En itse usko Jeesukseen Jumalan poikana (vaikka
rakastankin joulua ja hänen syntymätarinansa on
kuin ihana runo). Sen sijaan uskon Jumalaan,
mutta en niinkään kristinuskon Jumalaan vaan
enemmänkin uskooni on sekoittunut
buddhalaisuutta. Minulla on kaksi pientä lasta,
joista toinen on pahimmassa kyselyiässä (5 v.).
Häntä kiinnostavat kovasti kaikki uskonnonasiat
ja hän on itse asiassa luonteeltaan sellainen
(yltiöromanttinen ja haaveellinen), että hän
varmasti aikuisenakin haluaa uskoa Jumalaan
(toivon niin). Koska oma uskonkäsitykseni on
hiukkasen (!) liian monimutkainen pienelle
lapselle, olen kertonut hänelle kuolemasta ja
taivaasta kuten kristiuskonto opettaa... tosin
erittäin valikoidusti ja hiukan muunnellen. Olen
mm. kertonut, että eläimetkin pääsevät taivaaseen
(hän nimittäin rakastaa eläimiä yli kaiken),
kaikista tulee enkeleitä, synnit ja helvetit olen
jättänyt mainitsematta jne. . Hän on ollut
erittäin tyytyväinen selityksiini eikä hänellä
ole ollut mitään ahdistuskohtauksia kuolemasta,
kuten itselläni pienenä (minun äitini sanoi,
ettei sitä kukaan voi varmasti sanoa, mitä
kuoleman jälkeen tapahtuu). Mitä mieltä olette
asiasta? Pyydän, älkää teini-ikäiset
kiihkoateistit vastatko! Ymmärrän kyllä
kantanne... mutta mielenne muuttuu, kun itse
saatte lapsia (toivon). Toivoisin kannanottoja ja
kokemuksia aikuisilta, ajattelevilta ihmisiltä.
rakastankin joulua ja hänen syntymätarinansa on
kuin ihana runo). Sen sijaan uskon Jumalaan,
mutta en niinkään kristinuskon Jumalaan vaan
enemmänkin uskooni on sekoittunut
buddhalaisuutta. Minulla on kaksi pientä lasta,
joista toinen on pahimmassa kyselyiässä (5 v.).
Häntä kiinnostavat kovasti kaikki uskonnonasiat
ja hän on itse asiassa luonteeltaan sellainen
(yltiöromanttinen ja haaveellinen), että hän
varmasti aikuisenakin haluaa uskoa Jumalaan
(toivon niin). Koska oma uskonkäsitykseni on
hiukkasen (!) liian monimutkainen pienelle
lapselle, olen kertonut hänelle kuolemasta ja
taivaasta kuten kristiuskonto opettaa... tosin
erittäin valikoidusti ja hiukan muunnellen. Olen
mm. kertonut, että eläimetkin pääsevät taivaaseen
(hän nimittäin rakastaa eläimiä yli kaiken),
kaikista tulee enkeleitä, synnit ja helvetit olen
jättänyt mainitsematta jne. . Hän on ollut
erittäin tyytyväinen selityksiini eikä hänellä
ole ollut mitään ahdistuskohtauksia kuolemasta,
kuten itselläni pienenä (minun äitini sanoi,
ettei sitä kukaan voi varmasti sanoa, mitä
kuoleman jälkeen tapahtuu). Mitä mieltä olette
asiasta? Pyydän, älkää teini-ikäiset
kiihkoateistit vastatko! Ymmärrän kyllä
kantanne... mutta mielenne muuttuu, kun itse
saatte lapsia (toivon). Toivoisin kannanottoja ja
kokemuksia aikuisilta, ajattelevilta ihmisiltä.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Täällä on vain helvetti ja taivas ja uskovaiset .
Kysy neuvoa joltain muulta palstalta. Tää on
helluntalaisten valtaama.
Täällä on vain helvetti ja taivas ja uskovaiset .
Kysy neuvoa joltain muulta palstalta. Tää on
helluntalaisten valtaama.
Olen pohtinut asiaa myös oman elämäni varrella ja
joka kerta tullut samaan tulokseen, että lapsella
itsellä on se viisaus ja tietämys, oletko koskaan
kysynyt lapseltasi, mikä on kuolema?, kuka sinä
olet? oletko nimesi? oletko kehosi? jne.?
Uskaliasta, mutta hyvin palkitsevaa!
Monen, monen kertaa vastaus on, että olen Enkeli
ja jopa Jumala ja aivan "manipuloimattomalta"
kaksivuotiaalta voi saada tällaisen vastauksen.
Lapsi ei tarvitse niin monimutkaisia järjestelmiä
ja selityksiä, kuin monasti me aikuiset.
Itse en myöskään puhu synneistä ja
rangaistuksista, sillä jokapäiväisessä
elämässäkään meillä ei ole pahaa taikka hyvää
ihmistä tai tekoa. On erilaisia ja eriltä
tuntuvia seuraamuksia.
On olemassa seurausta ja universaaleja lakeja.
(tosin lapsille ei puhuta sanalla universaali,
kaikki sanaleikit on turhia)
Jumalan lakeja, jotka toimii.
Tunteemme ovat niiden lakien tulkit ja kun
tunnemme jotain, olemme koskettaneet Jumalaa
itsessämme ja samalla voimme kokea sen myös
toisessa lähimmäisessämme.
Kun tunnemme tehneemme jotain mikä tuottaa
kärsimystä ja pelkoa, olemme siinä tunteessamme
pitäytyessämme luomassa kokemusta siitä ja se on
seuraus. Emme tarvitse siis enää Jumalan
rangaistusta, emmekä kenenkään ulkopuolisen, jos
kykenemme kaivautumaan syvimpiimme tunteisiimme
asti, ottamaan vastuun jopa tunteistamme, olemme
keskuksessa nimeltä Hyväksyntä, Rakkaus, OMATUNTO!
Itse asiaan. Kuolemasta! Todellisuudessa on
olemassa vain yksi samanlainen energian olomuoto,
kun puhutaan dualismeista, vastakohdista.
Kuolema on syntymä.
Syntymä on kuolema.
Se on aivan samaa, toinen on kokemus egon
tasolla, toinen syvien tunteiden tasolla.
Kun kehomme on tehnyt tehtävänsä ja "kuolee" se
muuttaa muotoaan. (muuttuu maaksi) Mitään
häviämistä tai kadotusta ei ole tapahtunut.
Meidän pelkän ajattelun kautta hankittu
minuutemme, egomme, ollessaan täydellisessä
virtauksen tilassa, pitäisi joka hetki syntyä ja
kuolla uudelleen.
Niin usein ei kuitenkaan käy, vaan pidämme kynsin
ja hampain kiinni kaikesta jota olemme luoneet
itsemme ulkopuolelle olevaisuutemme todisteeksi.
Kuolemakin lopullisena on vain harhauttava
paikalleen jäänyt ajatus.
meissä kaikissa on se Olevaisuus ja sisin, joka
on ikuisuus.
Lapsilla on spontaani ja puhdas tapa käyttää
mielikuvitustaan ja jos me aikuiset kykenemme
näkemään sen viisautena ja Jumalaisuutena, emmekä
kasvata lastamme pelkkään egon ja ajattelun
maailmaan, pelon ja kuoleman maailmaan,
luokittelemalla mielikuvituksen ei
todellisuudeksi tai Vain mielikuvitukseksi,
annamme lapsellemme ikuisen elämän tietoisuuden!
No tuli vähän sekavasti ja asiapitoisesti.
Käytännössä itse käytän
yksinkertaista "symboliikkaa"!
Sydämessä (kosken rinnan aluetta) on rakkaus ja
se olet sinä!
Se on aina ja ikuisesti!
Jokaisen sydämessä on Rakkaus!
Kaiken "sisällä" on rakkaus!
Ihan kaiken!
Se on maanpäällinen paikka, jonne voi aina mennä
ja muistaa kuka olen!
Usko tai älä, lapset muistaa ja tietää!
Koskaan en käytä sanontaa, olet tyhmä, olet kiva,
olet kiltti, olet viisas, olet jotain...jne.
Enkä enää edes että teit tyhmästi tai kiltisti,
vaan tekosi tuotti tällaisen tunteen toiselle,
minulle, ympäristölle, oli se
sitten "positiivinen" tai "negatiivinen", näin
oppii lapsi luottamaan omaan synnynnäisen
viisauteensa ja jumalaisuuteensa , syviin
tunteisiinsa, intuitioonsa ja tunnistaa
luomisvoimansa, oppimatta pelkäämään ja
välttelemään vastuuta ja näin ollen vapautuu
kaikesta itsen ulkopuolella olevasta rikos ja
rangaistus järjestelmästä omaksi itsenäiseksi
ajattelevaksi ja tuntevaksi Jumalaiseksi ihanaksi
Täydelliseksi itseään ja lähimmäisiään ja
ympäristöään rakastavaksi ja hyväksyväksi
Ihmiseksi!
näin hänen ei tarvitse koskaan myöskään luoda
Jumalkuvaa, joka on rankaiseva ja armoton.
Eikä luoda itselleen käsityksiä taivaasta ja
helvetistä paikkana johon mennä suoritusten
perusteella, vain pelkästään egostaan minuuttaan
kokeva, luo tällaisia unikuvia/todellisuuksia!
Minusta ei siis tarvitse välttämättä puhua
suoraan kuolemasta (voi toki), vaan jokapäiväisen
elämän kautta välittyy se syvä rakkaudellisuus
Lapsen ikuisuutta, Jumalaisuutta, Viisautta ja
Valoa ja Sisintä kohtaan.
Tämä on tie, jossa ei pärjää selittämällä ja
keksimällä, se vaatii elämäntapa muutoksen itse
vanhemmalta, sillä lapselle olemme "läpinäkyviä"
ja hän reagoi jokaiseen ristiriitaamme sisimpämme
todellisuuden ja ulkoisen näkyvän elämämme ja
sanojemme välillä.
Meidän on siis kuljettava tie, ja kohdattava oma
sisäinen lapsemme, mielikuvituksemme ja
kaivettava se esiin ...elämällä niin kuin
opetamme!
Ei tekemällä niin mitä haluaisimme olevamme, vaan
olevamme juuri sitä mitä olemme ja oppimalla
hyväksymään sekin puolemme!
On olemassa muutamia hyviä kirjoja esim. tästä
aiheesta esim. Deepak Chopralla, jos aihe
kiinnostaa!
LASTEN SUUSTA KUULTUA;
"Ei ihmiset olo oikeasti olemassa, ne ajattelee
vaan niin, tämä on vaan unta!"
"Jumala haluaa, että meistä kaikista tulee
Jeesuksia"
Usko pois, tässä perheessä ei oltu puhuttu
uskonnosta, vain iltarukouksen verran. srk.
kerhossa opittu.
Viisivuotias on muuten todella ihanassa tietoa
janoavassa iässä!
Olen vaan pannut merkille ;=)
Vanhempana olemalla oma itsesi, myös "ruma ja
paha" itsesi, voit kertoa parhaimmalla tavalla
Jumalasta ja Ikuisesta elämästä!
Meillä jokaisella on oma "ainutlaatuinen"
elämäntilanteemme ja oma tiemme, joten mitään
kaavaa ei ole olemassa, vain totuus ja rehelliyys
Syvimmälle olemuksellemme, Alkiperällemme
itsessämme ja sitä kautta muissa ja kaikessa!
Päivänpaisteista päiväjatkoa!
...vaikka en ole aivan varma ymmärsinkö kaiken.
Kuulosti kuitenkin todella kauniilta... ehkä
osasit ilmaista sanoin juuri sen, mitä minäkin
tunnen sydämessäni omasta olemassaolostani.
Kiitos sinulle!
On ilo, jos voi auttaa jotakuta muistamaan!
Sillä todella, meidän jokaisen sisimmissä,
sydämessä on tieto siitä, keitä me olemme!
:)
Eksyin tällekin sivulle vahingosa.Ja taas löytyi
helmiä.Kyllä kannattaa selailla näitä menneitä
sivuja.Missä oletkaan nykyään Mona Lisa?
Hassua, en tosiaan ole kuukausiin näillä
palstoilla lueskellut tahi kirjoitellut, mutta
sähköpostiini oli tullut ilmoitus vastauksestasi,
joka todella yllätti.
Sitä on ollut niin elämänpyörteissä, että tänne
ei ole aika liiennyt. kuten olen huomannut,
joskus vähän "tuskallisellakin" tavalla, että kun
saa jotain uutta elämäänsä, on sitä ennen
luovuttava jostain vanhasta tai viimeistään
mahdollisimman pian.
Syksy tekee tuloaan ja ilma on ihanan kirpeä,
taisi olla viime yönä ekat pikkupakkaset?!
Kukahan laittaisi meidänkin pihan talvikuntoon???
=)
Mutta samat on ongelmat minullakin.Kuka laittaisi
pihan kuntoon.Naapurilla on isoja tammia,joiden
elhtiä saan keväällä haravoida.
No se ob keväällä.Nyt on syksy.Hyvää jatkoa
sinulle.
vaan syväpä, ei aina ole ns."hyvää"...=)....
Laitanpa tähän vielä kauniin runon;
*Kohtalon pieniä
pelinappuloita
Elämän laajassa
pelipöydässä
nimeltään maailma
kuka siirsikään sinut
hipaisemaan elämääni
juuri kun luulin
karanneeni
kauas
kaikkien
saavuttamattomiin
mikä onkaan voima joka
saa
meidät unohtamaan kaikki
aikaisemmat naarmut
tunteiden herkässä
hipiässä
Elämän näytelmää
ei voi ohjata etukäteen
on joskus mielenkiintoista
kun ei tunne
-edes käsikirjoitusta *
-S.Vahtera- (Kirjasta Valon tanssi)
Oma lapseni kuoli alle 2-vuotiaana. Hänen
sisaruksensa olivat silloin 8-, 5- ja ½-
vuotiaita.
Puhuimme kuolemasta paljon, toki olimme jonkun
verran puhuneet kuolemasta ennen lapsemme
kuolemaakin. Lapsemme ymmärtävät asian niin, että
kun pikkuinen tyttömme kuoli, niin hän ITSE
sieltä tytönruumiinsa sisältä on lähtenyt Jumalan
luo. He näkivät sisarensa ruumiin ja ymmärsivät,
että ihminen itse sieltä sisältä on poissa,
jäljellä oli vain kylmä ja posliininkova kuori.
Siskotyttö ITSE ei ollut siinä enää. Se
oleellisin osa hänestä oli poissa.
Lapsillemme on selviö, että pikkusisko on
Jeesuksen luona. He tietävät, että hänellä on
siellä kaikki hyvin ja että hän ELÄÄ siellä.
Lue kirja "Jumalan ilmoitus taivaasta" (Mary K.
Baxter). Erittäin lohduttava kirja. Paratiisi,
johon ristillä riippunut toinen ryövärikin pääsi
heti kuolemansa hetkellä, on tosiaankin totta.
Kuolleet pienet lapset ovat siellä.
Ja mikä lohduttavinta: kun me uskomme Jeesukseen,
niin me TAPAAMME JÄLLEEN. Ilmielävinä!!
Omat lapseni suhtautuvat kuolemanjälkeisyyteen
ehkä "liiankin" iloisesti. Tällä hetkellä
viisivuotias (silloin ½-vuotias) sanoi viimeksi
pari päivää sitten näin: "Äiti, kuolettaisko
tahallaan niin päästäis jo taivaaseen..." Eipä
auttanut muu kuin selittää, että tämä
maanpäällinen elämäkin on Jumalan antama lahja,
ja että me elämme täällä niin kauan kuin Taivaan
Isä on maanpäällistä elämää meille
suunnitellut... "Tahallaan kuolettamiseen" en
siis heitä kannusta!! :-)
Kuolemasta voi puhua lapselle kirjojen kautta. kaksi hyvää kirjaa on jotka eivät kylläkään
ole varsinaisesti uskonnollisa on: hei,vaan mummi ja hei vaan vaari. Kannattaa vastata
lapsen kysymyksiin mahdollisimman rehellisesti. voi myös sanoa, että itse ajattelen
että....mutta jotkut ajattelevat toisella tavalla.....lasta yleensä lohduttaa, tieto että
kuoleman jälkeen Jumala tai Jeesus pitävät kuolleesta huolen.
"...mutta tähtein tuolla puolen" oli muistaakseni
kirjan nimi. Se kertoo pojasta, joka menetti
parhaan ystävänsä auto-onnettomuudessa, jonka
poika itse näki. Se käsittelee lapsen surutyötä
siitä näkökulmasta, mistä lapsi sen näkee. En
muista kirjoittajan nimeä. Kansi on sininen,
siinä on vaaleatukkaisen tytön kuva ja
päivänkakkaroita.
Suomen Rauhanyhdistys jäjestää
seuroja joihin ovat kaikki sydämmellisesti
tervetulleita.
Lapsesi oppisi siellä kuunnellessa mitä usko on
myös kuleman jälkeisen ,ym:asiaasi liittyvän
tarpeen ennenkaikkea evankeljumin ilosanoman.
Mä olen ainakin saanut paljon apua runoista.
Yks mun suosikki on Iivo I. Vaski, sillä on
paljon hyviä ajatuksia. Ei mistään voi sanoa
mitään varmaa, kaikki vain makaa sijoillaan.
Niin asiat, kuin ihmisetkin. Käy katsomassa
Vasken sivuja: www.nic.fi/~vaski
Jape
Jännä muoto luoda runoja syvyyssuunnassa.
Runojasi enemmän ihastuin kuitenkin Monalisan
vastauksesta mammalle, jota en olisi löytänyt
ilman runoasi.
Sitähän voisi vaikka uteliaisuudesta kokeilla,
kenellä joskus mukana olleilla ja pois
liuenneilla erinomaisiksi arvioitavilla
henkilöillä on ollut sähköpostiosio täytettynä.
On mielenkiintoinen tiede.Arvaamattomia
helmiä,etten sanoisi timantteja,löytyy,jos jaksaa
etsiä.
päätepysäkillä sivuja kahlatessa...
Löysin edelliseltä sivulta ehkä Baskerin
ensimmäisen kirjoituksen tälle palstalle
(Bentiporsaat ja Espoon musilimit). Erehdyin
ottamaan hänen kanssa yhteen silloisella
nimimerkillä Syrinks.
Outoa, että toiset jo ensitapaamisella herättävät
suunnatonta vastenmielisyyttä, kun taas toisiin
mieltyy välittömästi. Harvoin olen joutunut
muuttamaan mielipidettän.
alkaa olla kohta tämän palstan seuraaminen.pitää
etsiä takasivuja löytääkseen luettavaa.Häiriköinti
on riistäytynyt hallinnasta.En ymmärrä millaista
mielihyvää joku voi saada moisesta otsikoiden
availusta.
Pelko,että hyvät kirjottajat kaikkoavat kokonaan
alkaa olla todellinen.Täällä takana pitäisi jaksaa
avata jokainen otsikko,löytäääkseen uusia
(vanhoja?) inspiroivia kirjoituksia.
Onneksi jokuen sitkeä jaksaa vielä sinnitellä
historian uumenissa.On mukava lukea sujuvia
pätkiä.Ainoa asia jota en ymmärrä,on se omituinen
numeroiden muodostaminen ja niiden "ennusmerkkien
tulkitseminen.Tuntuu taikauskolta.
Tämä jääköön tämän päivän ainoaksi krjoitukseksi.
Jää tämä takaosioiden kirjoittelukin vähemmälle,
kun yritän raivata etusivujen roskavuoria pois
maisemista.
En ole vielä päässyt oikein perille monestiko
viesti pitää merkitä asiattomaksi ja millä
tavoin, ennekuin se poistuu mutta jatkan aina
joutessani luudan heiluttelua. Ehkä se kantaa
joskuu hedelmää
en tiedä mitä avuksi, ellei ylläpidolta saa
tukea. Tilanne on sama kuin lähes vuosi
takaperin, ja sama henkilö tämän takana.
Tunnistan menetelmät sekä sanankäänteet,
nimimerkkien väärentämiset, ja jälleen kerran
uusien otsikoiden massa-avaukset. On ollut aikaa
analysointiin, häirikkö on nimittäin ollut koko
ajan mukana. Yllätyin, kun pari palstaa pitkään
seuranneet olivat vetäneet saman johtopäätökset
nimimerkeistä kuin mitä olin itse.
Kyseessä ei ole huomionkipeästä pojankoltista,
sellainen olisi kyllästynyt aikapäivää sitten.
Jossain jo kirjoitin arvelemastani diagnoosista,
ja nämä pari päivää ovat vahvistaneet oletustani.
Nyt hän jälleen kerran uhoaa, tämä on
vallankäyttöä, ja hän nauttii siitä. Palstaa hän
ei pyri tuhomaan, koska tämä on hänen ainoa
muodostamansa kontakti kanssaihmisiin, mutta hän
ei ymmärrä tekojensa seurauksia, eikä hän kykene
empatiaan. Aspergerin syndorma, tähän tulokseen
olen päätynyt.
Olen jälleen kerran kirjoittanut pari
sähköpostiviestiä ylläpidolle, sillä tämä ei lopu
ellei kyseistä henkilöä jäljitetä. Silloin vuosi
takaperin ylläpidon suhtautuminen oli nuivaa,
häiriköinti jatkui juuri tällä tavalla
viikkotolkulla. Silloin he vastasivat, ettei
kuukaan ole valittanut, ja kehottivat vain
painamaan ilmoitusta asiattomasta viestistä.
Tällä välin häiriköinti jatkui kunnes palsta
hiljentyi täysin, kaikki asialliset kirjoittajat
kaikkosivat (muutamaa harvaa poikkeusta lukuun
ottamatta). Sen jälkeen palstan valloitti
hevoiset ja chattailijat.
Viime päivinä ei ole ollut aikaa kirjoitella;
päivät kuluvat tiiviissä koulutuksessa, iltaisin
on ollut puhtia vain sen verran, että olen
kelannut palstan läpi. Kuitenkaan en haluaisi
menettää viimeisiä kontaktia tähän joskus niin
inspiroivaan palstaan. Siis mitä tehdä, minulta
loppuu jo usko, ikävä kyllä
Palstan tilastoissahan näkyy vaan kirjoitettujen
viestien lukumäärä ja sehän on vaan mannaa
tilastoille, jos joku värkkää ohjelmanpätkän,
joka syöttää samaa viestiä sivutolkulla.
Samasta syystä viestien poistumista on
hankaloitettu, etteivät tilastot rumentuisi.
Viestien sisällöllä ei liene ylläpidolle mitään
virkaa, kunhan homma pyörii ja tietokoneiden
muistit täyttyy.
Muistelmia menneisyydestä kymmenen vuoden takaa,
kun olin edellistä kierrosta verkoissa. Siellä
kukin mukanaolija saattoi avata oman
keskusteluryhmän ja organisoida ja ylläpitää sitä
ja laskea muita lukemaan pyynnöstä.
Nyt tuli keskeytys, jatkanen....
Siellä oli yksi palsta, jonka olemukseen
kuuluivat "vastaukseen pakottavat kysymykset".
Viestistä ei päässyt eteenpäin, ennenkuin oli
vastannut jotakin siihen. Sehän poiki uusia
viestejä liki eksponentiaalisissa mittasuhteissa.
Muistoihin jäi niinkutsuttu "inqqujen yö",
jolloin meitä juuttui sen ääreen ehkä kymmenkunta
henkilöä koko yöksi. Ei siinä sanottavammin asiaa
kai ollut, mutta mielikuvituksen se pani
liikkeelle, kun piti koko ajan keksiä
mielekkäänoloisia kysymyksiä muille vastattaviksi
ja samalla keksiä jotain lyhyen ytimekästä
vastattavaa koko ajan eteen vyöryviin
kysymyksiin. En enää muista tarkkaan, paljonko
sinä yönä viestejä pykättiin kokoon, ehkä 5000-
6000. Homma repasi liitoksistaan, kun joku keksi
tuon nykyisen häiriköntapaisesti ohjelmoida
parisataa kopiota kerralla peräkkäin samasta
kysymyksestä. Vastineeksi minä kirjoitin
funktionäppäimien alle puolisen tusinaa räväkkää
makroa, millä sitten pommitin sitä kysymysmerta.
Se oli yhden yön riehaannus, mistä riitti
muisteltavaa vuosiksi, mutta tämä nykyinenhän on
yksintouhuaja. Mikä olisikaan ylläpidon
vastaveto, jos koko lukijakatras tällä foorumilla
alkaisi syytää samalla mitalla yhtäpäättömiä
viestejä vaikka sadankappaleen minuuttivauhdilla
aina kun häirikkö putkahtaa ruudulle. (vai
tulisiko meistä kaikista sekopäisiä häiriköitä ja
palstaa jouduttaisiin sulkemaan vähän väliä?)
joita kadehdin, sillä noihin aikoihin en ollut
löytänyt keskustelupalsoja. Kun löysin tämän,
niin lähdin mukaan täysillä, enkä osannut edes
aavistaa, että ilo olisi lyhytaikainen. Siinä
vaiheessa oli niin monia, jotka kirjoittivat
tänne kertoen nauttivansa tästä. Ja täällä oli
todella hyviä, älykkäitä, huumorintajuisia
kirjoittajia.
Kun palstaa tuhottiin, niin anelin ylläpidolta,
etteivät päästäisi palstaa kuolemaan. Jos joku
olisi silloin seurannut tasoa, niin olisi voinut
vedota kulttuuriskandaaliin, näin hyviä
kirjoittajia täältä löytyi. Mikään ei auttanut,
vetoomuksistani ja aneluistani huolimatta.
Ylläpidon vastaukset olivat niin kylmiä, että
vieläkin karmaisee. Kaupallisuudesta huolimatta,
niin luulisi että siltäkin taholta löytyisi
tunteita, ja näihin yritin vedota. Ei auttanut.
Muistelen vielä viime vuoden takaisia kommentteja
samassa häiriköimisen tilanteessa: onko
häikäilemätön ja paha aina voittaja? Näin näyttää
olevan, valitettavasti.
Saavuin tänä aamuna palstalle vanhojen
osoitteiden avulla takaoven kautta ja huomasin,
että kymmenisen sivua oli siivottu pois jostakin
päin, joten entiset havainnot ja nykyiset
yhteensä antavat tulokseksi, että palstan siivous
tapahtunee automaattisesti, ehkäpä vain kerran
viikossa ja riittävästi asiattomiksi klikutetut
katoavat kuvista.
Mitä kirjoitit häirikkömme tautiluokituksesta,
arvioin ainutta tuntemaani samanlaista ja olihan
hänestä havaittavissa samankaltaista aivan omassa
maailmankaikkeudessaaan elämistä. Hän on tyystin
tajuamaton muiden ihmisten tunnemaailmoille ja
terrorisoi muita huomaamattaan omalla
elämäntavallaan ja hänelle on hyvin loukkaavaa,
jos toiset eivät sostu tanssimaan hänen
maailmanjärjestyksensä mukaan.
Jos tämänaaamuisen poiston kohteena on ollut
parisensataa häirikkömme viestiä, hän tulee
olemaan valtavan loukkaantunut moisesta
persoonansa tuotoksiin kohdistuneesta tuhotyöstä
ja moisen ymmärtämättömyyden suorittaneen
maailman saama kosto tulee olemaan hirvittävä.
Oliko koko suomi24:n sulkeminen tänään joskus
iltapäivällä yksityinen varoitus yhdelle
siivoilijalle vai oliko se laaja-alaisempi häiriö
yhteyksissä yleensä vaan. Jos se oli
yksityivaroitus, se tarkoittaa, että he voivat
tarvittaessa sensuroida pois maisemista
yksittäisiä henkilöitä. Se oli joka tapauksessa
ohimenevä, enkä tiedä sen kestosta.
Jos se oli yksityinen, syynä voi olla että menin
lakaisemmaan liian lähelle etusivua ja joku on
ruvennut valittamaan ja vaatimaan
asioihinpuuttumista.
Voihan olla niinkin, ettei ylläpitoa saa
kritisoida, milaiseen rikokseen eilen syyllistyin.
Siellä se häirikkö taas etusivulla huutaa
huomiota.
tämä yksityisestä siivoojasta johtunut.
Palvelimeen pääsemiseen oli vaikeuksia parina
päivänä, joten jotain suurempaa hämminkiä siellä
on ollut.
Nuo tiedot, joita oli muissa ketjuissa, ovat
vaarallisia väärillä puhdistusaineilla, joten on
syytä olla varovainen käyttöohjeitten jakamisessa.
alkaa jo tänä iltan käydä putsaus voimille, kun
tuttavamme on taas kerran liikkeellä.
Ihmettelen vain, mikä on ylläpidon vastuu tässä
touhussa. Jo toista vuotta sama kaveri häärii, ja
toisten on siivottava jäljet.
Tämä vuoden lähestyessä loppuaan,pelotta näiden
takasivujen poisto.Etusivut ovat jo lähes
kuukaudem olleet sellaista alkeellista tasoa,ettei
edes otsikoita jaksa avata.Joskus palailen tänne
historian hämyyn etsimään lohtua ja sisältöä
keskusteluihin.
Mistä lienee sellainen agressio syntynyt ihmisiin
ja nähdäkseni melko lapsellisiin yskilöihin.
Vai ovatko he murrosiän kapinahenkisiä.Kypsymättö-
miä ainakin kirjoitusetn perusteella.
Jaa jaa,vanhat hyvät ajat,vai onko jossain parempi
keskustelupalsta?
Huolestuttavaa on,jos ihmisten ajatusmaailma alkaa
olla noin kapea ja ahdasmielinen.Tulevaisuudelta
ei ole palon hyvää odotettavissa.Tai sitten hyvät
kirjoittajat ovat vain luopuneet taistelemasta
tuulimyllyjä vastaan.Enkä yhtään ihmettele.Myötä-
tuntoni on täysin heidän puolellaan.
Puhdistusaineet on vaarallisia taitamattomissa
käsissä. Arvioin kuitenkin sinun
vastuullisuustasosi riittävän korkeaksi
vaarallistenkin desinfiointiaineiden käytöön
uimavesien puhdistuksessa. Tarkoituksenani on
vihkiä sinut desinfiointimetodien salatieteisiin
niin salaisesti ja hajautetusti, että tietojen
kokoamisessa saa tehdä runsaasti
muistioperaatioitakin tiedonlähteissä vaeltelun
lisäksi.
Jos tietokoneessasi on muistikapasiteettia tai
hyvät tallentimet, kerää talteen kaikkea
säilytettävää.
Tosin emmehän tiedä, käykö menneisyydelle
köpelösti vuoden vaihtuessa, vai onko ylläpidolla
riittävästi konekapasiteettia menneisyydenkin
säilyttämiseen.
Toisaalta täällä menneisyydessäkin on ollut
varsin vilkasta elämää jo kohta polisen vuotta,
että jos tilanne olisi tiedossa, säilyttäminen
olisi perusteltua.
Putsattavien roskien syvällisyys jotenkin
kauttarantain säteilee vaikutustaan niiden
parissa puurtavaan ja apatoi. Aivan toinen
vaikutus on sellaisella touhuilulla, kun saa
jonkin hyvän idean ja lähtee kokeilemalla
toteuttamaan sitä ilman ennakkotietämystä
onnistumisesta ja sitten kun homma menee kuin
meneekin jotenkin läpi, niin siitä saa uutta
puhtia tähän riehumiseen. (Se oli siitä
eilisestä,lähellä neljää kiloa)
Siitä keskustelunkohteena olevaisesta, tuntuu
joskus kuin hän kirjoittaisi omaa
sairaskertomustaan. Niputin joitakin
putilaskansioonsa 1/4 vuoden paikkeille.
Niputus näytti kiinnostavalta, varsinkin kun en
ollut lukenut suurinta osaa niistä (no,
myönnetään, pari viestiä kyllä).
Siivoushommat ovat jääneet vähiin, sekä koti että
virtuaaliset, ja takanurkissa en ole ehtinyt
pyörähtää. On ollut rankka opiskelujakso
tentteineen, joten palstan otsikotkin olen
avannut vain pikaisesti. Mutta ensi viikolla
helpottaa. Toivottavasti siihen mennessä ei ole
viimeisetkin ei-hörhöt kadonneet palstalta.
Kuulemisiin (toivottavasti), paremmalla ajalla.
Siinä puolessatoistavuodessa on ehtinyt olla kaksi Sheriffiäkin pitämässä järjestystä maisemassa. Eilen tai toissapäivänä (noin) huomasin, että palsta on ilman järjestyksenvalvojaa. Saa nähdä, riehaantuuko häiriköinti muinoisiin määriin, vai kuinka käynee.
Siirtelen täältä äärilaidalta kirjoitusten osoitteita vähän reilummin varastoon siltävaralta, jos häirikkö repäsee sivun tai pari joutoroina-avauksia. Mielessä pyöri sekin, jos kaaoksen vallatessa alaa pitäisi itse uhrautua serihviksi. Toisaalta ei huvittaisi moinen rääkki, kun en paljoakaan etusivuja lue.