Tämä on mielikuvitusleikki ja syyn tiedätte.
Jumalan tai jumalattomuuden "todistaminen"
virallisesti on mahdotonta.
Kuvitellaan , että eräänä päivänä selviää , että
jumalaa ei varmasti ole.Miten reagoit. Mitä sanot
sille/ niille , jotka on sinut käännyttänyt
uskoon. Miten vastaat niille , joitten elämään
olet puuttunut , sanomalla , että jumala on
olemassa.Ja miten vastaat seurauksista , koska
niitäkin on syntynyt.Rahat jotka jumalan nimissä
on kerätty?
Jumalan tai jumalattomuuden "todistaminen"
virallisesti on mahdotonta.
Kuvitellaan , että eräänä päivänä selviää , että
jumalaa ei varmasti ole.Miten reagoit. Mitä sanot
sille/ niille , jotka on sinut käännyttänyt
uskoon. Miten vastaat niille , joitten elämään
olet puuttunut , sanomalla , että jumala on
olemassa.Ja miten vastaat seurauksista , koska
niitäkin on syntynyt.Rahat jotka jumalan nimissä
on kerätty?
Vastaukset 25
Vanhimmat
Kukaan meistä ei tiedä v a r m a s t i, onko
Jumalaa niin kuin totesit aloituksessasi. Ja jos
on, minkälainen. Emme voi tätä ymmärryksellä
käsittää. Tai en minä ainakaan. Mutta olen tullut
siihen tulokseen omassa etsinnässäni ja
ajattelussani, että uskon raamatun ilmoitukseen
Jumalasta, elämästä, kuolemasta, pelastukseen
Jeesuksessa... siis olen ns. uskovainen. En
ole "käännynnäinen" eli ihminen, jota on
aivopesty, manipuloitu, pakotettu, peloteltu...
vaan ihan itse olen tullut tähän johtopäätökseen.
Ja olen onnellinen. Kokemuksiakin on kertynyt
aika paljon "tuonpuoleisesta", mutta nehän ovat
subjektiivisia. Eli ajattelen niin kuin kuuluisa
ranskalainen fyysikko/matemaatikko Pascal
aikoinaan. Kun häneltä kysyttiin, miksi hän oli
uskovainen, vastasi hän suunnilleen näin: "Jos
minä en olisi uskovainen, tekisin elämäni
suurimman laskuvirheen. Jos taivas on olemassa,
ilman Jeesusta minä kadotan sen, mutta vaikka
sitä ei olisikaan olemassa, niin uskoessani
häneen minä en kadota mitään." Jokainen on
vastuussa omasta elämästään niin tässä
yhteiskunnassa kuin "tulevassa". Usko on
henkilökohtainen. Se, että kuuluu johonkin
srk:aan tai lahkoon tai yhdistykseen tai kirkkoon
ei ketään pelasta. Se on totta, että rahaa
jokainen yhdistys kerää omiin
tarkoituksiin/taivaan valtakunnan tarpeisiin,
mutta niinhän tekee kaikki yhdistykset ja firmat,
ei se ole vain uskonnollisten yhteisöjen
etuoikeus. Jumalattomana miehenä rahaa
paloi "itsetuhoaineisiin" kohtuullisen paljon,
nykyisin pyrin rahalla auttamaan lähimmäistä eli
se, mikä ennen meni omiin tarkoituksiin menee
nykyään (siis se summa jonka voin vapauttaa
pakollisista menoista)toisten auttamiseen. Teen
sitä sekä seurakunnan kautta että
yksityishenkilönä, vapaaehtoisesti. Ja siitä
saatava ilo on ...
Mitäpä tuolla on väliä vaikka itse Paavi
julistaisi Jumalan suureksi petkutukseksi. Sillä
tavalla mitä minä itse olen nähnyt, Jumala on
tuonut iloa, rakkautta ja toivoa, vaikka ei
mitään selvää järkiperäistä todistetta olekkaan.
Jumalan olemassa olon pystyy todistamaan. Lue
alkuverryttelynä kirjanen: a.e. wilder-
smith "ajattelen, siis uskon". Siinä väännetään
rautalangasta nykyihmisen epäluonnollinen
Jumalaepäilys ja ihmisen luonnollinen tarve
Jumalalle. Lue, ennenkuin arvostelet.
jumalasi on tuonut iloa jne. niin kuka sitten tuo kaiken surun ja vihan?? Saatana? Ja eiko
jumalasi ole kaikkivoipa? Miksei han lopeta kaikkea pahaa??
WAS?
Tuoko helvetti iloa ihmisille? Kukas sen helvetin
on sitten luonut ja mitä varten? Eikö sen pitäisi
olla samalla logiikalla saatanasta, koska kaikki
paha on saatanasta. Taitaa Jahvella itselläänkin
olla vähän käsitykset oikeasta ja väärästä -
hyvästä ja pahasta - rakkaudesta ja vihasta vähän
sekaisin.
Voisitko selventää...
myös sen, että alunperin helvettiä ei ollut olemassa? Nimittäin helvetin Jumala loi vasta sitten,
kun Lucifer lankesi ylpeyteen (katso Hesekielin kirja, luku 28, jakeet 16-18). Se luotiin alkujaan
kaikille Saatanan palvelijoille, ts. niille enkeleille, jotka olivat saatanan puolella siinä kun
Saatana ajatteli: "Minä nousen Jumalaa korkeammaksi" sekä niille ihmisille, jotka tekevät
tietoisen valinnan Saatanan puoleen. Että sellaista... Tiedän, että kaikki tälläkään palstalla
olevat ihmiset eivät ole kanssani samaa mieltä eikä tarvitsekaan olla, mutta tämä on minun
näkemykseni.
Miksi ei lopeta... Ihmiset ovat itse valinneet
saatanan... Paitsi eräät... you know
"Ihmiset ovat itse valinneet
saatanan... Paitsi eräät... you know"
Ymmärsin, että tarkoitat näillä saatanan
valitsijoilla ateisteja. Muutama kommentti
siihen.
Ateistin mielestä raamattu on fiktiota, eikö
niin?
Siitä seuraa se, että ateistin mielestä Jumalaa
ja saatanaa ei ole olemassa, eikö niin?
Edellisestä kohdasta taas seuraa se, että ateisti
ei ITSE voi valita saatanaa, eikö niin? Ainoa
joka voi ITSE valita saatanan on henkilö joka
uskoo saatanaan, eikö niin?
Eli tästä seuraa se, että ateistin puolesta
mahdollisen valinnan tekee joku muu, eikö niin?
Where did you go Gud, when things went wrong?
Ateismijuttusi oli hieno.
jumalan, valitsee samalla saatanan.
ensin olisin varmaan tyrmistynyt, tuntuisi
varmaan siltä, että pohja putoaisi pois; jotain
hyvää mihin olisin uskonut, ei olisikaan
olemassa! Olisin myös hyvin surullinen...
Seuraavaksi tulisi varmaan
syyttelyn/itsesyyttelyn vaihe: miten niin monet
ihmiset ovat voineet uskoa johonkin harhaan??
Miten minä itse olen voinut olla näin sokea?
Miten tämä VOI olla mahdollista???
Jossain vaiheessa, järkytyksestä selvittyäni,
alkaisin varmaan kelaamaan omaa elämääni
uudestaan, ja huomaisin että huolimatta siitä,
että olin uskonut olemattomaan, oli sen uskon
myötä elämässäni tapahtunut vain hyviä asioita,
sellaisia asioita, sellaista omaa henkistä
kehitystä ja ihmisenä kasvamista, mitä tuskin
olisi tapahtunut ilman uskoon tuloa. Ja tämä on
aivan totta. Kenenkään rahoja en ollut vienyt,
ketään en ollut iskenyt Raamatulla päähän, joten
niiden suhteen minulla ei olisi katumista.
Jos olin jollekulle ihmiselle Jumalasta puhunut,
oli se aina tapahtunut hänen ehdoillaan ja hänen
aloitteestaan, ja itse olin omin silmin nähnyt,
että usko Jumalaan auttoi myös häntä eheyttämään
elämäänsä ja itseään, siinäkään ei ollut siis
tapahtunut mitään pahaa.
Todennäköisesti jatkaisin Raamatun lukemista ja
yrittäisin elellä siellä olevia ohjeita ja
neuvoja seuraten, sillä olin ne jo hyväksi
havainnut. Pahinta olisi se, etten voisi enää
rukoilla ja kommunikoida olemattoman kanssa... se
horjuttaisi varmasti pahasti, saattaisin jopa
ottaa pahasti takapakkia, mutta varmaankin
löytyisi samanhenkisiä ihmisiä joiden kanssa
pitäisimme tiivisti yhteyttä ja yrittäisimme
niitä asioita, huolia, iloja, murheita, joita
olimme vieneet rukouksessa Jumalan eteen,
käsitellä nyt vain keskenämme....
Minäkin koen että lopulta olisin kuitenkin
tyytyväinen siitä, että uskoin, sillä se on
tuonut niin paljon hyvää elämääni. Tietyllä tapaa
se on pakottanut minua kasvamaan, joka ei
todellakaan ole mennyt hukkaan. Vielä on tosin
elämän mittainen projekti jäljellä.
Kerrotko meille
Vanha elämä = Minä itse ja jos maassa olis krivat
niin.......(en tarvitse Jumalaa)
Uskon Elämä vuodesta 1987 = Minä olen pienentynyt
ja Jumala on kasvanut ja kunnioitan ja toimin
myös paremmin perheeni ja lähimmäisteni puolesta.
Onks tässä jotain anteeks pyydeltävää???????
Toivottavasti en taantuisi entiseen minääni,
mikäli kristinusko osottautuisi harhaksi.(kuten
tämä ajatusleikki olettaa)
Uudestisyntyneet kristityt saavat kuitenkin
yliluonnollisen varmuuden Jumalan olemassaolosta,
jonka voi ymmärtää vain ko. kohderyhmä. Joskus
suorastaan tekisi mieli huutaa, että mikset sinä
sitä ymmärrä.
Mutta jospa käännettäisiin ajatusleikki
toisinpäin.
Mitäs, jos sinä huomaisit varmoista
mielipiteistäsi huolimatta olleesi väärässä ja
kristinuskon Jumala olisikin todellisuutta ja
olisi myöhäistä enään katua. (joukkueet olisi jo
tehty)
Mitä sinä miettisit? Katuisitko kenties sitä, että
kirjoitit negatiivisessa hengessä esim.
suomi24.fi:ssä uskosta ja aiheutit sen, että joku
etsivä uskoi ennemmin sinua, kuin jotakin
uskovaista kristityä? Vai murehtisitko omaa
typeryyttäsi, kun olit kuvitellut olevasi viisas,
ja olitkin vain vajavainen ihminen, joka ei
halunnut ottaa vastaan ilmaista iankaikkisuuden
lahjaa.Tuntuisiko sinusta, että olet oikein
idioottien idiootti, eikä mikään viisas 2000-
luvulta.
No en halua johdatella enempää, vaan kerro itse!
Joka leikkiin ryhtyy se leikin kestäköön!
Katsotaan kuinka leikkisiä me oikein olemme
puolin ja toisin?
Leikkisällä päällä oleva Juudas!
väliä sillä on? Vai oletko sitämieltä ettei älykkyys ja järkevyys voi kehittyä ilman jotain
määrättyä kouluutusta?
Joten unohda koko Typerä kysymyksesi, ja häpeä suuresti.
Etsitkö sinä jotakin?
Äläkä laita näin kysyessäni vastauksen sanoja
suuhuni kuten äsken vaan vastaa suoraan.
kiertokoulu takaperin käytynä.;=>
Lue edellinen kommenttini uudelleen, ja sitten uudelleen, ja sitten uudelleen.
Miten ruåttalainen sadaan viihtymään? Annetaan sille lappu jonka molemmin puolin lukee
vend.
Tunnunko yksinkertaiselta vai viksulta?
Olen 26 vuotta ja yhä opiskelen.
se riittänee
Mitä jos joku päivä joku todistaa, että totuutta
ei ole? Tuo kysymys todistaa jo, että totuus
on ainakin jossain mielessä. Se myös mielestäni
todistaa, että aina löytyy jotain uutta
totuudesta. Jos taas totuus on Jumalan tasoisissa
ajattelun kategorioissa vähänkään, niin silloin
se todistaa, että Jumalan tasoisia asioita ei
voi todistaa - ainakaan vääräksi.
Yksinkertaisesti: Koska totuutta (lopullisena
ideana) ei voi falsifioida (mutta tietysti meidän
ehdotelmamme totuudesta voi yrittää falsifioida),
ei Jumalaakaan (lopullisena ideana) voi
falsifioida. Eräs Jumala-todistuskin perustuu
juuri tähän ajatukseen.
Tietysti voin taipua kysymykseesi ja alkaa
kuvittelemaan, mutta saanko pitää totuuden
olemassa edelleen? Saanko pitää arvot olemassa
edelleen? Saanko pitää moraalin olemassa edelleen?
Miksi siis olin toitottanut ihmisille Jumalasta?
Totuuden tähden. Ja katastrofi ei olisi
ymmärtääkseni niin suuri kuin näyttää, sillä
olisihan meillä vielä sentään totuus.
Ja totuus voi olla Jumala...
mielikuvitus olemassa, vaikka sitä ei kaikki
käytä, koska kokevat sen ei todelliseksi ja
realiteeteista paoksi?
Sellaisellehan henkilölle, sen on VAIN jotain ei
todellista, mutta onko se siis todiste, että sitä
ei ollenkaan olemassa maailmankaikkeudessa? Tai
päinvastoin, sellainen joka käyttää
mielikuvitustaan ja kokee sen olemassoolon ja
todellisuuden joka hetki, voiko se olla jotenkin
todiste mielikuvituksen olevaiuudesta,
olemassaolosta?
Paskan jauhantaa pallotella onko Jumalaa olemassa
vai ei ja kuka on siinä oikeassa, sillä se mikä
ON , sen olemassaolon totuus ei muutu siitä,
uskooko joku sen todellisuuteen, kykeneekö joku
kokemaan sen itsessään todeksi, sillä se on
totta, että me kykenenmme näkemään vain sen,
minkä itsessämme olemme eläneet todeksi, joten
todistelu tai niiden vaatiminen on jokseenkin
naurettavaa leikkiä, koska olemassaolo on meidän
räpistelyistämme riippumaton "tila"!
Mielikuvituksestasi.KIITOS ilman ironiaa,
satiiriä muutakaan .
olen alkanut leikitellä, mielikuvitella ja
leikkiä ja usko pois tämä on ihanaa.....leikkiä
mielikuvamaailmassa lapsen lailla......
hyvä-paha
> Onko
> mielikuvitus olemassa, vaikka sitä ei kaikki
käytä, koska kokevat sen ei todelliseksi ja
realiteeteista paoksi?
Kaikkien ihmisten mielikuvitus ei näköjään riitä
edes kysyjän ajatusleikkiin asti. Taitaa todella
olla niin, että joidenkin ihmisten mielikuvitus
ainakin lähentelee olemattomuutta. Kovin
surullista. Aihe on mielenkiintoinen, ja ketjussa
on muutamia hyviä kommentteja.
> että me kykenenmme näkemään vain sen,
minkä itsessämme olemme eläneet todeksi,
Tälläinen ajatus osoittaa minusta täydellistä
mielikuvituksen puutetta. Miljoonat ihmiset voivat
mielensä avulla kuvitella mitä ihmeellisimpiä
asioita, joita kukaan ei koskaan tule "kokemaan
todeksi". Joskus sitä kutsutaan myös sielun silmin
näkemiseksi.
Sitten ovat tietysti ihmiset, jotka eivät erota
mielikuvitusta ja todellisuutta. He eivät käytä
mielikuvitustaan, vaan antavat mielikuvituksen
käyttää itseään.
Alkuperäinen kirjoittaja ei vaatinut mitään
todisteita mihinkään suuntaan, pyysipä vain muita
käyttämään hiukan mielikuvitustaan. Jotkut siihen
kykenivät, jotkut eivät.
..........
en menettäisi uskoani