Hyvä Eberfatus ystäväni.

Hyvä Eberfatus, sinä minun ystäväni.

Katollisen kirkon Kelpan esimies, Roomassa 5.178 v. 6 kumatraa. ( 127 v 3kk jkr. )
Satban luostarikoulu esimies, Eberfatus.

Ensimäinen Pamfletti.

Minun tehtäväni on kertoa vain totuus. En ole koskaan aikaisemmin tätä julkaissut, mutta nyt julkaisen. Meidän aikamme ei minua tunne, enkä annakaan tuntea itseäni, sillä minut on ” tasmatettu” so merkitty kuolemaan, koska olen rehellinen ja halajan oikeuden asettuvan minuun ja minun kauttani aion antaa sinulle rakas ystäväni Eberfatus tiedoksi kansoille, jos niin käy, että kuolen pois ja saankin sanoa sen olevan minulle suuri kunnia, jos joskus saat tämän kirjoituksen saattaa Prefektille Roomaan, jossa nytkin olemme ja sanonkin olevani sen, jota maailma odottaa haikeasti ikävöiden. Sitten minä kirjoitan koko ajan yhteen, so minuun itseeni, josta olen tullutkin teille VAPAHTAJAKSI.

Toinen Pamfletti.

Aikaisemmin olin Jesna da Jesna, teille Jesu ja olenkin nyt saanut aikomuksen paljastaa totuuden tien, joka minäkö itse olen? En uskalla sitä sanoa, mutta aion kertoa totuuden juuren, so. minä itse elämästäni. Minä olin Katolisen kirkon kellarissa pantuna vahvaan rautauurnaan. Uurnapurkki oli fyysismetallinen ja minä olin henkenä sinne sullottu ja niin joudui kiinni purkin metalliin, josta pääsin pienenä ulos purkin ruostuttua, josta nykyäänkin on tieto jo.

Aloitan ainaisesti tästä on minun ainainen sanani ja niin minä jatkan sinulle kirjoittava ystäväni oi
kuinka onkaan minun mieleni matala ja kärsimykseni tuska suuri nytkin minä tunnen sen. Minun viholliseni halusivat minut tappaa ja saada kunnian minun työstäni Krisnetillä Kärsimyksellä ja ( ristillä) Krosnilla. Minut tapettiin monta kertaa ja sitten pantiin tuleen ja veteen, enkä niistä kauheista kärsimyksistä tahtone kirjoittaa, sillä niin kovia kärsimyksiä minä olen nähnyt.

Minut laitetiin rottien ruuaksi ja minun jalkaini varpaat rotat söivät, lihaa ja verta. Sitten minut laitettiin kauheaan kanjoniin, jossa yksin elin, villa toimeentuloa. Sieltä ystävä puoliksi pelasti ja ilmiantoi minut. Kuoleman laaksossa minä olin 15 vuotta ja pääsin pois.

Sen jälkeen minulla oli monenlaisia kauhuja ja kauheat muistot vaivasivat minut. Hakkasin luolassa yksinäisyydessä nimeni kirjaimia, etten unohtaisi. HAW. Kului kauan aikaa ja minä hakkasin aina kivellä kallioseinää, kunnes olin luolan nurkassa, joka oli matala. Olin maaten siellä ja hakkasin hav pienillä kirjaimilla. HAWALWATHA oli minun nimeni aiemmin, ennen syntymistäni nehan ( neitsyt) Marchiam`ista.

Kaikki tämä hirmuinen helvetti on ollut minun päässäni kaikkina aikoina ja tietoisuus, siitä että minun elämäni on ollut raskasta ja paljon tuskia olen kokenut, jokseenkin syyttömänä kärsien.
Tämä kaikki on tapahtunut minulle ” Ulottuvaisuus 2 A C 17 alueella, Sfäärdeissä.

Älkää koskaan olko minun kaltaisiani, jolle näin huonosti on käynyt. Toiset ovat ottaneet minun kunniani ja toiveeni kerran tulla muka taivaan pilvissä lihaanko, en tiedä teidän kirjoituksistanne, jotka minusta he kertoisivat antamatta minulle mitään kunniaa, tai toivoa paremmasta.