itseni, ,kun en ole edes varma, uskonko näihin
asioihin????
Usko ei ole älyn asia, se on tunne.
Meidän ei tarvitse uskoa.
Meillä pitää olla vain aikomus uskoa.
Emme voi ruveta uskomaan tahdonvoimalla,
mutta kun olemme raivanneet esteet, usko astuu
esiin
koska se on luonnollinen osa meitä.
Tunteaksemme todella Jumalan meidän on otettava
selville, kuka olemme?
Sitä odotellessa voimme ajatella, että jumala on
Korkein Totuus, laajempi todellisuus,
luonnonjärjestys, Jumalallinen turva ja rakkaus.
Tarkoitan tällä ikuista todellisuutta, joka on
antelias, hellä ja rakastava.
Voimme antaa sille minkä ihmishahmon minkä ikinä
haluamme,
mutta kun olemme viimein löytäneet oman ytimemme,
oman loistavan Valomme,
tiedämme kuka Jumala on.
Mielemme ei voi mitenkään ymmärtää Jumalaa.
Sydämemme tietää jo!
Mieli tarkoitettiin sydämen käskyjen
toteuttajaksi.
Mieli vastaa kysymykseen "miten", ei "mitä".
"Mitä" on syvempi juttu.
Kunkin yksilön sisällä suurin sota käydään älyn
ja sydämen välillä - kun sydän sanoo; "Näin se
on", ja äly sanoo; "Minä en ymmärrä, siksi en
usko"!
Kun olemme toisen ihmisen seurassa,
seurustelemmeko tosiaan mielen kanssa?
Vai puhummeko sielulle, ja mielet häärivät
koettaen pontevasti panna kaiken järjestykseen ja
sanoiksi?
Kun mielemme kysyy "Miksi?", huomaamme kuinka
helposti se tyytyy pinnalliseen vastaukseen.
Kun sydämemme kysyy "miksi?", se tahtoo vain
Jumalan totuuden.
Sydän on meidän erehtymätön kompassimme.
Sydän tuntee sielun paremmin kuin mieli.
Ellei mieli ole sydämen palveluksessa,
mielestä tulee kiero ja väärä isäntä.
Ei ole muuta oikeata tietä,
kuin se, joka meille jo on suunniteltuna
sisässämme.
Sen löytämiseksi meidän on kuunneltava sydäntämme
Muuta keinoa ei ole.
Kun pieni mieli pelkonsa kynsissä on jäykkä ja
halua kontrolloida,
syvempi puoli meissä alkaa kuiskata totuutta
ikuisesta turvallisuudesta ja ykseydestänne
Jumalan kanssa.
Joten kuunnellaan sydäntämme.
Siellä on Valomme ja totuutemme!
Sinun tahtosi ja Jumalan tahto on yhtä.
Tämä on niin suloinen asia kerrottavaksi
ja sitä on niin vaikea uskoa.
kun alat luottaa sydämeesi, tajuat,
että kun jokin tuottaa sinulle iloa ja
täyttymyksen onnea,
siinä puhuu Jumalan tahto
Sinun sydämesi kautta.
Sinä synnyit tänne
Jumala sisimpäsi sisimmissä.
Etkö siis voi luottaa, että tämä sisin puhuu
sinulle?
Luota myös, että minne sydämesi haluaa sinut
viedä, sinne Jumalakin halua sinut viedä.
Joka kerta kun tulet tietoiseksi kaipuusta
Jumalaan, hiot pois hitusen vastustusta, sielun
karheutta, joka yhä jollain tasolla kieltää
Jumalan tahdon.
Jos lasket merenrannan hiekanjyvät
tiedät kuinka monta kertaa
tässä elämässä ja jo eletyissä olet halunnut olla
yhtä Jumalan kanssa.
Kun sanot sydämestäsi;
"Minä haluan tietää Jumalan tahdon", se on
perustavanlaatuista vapaan tahdon käyttämistä.
Näin voi tapahtua vain vapaan valinnan pohjalta.
Antautumiseen ei voi liittyä pakkoa.
Vapautumisen tahtominen tekee vapautumisen
vaikeammaksi, koska se ei anna periksi tahdolle.
Se antaa periksi periksiantamiselle.
Antaudu omalle todellisuudellesi, omalle aidolle
luonnollesi.
Niitä ei kukaan voi ottaa sinulta pois,
eikä niitä voi toteuttaa kukan muu kuin sinä.
Antautumisesi syvetessä oma itsenäisyytesi
korostuu entisestään.
Antautumalla otat oman elämäsi, täydelliseen
hallintaan.
Antautuminen on valinta - ehdoton,
henkilökohtainen valinta.
Täydellisesti ei voi antautua kuin Jumalalle.
Kaikki muu antautuminen on symbolista.
Antautumista voi pitää teoista itsekkäimpänä,
koska se vie totaaliseen täyttymykseen.
Kun ihmisen tahto on yhdenmukainen Jumalan tahdon
kanssa olemassaolo on vaivatonta,
sillä sisäinen viisautesi on paikassa jossa on
hyvä olo ja kevyt kontrolli.
Tunteaksesi Jumalan tahdon läsnäolon sinun on
tarpeen kuunnella niitä monia ääniä jotka asuvat
sisälläsi.
Kuulet siellä pelon, raivon, ristiriitojen,
uppiniskaisuuden, kaikenlaisten illuusioiden
ääniä.
Kun ne käyvät sinulle tutuiksi silloin sisäisen
viisautesi lempeys, pehmeys, lämpö ja Valo
kuuluvat yhä helpommin.
Ne nousevat vastakohdaksi noiden muiden äänien
sekasorrolle jonka alle sisäinen tieto peittyy,
sisäinen tieto, joka on Jumalan tahto.
Jokaisen sielun viimeinen oppitunti on
täydellinen antautuminen Jumalan tahdolle jonka
voit kuulla omassa sydämessäsi.
Ei tarvitse puskea vihuria päin,
Voi taipua ja tulla osaksi tuulta.
Yksittäisen sielun suhde Maailmankaikkeuden
Sieluun, Jumalaan, on hyvin samanlainen kuin
minkä tahansa energiahiukkasen yhteys energian
lähteeseen.
Te olette osa tätä kaikkeasyleilevää, ikuista
voimaa.
Jokaisessa jälleensyntymässä riisumme pois
väärinkäsityksiä jotka pitävät meidät erillämme
Ykseydestä.
Vain hämmennys on vienyt meidät siitä eroon ja
nyt olemme löytämässä tien takaisin.
asioihin????
Usko ei ole älyn asia, se on tunne.
Meidän ei tarvitse uskoa.
Meillä pitää olla vain aikomus uskoa.
Emme voi ruveta uskomaan tahdonvoimalla,
mutta kun olemme raivanneet esteet, usko astuu
esiin
koska se on luonnollinen osa meitä.
Tunteaksemme todella Jumalan meidän on otettava
selville, kuka olemme?
Sitä odotellessa voimme ajatella, että jumala on
Korkein Totuus, laajempi todellisuus,
luonnonjärjestys, Jumalallinen turva ja rakkaus.
Tarkoitan tällä ikuista todellisuutta, joka on
antelias, hellä ja rakastava.
Voimme antaa sille minkä ihmishahmon minkä ikinä
haluamme,
mutta kun olemme viimein löytäneet oman ytimemme,
oman loistavan Valomme,
tiedämme kuka Jumala on.
Mielemme ei voi mitenkään ymmärtää Jumalaa.
Sydämemme tietää jo!
Mieli tarkoitettiin sydämen käskyjen
toteuttajaksi.
Mieli vastaa kysymykseen "miten", ei "mitä".
"Mitä" on syvempi juttu.
Kunkin yksilön sisällä suurin sota käydään älyn
ja sydämen välillä - kun sydän sanoo; "Näin se
on", ja äly sanoo; "Minä en ymmärrä, siksi en
usko"!
Kun olemme toisen ihmisen seurassa,
seurustelemmeko tosiaan mielen kanssa?
Vai puhummeko sielulle, ja mielet häärivät
koettaen pontevasti panna kaiken järjestykseen ja
sanoiksi?
Kun mielemme kysyy "Miksi?", huomaamme kuinka
helposti se tyytyy pinnalliseen vastaukseen.
Kun sydämemme kysyy "miksi?", se tahtoo vain
Jumalan totuuden.
Sydän on meidän erehtymätön kompassimme.
Sydän tuntee sielun paremmin kuin mieli.
Ellei mieli ole sydämen palveluksessa,
mielestä tulee kiero ja väärä isäntä.
Ei ole muuta oikeata tietä,
kuin se, joka meille jo on suunniteltuna
sisässämme.
Sen löytämiseksi meidän on kuunneltava sydäntämme
Muuta keinoa ei ole.
Kun pieni mieli pelkonsa kynsissä on jäykkä ja
halua kontrolloida,
syvempi puoli meissä alkaa kuiskata totuutta
ikuisesta turvallisuudesta ja ykseydestänne
Jumalan kanssa.
Joten kuunnellaan sydäntämme.
Siellä on Valomme ja totuutemme!
Sinun tahtosi ja Jumalan tahto on yhtä.
Tämä on niin suloinen asia kerrottavaksi
ja sitä on niin vaikea uskoa.
kun alat luottaa sydämeesi, tajuat,
että kun jokin tuottaa sinulle iloa ja
täyttymyksen onnea,
siinä puhuu Jumalan tahto
Sinun sydämesi kautta.
Sinä synnyit tänne
Jumala sisimpäsi sisimmissä.
Etkö siis voi luottaa, että tämä sisin puhuu
sinulle?
Luota myös, että minne sydämesi haluaa sinut
viedä, sinne Jumalakin halua sinut viedä.
Joka kerta kun tulet tietoiseksi kaipuusta
Jumalaan, hiot pois hitusen vastustusta, sielun
karheutta, joka yhä jollain tasolla kieltää
Jumalan tahdon.
Jos lasket merenrannan hiekanjyvät
tiedät kuinka monta kertaa
tässä elämässä ja jo eletyissä olet halunnut olla
yhtä Jumalan kanssa.
Kun sanot sydämestäsi;
"Minä haluan tietää Jumalan tahdon", se on
perustavanlaatuista vapaan tahdon käyttämistä.
Näin voi tapahtua vain vapaan valinnan pohjalta.
Antautumiseen ei voi liittyä pakkoa.
Vapautumisen tahtominen tekee vapautumisen
vaikeammaksi, koska se ei anna periksi tahdolle.
Se antaa periksi periksiantamiselle.
Antaudu omalle todellisuudellesi, omalle aidolle
luonnollesi.
Niitä ei kukaan voi ottaa sinulta pois,
eikä niitä voi toteuttaa kukan muu kuin sinä.
Antautumisesi syvetessä oma itsenäisyytesi
korostuu entisestään.
Antautumalla otat oman elämäsi, täydelliseen
hallintaan.
Antautuminen on valinta - ehdoton,
henkilökohtainen valinta.
Täydellisesti ei voi antautua kuin Jumalalle.
Kaikki muu antautuminen on symbolista.
Antautumista voi pitää teoista itsekkäimpänä,
koska se vie totaaliseen täyttymykseen.
Kun ihmisen tahto on yhdenmukainen Jumalan tahdon
kanssa olemassaolo on vaivatonta,
sillä sisäinen viisautesi on paikassa jossa on
hyvä olo ja kevyt kontrolli.
Tunteaksesi Jumalan tahdon läsnäolon sinun on
tarpeen kuunnella niitä monia ääniä jotka asuvat
sisälläsi.
Kuulet siellä pelon, raivon, ristiriitojen,
uppiniskaisuuden, kaikenlaisten illuusioiden
ääniä.
Kun ne käyvät sinulle tutuiksi silloin sisäisen
viisautesi lempeys, pehmeys, lämpö ja Valo
kuuluvat yhä helpommin.
Ne nousevat vastakohdaksi noiden muiden äänien
sekasorrolle jonka alle sisäinen tieto peittyy,
sisäinen tieto, joka on Jumalan tahto.
Jokaisen sielun viimeinen oppitunti on
täydellinen antautuminen Jumalan tahdolle jonka
voit kuulla omassa sydämessäsi.
Ei tarvitse puskea vihuria päin,
Voi taipua ja tulla osaksi tuulta.
Yksittäisen sielun suhde Maailmankaikkeuden
Sieluun, Jumalaan, on hyvin samanlainen kuin
minkä tahansa energiahiukkasen yhteys energian
lähteeseen.
Te olette osa tätä kaikkeasyleilevää, ikuista
voimaa.
Jokaisessa jälleensyntymässä riisumme pois
väärinkäsityksiä jotka pitävät meidät erillämme
Ykseydestä.
Vain hämmennys on vienyt meidät siitä eroon ja
nyt olemme löytämässä tien takaisin.
Vastaukset 13
Vanhimmat
epäilen vahvasti että monaliisa on
uudelleensyntynyt jumala
niin hyvin hän saarnaa
meissä jokaisessa on pikku, pikku jumalkipinä.....
:)
Ymmärsin hyvin paljon tekstistäsi Sydämeni
kautta...
Kiitos Sinulle tekstistäsi! Se oli kaunista ja
totuudellisuuteen pyrkivää.
Yksi asia jäi vaivaamaan... Puhuit
jälleensyntymisistä teksteissäsi?
Olen kuullut ja ymmärrän uudestisyntymisen
proplematiikan. Siinähän synnnytään uudesti
ylhäältä (korvien välistä). - Ajatellaan koko
maailmasta aivan eri tavalla kuin ennen.
Tärkeintä on kuitenkin uudenlainen asennoituminen
sisäisiin kokemuksiin (yksilötasolla), kuin myös
kanssasisariin ja veljiin, mutta...
Mitä tarkoitat jälleensyntymiselläsi?
Uteliaisuuteni hipoo maailmankaikkeuteni
kuorikerroksia?
tarkoitan eri asiaa uudestisyntymisellä ja
jälleensyntymisellä. Olen ehkä jossain saattanut
niitä sekoitella asiayhteyksissään vahingossa.
Uudestisyntyminen kuvaa minulle
juuri "korvienvälissä tapahtuvaa" tai ehkä
ennenminkin siirtymistä "korvien väli
kontrollista" "sydämen vapauttavaan vaiheeseen"!
Kun todella, on putsattu kaikki vanha pois......
Jälleensyntymisellä tarkoitan juuri tätä
inkarnaatioitumis "ketjuamme", you know!?
:)
mutta usko ei minun mielestäni ole tunne.
Jumala antaa uskon lahjaksi, mutta me päätämme
(=valitsemme) että uskommeko vai emmekö. Minä
ainakin jouduin tuon asian PÄÄTTÄMÄÄN. Päätin
uskoa.
Se on ihan hienoo jos asiat kokee noin ihan
selvinki päin. Mä tartten ainaki pullollisen
kossuu, et kokisin samanlaisii jutzkii. Joku
tarvii jotaki muuta vahvistusta samoja
kokeakseen. Muista kuitenkin aina, et ihmiset ei
oo täs suhtees samanlaisii. Joitaki oma
ajatteluelin hallitsee niin voimakkaasti, et
tarvii jotaki apuja kokeakseen asiat samalla
tavalla ku sä kuvasit. Mut mieti kuiteski sitäki,
et onx toi sun tunne OIKEA viesti siitä, et sä
oot tavoittanu sen OIKEAN YHTEYDEN. Tunneasiat
kun on siit vekkulei juttui, et tänään sä tunnet
syvää rakkautta ja huomenna vahvaa vihaa ja inhoa
samaa henkilöö kohtaan. Mikä niist sit oli se
OIKEA tunne? Tää on yx niit elämän vaikeita
mysteereitä.
Olen sitä minäkin kokeillut siideri, olut, sun
muu "meditaatiota" elämäni varrella, sun muita
addiktioita on ollut, jotka ovat naamioituneet
hyvin vallitsevien moraali ja arvomaailmankin
syövereihin.
Eihän niissä mitään paha olekkaan, vaan pidemmän
päälle alkaa rassaamaan ja päätä särkeä, kun ne
vatii JATKUVAA TASA-PAINOITUSTA!
Aina kun tasa-paino saavutetaan jostain itsen
ulkopuolelta tulevan turvin, olkoonkin se sitten,
alkomahooli, huumeet, raha, perhe, ansoituneet
teot, työ, lapset, uskonto, koulutus, laadukas
sisustus, ammattitutkinto, yms. yms.
Näiden jälkeen tulee aina se KRAPULA-vaihe ja
taas pitää hakea uusi tasa-painoitus menetelmä
joko samoin tai uusin keinoin.
Pohdiskelit mistä tunnistaa OIKEAT tunteet....
Aina kun tunnet vihaa, yltiöpäistä hellyyttävää
rakkautta, inhoa, tarvetta pilkata tai
kategoroida jotain hyvään tai pahaan, tiedät,
että yrität käsitellä omia hyväksymättömiä tai
uskomattomia, unohdettuja puoliasia muiden
kautta, ympäristösi kautta.
Emootiot tuovan tarpeen muuttaa jotain,
ensinäkemältä muissa, vaikka todellisuudessa
tarve muutokseen lähtee omasta sisimmistä. Eikö
meillä ole hieno yksinkertainen keino ja tapa
ilmoittaa itsellemme muutoksen tarpeesta?!
Tasa-paino, kuvattuna Jumaluutena,
rakkaudellisuutena ja Valona, on loppujen lopuksi
kovin "vaatimatonta". Se on nimenomaan
tosiasioiden näkemistä, ilman että niihin
sekoitetaan arvoja ja asenteita.
Syvätunne (intuitio)on se, joka ensimmäisenä
tulee sisimmistäsi, se saattaa olla niin
hiljainen, että et edes kuule sitä enää.
Se on niin arka, koska on niin alas painettu
monta kertaa.
Usein juuri spontaanisuus, heittäytyminen
tilanteesta toiseen järkeilemättä,
(vastuullisuutta unohtamatta), nopeus, iloisuus,
riemukkuus, vaatimattomuus vaikka toisaalta
mahtavuuskin, kaikki sellainen, on tunnusomaista
syville tunteillemme.
Usein kuitenkin meillä on putsinki työ edessämme,
että saamme tuon Valon liekin suurenemaan ja
Loistaman ja sen luottamuksen kasvaman!
Putsinkia voi tehdä vaikka terapiassa käymällä,
hengittämällä syvään, olemalla itselleen hellä,
hyväksymällä "pahuutensa".
Yksinkin voi tehdä ihmeitä!
Hiljaa voi tehdä ihmeitä!
Heti kun törmää johonkin asiaan tai ihmiseen
jonka tavat tai käytös aiheuttaa
hyväkymättömyyden tunteita; vihaa, inhoa,
halveksuntaa tai joku loukkaa itseä, niin kaivaa
esiin itsestään samaisen käytöksen tai ilmön
syvimmän olemuksen puolen eli hakee ymmärryksen
asialle.
Todellista ymmärrystä ei tapahdu, jos ei koe sitä
sisimmissään, sääli ei ole
myötätuntoa. "Krokotiilin kyyneleet" ei ole
myötätuntoa ja ymmärrystä.
Jos tuntee tulevansa loukatuksi, pohtiikin
kaikessa hiljaisuudessa; "mitä jos hän olikin
oikeassa?"
No, ego on nopea ja keksii tuhat ja miljoona
veruketta, että loukkausta ei tarvitse
vastaanottaa; loukkaajanhan voi nimetä pahaksi,
saatanan kätyriksi, ilkeäksi, ajattelemattomaksi,
kateelliseksi yms. yms.
Mutta jos todella pystyy heittämään kaiken
puolustuksen pois ja kohtaa tosiasian, voi olla
varma, että kohtaa myös itsensä, ymmärryksen ja
rakkauden kautta!
Sitä kautta alkaa puhdistuminen......
Siksi juuri niin kovin usein, ihmiset pysähtyy
vasta jonkin suuren katastrofin tai tai sairauden
tai kuoleman edessä, koska verukkeita ja
puolusteluita me olemme niin kovin taitavia
keksimään......:)
Usko pois OIKEAN yhteyden TUNTEE! ;=)
Kun on kotonaan, itsessän.....sielu lepää....;=)
Ja Jumala puhuu!
Ja usko pois, jos tälle tielle lähtee, "lähettää
Jumala" enkelin, joka lähimmäisesi hahmossaan,
tulee ja tekee ja sanoo jotain, että saat
varmistuksen sille, että olet itse Valoa ja
Rakkautta, mutta myös epäilyksesi ja
epävarmuutesi lähettää
luomiskäskyjä "Unversaalille" ja tulet
huomaamaan, että epäilyksesi tuodaan eteesi. Kun
kohtaat itseäsi tai ajatuksiasi tai tunteitasi
arvostelevan tai epäilevän ihmisen tai
järjestelmän, kohtaat vain oman epäilyksesi, ei
sen kummempaa. :)
Ajattele miten ihanan helppoa, ei tarvita
kuluttavaa pähkäilyä ja miettimistä ja
suorittamista ja ikuista epätietoisuutta olenko
oikella tiellä, tarvitaan vain luottamusta, avoin
sydän, joka tietoisesti tunnistaa, miten
Universaali,Jumala vastaa jokaisen kysymykseen,
tietoisuuden syvyydestä riippuen heti, tai pikku
viiveellä.
Tsori, tuli vähän pitkä......kun tuota juttua
välillä riittää...
ystävyydellä
;-)
;/......:=0......:0)
Enpä taaskaan malttanut olla vastaamatta,
vaikkapa niin kovasti yritinkin... Tuo kaikki,
mitä kirjoitat on totta - enemmän kuin monen
lainailijan ja siteeraajan näppiksestä aikoihin
oon nähnykään. Näkee, että olet tuntenut,
kokenut, miettinyt asioita ja että sinussa on
SIELUKKUUTTA! Se mitä mä sanoin itsestäni, piti
tarkoittaa vaan sitä, et me ihmiset OLLAAN
ERILAISII. Erilaisuus on rikkautta ja
hyväksyttävää (ainaki mun mielest) niin kauan ku
se ei vahingoita tai riistä toista. Mun oma
struktuuri on vaan semmonen ja mä oon sen
hyväksynyki, et mulla aina se oma pikku boltzi
miettii, et mix ja mix silloinki, ku TUNTEE
toist. Täs en ryhdy kritisoimaan tai analysoimaan
tai vertaileen mikä inhimillinen struktuuri on
parempi tai huonompi ku toinen. Mä vaan toteen,
et me ihmiset ollaan erilaisii. Pääasia ja
elinehto nimenomaan on et sä ja mä ollaan
jonkinmoises balanssis ittemme kaa, niin ettei
PÄÄ HAJOO. Tietty elämä ihmisenki tasol on
alinomaist muuttumist ja sopeutumist, mutta sehän
se elämän mielenkiintoisex tekeeki!!!
No kivas kuiteskii kun vastasit.
Se on totta, että rikkaus on täällä, että ollaan
erilaisia, vaikka loppujen lopuksi me ollaan ihan
samanlaisia, kunhan ilmmenetään itseämme vain
eritavoin ja erinäköisesti.
Ajattele, lieneekö tämä erilaisuuden,
ainutlaatuisuuden ja erillisyyden näkyminen, vain
samaa "harhaa" (tarkoitan olevaisuudessa,
tiedätkö mitä sillä yritän sanoa?) kuin
lineaarinen aikakin on??? ;=)vain siis
olevaisuuden kokemisen välineitä.
Olen "aistivinani" :), että se mistä alunalkaen
tämä meidän kokeminen ja ilmentyminen ja
heijastuminen on saanut alkunsa (käytetään
yleisimmin sanaa Jumala, Luoja, Universaali,
Rakkaus, Valo.....arvomaailmasta valinnaisesti
johdattuen) on tässä muodossaan palaamassa
alkuperäisyyteensä, yhteyteensä, ykseyteensä.
Sitä pidän meille kaikille yhteisenä tienä,
joskin se näyttää siis hyvin erilaiselta kaikilla.
Vaikka itse täälllä ja elämässäni näen erilaisia
ihmisiä, näen hyvin usein myös heidän "tylsän-
samanlaisuutensa", sitähän pakoon me kaikki
juostaan......sehän olisi tylsää....kaikki täysin
tasa-arvosia. Miten kummassa sitä sitten voi
tietää arvonsa, kun ei ole vertailukohteita??? ;=)
Me raukat dualismin uhrit......taistelemme
henkeen ja vereen kaikenkattavasta tasa-arvosta
ja toisaalla taistelemme kynsin ja hampain
erikoisuuden tuntemisesta, paremmuuden
tuntemisesta, ainutlaatuisuuden tuntemisesta yms.
tuntemisesta, jota ylipäätään kokisimme olevamme
jotain arvokasta......
Se mitä itse olen saanut itsestäni ihmisenä (ja
vähän muistakin) selville, olen kokenut, että
meidän "olemuksemme" on yksi ja
sama "energiamuoto", joka täällä dualismin
maailmassa on jakautunut syvään, ykseyden,
sielun, sisimmän, jumallallisuuden, luovuuden
persoonan (tiedän;minä olen )ja egon (ulkoisten
tekijöiden kautta oman olevaisuuden kokeminen)
persoonan ääripäiden, vastakohtaisuuksien muotoon
ja sitä kautta olemme voineet laajentua kokemaan
se, minkä jo olemme sisimmissämme aina tienneet.
Tai jotain sinnepäin....;=)
Kyllä sitä on ite välillä aika ihmeissään, kun
huomaa jotain oivaltaneensa, kun sitä kaatuisi
hurjimmissa jutuissa niin monelta
perustavanlaatuiselta asialta ja tiedolta
uskomuspohja.....tuo Jumalaankin liittyvä kaikki
kohu.....olisi hienoa keskustella asiasta niin,
että kukaan ei koe itseään "ristiinnaulituksi",
vaikka hänen uskomuksiaan ja totuuksiaan todella
rankasti kyseenlaistetaan....sillä miten muuten
sitä uutta syntyy, kuin vanhaa vapauttamalla.
joo joo taas riitti pulinaa...
kyllä minulle aina joskus tulee sellainen syvä
(herttainen ;)) olo, että tekisi mieli ottaa koko
maapallo kaikkineen kiukuttelevineen ihmisineen
halimukseen ja sanoa, että otetaan kaikki
toisiamme kädestä kiinni, tehdään piiri ja
tunnetaan, miten yhtä me olemme, vaikka niin
erillämme olemme.
Joo hiton hieno juttu tämä elämä, ei muuta voi
sanoa!
PS Asiat, joista puhut eivät ole minullekaan niin
kovin outoja. Jotakin samantapaista - yleensä
välähdyksenomaisesti, aina hiljetessäni ja
ajatellessani, että onko missään mitään järkeä ja
miksi minä juuri tällä hetkellä koen, näen,
ajattelen tällä tavoin - minäkin koen. Niin
huomaa, se on KOKEMUS ei ajatteluprosessin tulos.
Ajatteleminen seuraa sitten jälkijunas, jos on
seuratakseen. Mä ny vaan yleens pyrin aktivoimaan
jutzkiini hiukka provosoimal ja sillee.... ;-)
Ne eivät ole kenellekään mitään outoja juttuja
mitä juttelen......
Nimenomaan on kyse juuri siitä, miten usein
uskallamme olla ajattelematta, että sijaa
jää "korkeimman itsen" oivalluksille...
Oletko sinä koskaan kokenut tunetta, että hyvänen
aika, mähän olen tämän kaiken tiennyt/nähnyt jo
pikkulapsena, mutta........
...ikäänkuin vyyhti purkautuu.....
Niin, ei täällä kukaan mitään sellaista "puhu",
mitä kukaan meistä ei itsessään tietäisi....
:)