Tämä on teille kristityt yliluonnollisesta (lähes
pakkomielteeseen asti ;)kiinnostuneet!
Tunnetteko että uskonnollinen vakaumus ja
yliluonnollisen tutkiminen ovat ristiriidassa
keskenään?
Itse tunnen vetäytyväni kahtia, koska
periaatteessa Raamatussa kielletään kaiken
salatun tiedon tavoittelu, mutta toisaalta outo
mielenkiinto vetää minua hankkimaan yhä lisää ja
lisää tietoa. Onko vastaavanlaisia kokemuksia?
Luterilaiset: mitä mieltä katolisesta kirkosta,
pyhimyksistä, armonlahjoista yms. ?
Olen luterilainen mutta tunnen katolilaisuuden
olevan lähempänä uskoani - mitä tehdä?
pakkomielteeseen asti ;)kiinnostuneet!
Tunnetteko että uskonnollinen vakaumus ja
yliluonnollisen tutkiminen ovat ristiriidassa
keskenään?
Itse tunnen vetäytyväni kahtia, koska
periaatteessa Raamatussa kielletään kaiken
salatun tiedon tavoittelu, mutta toisaalta outo
mielenkiinto vetää minua hankkimaan yhä lisää ja
lisää tietoa. Onko vastaavanlaisia kokemuksia?
Luterilaiset: mitä mieltä katolisesta kirkosta,
pyhimyksistä, armonlahjoista yms. ?
Olen luterilainen mutta tunnen katolilaisuuden
olevan lähempänä uskoani - mitä tehdä?
Vastaukset 21
Vanhimmat
taidat olla "koukussa" noihin juttuihin...
Kaiken kokemusmaailmani perusteella vastaisin
kysymykseesi, että miksi et etsisi Jumalaa, ja
unohtaisi hetkeksi nuo uskonnot ja niiden ja
muiden henkimaailmojen ilmenemismuodot.
Armolahjat on , Jumala on todellisempi kuin
uskomme, näin voin vakuuttaa omasta
subjektiivisuudestani käsin. Yliluonnolliseen
tietämykseen on pari tietä juu nou.....
Henkimaailma on ja pysyy, sen moninaiset
salaisuudet on ja pysyy, mutta onko syytä esim.
tappaa itsensä vain saadakseen tietää miltä
tuntuu kuolla?
En nyt niin muista uskonnoista ole kiinnostunut,
koska todellakin koen kristinuskoon sisältyvän
oikean totuuden, mutta olen liian kiinnostunut
kaikesta, jotta voisin rajoittaa tutkiskeluni
vain kristinuskon piiriin ja Raamattuun vaikka
tokihan uskon sisäisiäkin asioita mietiskelen
(vaikka kuka sanoo ettei parapsykologia liittyisi
kristinuskoon?)
En kuitenkaan ole "haksahtanut" mihinkään niin
että itse heittäytyisin siihen mukaan, vaan etsin
tietoa objektiivisessa mielessä, tai niin ainakin
uskottelen itselleni. On tosiaan harmi että
parapsykologian piirissä riehuu niin paljon
hihhuleita, jotka pilaavat kaikkien maineen.
Ongelma on siinä että en vain pysty sanomaan
itselleni "henkiä on" ja jatkaa elämääni
ajattelematta asiaa enää. Siitä pakkomielle. Enkä
edes tiedä haluaisinko ´lopettaa tiedon etsintää,
mutta toisaalta mitä enemmän tietoa sitä enemmän
ahdistusta... (en ole ihan niin kompleksinen kuin
kuulostaa :)
..hieman sekavaan viestiini. Siis en ole
kiinnostunut muista uskonnoista as in
buddhalaisuus jne. vaan nimenomaan rajatiedosta
ja muinaisuskonnoista.
toi objektiivisuus näissä asioissa on kyllä
varmaan uskottelua, kuten itsekin määrittelit.
Kaikki tieto mistä hyvänsä on ihmisen itsensä
selville ottamaa ( tietenkin tarkoitan nyt
asioita, jotka eivät hyppää "silmille" ilman
tulkintojen mahdollisuutta.) ja SISÄISESTI
oikeaksi koettua. Ilman siis sisäistä kokemusta,
tahi tunnetta, tahi "varmuutta" yms. et pidä
asioita "totuuksina", tahi edes kallistu niiden
kannalle.
Jos olet vahva ihminen, voit tutkia mitä vain,
mutta jos et, voit ahdistua sairauteen asti! Tämä
on hyvä pitää mielessä, sekä tarkkailla itseään,
jos ja kun ei tunne itseään täysin. On myös syytä
pitää jalat maassa.
Tutki vaan asioita, on hyvä, kun ei ota vastaan
valmiita vastauksia, joskin niitäkään ei pidä
aliarvioida: onhan ennemmin asioita tutkineilla
varmaan painavaa sanottavaa. Kun sitten olet
ammentanut kaiken mahdollisen, olet
todennäköisesti vähän viisaampi, jonkinverran
sekaisempi, ja ehkä, jos olet yrittänyt olla
rehellinen, löytänyt myös Jumalan.
Moi
Sanoisin, että jos ns. rajatieteet ja
yliluonnolliset asiat kiinnostaa, niin sinulla on
haku päällä niihin todisteisiin, jotka eivät ole
näkyviä. Voit huoletta uskoa minun puheisiini,
että henkimaailma ja yliluonnolliset asiat ovat
täyttä totta. Niiden tutkiminen on kuitenkin,
kuin tulella leikkimistä. Tänään viimeksi
seurakunnan kokouksessa Pyhä Henki liikkui
ihmisten keskuudessa tehden voimatekoja. Siinä on
minulle tarpeeksi yliluonnollista.
Katolisen kirkon pyhimysten palvonta on
harhaoppia, eikä pelastusta tule sitä kautta.
Ei Raamattu sinänsä kiellä salatun tiedon
hankkimista. Ensimmäisen korinttolaiskirjeen 2.
luvun 7. jakeessa Paavali päinvastoin kehoittaa
meitä etsimään "Jumalan viisautta" (Theou
Sophiaa) ja mainitsee samassa yhteydessä tuon
viisauden luonteeltaan "kätketyksi" ja sanahan on
latinankielisessä tekstissä "occultam".
Kristillisen kääntymyksen eli vanhurskautuksen
jälkeen alkaa pyhityselämä, jossa kristitty
pyrkii parhaansa mukaan seuraamaan Jeesuksen
vuorisaarnassaan lausumia ohjeita (Matt. 5-7) ja
tällöin hänellä on mahdollisuus saada noita
mainitsemiasi "armolahjoja". Kun alun puhdistava
tie on kuljettu loppuun, saattaa tapahtua niin
sanottu helluntai-ilmiö, jossa Pyhän Hengen voima
laskeutuu Kristityn sieluun ja jää sinne
(Ap.t.2:1-4). Tämän jälkeen Kristuksen veri ei
enää ainoastaan puhdista hänen sieluaan (Graalin
maljaa), vaan alkaa myös täyttää sitä pisara
pisaralta (2.Tim.2:21). Tätä kutsutaan
täyttymiseksi Pyhällä Hengellä ja tälläistä
seurakuntalaista kutsuttiin alkuseurakunnassa
"Täydelliseksi" (teleios). Tällä ei tarkoitettu
sitä, että hänestä olisi kertaheitolla tullut
moraalisesti täydellinen. Kaukana siitä.
Täydellinen seurakuntalainen oli täydellinen
Pyhästä Hengestä, koska hän oli sillä täyttynyt.
Teleios-luokan seurakuntalainen oli siirtynyt
eräänlaiseen sisärenkaaseen, joka sai nyt
opiskella uusia asioita (Hebr.5:13-14). Paavali
viittaa teleioksiin mm. seuraavissa
raamatunkohdissa: (1.Kor. 2:6, Fil. 3:15).
Tässä vaiheessa kristitty yleensä saa ensimmäiset
kokemuksensa yliluonnollisista ilmiöistä. Hän
saattaa saada pysyvästi käyttöönsä jonkinlaisen
henkilahjan eli yliluonnollisen kyvyn. Tätä
kykyään hänen tulee sen jälkeen käyttää vain
lähimmäisten auttamiseen, eikä oman edun
tavoitteluun. Henkilahjoja on ilmeisesti olemassa
lukematon määrä, mutta yleisimmät niistä Paavali
luettelee ensimmäisen Korinttolaiskirjeen
kahdennessatoista luvussa:
"Yhden ja saman Hengen voimasta toinen saa kyvyn
jakaa viisautta, toinen kyvyn jakaa tietoa,
toiselle sama Henki suo uskon voiman, toiselle
parantamisen lahjan, joku saa voiman tehdä
ihmeitä, joku profetoimisen lahjan, joku kyvyn
erottaa eri henget toisistaan, joku kielillä
puhumisen lahjan, joku taas kyvyn tulkita
tälläistä puhetta. Kaiken tämän saa aikaan yksi
ja sama Henki, joka jakaa kullekin omat lahjansa
niin kuin tahtoo."
Henki jakaa lahjansa kuten tahtoo ottaen huomioon
kyseisen henkilön persoonalliset ominaisuudet.
Karkeasti voidaan kuitenkin jaotella edellä
mainitut henkilahjat kolmeen eri luokkaan. Kun
kristitty ensimmäisen kerran täyttyy Pyhällä
Hengellä eli kokee ns. ensimmäisen vihkimyksen,
hän usein saa jonkin seuraavista henkilahjoista:
Kielillä puhumisen lahja
Kyky tulkita kieliä
Kyky jakaa viisautta (erityisesti
seurakunnan paimenille)
Alkuseurakunnassa Pyhällä Hengellä täyttyminen
eli vihkimys oli edellytyksenä seurakuntavirkaan
pääsylle. Yleensä ensimmäisen asteen vihitty oli
joko diakoni tai sitten seurakunnan paimen
(pastori). Raamatullisella kielilläpuhumisella ei
tarkoiteta sitä kielillä "polottamista", jota
joissakin herätyskokouksissa esiintyy. Tämä
suggestiivinen ilmiö on tuttu jo shamanismista,
eikä mitenkään liity kristinuskoon.
Kielilläpuhumisessa on kyse kyvystä tehdä itsensä
ymmärrettäväksi eri kieliä puhuville ihmisille,
kuten Pietari puhuessaan ensimmäisenä helluntaina
eri kieliryhmien edustajille (Ap.teot 2).
Jokainen oletti Pietarin puhuvan itselleen tuttua
äidinkieltä, koska Pyhä Henki oli antanut
Pietarille kyvyn puhua "uudenlaisella kielellä"
eli ystävällisellä, empaattisella ja rakastavalla
kielellä, vailla kaunaa, vihaa ja panettelua.
Ilmiö on tuttu rakastavaisten välillä, jotka
ymmärtävät toisiaan jo puolesta sanasta tai
pienestä eleestä.
Toisella asteella olivat profeetat ja
evankelistat ja heidän yleisimmät armolahjansa
olivat seuraavat:
Profetoimisen lahja (erityisesti
profeetoille)
Parantamisen lahja
Kyky jakaa tietoa (erityisesti
evankelistoille)
Kolmannella ja ylimmällä asteella olivat
apostolit ja heille tunnusmerkillisiä
henkilahjoja olivat:
Uskon voima
Ihmeitä tekevä voima
Henkien erottamisen kyky
Edellä mainittu jaottelu on todellakin vain
suuntaa antava, eikä mikään yleispätevä sääntö.
On muistettava myös, että vaikka apostoli Paavali
kehoittikin seurakuntalaisia tavoittelemaan yhä
korkeampia ja korkeampia henkilahjoja (1.Kor.14:1-
3), niin silti hän aina tähdensi myös
seurakuntajärjestyksen merkitystä (1.Kor.14:26-
33). Ihmiset eivät saaneet suistua
ylihengellisyyteen ja suggestiivisten ilmöiden
palvontaan. Tärkeintä asiaa ei saanut unohtaa:
"Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien
kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin
vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali. Vaikka
minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka
tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja
vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että
voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi
rakkaus, en olisi mitään." (1.Kor.13:1-2)
Kristustiellä pyhittyminen oli ikään kuin
Kristuksen päälle pukemista (2.Kor.5:17, Ef.4:22-
24, Kol.3:10) ja Efesolaiskirjeen kuudennessa
luvussa Paavali vertaa pyhitystä Jumalan sota-
asuun sonnustautumiseen:
"Ottakaa siis yllenne Jumalan taisteluvarustus,
niin että kykenette pahan päivän tullen tekemään
vastarintaa ja selviytymään taistelusta pystyssä
pysyen. Seiskää lujina! Kiinnittäkää vyöksenne
totuus, pukeutukaa vanhurskauden haarniskaan ja
sitokaa jalkineiksenne alttius julistaa rauhan
evankeliumia. Ottakaa kaikessa suojaksenne uskon
kilpi, jolla voitte sammuttaa pahan palavat
nuolet. Ottakaa myös pelastuksen kypärä, ottakaa
Hengen miekka, Jumalan sana."
Sotavarustuksen osat on lueteltu
mielenkiintoisessa järjestyksessä ja siinä on
kätkettynä tyypillistä paavalilaista esoteriikkaa:
1. Totuuden vyö
2. Vanhurskauden haarniska
3. Evankeliumin jalkineet
4. Uskon kilpi
5. Pelastuksen kypärä
6. Hengen miekka
Armonjärjestyksestä muistamme, että ensimmäinen
etappi on kutsumus, jolloin henkilö tutustuu
totuuden sanaan. Silloin hän siis sitoo uumalleen
varustuksen numero 1 eli totuuden vyön.
Seuraavaksi ei tule numero kaksi, vaan otetaankin
listan alin eli numero kuusi, Hengen miekka, joka
on Jumalan sana. Soturimme asettaa nyt miekan
vyölleen ja siirtyy Jumalan sanan vaikutuksesta
kääntymyksen tielle. Kolmanneksi tulee
vanhurskautus. Tällöin siirrytään taas listan
yläpäähän ja pukeudutaan vanhurskauden
haarniskaan. Neljänneksi otetaan taas listan alin
vapaa esine eli pelastuksen kypärä. Vanha Biblia
käyttää termiä autuuden kypärä. Autuudella
(soteria) tarkoitettiin alunperin henkikastetta.
Nykyisinhän pelastus-käsite liitetään
vanhurskauttamiseen eli uskoon tuloon mutta tämä
ei ole alkuperäistä kristinoppia. Seuraavaksi
otamme taas yläpäästä evankeliumin jalkineet ja
muistamme, kuinka evankelistat olivat usein
toisen asteen vihittyjä. Viimeinen jäljellä oleva
on uskon kilpi, joka symboloi apostolikunnan
vuoria siirtävää uskoa seurakunnan kolmannella ja
korkeimmalla virka-asteella.
Raamatun terminologian oikea ymmärtäminen on
tärkeää. Yksi todiste siitä, että autuus eli
"pelastus", kuten sana nykykäännöksessä esiintyy,
ei liity vanhurskauttamiseen, vaan sitä
seuraavaan vaiheeseen, löytyy ensimmäisestä
Pietarin kirjeestä, joka alkaa seuraavilla
sanoilla:
"Pietari, Jeesuksen Kristuksen apostoli,
tervehtii valittuja (eklektois), jotka asuvat
hajallaan, muukalaisina Pontoksessa, Galatiassa,
Kappadokiassa, Bityniassa ja Aasian maakunnassa
ja jotka Isä Jumala suunnitelmansa mukaisesti on
Hengellään pyhittänyt elämään Jeesukselle
Kristukselle kuuliaisina ja hänen verellään
puhtaaksi vihmottuina."
Tämä kirje on siis osoitettu Kristuksen veren
alla jo eläville vanhurskautetuille
opetuslapsille (valituille) ja saman kirjeen
toinen luku alkaa seuraavasti:
"Jättäkää siis kaikki pahuus ja vilppi, kaikki
teeskentely ja kateus ja kaikki panettelu. Niin
kuin vastasyntyneet lapset tavoitelkaa puhdasta
sanan maitoa, jotta sen ravitsemina kasvaisitte
pelastukseen (soterian)."
Pelastuksella eli autuudella tarkoitettiin siis
jotakin sellaista, jota uskoon tulleilla
valituilla ei vielä ollut mutta jota heidän tuli
seuraavaksi ryhtyä tavoittelemaan. Kyseessä ei
siis voi olla muu kuin Pyhän Hengen kaste.
Seuraava lainaus Paavalilta ei jätä asiassa edes
tulkinnanvaraa:
"Tehän tiedätte, mikä hetki on käsillä. Teidän on
aika herätä unesta, sillä pelastus on nyt meitä
lähempänä kuin silloin, kun meistä tuli uskovia."
(Room.13:11)
3.6 Kirkastus
Neljäs ja viimeinen vihkimys, jota vanhassa
liitossa arhat-vihkimykseksi kutsutaan, oli
kristityn vaelluksen lopullinen päämäärä. Sitä
voidaan kutsua Golgata-kasteeksi, tulikasteeksi
tai kirkastukseksi (Room.8:30). Siinä ihminen
menee Kristuksen kanssa ristille. Tämä ristille
meno on useimmiten kuvainnollista mutta
alkuseurakunnan jäsenet saattoivat usein joutua
tekemään sen myös konkreettisesti. Joka
tapauksessa tällä asteella kristitty lopullisesti
kuolettaa vanhan minänsä tullen Kristuksen
kaltaiseksi (Room.8:29, 2.Kor.3:18, 1.Joh.3:2).
Johannes Kastaja ennustaa Jeesuksesta Matteuksen
evankeliumin kolmannessa luvussa:
"Minä kastan teidät vedellä parannukseen, mutta
minun jälkeeni tulee toinen, joka on minua
väkevämpi. Minä en kelpaa edes riisumaan kenkiä
hänen jalastaan. Hän kastaa teidät Pyhällä
Hengellä ja tulella."
Katolisessa kirkossa näitä tulella kastettuja
kutsutaan pyhimyksiksi ja jotkut uskovat, että
stigmatisaatio eli Kristuksen haavojen
ilmestyminen asianomaisen henkilön ruumiiseen on
ainakin joissakin tapauksissa merkki tämän etapin
saavuttamisesta. Asia on kuitenkin epävarmaa,
eikä protestanttinen traditio pidä
stigmatisaatiota Raamatulliseen kristillisyyteen
kuuluvana ilmiönä.
K.T.S.
Kristuksen Tosi Soturi
Varo niitä, jotka esittävät löytäneensä totuuden.
Ammenna siitä mihin pyrit.
...sellaista ihmistä, joka esittää löytäneensä totuuden niistä, jotka esittävät löytäneensä totuuden. Suhteellisuuskin on yksi tapa rajata totuus - nimittäin esittää totuutena, ettei totuutta voi tietää tai ettei sitä ole tai että niitä on monta.
Rajusti yksinkertaistaen: Täällä maailmassa
käydään taistelua hyvän ja pahan välillä.
Parapsykologia on pahan toimialuetta.
(sivuhuomautuksena: varo myös kts:ää)
muista että katollisuus perustuu vanhempiin
opinkappaleisiin, kuin mitä jeesus opetti. se
kyseinen kankea instituutio ei muuttunut lutterin
hyvien huomioiden edessä, koska kirkko ja rikkaat
piispat olisivat menettäneet valtaa (tämä on
fakta). katsopa mitä martti lutter siis keksi,
niin ymmärrät vähän paremmin maailmaa...
..kyse ei ole siitä, ettenkö toisaalta pitäisi
Lutherin ajatuksia hyvinä, vaan ennen kaikkea
siitä, että koen luterilaisuuden ja yleensä
protestantismin kokeneen "hengellisen
inflaation".
Toisinsanottuna usko on maallistunut, eivätkä
monet kristityt itse pitävät huuhaana esim.
armonlahjoja (enkä nyt tarkoita tällä sitä että
uskoisin kaikkia ihmisiä, jotka kokevat saaneensa
"valaistuksen" vaan sitä että monet ihmiset
pitävät jopa armonlahja-periaatetta yms.
mahdottomana).
Itse koen uskoni enemmän elämyksellisenä.
kuten jeesus, tämän ajan uusin jumalan sanantuoja
opetti, usko löytyy meistä jokaisesta, sisältä.
Tämä nimenomaan tarkoittaa maallisuutta, ilman
koristeellisia kirkkoja tai piispojen
ahdasmielisyyttä. sanot elämyksellisyyden olevan
tärkeää, ei se rajaudu pois maallisuuden, eli
ihmisyyden takia. Jos uskonkokemus syntyy kirkon
loiston takia, ei voi koskaan olla varma siitä,
synnyttikö kirkko rakennuksena vai itse usko
elämyksen. armonlahjat ovat jokaisen oma asia,
eikä niiden saamiseen tarvita myöskään suurta
institutionaalista uskontoa, kuten katolilaisuus.
..kuin "prameita kirkkoja". Esim. opinkappaleet
ym. (seitsemän sakramenttiä jne.)
Mutta ehkä teidän itse pitäisi mennä lukemaan
asioista, ennen kuin tulette tänne toisia niin
auliisti opastamaan ja syyttelemään
"paavillisia". Lukisitte yhdenkin paavin
kiertokirjeistä niin näkisitte että on siinä
ajatustakin.
Totuushan on, ettei kukaan ihminen
sataprosenttisella varmuudella tiedä, mikä on
pelastukseksi ja mikä ei. eikä ihmisellä ole
valtaa tuomita toisia. Jos minulta kysytään,
katolisen kirkon "ahdasmieliseen" menneisyyteen
tuijotteleminen se vasta on ahdasmielistä. Itse
kannatan ekumeniaa.
Maallistumisella tarkoitin sitä, että ihmisille
usko on menettänyt merkitystään, ja kaikkea voi
tehdä vapaasti kun lopussa kaikki kuitenkin saa
automaattisesti anteeksi. Luterilaisuudesta on
tullut enemmän valtakunnan uskonto ja
"arkipäivää" eli hieman "hälläväliä"-tekijä, eikä
Jumalan ihmetöihin panna arvoa kun kummastellaan
miten siistiä arkielämä on. (Hups, taisin itse
sortua arvosteluun)
Noh, ehkä vähän ylireagoin enkä tiedä olenko
oikeassa, mutta minusta pitäisi osoittaa
ymmärtämystä muitakin kirkkoja kohtaan, eikä vain
nipottaa että tämä protestantismi on nyt se ainoa
oikea ja pakana olet jos muuta väität.
käsitit minut väärin. en missään nimessä
tuominnut katolilaisuutta, osoitin vain muutaman
epäkohdan. paljon on toki hyvääkin, kuten
kaikissa uskonnoissa.
kannatan itsekin ekumeniaa, mutta on hyvä
tarkastella kriittisesti kaikkia asioita, jotta
ymmärrtää, että on huonojaki puolia, eikö totta?
kun viittasin katollisuuden menneisyyteen ja sen
ahdasmielisyyteen, niin eihän se ole kokonaan
hävinnyt. ja mielestäni on tärkeää tarkastella
sitä historiallisesti, sillä katolilaisuus ei
vieläkään hyväksy lutterin opetuksia, vaikka ne
perustuvat uudempaan tietoon ja oppiin, eli
jeesuksen sanoihin.
kun puhuit protestanttisuudet viittasit
varmaankin eritoten luterilaisuuteen.
täytyy muistaa, että onhan lestadioilaisuuskin
protestanttinen uskonto, mutta en missään nimessä
lähde tukemaan heidän ajatuksiaan.
...eikö se ole (luterilaisen) kirkon sisäinen
liike, eikä varsinainen oma kirkkonsa, kuten
reformoitu ja anglikaaninen protestantismi?
No siinä olet kyllä oikeassa että protestanttiset
kirkotkin ovat keskenään melkein kuin yö ja
päivä, mutta samankaltaisuuksiakin löytyy.
Toisaalta mitä sitä nipoilemaan kirkkojen
erilaisuudesta, koska tämä vie vain turhaa
energiaa, pois ekumeniasta ja onhan kaikilla
loppujen lopuksi yhteinen päämäärä. KAikesta
löytyy aina valittamista, kuka valittaa ja
miltäkin kannalta.
Sitä minä vain, että koin katolilaisen kirkon
opetuksia enemmän omaa uskoani vastaaviksi, mutta
löytyy sieltä sellaistakin, mitä en hyväksy esim.
naispappeuden kieltäminen, vaikka ehkä
tulevaisuudessa siihenkin tulee muutos...
Niinhän se taitaa olla, mutta erot ovat niin
suuret, että sen takia pidän lestadiolaisten
ajatuksia hieman arveluttavina. Naisen asema ja
muu, kuten tiedät...
Eipä asiasta enempää spekulaatiota, olet
oikeassa. Ekumenia on hyve sinänsä ja katollinen
kirkkokin on pyytänyt anteeksi menneitä tekojaan.
Olipahan siellä piispakin, joka hyväksyisi
abortin...onko edisty hyvään vai pahaan suuntaan,
en ota kantaa, mutta edistystä silti.
Olemme yhtä mieltä jostain! :)
En minäkään ihan tänään lestadiolaisuuteen
liittyisi, pidän liikaa telkkareistani ja
hiusväripurkeistani ja hurjasta elämäntavastani ;)
Mutta jos joku haluaa viettää kesäpäivät
suviseuroissa niin OK minulle.
Luuletteko että kaikki on noin mustavalkoista;
henkimaailma ja parapsykologia automaattisesti
pahaa? Itse olen ymmärtänyt että näissä asioissa
raja hyvän ja pahan välillä on niin häilyväinen,
että sitä ei pysty kunnolla erottamaan ja siksi
asioista olisi paras pysyä erossa.
En kuitenkaan ole juoksemassa jokaikisen
shamaanilahkon tms. perässä vaan yritän
mahdollisimman objektiivisesti hankkia tietoa,
sillä uskon että maailmasta löytyy hyvää
yliluonnollista ja toisaalta taas sellaista,
josta kannattaa olla tietoinen voidakseen välttää
ja taistella sitä vastaan.
Kuten sanottua, en tiedä miksi olen kiinnostunut
näistä asioista, mutta niin on aina ollut ja
jotenkin olen vain kulkeutunut tähän olotilaan.
Muita?
Nykyaikana New Age-uskonnollisuus vaanii
parapsykologian, erilaisten parantamisjuttujen ja
jopa ufojen hyvän sanoman taustalla. Monesti
houkutuksina on niin läheltä kristillistä uskoa
ja oppia liippaavaa aineistoa, että tukevastikin
oikeassa uskossa jo kauan vaeltanut lipsahtaa
helposti mukaan. Alussa kaikki tuntuu hyvältä ja
uutta asiaa oppii vaikka kuinka paljon.
Myöhemmin, ehkä vasta vuosien jälkeen ongelmia
alkaa ilmetä. Ensiksi ehkä psyykkisen
mielenterveyden alueella, sitten hengellisen
elämän ahdistuneisuutena. Siinä vaiheessa
irrottautumisyrityksille pannaan jo kova
vastalause epäilyttävien henkien taholta ja
uhkaukset saapuvat mukaan kuvioihin
En ole liittymässä mihinkään lahkoihin. Uskokaa
jo!
Olen vain etsimässä itsekseni tietoa
okkultismista ja rajatieteistä, en hakemassa
laumaelämää epätoivoisten ihmisten kanssa. Olen
ilmeisesti ainoa, joka osaa suhtautua
rajatieteisiin suhteellisen neutraalisti.
*huokaus*