Venäjä palautti koko Suomen 1809. Miten karjalaisten Karjala

"Ruotsin alta autonomiaksi 1809."

Suomi oli v:een 1809 vain epämääräinen joukko jakamattoman Ruotsin itäisiä läänejä, pelkkä maantieteellinen käsite, Ruotsin Österland, Itämaa, jonka rajat olivat epämääräiset. Aleksanteri I piirsi nuo puuttuvat rajat, perusti Suomen. Matti Klingen sanoin: Suomi on kokonaan Aleksanteri I:n luomus. Kaikki Venäjän keisarit, mukaan lukien suomalaisten parjaama Nikolai II, suosivat Suomea enemmän kuin mitään muuta Venäjän valtakunnan rajamaata - kenties loppuen lopuksi omaksi vahingokseen, sillä suomalaisten kiittämättömyys oli keisari-suuriruhtinaiden näkemän vaivan lopullinen palkka...

"Lenin tunnusti Suomen itsenäisyyden ensimmäiseksi 1917."

Liittyy silloiseen kontekstiin, jossa Leninin hallitus neuvotteli jo saksalaisten kanssa Brest-Litovskissa. Lenin lienee aavistanut Suomen joka tapauksessa siirtyvän Venäjän hallinnasta Saksan etupiiriin, niin kuin kävikin.

"Stalin olisi voinut vallata koko Suomen ja tapattaa Marskin. Stalin säästi kummatkin."

Suomi oli Moskovan välirauhan jälkeen Stalinin armoilla; käytännössä Suomi oli antaunut, joskaa ei miehitetty maa, ja miehitysuhka oli koko ajan Suomen yllä. Mutta Mannerheimin ja Paasikiven johdolla Suomi täytti uskollisesti välirauhan sopimuksen pykälät ja v. 1948 yya-sopimuksen allekirjoittaminen normalisoi Suomen ja Neuvostoliiton väliset suhteet ja antoi turvatakuut joita Stalin oli Suomelta tavoitellut v:sta 1938 saakka. Se riitti Stalinille. Suomen suunta oli toisen maailmansodan lopputuloksen johdosta vähemmän strategisesti tärkeä kuin se oli ollut silloin, kun Saksa oli vielä vahva. Stalin ei enää sodan jälkeen tarvinnut neuvosto-Suomea, jonka pystyttäminen oli toisenlaisissa oloissa marras-joulukuussa 1939 (ja kenties kesällä 1940 ja vielä kesällä 1944) vaikuttanut hänestä ainoalta keinolta ratkaista Suomen kysymys.

Mitä Stalinin ja Mannerheimin suhteeseen tulee, psykologisesti arvioisin että Stalin kunnioitti niitä, joilla riitti voimaa ja rohkeutta vastustaa häntä loppuun saakka toisin kuin joku Buharin, joka rukoili itkuisilla kirjeillä "Kobalta" huomiota ja armoa, vaikka Koba oli päättänyt, että Buharin saa luodin niskaan. Moni vanha bolševikki, jonka Stalin likvidoi vv. 1936-1938, murtui moraalisesti, mitä Stalin halveksi. Koba kunnioitti vain kovia, murtumattomia miehiä. Sellaisena hän ehkä näki Mannerheimin, vihollisensa, vanhan venäjänsuomalaisen valkokenraalin, joka aiheutti puna-armeijalle satojentuhansien miestappiot ja tuhosi kahdessa sodassa kokonaisia neuvostodivisioonia, vaikka ei lopulta voinutkaan NL:n ylivoimalle mitään.

Edellä sanottua ei pidä käyttää perusteena puolustella suomalaisten "taipumatonta" asennetta Moskovan neuvotteluissa syksyllä 1939 eikä niiden katkaisemista suomalaisten toimesta. Suomen silloinen politiikka ei vastanut Suomen sotilaallisia mahdollisuuksia, minkä Mannerheim vastuuntuntoisena sotilaana kyllä teki selväksi hallitukselle. Mutta Erkko, Tanner ja Cajander, tavlsodan katastrofin arkkitehdit, elivät siinä kuvitelmassa, että sotaa ei tule, vaikka suurvallan kunniaa luokataankin.

"1809 - 1917 luvulla suomen ruotsalaisten revanssihenki eli voimakkaana ja heidän aloitteestaan Venäjää yritettiin horjuttaa erilaisen terroristiskuin ja tukemalla Venäjän kapinallisia."

Totta kyllä että suomenruotsalainen liberaali porvaristo oli asenteiltaan kaikkein maanpetoksellisinta väestöainesta Suomen suuriruhtinaskunnassa (perussuomalaisten mukaan näin on tänäkin päivänä - mene ja tiedä). Vanhasuomalaiset fennomaanit olivat toista maata.

"Tämä kehitys lopulta johti Suomen Talvisotaan 1939."

Kyllähän suomalaisen ryssävihan juuret voi nähdä noinkin.