Kuinkahan monta vuotta siitä jo on kun kävin Eeva Siitarin luona Eiran sairaalassa Helsingissä. Hän arvioi, että saisin silmäluomien leikkauksen julkisella puolella, jos odottaisin vielä vähän. Nyt olen jo täyttänyt 61 vuotta.
Odotin ja sitten menin terveyskeskuslääkärille. Sain lähetteen HYKSiin silmälääkärille. Mutta leikkausta en saanut. Hyväksyin tämän ja ajattelin, että mitä väliä sillä loppujen lopuksi on kun kerran en ole missään näytillä, kotona vaan luuhaan. Ajattelin, että säästyinpäs arvilta, joista sanottiin, että ne ovat sitten koko lopun elämää.
Roikkuvien silmäluomien lisäksi kärsin silmäkutinasta. Muutama viikko sitten ostin RVBn silmäluomiin laitettavaa voidetta laivalta ja olen sitä joitakin kertoja käyttänyt. Silmäluomikutina yhdistettynä roikkuviin luomiin on hankala vaiva.
Aamuisin en ole nähnyt "juuri mitään". Silmäni ovat ihan tukossa. En näe kunnolla. Ja yhtäkkiä havahduin: sehän on nämä roikkuvat silmäluomet! Ja peili kertoi, että ne todellakin nyt roikkuvat ja pahasti.
Espoonlahden terveyskeskus toimii niin surkeasti, että en tiedä miten heitä haluaisin tämmöisellä asialla "häiritä". Joka kerta kun sinne soittaa tuntuu siltä, että homma toimii periaattella: Olisi parempi kuin meillä ei olisi noita potilaita / asiakkaita!
Jospa vielä seurailen tilannetta vaikka muutaman kuukauden ja soittelen heille sitten. Luultavasti Eiran sairaalan lääkärikin voisi kirjoittaa sen lähetteen HYKSin silmälääkärille. Sinnekin voisin tietysti mennä.
Mitä tekisin?
P.S. Kärsin joitakin vuosia korvasärystä. Terveyskeskuslääkäri ei löytänyt vaivaan mitään syytä. Sitten osoittautuikin, että syy oli luultavasti ikivanha maitohammas, joka oli tullut jo todellakin elinkaarensa päähän.
Oli jotakin ihmeellisiä juttuja, joista halusin päästä lääkärille (Hesassa silloin kylläkin), mutta en päässyt. Sitten jossakin vaiheessa kuitenkin pääsin. Vaiva osoittautui vatsakasvaimeksi, joka luultavasti olisi muuttunut syöväksi. Kirurgi kysyikin sitten, että mites tämä löydettiinkään. Hän oli sitä mieltä, että minulla pitää ehdottomasti olla joku omalääkäri. Mutta kun ei vain ole ja köyhä olen joten yleisestä terveydenhuollosta olen riippuvainen.
Menin terveyskeskuslääkärille (ei Helsinki-Espoo) peräaukko- ja ulostusongelmien vuoksi. Tämä lääkäri sanoi, että nämähän ovat peräpukamia. Sitten hän sanoi, että jos tämä leikataan, niin se on vain kauneusleikkaus. Hän lateli minulle oireet, joita minulla itseasiassa ei ollenkaan ollut. En ollut tähän tyytyväinen ja tilasin kirurgilta yksityisajan. Hän sanoi, että tällaista en olekaan koskaan nähnyt ja lähetti minut suolistoon erikoistuneelle kirurgille. Vaiva osoittautui syväksi haavaumaksi. Tulin kuulema viimetipassa. Jos olisin vielä odottanut, niin olisin saanut avanteen. Vaiva olis siis syvä anaalifissuura lähellä peräaukkoa.
Polveni alkoi vaivata. Menin hoitoon yleiseen terveydenhoitoon Helsingissä, mutta muutin tuona aikana Espooseen. Ortopedi sanoi, että polvi pitäisi leikata. Työvoimatoimisto (?) rupesi puuttumaan asiaan ja alkoi hätyyttää leikkausta. Näin kehiin tuli toinen lääkäri kuin se jonka leikkausta odotin ja polvi leikattiin pikaisemmin. Jälkeenpäin polveen tuli jotain ongelmaa. Tein asiasta ilmoituksen Potilasvakuutukseen. Potilasvakuutus totesi, että leikkaus oli täysin turha. Mutta näin minusta tuli polvivammainen ja polvivamma rajoittaa elämää. On paljon asioita, joita ei sen vuoksi voi tehdä. Ja näitä turhuuteen liittyviä asioita on se, että korkokengillä ei pitkiä matkoja pysäkille (täällä 1 km) ja kauppareissuja (täällä 2,5 km) enää kuljeta!
Ovatko nämä mokia, vai sattuuko kaikille näin paljon kaikkea? Olisi vielä yksi juttu, mutta sen jätän toistaiseksi kertomatta.
Tuntuu siltä, että lääkäriksi eivät pääse ne lääkäreiksi sopivimmat. Monen L:n ylioppilailla on ehkä hyvä muisti, mutta jotakin muuta puuttuu. Parhaat oppilaat näyttävät olevan ne, joilla ei ole ihan paras arvosana kaikesta. He kyseenalaistavat lukemaansa, ovat luovia jne mikä hidastaa puhdasta tiedon päähän pänttäämistä. Älkää enää päästäkö niitä monen L:n ylioppilaita lääkkikseen vaan kyseenalaistakaa jo jotakin! Tyhmiä lääkäreitä alkaa olla pilvin pimein ja sellaisten potilaaksi joutuminen on suoraan sanoen helvetillistä. Eikä mikään asia edisty. Eiväthän ne edes ymmärrä mitä heille yritetään sanoa eivätkä osaa kirjoittaa. Järkyttävää! Miten näin on käynytkään? Tuntuu siltä, että ainakaan minä en ole saanut mitään terveydenhoitoa sen jälkeen kun sukulaislääkärini ovat kuolleet. Hoitivat meidät siinä ohimennen! Itse täytyy todellakin kaikki diagnosit tehdä, vaikka ei haluaisi!
Odotin ja sitten menin terveyskeskuslääkärille. Sain lähetteen HYKSiin silmälääkärille. Mutta leikkausta en saanut. Hyväksyin tämän ja ajattelin, että mitä väliä sillä loppujen lopuksi on kun kerran en ole missään näytillä, kotona vaan luuhaan. Ajattelin, että säästyinpäs arvilta, joista sanottiin, että ne ovat sitten koko lopun elämää.
Roikkuvien silmäluomien lisäksi kärsin silmäkutinasta. Muutama viikko sitten ostin RVBn silmäluomiin laitettavaa voidetta laivalta ja olen sitä joitakin kertoja käyttänyt. Silmäluomikutina yhdistettynä roikkuviin luomiin on hankala vaiva.
Aamuisin en ole nähnyt "juuri mitään". Silmäni ovat ihan tukossa. En näe kunnolla. Ja yhtäkkiä havahduin: sehän on nämä roikkuvat silmäluomet! Ja peili kertoi, että ne todellakin nyt roikkuvat ja pahasti.
Espoonlahden terveyskeskus toimii niin surkeasti, että en tiedä miten heitä haluaisin tämmöisellä asialla "häiritä". Joka kerta kun sinne soittaa tuntuu siltä, että homma toimii periaattella: Olisi parempi kuin meillä ei olisi noita potilaita / asiakkaita!
Jospa vielä seurailen tilannetta vaikka muutaman kuukauden ja soittelen heille sitten. Luultavasti Eiran sairaalan lääkärikin voisi kirjoittaa sen lähetteen HYKSin silmälääkärille. Sinnekin voisin tietysti mennä.
Mitä tekisin?
P.S. Kärsin joitakin vuosia korvasärystä. Terveyskeskuslääkäri ei löytänyt vaivaan mitään syytä. Sitten osoittautuikin, että syy oli luultavasti ikivanha maitohammas, joka oli tullut jo todellakin elinkaarensa päähän.
Oli jotakin ihmeellisiä juttuja, joista halusin päästä lääkärille (Hesassa silloin kylläkin), mutta en päässyt. Sitten jossakin vaiheessa kuitenkin pääsin. Vaiva osoittautui vatsakasvaimeksi, joka luultavasti olisi muuttunut syöväksi. Kirurgi kysyikin sitten, että mites tämä löydettiinkään. Hän oli sitä mieltä, että minulla pitää ehdottomasti olla joku omalääkäri. Mutta kun ei vain ole ja köyhä olen joten yleisestä terveydenhuollosta olen riippuvainen.
Menin terveyskeskuslääkärille (ei Helsinki-Espoo) peräaukko- ja ulostusongelmien vuoksi. Tämä lääkäri sanoi, että nämähän ovat peräpukamia. Sitten hän sanoi, että jos tämä leikataan, niin se on vain kauneusleikkaus. Hän lateli minulle oireet, joita minulla itseasiassa ei ollenkaan ollut. En ollut tähän tyytyväinen ja tilasin kirurgilta yksityisajan. Hän sanoi, että tällaista en olekaan koskaan nähnyt ja lähetti minut suolistoon erikoistuneelle kirurgille. Vaiva osoittautui syväksi haavaumaksi. Tulin kuulema viimetipassa. Jos olisin vielä odottanut, niin olisin saanut avanteen. Vaiva olis siis syvä anaalifissuura lähellä peräaukkoa.
Polveni alkoi vaivata. Menin hoitoon yleiseen terveydenhoitoon Helsingissä, mutta muutin tuona aikana Espooseen. Ortopedi sanoi, että polvi pitäisi leikata. Työvoimatoimisto (?) rupesi puuttumaan asiaan ja alkoi hätyyttää leikkausta. Näin kehiin tuli toinen lääkäri kuin se jonka leikkausta odotin ja polvi leikattiin pikaisemmin. Jälkeenpäin polveen tuli jotain ongelmaa. Tein asiasta ilmoituksen Potilasvakuutukseen. Potilasvakuutus totesi, että leikkaus oli täysin turha. Mutta näin minusta tuli polvivammainen ja polvivamma rajoittaa elämää. On paljon asioita, joita ei sen vuoksi voi tehdä. Ja näitä turhuuteen liittyviä asioita on se, että korkokengillä ei pitkiä matkoja pysäkille (täällä 1 km) ja kauppareissuja (täällä 2,5 km) enää kuljeta!
Ovatko nämä mokia, vai sattuuko kaikille näin paljon kaikkea? Olisi vielä yksi juttu, mutta sen jätän toistaiseksi kertomatta.
Tuntuu siltä, että lääkäriksi eivät pääse ne lääkäreiksi sopivimmat. Monen L:n ylioppilailla on ehkä hyvä muisti, mutta jotakin muuta puuttuu. Parhaat oppilaat näyttävät olevan ne, joilla ei ole ihan paras arvosana kaikesta. He kyseenalaistavat lukemaansa, ovat luovia jne mikä hidastaa puhdasta tiedon päähän pänttäämistä. Älkää enää päästäkö niitä monen L:n ylioppilaita lääkkikseen vaan kyseenalaistakaa jo jotakin! Tyhmiä lääkäreitä alkaa olla pilvin pimein ja sellaisten potilaaksi joutuminen on suoraan sanoen helvetillistä. Eikä mikään asia edisty. Eiväthän ne edes ymmärrä mitä heille yritetään sanoa eivätkä osaa kirjoittaa. Järkyttävää! Miten näin on käynytkään? Tuntuu siltä, että ainakaan minä en ole saanut mitään terveydenhoitoa sen jälkeen kun sukulaislääkärini ovat kuolleet. Hoitivat meidät siinä ohimennen! Itse täytyy todellakin kaikki diagnosit tehdä, vaikka ei haluaisi!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.