Toivoisin keskustelun kehittyvän suuntaan, joka
antaisi mahdollisimman paljon kaikille tätä
palstaa seuraaville. Tai ehkäpä useimmat
tarvitsevat jonkinlaisen purkautumiskanavan
negatiivisille ajatuksilleen ja etsivät
nimenomaan otsikoita, jotka tarjoavat
mahdollisuuden kunnolliseen sotaan. Jonkinlaista
riskinottoa kaipaisin kuitenkin… uskallusta
paljastaa jotain sisimmästään. Jos saa nauruja
tai pilkkaa, se ei haittaa mitään. Pilkkaajat
terapioivat vain itseään. Eivät he ole "pahoja",
eikä ketään voi pakottaa rakastamaan kaikkia
lähimmäisiään. Jos pilkka sattuu kovasti, voi
ajatella, että ehkäpä pilkkajalta poistui
negatiivista energiaa ja siten hän jaksaa
paremmin hymyillä veljelleen/sisarelleen/
ystävälleen/vaimolleen/lapselleen… Te, jotka
haluaisitte kuitenkin keskustelulta muuta,
uskaltakaa heittäytyä! Kertokaa omista
kokemuksistanne yhtenä lenkkinä
maailmankaikkeudessa. Ja minäkin lupaan lopettaa
runoilun ;-)
antaisi mahdollisimman paljon kaikille tätä
palstaa seuraaville. Tai ehkäpä useimmat
tarvitsevat jonkinlaisen purkautumiskanavan
negatiivisille ajatuksilleen ja etsivät
nimenomaan otsikoita, jotka tarjoavat
mahdollisuuden kunnolliseen sotaan. Jonkinlaista
riskinottoa kaipaisin kuitenkin… uskallusta
paljastaa jotain sisimmästään. Jos saa nauruja
tai pilkkaa, se ei haittaa mitään. Pilkkaajat
terapioivat vain itseään. Eivät he ole "pahoja",
eikä ketään voi pakottaa rakastamaan kaikkia
lähimmäisiään. Jos pilkka sattuu kovasti, voi
ajatella, että ehkäpä pilkkajalta poistui
negatiivista energiaa ja siten hän jaksaa
paremmin hymyillä veljelleen/sisarelleen/
ystävälleen/vaimolleen/lapselleen… Te, jotka
haluaisitte kuitenkin keskustelulta muuta,
uskaltakaa heittäytyä! Kertokaa omista
kokemuksistanne yhtenä lenkkinä
maailmankaikkeudessa. Ja minäkin lupaan lopettaa
runoilun ;-)
Vastaukset 18
Vanhimmat
Omituinen sinun viestisi! Eivät negatiiviset
tunteet ole mitään 'energiaa', kiukku, harmi,
raivo, viha, kaikkia näitä on monen vivahteista.
Ne sumentavat ajattelua ja loppujenlopuksi kyse
on kai erehdyksistä tai kenties 'pahasta'
tahdosta (joka toteuttajalleen on
tietenkin 'hyvää'). Riitely nostaa verenpainetta,
heikentää ihmisen immuunitasoa, vihan ilmaisu
lisää vihamielisyyttä. Eikö täällä jo ole
tarpeeksi vihaa? Vihaansa ilmaisevat ihmiset
lietsovat primitiivistä puoltaan ihmisessä esiin.
Harmittaako, jos mielipiteeni paljastaa, että
kehotuksesi on huono ja perustelusi surkea. En
nauti sinun harmistasi! Harmittaa! Yritän kyllä
toipua!Oletko hieman kiero?
Länsimaisen tiedon kasvu on ollut mahdollista vain keskustelemalla kriittisesti, toisinaan
jopa vihariitelyin. Mutta kuitenkin kriittisyys on elinehto hedelmälliselle tiedonkasvulle,
koska hölynpöly on voitava erottaa syötävistä tiedon hedelmistä. Muuten
tuleva sukupolvi sairastuu infoähkyyn ja hölynpölyyn.
Jos kriitikot ovat sairastuneet, he ovat uhranneet terveytensä tulevien sukupolvien
tiedon hyväksi. Ja ovat siis marttyyreitä.
Viha sairastuttaa, ei argumentointi, riita
samoin, kritiikki on kritiikkiä, ei tunteen
ilmaisua, edes vihan. Huono kritiikki harmittaa,
mutta ei auta harmitella tai suuttua, se
typerryttää. En kannata minkään puolustelua vihan
avulla, en hyvän, enkä pahan. Kiitti
kommentistasi. Parempi olla kärsivä Sokrates kuin
tyytyväinen possu... Ei tieto tuskaa lisää.
Roskainfo kyllä lopulta turruttaa. Tietämättömyys
lisää joka tapauksessa tuskaa myös, ja kun katsoo
maailmaa niin kumpikohan tuskaa lisää enemmän?
Missähän esim aids leviää enemmän kuin siellä
missä tietoa ei ole? Viha on tuskan kääntöpuoli,
pettymyksen, tunteitten tyhjiin katoamisen,
sisäistä piinaa, lopputulos järjestä
luopumisesta?? Kumma miten tuo höyrypannuteoria
aina vain elää! Se ei kestä kritiikkiä!
Taisi tulla Ettiseltä pikkuisen väärä tulkinta
vihasta, haiskahtaa ihan osmoosille taas.
Viha ei ole tuskan kääntöpuoli, enemminkin sen
vieruskaveri, rakkauden vastapooli sen sijaan
kylläkin (näin normaalille ihmiselle). Viha ei
sinänsä sairastuta eikä ole sairautta, onpahan
vaan negatiivinen tunne. Oikeutettukin se kovasti
usein on. Vihan tukahduttaminen ja vääräksi
kokeminen on se, joka eniten kaamoksen kansaa
sairastuttaa. Jos se koetaan vääräksi aina ja
kaikkissa tapauksissa, se aiheuttaa
turhautumista, itsesyytöksiä ja pitkän päälle
syvää masennusta.
En kehoita ketään vihaamaan toisia ihmisiä, mutta
vihatkaatten rauhassa vääryyttä ja vääriä
mielipiteitä, jos ne niiksi koette ja
kirjoittakaa pois niin tulikivenkatkuisia juttuja
kuin vain näppiksestänne sihisee!
Minä en ajattele vihaa rakkauden vastakohtana,
vaan joskus jopa sen välineenä. Jos vihaa
vääryyttä, ei se ole paha asia, vaan osoitus
rakkaudesta.
Meillä on myös oikeus tuntea vihaa, sillä
tuntematta jäänyt viha jää sisällemme ja
aiheuttaa katkeruutta. Mutta vihaan ei pidä
jäädä, sen pitää loppua joskus ja johtaa
johonkin. Terve viha johtaa muutokseen, jos se
saa oikealla tavalla vaikuttaa.
Kyllä käsitteellisesti viha-rakkaus on tunnepari,
saman jatkumon vasemmalla ja oikealla, ylhäällä
tai alhaalla, miten vain haluat. Jos sanot että
vääryyden vihaaminen on rakkautta, ei se tätä
asiaa muuta, ethän rakasta silloin vääryyttä vaan
sen vastakohtaa (oikeutta, oikeudenmukaisuutta?.
Ambivalenssi, jolloin viha ja rakkaus samaan
kohteeseen esiintyvät yhtäaikaa, on taas asia
erikseen. Kun ihmisistä puhutaan tämä kombinaatio
onkin minusta ainoa 'hyväksyttävä'.
Minusta on kovasti mielenkiintoista, että viha on
niin kielletty tunne. Kerran käytin vihata-verbiä
eräässä keskustelussa täällä ja aiheutin pahan
mylläkän. Ehkäpä se johtuu siitä, että vihaa on
ihmisten mielissä aina jotenkin käytetty
oikeutuksena väkivaltaan. En muuten ymmärrä,
miksi täällä naapurimaassa
puhutaan 'provosoimattomasta väkivallasta'
ikäänkuin provosoitu, nostatetusta vihasta
lähtenyt väkivalta olisi jotenkin
ymmärrettävämpää. Silmä-silmästä lailla on jokin
perimmäinen asema primitiivimoraalissamme,
istuneeko geeneissä siinä osassa karttaa, jota
kukaan ei osaa tulkita.
Vihasta luopuminen/torjuminen johtaa mielestäni
ylikorostuneeseen ohjektiivisuuteen, joka sinänsä
kohtuullisena on tosi tavoiteltava arvo.
Ongelmana kuitenkin on, että jos luopuu
oikeudesta vihaan, joutuu myös luopumaan
mahdollisuudesta rakkauteen, objektiivisuus ei
salli kumpaakaan. Intohimoton elämä, mitä se
sitten on?
Varmasti olemme jostakin samaakin mieltä,
vääryydestä suuttuminen on oikein. Mutta on niin
paljon sellaista ajattelua - en nyt tarkoita että
sinulla - että vihaa vain kertyy jostain ja sitä
sitten pitää purkaa.Väärin on myös selittää, että
sairaudet, esim syöpä johtuu siitä että hautuu
vihaa.. No, nyt en enää jaksa. Paitsi, että
rakkauden vastakohta on myös rakkaudettomuus,
sillä on sitten erilaisia seurauksia..pettymys,
jne ..Väsyttää.. yritän
oppia olemaan maltillisempi.En jaksa vihata
ketään!
Menee vähän jankaamiseksi, mutta ei voi mitään,
kun kiinnostaa. Näet psykologia, vaikka onkin
huuhaa-tieteeksi usein leimattu, on näitä
tunneasioita aikamoisen paljon tutkistellut ja
niitä systematisoinutkin - ihan vain meidän
parhaaksemme ja aikuskasvatuksen välineeksi.
Vihaa ei kerry issesseen vain jostain
käsittämättömästä, saati että ihminen sitä tuosta
noin vain huviksensa kehisi. Kyllä sillä on ihan
omat juurensa ja kasvualustansa, biologinen
taustansakin
Masennus on tukahdutettua vihaa ja masentuneen
ihmisen aivot ja rauhaset tuottavat semmoisia
hormooneja ja substansseja, jotka vaikuttavat
vegetatiiviseen hermostoon ja sitä kauttaa
ihmisen terveyteen, joten lopputulos on
arvaamaton. En kuitenkaan usko, että kukaan
ehdoin tahdoin syöpää hautoo, joten ihmisen
syyllistäminen omasta sairaudestaan on typerää ja
edesvastuutonta.
Rakkauden vastakohta ei ole rakkaudettomuus, se
on rakkauden puutetta.
Osmoosiksi kutsun sitä newage-wavea, joka
opettaa, että kaikki tunteet ovat vain ihmisen
omissa liemissä pelehtimistä, niillä ei ole
kiinnekohtaa ulkomaailmaan ja ne ovat täysin omaa
käsitteetöntä käsittämätöntä kaaosta, jossa
ihmisen tulee rypeä kasvakseen ihmisenä. En pidä
sitä kovin kasvattavana, vaikka
kokemuksellisuutta kannatankin.
Ymmärsin sinut ensin väärin
Ootsä vähän ykswinkertainen vai vaan muuten tyhmä?
Jatkoa: Oletpa lipevä! Kuka on sitä mieltä
missään, että negatiivinen on positiivista,
niinhän sinä itse asiassa väität (ehkä joku
virtahepokonsultin tapainen) Mikset itse pura
latinkejasi reilusti, jos kerran kannatat pilkan
ja negatiivisten tunteitten ilmaisua! Että kunnon
sota? Mitä tarkoitat? Älä yritä! Hoopo!
Kieli ei tietenkään pysty koskaan kuljettamaan
ajatusta täysin sellaisena toisen ihmisen
tajuntaan kuin se lähettäjän mielessä on ollut.
Mutta että ajatukseni voidaan niinkin tulkita,
että olen halunnut lietsoa sotaa! Hassua.
Tarkoitukseni oli vain rohkaista ihmisiä
avautumaan pilkasta huolimatta. Toivoisin
tietenkin positiivisuutta (jota voidaan kaikin
mokomin kutsua myös lipevyydeksi tai
kritiikittömyydeksi), mutta jokainen ihminen
valitsee itse suhtautumistapansa elämää kohtaan.
Nagatiivisuus on tavallaan suojamuuri – jos olen
negatiivinen, minun ei tarvitse paljastaa niin
paljon itsestäni. Kun vastaa vain juttuihin,
joihin haluaa esittää erilaisin sanakääntein EI
HITOSSA ei tarvitse sanoa MITEN SITTEN minusta.
Anteeksi pisara, että olin niin tyly. Ilman
puolusteluja. Syytän muita vihamielisyyden
lietsomisesta, vaikka olin väärässä ja vihainen.
Pyydän anteeksi edes pisaran verran. Nyt menen
nukkumaan.
Oletko käynyt mersupalstalla katsomassa. Tämän
palsta pieni torailu ei ole mitään siihen
herjaukseen verrattuna.
Taidan jättää heidät omaan rauhaansa vai miten
sen nyt sanoisi.
Vaikka kannattajani ja samaan asiaan uskovaiset
voidaan laskea sormettomalla kädellä, niin
kuitenkin tämä koko systeemi tuntuu toimivan
vallan hyvin ja saan sanottua ainakin tärkeimmät
asiat. Kiitos tästä kaikille jotka täällä yleensä
minkäänlaista ääntä pitää.
Kuules hei! "hevonen" on hevonen, EI "hevoinen"
Eihän "hirvonen" ole hirvi eikä hevonen,
eikä "Hirvoinen" vaan Hirvonen.
Älä hyvä ihminen missään nimes runoiluu lopeta!
Kyl munkin mielest keskusteluu todellisist
asioist tarvitaan ja nimenomaan täl palstal.