Raamatun numerologia (kovempaa asiaa)

osa 3

(Lukekaa koko teksti)

Moshe Zew:

LYHYESTI LUVUISTA:
1. Täydellisissä luvuissa (numerus perfectus)
numeroiden summa, joilla luku on jaollinen, on
sama kuin kyseinen luku. Tällaisia ovat
esimerkiksi kuusi (1 2 3 = 6) ja 28 (1 2
4 7 14 = 28).
2. Yltäkylläisissä luvuissa (numerus abundans,
superfluus, amplior perfectis) jakajien summa on
suurempi kuin lähtöluku. Esim. luvun 12
jakajanumeroiden summa 1 2 3 4 6 = 16.
Tällaiset luvut ovat runsauden ja
yltäkylläisyyden merkkejä.
3. Epätäydellisissä luvuissa (numerus indigens,
deficiens, imperfectus, minus habens) jakajien
summa jää lähtökohtalukua pienemmäksi, esim. 14 =
1 2 7 = 10. Nämä luvut ilmaisevat
epätäydellisyyttä, puutteellisuutta ja
vajavaisuutta.

LUVUT NOLLASTA KYMMENEEN:
NOLLA (0), hepr. APs. Sana nolla tulee latinasta:
nullus = non ullus = ei mikään.
YKSI (1). Hepreassa luku AhD yksi, 1;
ensimmäinen; joku; ainut; yhdistetty, ja fem. AhT
yksi, 1; ainoa; joku on adjektiivi, muut luvut
ovat substantiiveja. Platon (427-347 eKr),
Aristoteles (384-322 eKr) ja Plotinos (n. 205-270
jKr), olivat sitä mieltä, ettei yksi ole luku,
koska sitä ei voi laskea eikä järjestää. Se on
vain alku, varsinaisten lukujen synnyttäjä, lähde
ja "peruskivi", heprealaisille luku yksi on
kaiken sisäänsä sulkevassa ehdottomuudessaan
Jumalan luku.
Luku yksi kuvaa yhdistettyä eli koottua. Se on
ykseyden luku ja se ilmentää sekä jumalallista,
jakamatonta, ehdotonta ykseyttä sekä luonnossa ja
ihmiselämässä olevia ykseyksiä. Se tarkoittaa
myös lajissaan ainutlaatuista sekä erikoisasemaa.
Jumala on yksi. 'Kuule Israel! JHWH, meidän
Jumalamme, JHWH on yksi' (5Ms 6:4; Mk 12:29).
Usein käytetään Jumalan, Herran attribuuttina
määritystä LBD (levad) sekä sen eri muotoja,
jolloin ne voidaan hyvin kääntää sanalla ainoa,
esim. Ps 51:6; 83:19; 86:10; Js 37:20 (suomenn.
myös sanalla yksin, esim. 2Ak 6:30; Neh 9:6; Jes
37:16). Ps 4:9:n loppu voidaan kääntää: 'sillä
Sinä, Herra, ainoa, annat minua asua turvassa'.
Myös UT korostaa Herran ykseyttä, esim. Mt 23:8-
10; Jh 10:30; 17:3; Ef 4:5; 1Tm 2:5; 1Jh 5:20.
Sanan AhD yksi kirjaimet ovat alkukirjaimet
sanoihin: AMT = A totuus, hYYm = h elämä ja DRk =
D tie. Jeshua sanoi: 'Minä olen tie ja totuus ja
elämä' (Jh 14:6). Numero 1 AhD yksi on
lukuarvoltaan 13, joka on myös sanojen ABY Isäni,
BAY Minä tulen, YBA saapua, tulla ja AHBH rakkaus
lukuarvo.
Jeshua on ainoa välimies Jumalan ja ihmisten
välillä, 1Tm 2:5. Hänen uhrinsa on ainoa, kerran
suoritettu kaikkien edestä, Hb 9:26; 10:10,12,
vastakohtana monesti toistetuille,
epätäydellisille leeviläisten uhreille, vrt. Hb
9:7.
Luonnollista ihmiselämän ykseyttä ja
yhteenkuuluvuutta korostetaan samaan tapaan: koko
ihmiskunta, kaikki kansat polveutuvat yhdestä
ainoasta kantaisästä, Apt 17:26, mies ja vaimo
ovat yksi liha, 1Ms 2:24; Mt 19:5. Ihmiset ovat
hengellisessä ja siveellisessä mielessä yhtä:
yhden ihmisen synnin kautta tuli kuolema kaikkien
ihmisten osaksi, Rm 5:12; 1Kr 15:21, yhden
ihmisen vanhurskauden teko koituu elämän
vanhurskauttamiseksi, elämäksi ja
ylösnousemukseksi, Rm 5:15,18; 1Kr 15:21.
Messiaassa kaikki Hänen omansa ovat yhtä, Jh
17:11,21, juutalaiset ja pakanat, Ef 2:14; Gl
3:28. Ainoastaan yksi on ihmiselle tarpeellista:
Herran sanojen kuuluminen ja vastaanottaminen, Lk
10:42; vrt. j. 39.
KAKSI (2) hepr. SNYm, fem. STYm, duaalimuoto,
joka johtuu verbistä SNH, toistaa,
kaksinkertaistaa. Se on yhteenlaskun 1 1 summa.
Numerot 1-1 AhD AhD yksi, yksi ovat
lukuarvoiltaan 26, joka on Jumalan nimen YHWH
JHWH kirjainten lukuarvo, samoin kuin myös
seuraavien sanojen: HWYH todellisuus, olemassa
olo, WHYH fut. tulee olemaan, tulee tapahtumaan,
HtYB olla laupias jlkn, HZDHH osoittaa
henkilöllisyytensä ja Y:H Jumala. Jeshua on
kaksi: Jumala ja ihminen.
Vastakkainasettelun luku.Voidaan kysyä: onko
kaksikaan vielä todellinen "luku"?. Se on vain
jaettu yksi. Sillä on "etupuoli"
ja "kääntöpuoli", mutta se ei ole "enemmistö"
eikä "paljon". Se on ensimmäinen "todellinen
luku". Se tekee mahdolliseksi vertailun ja
vastakkain asettelun. Luku kaksi voidaan ymmärtää
sekä negatiivisesti että positiivisesti. Jo
Raamatun syntiinlankeemuskertomuksessa on
kuvattu, kuinka ykseyden rikkoontuminen luo
vastakohtia. Hyvän vastapariksi tulee paha,
miehen ja naisen yhteys purkautuu keskinäiseksi
syyttelyksi, elämän vastakohdaksi nousee kuolema.
Toinen luomispäivä on ainoa, jona ei
sanota: "Jumala näki, että se oli hyvä". Maailma
on täynnä erilaisia kaksikkojärjestelmiä. On
näkyvä ja näkymätön, jotka yhdessä muodostavat
yhden maailmankaikkeuden. On hyvä ja paha, valo
ja pimeys, päivä ja yö, elämä ja kuolema,
miehisyys ja naisellisuus, väite ja vastaväite
(teesi ja antiteesi), oikea ja vasen, edessä tai
takana, ylhäällä tai alhaalla jne. Dualistinen
maailmankuva: hengen ja aineen vastakkaisuus.
Jeshuassa oli kaksi "luontoa", Hän oli samalla
kertaa Jumala ja ihminen, mutta silti yksi.
Seurakuntansa kanssa Messias yhdistyy yhdeksi,
kuten avioliitossa mies liittyy vaimoonsa "niin
että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi" (Ef
5:31,32, vrt. 1Ms 2:23,24). Henkilöpareja: Aadam
ja Eeva, Kain ja Aabel, Mooses ja Aaron, Mooses
ja Elia jne. Muita: vanha ja uusi liitto, laki ja
evankeliumi, leipä ja viini, ruumis ja sielu,
elämä ja kuolema, aine ja henki, aktiivisuus ja
passiivisuus, ruumiillinen työ ja mietiskelevä
hartauselämä, kirkko ja synagoga, fariseus ja
publikaani (Lk 18:9-14), kaksi herraa (Mt 6:24),
kaksi porttia (avara ja ahdas) ja kaksi tietä,
joista lavea tie vie kadotukseen, mutta kaita
johtaa elämään (Mt 7:13,14). Luku kaksi on myös
luetettavuuden luku: jokainen syytös oli
vahvistettava kahden tai kolmen todistajan
sanalla (4Ms 35:30; 5Ms 17:6; 19:15). Laintauluja
oli kaksi, toisessa neljä ja toisessa kuusi
käskyä "todistajiksi teitä vastaan", taivaan ja
maan (5Ms 4:26; 30:19). Jumalan tahdon ilmoitus
oli kirjoitettu näihin kahteen laintauluun, 2Ms
31:18. Vrt. kaksinkertaista rakkaudenkäskyä, Mt
22:36-40. Jeshua lähetti opetuslapsensa työhön
kaksittain (Mk 6:7, vrt. Ilm 11:3). Jeshuan
haudalla oli kaksi enkeliä. Kurinpito kahden tai
kolmen kesken (Mt 18:16). Kahden tai kolmen
yhteinen rukous (Mt 18:19,20).
Luku voi ilmaista parimuodostumaa, täydennystä,
yhteyttä ja yhteisvaikutusta. Srn 4:9-12
osoittaa, miten kaksi ihmistä voi tukea ja auttaa
toinen toistaan. Kahden muodostama ryhmä on
pienin mahdollinen, vrt. Mt 18:16,19,20. Kahden
välille voi tulla myös vastakohtaisuuksia,
ristiriitoja, erimielisyyttä tai ero. Mt 6:24
todistaa, että on mahdotonta palvella kahta
herraa, Jumalaa ja mammonaa, vrt. 1Kn 18:21; 2Kr
6:14-16; 1Jh 3:10; Jk 1:8 (Jk 1:8:
alkut. 'kaksisieluinen', suom.
raam. 'kaksimielinen'). Mt 19:6:ssa ja Ef
2:15:ssa luku kaksi on eripuraisuuden sekä eron
vertauskuva, kun taas yksi on yhteyden ja rauhan
symbooli.
KOLME (3) hepr. SLS. 3 on lukujärjestelmän kahden
ensimmäisen luvun summa (1 2). Jakamattomuuden
ja katoamattomuuden luku. Pythagoraksen mukaan
pienin täydellinen luku. Vasta siitä lähtien
voidaan puhua monista tai paljosta.
Aristoteles: "Ihmiset kutsuvat kahta molemmiksi,
mutta eivät kaikiksi. Kolme on ensimmäinen
lukumäärä, josta voidaan käyttää sanaa kaikki".
Kolmeen sisältyy alku, keskikohta ja loppu.
Henkisessä ponnistelussa edetään teesistä ja
antiteesistä synteesiin. Laadussa erotetaan hyvä,
parempi, paras (positiivi, komparatiivi,
superlatiivi). Jakamattomuutensa vuoksi kolmea on
pidetty katoamattomuuden ja täydellisyyden
symbolina. Ilmeisesti vanhimman jumalten triadin
(kolmen ryhmän) loi Kaksoisvirranmaan varhaisin
kulttuurikansa sumerilaiset 3000-luvulla eKr. Sen
muodostivat Anu, Enlil ja Enki eli taivaan, maan
ja veden jumala. Myöhemmin toiseksi tuli Bel
(Baal) ja kolmanneksi Hea, josta tuli alamaailman
vartija. Muitakin jumalien kolminaisuuksia
Kaksoisvirranmaassa tunnettiin, kuten Sin, šamas
ja Ištar. Se vastasi useiden muidenkin uskontojen
kolminaisten jumalryhmien tavoin tähtien
kolmiutta aurinko, kuu ja Venus. Raamatussa Isä,
Poika ja Pyhä Henki. Messias "oli, on ja tuleva
on" (ilm 1:8). Ilmaisua "kolmiyhteinen Jumala"
käytti ensi kerran Tertullianus noin v. 200 ja
kolminaisuusoppi määriteltiin 300-luvulla
syntyneissä ns. ekumeenisissa uskontunnustuksissa
(apostolinen uskontunnustus, sen laajennus Nikean-
Konstantinopolin tunnustus ja niitä nuorempi
Athanasiuksen tunnustus). Jumaluus on kolme: Isä,
Poika ja Pyhä Henki eli Jumala, Sana ja Jumalan
Henki. (Ms 1:1-3; Jh 1:1) Osittain poistettu
Raamatun jae 1Jh 5:7 sanoo: 'Sillä kolme on,
jotka todistavat taivaassa: Isä, Sana ja Pyhä
Henki; ja nämä kolme ovat yhtä'. Itse nimi JHWH,
joka on ilmaisu Jumalan olemuksesta, ehdottomasta
olemisesta ja siten myös suljettu ykseys, 5Ms
6:4, sanotaan Ilm 1:4:ssa merkitsevän
Häntä, 'joka on ja joka oli ja joka tuleva on',
vrt. 4:8. Kolmiosaisessa Aaronin siunauksessa
toistetaan JHWH, näin Jumalan nimi lasketaan
kolme kertaa Israelin ylitse, 4Ms 6:22-27. Myös
kolmasti toistetaan pyhä-huuto, jolla
taivaalliset olennot valtaistuimen edessä
palvovat Herraa Sebaotia, Js 6:3; vrt. Ps
99:3,5,9. Jumala, jota JHWH-nimi tarkoittaa, ei
ole vain absoluuttinen olemassaololtaan suhteessa
aikaan, vaan Hän on ylipäänsä itsessään
täydellinen, itsemääräävä, yhtenäinen olento.
Jumala on ehdoton Minä, täydellinen tahto, ainoa
Pyhä. Siksi Ilm 4:8:ssa neljä olentoa yhdistää
nämä molemmat Jumalan olemuksen kolminkertaiset
ominaisuudet palvoessaan Jumalaa valtaistuimen
edessä: 'Pyhä, pyhä, pyhä on JHWH Jumala,
Kaikkivaltias, joka oli ja joka on ja joka tuleva
on'. Hepreaksi lause kirjoitetaan: QDWS QDWS QDWS
YHWH ALHYm XBAWT HYH WHWH WBWA ja se on
lukuarvoltaan 1908, kuten myös luku 1641 ALp WSS-
MAWT WARBaYm WAhT tuhat kuusisataa neljäkymmentä
yksi.
Numerot 1-9-0-8 AhD TSaH APs SMWNH yksi,
yhdeksän, nolla, kahdeksan ovat lukuarvoiltaan
1330, kuten myös: Y:H:W:H A:L:H:Y Y:S:R:A:L JHWH
Israelin Jumala ja A:L:H:Y A:B:R:H:m Aabrahamin
Jumala.
A:D:W:n Y:S:W:a B:Y:H:W:H Herra Jeshua JHWH:ssa
ja numerot 3-8-6 SLSH SMWNH SSH kolme, kahdeksan,
kuusi ovat lukuarvoiltaan 1641.
Nimi YSWa JESHUA, HWA HWH MSYh Hän on Messias
sekä Sm ALHY Jumalan nimi ja MSYh BYHWH Messias
JHWH:ssa ovat lukuarvoiltaan 386.
Numerot 1-8-2-5 AhT SMWNH STYm hMS yksi,
kahdeksan, kaksi, viisi ovat lukuarvoiltaan 1908.
HWA YRD Mn-HSMYm Hän on tuleva alas taivaasta on
lukuarvoltaan 1825.
Lause QDWS QDWS QDWS YHWH ALHYm XBAWT HYH WHWH
WBWA Pyhä, Pyhä, Pyhä on JHWH Jumala,
Kaikkivaltias, joka oli ja joka on ja joka tuleva
on (Ilm 4:8) ja luku 1210 ALp MATYm WaSR tuhat
kaksisataa kymmenen sofit-kirjaimet huomioituna
ovat lukuarvoiltaan 2458.Sm ADNYNW YSWa HMSYh
Herramme Jeshuan Messiaan nimi ja MLk HYHWDYm
juutalaisten Kuningas sekä luku 501 hMS-MAWT WAhT
viisisataa yksi ovat lukuarvoiltaan 1210.
Nimi YsWs KRYstWs Jeesus Kristus, RAS pää, QDWS
HALHYm Jumalan Pyhä, MSKn HALHYm Jumalan maja ja
HMSYh Bn-ALHYm Messias Jumalan Poika ovat
lukuarvoiltaan 501.
Luku 2458 ALPYm ARBa-MAWT hMSYm WSMWNH
kaksituhatta neljäsataa viisikymmentä kahdeksan
ja H:Y:T:H L:R:A:S P:N:H on tullut huippukiveksi
ovat lukuarvoiltaan 1686.
Numerot 2-4-5-8 SNYm ARBaH hMSH SMWNH kaksi,
neljä, viisi, kahdeksan ja S:M:Y B:Q:R:B:W Nimeni
on Hänessä sekä lukujen 447 ARBa-MAWT WARBaYm
WSBaH neljäsataa neljäkymmentä seitsemän ja 744
SBa-MAWT WARBaYm WARBaH seitsemänsataa
neljäkymmentä neljä lukuarvot ovat 1992.
ADWn YCWa Herra Jeshua on lukuarvoltaan 447.
YSWa MSYh Jeshua Messias on lukuarvoltaan 744.
Heprean sanan SaR portti, kolme juurikirjainta
kuvaavat kukin Jumalaa. Ensimmäinen kirjain S
Shin on Isän symboli, toinen kirjain a ajin on
Messiaan symboli ja kolmas kirjain R resh Pyhän
Hengen symboli. Sanan SaR lukuarvo "täytetyin"
kirjaimin on 1000. Luku 1000 kirjoitetaan
hepreaksi isolla A alef-kirjaimella, eroitukseksi
luvusta yksi (1), joka kirjoitetaan pienellä A
alef-kirjaimella. Sanojen K:n S:L:S tässä kolme
ja M:L:B:D yhteenliitetty lukuarvot ovat 1000.
Kun luku 1000 ALp tuhat kirjoitetaan kirjaimin on
sanan lukuarvo 111 eli sama kuin sanojen ALHYm
HWA AhD Jumala on yksi. Luku 111 muodostuu
kolmesta ykkösestä. Numerot 1-1-1 AhD AhD AhD
yksi, yksi, yksi ovat lukuarvoltaan 39, eli sama
kuin sanojen YHWH AhD JHWH on Yksi. Luvut 3 SLSH
kolme ja 111 MAH WAhD-aSR satayksitoista ovat
molemmat lukuarvoltaan samat eli 635.
Kaikkialla maailman kuvassa, sekä ajassa että
tilassa, kohtaamme kolmilukuja. Esim. Alku,
jatko, loppu - menneisyys, nykyisyys,
tulevaisuus - alla, välissä, yläpuolella.
Raamatussa tietyllä, rajoitetulla pitkällä tai
lyhyellä ajanyhteydellä on usein kolmi-luvun
leima. Puhtaasti aikaa ilmaisevana tai
sivumerkitseltään symbolisena ajanmääreenä
toistuu usein 'kolme päivää' ja 'kolmantena
päivänä', 1Ms 22:4; 40:10,12; 42:17; 2Ms 3:18;
2Sm 24:13; Est 4:16; Jna 2:1; Hoos 6:2; Mt 12:40;
16:21; 1Kr 15:4. Samaan tapaan esiintyy 'kolme
vuotta', 3Ms 19:23; 2Sm 21:1; Jes 20:3. 1Ak 21:10-
12:n mukaan Daavid sai rangaistukseksi
omavaltaisesta väenlaskustaan valita kolmen
vitsauksen välillä: maahan tuli joko kolme
nälkävuotta, vihollisen miekan aiheuttama
ahdistus ja hävitys kolmeksi kuukaudeksi tai
Herran miekan aikaansaama tuho ja rutto kolmeksi
päiväksi.
Perusteelliseen ja ratkaisevaan toimintaan
sisältyy usein kolme vaihetta. Tästä ovat
esimerkkeinä mm. Bileam, 4Ms 22:28,32 s., 24:10;
Simson, Tuom 16:15, Daavid, 1Sm 20:41, Elia, 1Kn
17:21; 18:34; 2Kn 1:9ss., Pietari, Mt 26:34,69-
75, ja Paavali 2Kr 12:8. Hurskas rukoili kolmesti
päivässä, Ps 55:18; Dn 6:10-13. Kolme kertaa
vuodessa tuli kaiken miesväen astua Herran
kasvojen eteen, 2Ms 23:14,17; 34:23; 5Ms 16:16.
Salomo uhrasi kolme kertaa vuodessa, 1Kn 9:25.
Mahdollisimman suuren painokkuuden
saavuttamiseksi lausuma oli esitettävä kolmesti,
Jr 7:4; 22:29; Hes 21:27; Naah 1:2.
Jotain tarkoitusta varten muodostetussa
suljetussa yhteydessä oli kolme henkilöä. Kolme
miestä ilmestyi Aabrahamille, 1Ms 18:2 (ADNY
Adonai, Herra, jakeet 3,27,30,31 ja 32; YHWH
JHWH, jakeet 13,14,17,19,20,22,26 ja 33; SNY
HMLAKYm kaksi enkeliä, jae 19:1; ks. myös jakeet
18:16 ja 22), ja kolme miestä kohtasi Saulin
tämän ollessa matkalla Beeteliin, 1Sm 10:3.
Israelin kantaisiä oli myös kolme, 2Ms 3:6,15;
4;5. Vedenpaisumuksen jälkeen lähti uusi
ihmissuku kolmesta miehestä, 1Ms 9:10 ss.
Erikoistapauksissa kolme opetuslasta edusti
kahtatoista, Mt 17:1ss.; 26:37.
Myös muissa suljetuissa kokonaisuuksissa
vallitsee kolmiosaisuus. Maailmankaikkeus koostuu
taivaasta, maasta ja merestä, 2Ms 20:11; Neh 9:6;
Ps 146:6; Apt 4:24; 14:15; Ilm 14:7. Papit
käyttivät kolmea puhdistusesinettä, 3Ms 14:6; 4Ms
19:6. Kummallakin puolella Jordania oli kolme
turvakaupunkia, 4Ms 35:14. Kolmisäinen lanka ei
pian katkea, Srn 4:12.
Luku kolme liittyy Jumalan säätämiin
ajanjaksoihin, niin pelastuksen kuin tuomionkin
aikoihin, 2Ms 10:23; 19:11 s.; 2Sm 21:1; 1Ak
21:12; 1Kn 18:1; 2Kn 20:5; Hoos 6:2; Jna 2:1; Mt
12:40. Jumalan antama sanoma on usein
kolmiosainen, 1Kn 19:15-18; 2Kn 19:20-34. Ps 80
esittää saman lausuman kolme kertaa, jj. 4,8,20
(huomioi paisutus: ALHYm Jumala - ALHYm XBAWT
Jumala Sebaot - YHWH ALHYm XBAWT JHWH, Jumala
Sebaot). Suuri profetia-sikermä Jes ll. 40-66 on
rakenteeltaan kolmiosainen, ja jokaisessa osassa
on kolme kertaa kolme (3 x 3) lukua. Jumala huusi
nuorelle Samuelille kolmesti, 1Sm 3:4 ss. Pietari
näki näyssä kolme kertaa astian tulevan alas
taivaasta, Apt 10:16; 11:10. Maallisessa
pyhäkössä oli kolme osaa: esipiha, pyhä ja
kaikkeinpyhin. Muuta: Joona oli kolme päivää
kalan vatsassa, Messias nousi haudasta kolmen
päivän jälkeen. Kirkastusvuorella kolmen ryhmä:
Messias Jeshua, Mooses ja Elia. Tanach
(alkuseurakunnan Raamattu) sisältää: Laki
(Torah), profeetat ja kirjoitukset. Jeshualla oli
kolme kiusausta erämaassa. Pietari kielsi Jeshuan
kolme kertaa ja yhtä monta kertaa hän joutui
vastaamaan ylösnousseen Jeshuan kysymykseen,
rakastiko hän Mestariaan. Pietarin kieltäessä
Mestarinsa kukko lauloi kolme kertaa. Golgatalla
oli kolme ristiä, Jeshua nousi kuolleista kolmen
päivän jälkeen ja Hänen haudalleen meni kolme
naista. Jeshua on: "joka on, joka oli ja joka on
tuleva" (Ilm 1:4). Kolme todistajaa: Henki, vesi
ja veri (1Jh 5:6-8). Tässä on nähty viittaus
Jumalan Sanaan, kasteeseen ja ehtoolliseen. Kolme
pääjuhlaa Raamatussa: Pääsiäinen, Helluntai ja
Lehtimajanjuhla. Uskovan "ikäkaudet":
lapsukaiset, nuorukaiset, isät (1Jh 2:12-14).
Tietäjät toivat Jeshualle kultaa (kuninkuus),
suitsuketta (rukous) ja mirhaa (uhrikuolema).
Perushyveet: usko, toivo ja rakkaus (1Kr 13:13).
Kolme heimoa: Seem(iläiset), Haam(ilaiset) ja
Jaafet(ilaiset). Kolme miestä vieraili Aabrahamin
luona. Kolme miestä oli tulisessa pätsissä (Dn
3). Kun Mooses kohtasi Jumalan Siinain vuorella
ja sai Häneltä lain, tapahtumaa juhlisti
kolmannen päivän aamuna jyrinä ja salamointi (2Ms
19:16). Temppelissä oli kolme osaa: esipiha, pyhä
ja kaikkein pyhin. Kolmivuotiaat eläimet olivat
Jumalalle erityisen otollisia uhreja (1Ms 15:9).
Herättäessään henkiin Sarpatin lesken kuolleen
pojan profeetta Elia ojentautui kolme kertaa
tämän yli ja rukoili (1Kn 17:21). Elia käski
valuttaa kolme kertaa vettä puiden päälle,
ennenkuin hän kääntyi rukouksessa Herran puoleen
(1Kn 18:30-35). Daniel rukoili Jumalaansa kolme
kertaa päivässä (Dn 6:11). Kolmas päivä on
pelastuksen ja ylösnousemisen päivä (Hos 6:1,2),
Ihmisen kolminaisuus: ruumis, sielu ja henki;
fyysinen, henkinen ja hengellinen; ajattelu,
toiminta (tahto) ja tunteet. Ihmisen
käyttäytymisen on sanottu ilmenevän kolmella
alueella: ajatuksissa, sanoissa ja teoissa.
Augustinus: olla, tuntea ja tahtoa. Friedrich
Hegel (1770-1831): itsessään oleminen
(Ansichsein), siinä oleminen (Dasein), itselleen
oleminen (Fürsichsein). Olemisen (teesi), luonnon
(antiteesi) ja hengen (synteesi). Luonnossa on
luonto sinänsä (mekaaniset lait), luonto
ilmenneenä (fysikaalis-kemialliset voimat) ja
luonto itseensä palanneena (orgaaninen maailma).
Hengessä on henki sinänsä (subjektiivinen henki),
henki ilmenneenä (objektiivinen henki: oikeus,
moraali) ja henki itseensä palanneena
(absoluuttinen henki: taide, uskonto, filosofia).
Kabbala: alkuperusta, alkutahto ja alkuidea.
Alkemiassa kolme alkuainetta: rikki (sulfur),
suola (sal) ja elohopea (mercurius). Pahan
kolminaisuus: lihan himo, silmäin pyyntö ja
elämän korskeus (1Jh 2:16). Viisaus hallitsee
aikaa (menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus)
kolmella kyvyllään: muisti (memoria), äly
(intelligentia) ja ennalta harkitseminen
(providentia). Joka tuntee menneisyyden
kokemukset, osaa nykyisyydessä toimia viisaasti,
jolloin se ei vahingoita hänen tulevaisuuttaan.
Tilassa on kolme ulottuvuutta: pituus, korkeus ja
leveys). Philolaos (400-luvulla eKr) opetti, että
luku yksi on kuin piste ja kaksi kuin viiva,
mutta vasta kolmio on ensimmäinen tasokuvio,
ensimmäinen "kosketeltava objekti". Siksi myös
kolme on pienin todellinen luku. Kolminaisen
jumalan merkiksi kolmion näyttää omaksuneen vasta
manikealaisuus, persialaisen Manin (216-277)
perustama gnostilainen uskonto. Pääsääntöisesti
kristityt vieroksuivat kolmiota pitkään. Mm.
kirkkoisä Augustinus piti kolmiota kerettiläisenä
kuviona. Kolmio kuuluu kabbalan
rekvisiittaan: "Taivaalla muodostavat Jumalan
molemmat silmät ja Hänen otsansa kolmion, ja sen
kuvajainen on kolmio vedessä" (Sohar). Helena
Blavatskyn (1831-91) kehittelemä teosofiassa
kolmio edustaa Isää, Äitiä ja Poikaa.
Luterilaisuudessa kolme säätyä: hengellinen,
esivalta ja perhe. Edellisten nimityksiä: kirkko,
valtio ja koti; hengellinen, poliittinen ja
aviollinen; opettajat, esivalta ja perhe.
NELJÄ (4), hepr. ARBa. Maailman luku. Pienin
luku, joka mahdollistaa ryhmittelyn pareiksi. Se
on ensimmäinen potenssiluku (2 x 2). Raamatussa
se on taivaan ja sen neljän ilmansuunnan luku.
Neljää ilmansuuntaa tarkoittaa myös
ilmaus 'taivaan neljältä ääreltä', Jr 49:36, ja
siitä tulee sanonta 'taivaan neljä tuulta', Dn
7:2; Jr 49:36; Hs 37:9; Sk 2:6; 6:5. Lisäksi
esiintyy ilmaukset 'neljälle ilmansuunnalle', 1Ak
9:24, 'neljältä ilmalta' (oik. 'tuulelta'), Mt
24:31; Mk 13:27. Koska maan ulottuvuutta
määritellään myös ilmansuuntien mukaan,
Raamatussa esiintyvät myös sanonnat 'maan
neljälle äärelle', Hs 7:2, ja 'maan neljällä
kulmalla', Ilm 7:1; 20:8, sekä 'maan ääret', Js
40:28. Tämä ei merkitse sitä, että heprealaiset
olisivat kuvitelleet maan nelikulmaiseksi. Hepr.
QXH ääri, pää, ei tarkoita ainoastaan
loppukohtaa, vaan myös laajuutta, yhdistelmää,
kokonaisuutta ja summaa. Siten Mk
13:27:ssä 'neljältä ilmalta, maan äärestä hamaan
taivaan ääreen' merkitsee yhteisesti taivasta ja
maata, koko maailmankaikkeutta, 1Ms 1:1. Tilan
neliluvun lisäksi esiintyy myös ajan (ilta, yö,
aamu, päivä) ja aineen (vesi, tuli, ilma, maa)
neliluku.
Neljä on siis koko maailman, luodun
maailmankaikkeuden, sen lakien, järjestyksen,
sille säädettyjen mittojen ja rajojen tunnusluku.
Sellainen se on jo esiintyessään ensimmäistä
kertaa Raamatussa, 1Ms 2:10. Neljästä
ilmansuunnasta saapuvat ihmiset tulevat kaikista
maan osista, Lk 13:29, vrt. Ps 107:3. Suuren
patsaan neljä osaa, Dn 2, sekä 'neljä suurta
petoa' Dn 7, esittävät neljää historiallista
maailmanvaltaa. Profeetta Sakarjalla neljät
eriväristen hevosten vetämät vaunut Sk 6,
kuvaavat eskatologisia tapahtumia. Luomakunnan
korkeimpina edustajina Jumalan valtaistuimen
edessä on neljä olentoa; heillä on neljät kasvot
ja neljät siivet, Hes 1:5 ss.; Ilm 4:6 ss.
Moniin yhteyksiin säädetty nelikulmion muoto
tulee vielä vertauskuvallisemmaksi sen vuoksi,
että se aina liitetään neljään ilmansuuntaan, ei
käytännöllisistä tai ulkonaisista syistä, vaan
perustavien periaatteitten ilmaisemiseksi. Sekä
ilmestysmaja että kansan leiri järjestetään joka
marssin jälkeen aina ilmansuuntien mukaan, 4Ms
2:2 s.,10,18,25, samoin leeviläiskaupunkien
laidunmaat, 35:5. Salomon temppeli noudattaa myös
ilmansuuntia niin kuin myös Hesekielille näyssä
esitetty pyhäkkö, pyhä kaupunki ja pyhä maa, Hes
8:16; 40:19 ss.; 46:9; 47:1; 48:1 ss. Vieläpä
uusi Jerusalem, joka laskeutuu 'alas taivaasta
Jumalan tyköä', Ilm 21:2, kuvataan
neliskulmaiseksi, ja kaupungin portit ovat neljää
ilmansuuntaa kohti, 21:13,16.
Toisinaan luku neljä näyttää kuvaavan
täydellisyyttä, kaikinpuolisuutta,
laajasuuntaista aluetta, täyttä mittaa. Niinpä
puhutaan nelinkertaisesta rangaistuksesta, Jr
15:3; Hes 14:21, nelinkertaisesta rikoksesta, Aam
1:3,6,9,13 jne. UT:n neljän evankeliumin
kirjoittajat antavat Messiaassa ilmestyneestä
Jumalasta kuvan, joka on täydellinen. Neljä
enkeliä toimeenpanee koko maailmaa kohtaavan
Jumalan rangaistustuomion, Ilm 9:14.
Pyhää Jumalan nimeä, joka hepreassa kirjoitetaan
nelikirjaimisena YHWH JHWH, kutsutaan
juutalaisuudessa ilmaisulla: Sm ZH HWA ARBa Nimi
joka on neljä. Tämä nimi ilmaisee Jumalan koko
olemuksen.
Taivaallinen Jerusalem: "Kaupunki oli neliön
muotoinen, yhtä leveä kuin pitkä. Enkeli mittasi
kaupungin kepillään ja sai tulokseksi
kaksitoistatuhatta stadionmittaa; pituus, leveys
ja korkeus olivat kaikki tämän suuruiset (Ilm
21:15). Stadionmitta on kreikkalainen pituusmitta
= 192 m.
Raamatussa "taivaan neljä tuulta" ja "neljä
ilmansuuntaa" merkitsevät kaikkia maailmankolkkia
(Hes 37:9; Mt 24:31; Mk 13:27; Ilm 7:1,2; 20:8).
Neljä maailmankautta: kultainen, hopeinen,
pronssinen ja rautainen. Neljä hallitusmuotoa:
aristokraattinen, oligarkia (harvainvalta),
demokratia ja tyrannivalta. Pelastuneet "kaikista
heimoista, kaikista kielistä, kansoista ja
maista" (Ilm 5:9). Neljä alkuainetta: tuli, ilma,
vesi ja maa. Joki paratiisissa jakautui neljään
haaraan (1Ms 2:10-14): Pison, Gihon, Tigris ja
Eufrat. Hesekiel näki neljä olentoa, joilla oli
neljät kasvot ja neljä siipeä (Hes 1:5), Sakarja
neljät vaunut (Sk 6:1-7), Daniel neljä
maailmanvaltaa, joita vastasi neljä eläinhahmoa.
leijona, karhu, pantteri selässään neljä
linnunsiipeä ja kymmensarvinen (Dn 7). Neljä
vuodenaikaa, joita määrittävät kesä- ja
talvipäivänseisaus sekä kevät- ja
syyspäiväntasaus. Neljä vuorokauden aikaa: ilta,
yö, aamu, päivä. Kuulla on myös neljä vaihetta.
Kreikankielessä nimen Adam kirjaimet ovat
alkukirjaimet ilmansuuntiin: anatolée (itä),
dysis (länsi), árktos (pohjoinen) ja meseembrÍa
(etelä). Itä vastaa aikaa ennen lain antamista,
etelä lain aikaa, länsi armon aikaa ja pohjoinen
lopun ja antikristuksen aikaa. Neljä vuodenaikaa,
neljä ikäkautta ja neljä aikakautta yhdistettynä:
kevättä vastaa ihmisen elämässä lapsuus ja
ihmiskunnan historiassa aika ennen Nooaa, kesää
nuoruus ja aika Nooasta Moosekseen, syksyä
miehuusikä ja aika Mooseksesta Messiaaseen sekä
talvea vanhuus ja aika Messiaasta
maailmanloppuun. Hippokrates (460-377 eKr):
Ihmisen neljä nestettä ovat veri (sanguis), sappi
(cholera), mustasappi (melancholia) ja lima
(phlegma). Vanhassa Testamentissa on
neljä "suurta profeettaa": Jesaja, Jeremia,
Hesekiel ja Daniel ja Uudessa Testamentissa neljä
evankeliuminkirjoittajaa: Matteus, Markus, Luukas
ja Johannes. Heidän tunnuskuvikseen on Hesekielin
kirjasta (1:4-12) saatu neljä symbolikuvaa:
siivellinen ihminen, leijona, härkä ja kotka (Vrt
Ilm 4:6-8). Myös Messiasta on kuvattu neljällä
luomakunnan hahmolla: ihminen, leijona (Juudan
Jalopeura), uhrikaritsa ja kotka. Pääjumalan tai
ainoan jumalan nimi oli monilla entisajan
kansoilla nelikirjaiminen: Raamatun JHWH, kreikan
Zeus. Jumallten neljä ominaisuutta: ykseys,
hyvyys, voima ja viisaus. Neljä vankeudessa
pidettyä tuhon enkeliä (Ilm 9:14,15). Neljä
tuomiota: miekka, nälkä, pahat petoeläimet ja
rutto (Hes 14:21). Maan neljällä kulmalla
seisovat neljä enkeliä, jotka huolehtivat siitä,
ettei maata hävitetä, ennen kuin he ovat
painaneet sinetin Jumalan palvelijoiden otsaan
(Ilm 7:3). Neljä ratsastajaa (Ilm 6). Neljä
olentoa, jotka ovat täynnä välkehtiviä silmiä
(Ilm 4:6). Neljä, jotka eivät sano: 'Jo riittää':
tuonela, hedelmätön kohtu, maa, joka ei saa
kylläänsä vedestä ja tuli, joka ei sano:'Jo
riittää' (Snl 30:15,16). Neljä on, joita en
käsitä: kotkan jäljet taivaalla, käärmeen jäljet
kalliolla, laivan jäljet keskellä merta ja miehen
jäljet nuoren naisen tykönä (Snl 30:18,19).
Neljän alla maa ei kestä: orjan alla, kun hän
kuninkaaksi pääsee, houkan, kun hän saa kyllälti
leipää, hyljityn alla, kun hän miehen saa ja
palvelijattaren, kun hän emäntänsä syrjäyttää
(Snl 30:21- 23). Neljä on maassa vähäisintä:
muurahainen, tamaani, heinäsirkka ja sisilisko
(Snl 30:24- 28). Neljä komeasti kulkee: leijona,
hevonen, kauris ja kuningas (Snl 30:29-31).
Oppineitten neljä työhuoneen aarretta:
tussimuste, paperi, sivellin ja kirjoitualustana
käytetty kivi.
Lukuneliö jossa käytetään lukuja 1- 16:
16 3 2 13
5 10 11 8
9 6 7 12
4 15 14 1
Kaikkien pysty-, vaaka- ja diagonaalirivien summa
on 34.
VIISI (5), hepr. hMS, on Raamatussa usein
jonkinlaisessa yhteydessä kymmeneen, ja siksi
sitä luonnehditaan keskeneräisen, epätäydellisen
ja riittämättömyyden symbooliksi. Luku esiintyy
etenkin ilmestysmajan esikartanossa, 2Ms
26:3,26,37; 27;1,18, samoin kuin Salomonkin
temppelissä, 1Kn 7:3,49; 2Ak 6:13. Viimeksi
mainitun päärakennuksessa hallitsee luku
kymmenen, kylkirakennuksessa taas luku viisi, 1Kn
6.
Viiden yhteydessä korostetaan epätäydellisyyttä,
vajavuutta, heikkoutta ja mitättömyyttä, Js
30:17; 2Kn 7:13; 1Sm 21:3; 1Kr 14:19; Mt 14:17 s.
Mielenkiintoista on, että viisi esiintyy usein
Joosefin historiassa, 1Ms 43:34; 45:2,24. Toora
(Mooseksen kirjat) käsittävät viisi kirjaa, ja
Psalmit jaetaan viiteen osaan. Heprealaiset
lukevat viitenä suurena juhlana viittä pyhää
kirjaa, ns. Megillot-kirjoja (korkea Veisu,
Ruutin kirja, Valitusvirret, Saarnaaja ja Esterin
kirja), jotka sisältyvät samaan kirjakääröön.
Viisi on ensimmäisen parillisen ja parittoman
luvun summa (2 3). Kymmenestä neitsyestä viisi
oli viisasta ja viisi tyhmää (Mt 25:1-13).
Torassa on viisi kirjaa. Israelin historiassa
viidenlaisia johtajia: patriarkat, tuomarit,
kuninkaat, profeetat ja papit. Daavidin
aseistukseen Goljatia vastaan lähtiessä kuului
lingon lisäksi viisi sileätä kiveä. 5000 miestä
Jeshua ruokki viidellä leivä