaan menisivät.
Niin taitaisivat mennä suteen tai saveen, mikäli kaltaiseni yksinkertainen ja tyhmä Suomi24:n käyttäjä olisi ihan itse äkännyt
- että jollakin juuri Suomi24:ään syystä tai toisesta kirjoittavalla saattaisi olla olemassa kirjallisia ambitioita ja mikäli niin ollen kaltaiseni ihminen vielä ymmärtäisi, mitä on yksinen keskustelu (se tarkoittanee jo palstalla aikaisemmin mainittua (ja tarkoituksenmukaisesti tehtyä ja tarkoituksenmukaisesti niin ikään myös poistunutta ko. asiaa koskevaa aloitusta (ja sukupuoleen katsomatta) iltakaudet itsensä kanssa keskustelua?)
- ja mitä kaksinen keskustelu (sen täytyynee sitten tarkoittaa sitä, että on kaksi, jotka ei keskustelevat keskenään. sen täytyy sitten tasan tarkkaan tarkoittaa sanelupolitiikkaa, jossa esimies sanelee ja sihteeri pikakirjoittaa, esim. kokonaisen ketjun kirjelmiä?)
Suteen ja saveen lienee poistunut myös tekemäni aloitus Oiva esimerkki kokonaisuudessaan.
Näin aamutuimaan tulen kuitenkin huomioineeksi, että muutama muukin, ikään kuin ilmoitusluonteiseksi luonnehdittava aloitus on poistunut palstalta, mutta eivät kaikki. Ylläpito ja/tai aallonharjanne ovat siis vähintään lukaisseet palstaa ja päätyneet ko. ratkaisuihin, ja kukin tykönänsä tietänee, mikä heidän mielensäkin sytyttää?
Olen useinkin tullut olleeksi ajattelematta myös johdonmukaista epäjohdonmukaisuutta, esim. poistuneiden ketjujen suhteen, jota Suomi24:ssä esiintynee? En näet osaa ajatella, miten se mitenkään voi liittyä tässä aloituksessa mainittuihin viime vuosituhannella julkaistujen suomalaisen kansallisaarteiston otteiden poismenoon.
Voi tietysti laskea yrityksen siirtää toiselta vuosituhannelta olevaa kulttuuriperintöä nykyaikaan ja kahvikeskustelujen aiheeksi ymmärtämättömyyteni piikkiin, koska niin pääsee luultavimmin vähimmällä.
Mutta esim. sana kanalja saattaa olla sangen outo sana monelle nykylapselle. Ja eikös vain A. Kivi onnistuneesti kuvaillutkin itse sepän kanaljuuden ja kuinka poltellessa kytee?
Tai miten humoristisessa valossa voikaan nähdä pois palstalta menneen Taneli Jusleniuksen väitöskirjan väittämät, jos ne niin tahtoo nähdä.
Mutta tiedän, että tälläkin palstalla liikuskelee minua yksinkertaista ja tyhmää viisaampia ihmisiä, jotka ovat sitä mieltä, että olisin tyhjännauraja.
Ja nyt kun tuon tulin ääneen kirjoittaneeksi, yritän ajatella, mitä se taas tarkoittaisi?
Teidän ambitioita omaavien kirjoituksistakin kuitenkin Suomi24 elää.
Se on osittain vielä nähtävissä tälläkin sivulla. Ja sekin testailee?
Ja tekstailee omiaan. Se Suomi24.
Ainakin yritys on kova?:)
Niin, kaksinen keskustelu on yksinkertaisinta mahdollista jutustelua, dialogia. Monologi ei oikein keskustelusta käy. Tosin kun käki oksallaan kukkuu, saa sekin toisinaan naaraalta sanattoman vastauksen...
Monologi ei oikein keskustelusta käy?:)
Väittäisin, että esim. jos mennään tähän teatteriin, niin kyllä sitä taitaa teatterinlavalla esiintyvä puhuttaa melko lailla yleisöä, mikäli esityksessään onnistuu yleisöä koskettavaan tulkintaan, vaikka esittäisi monologinäytelmää?
Viimeistään lämpiössä alkavat joidenkin suut käydä, ja jokunen yleisöstä saattaa pian siitä käestäkin käydä.
Tätähän tulit tarkoittaneeksi?:)