Köyhä loppuelämä edessä?

Olen 49-vuotias helsinkiläisnainen, työtä on tullut tehtyä 30 vuotta. Mielestäni olen keskituloinen (nettopalkka 1700 e/kk). Ikinä ei onneksi ole tarvinnut toimeentulotukea tms. hakea. Nyt tilanne kuitenkin äkkiä muuttui. Mieheni menehtyi äkillisesti hiljattain. Hän pärjäsi viime vuodet sairauspäivärahalla, joten mitään ei jäänyt säästöön.

Olen yhtäkkiä yksin minulle liiian isossa vuokra-asunnossa, jossa vuokra on noussut tiuhaan. Täällä hetkellä vuokra on jo pitkälti toista tonnia. Työpaikkani on toisella paikkakunnalla ja matkakulujen plus pakollisten sähkö-, vakuutus- ja puhelinlaskujen jälkeen käteen ei jää juuri mitään.

Keskellä suurta suruani olen yrittänyt hoitaa asioita, mutta se todellakaan ole helppoa. Sosiaalitoimistosta annettiin ymmärtää, etten ole oikeutettu edes tilapäiseen toimeentulotukeen. Ehdotettiin halvemman asunnon hankkimista. Jokainen Helsingissä asuva tietää miten helppoa on löytää kohtuuhintainen vuokra-asunto! Kaupugin vuokrajonoon laitoin itseni, mutta mitään ei ole kuulunut. Ilmeisesti pitäisi olla työtön alkoholisti, yh-äiti tai vaikka maahanmuuttaja. Anteeksi yleistykseni, mutta alan olla aika masentunut. Veronmaksajaksi olen kyllä kelvannut, mutta mitään apua en näköjään ansaitse.

Jos jollain on jotain vinkkiä miten tilanteesta selvitä, olisin kiitollinen. Ahdistukseni on sitä luokkaa, että seuraava etappi on mielenterveystoimisto...