Oikea vai väärä Kristus?

Oikea vai väärä ”kristus”?

Eskatologisen puheensa Herramme Jeesus aloitti sanomalla: ”Katsokaa ettei kukaan teitä eksytä. Sillä monta tulee minun nimessäni sanoen: Minä olen Kristus, ja he eksyttävät monta.” ( Matt 24:4-5, 23-24).

Sana ”kristus” tarkoittaa voideltua. Kyseessä on arvonimi, titteli, samaan tapaan kuin ”tohtori”, maisteri, jne. Kun joku esiintyy siis Kristuksen nimissä, se ei vielä todista, kenen asialla hän on?

Jos joku sanoo esim. ”Olen tohtorin asialla, palvelen hänen yritystään” - seuraa kysymys, kenen ”tohtorin” asialla olet. Nimi? Niin?

Sama pätee sanan kristus yhteyteen. Kristuksia, ”voideltuja” on esiintynyt ja yhä kiihtyvämmin esiintyy lopun ajassa. Niinkuin Jeesus ennakoi. Tuttua on, kuinka saarnamiehet mainostavat ja markkinoivat touhuaan kehumalla, kuin ”voitelussa” he puhuvat, kuinka ”voideltuja” ovat heidän puheensa...

Kristuksen nimessä esiintyminen ei ole takuu Jumalasta, eikä siitä, että oltaisiin Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan asialla! Merkille pantavaa on, että monet ”kristusta” julistavat karttavat Jeesuksen nimeä kuin ruttoa! Miksi? Antikristillinen henki ei tunnusta Jeesusta, Jumalan Poikaa!
(Lukekaa mm. 1 Joh kirje, 4. luku, 1938 käänn.)

Apostolisen ajan uskovat eivät julistaneet tyhjää ”kristusta”, vaan - ”Jeesuksen Kristuksen, nasaretilaisen nimessä, nouse ja käy!” Ja niin myös tapahtui: halvaantunut nousi ja käveli. Jeesuksen nimessä oli ja on se Voima:

”Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman.” ( Apt 4:9-12, 3:6)

”Sentähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman..... ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.” ( Filipp 2:9-11)

Mitä nyt rakennetaan?

Kun Pyhä Henki vuodatettiin 1. helluntaipäivänä, alkoi seurakunnan rakentaminen. Ja tämä jatkuu, Kirjoitusten mukaan, edelleen. Seurakunta on elävistä jäsenistä koostuva organisaatio, jossa Jeesus Kristus on Pää, ja uskovat ovat toinen toistensa jäseniä. (Lukekaa huolellisesti 1. Kor luvut 12-14, ja Efe 2: 17-22) Jäsenet ovat Päälle alamaisia, toimien kukin sen mukaan, miten Pyhä Henki on kutsunut ja asettanut kunkin kokonaisuutta palvelemaan.

Jumala ja Herramme Jeesus Kristus ei rakenna mitään poliittis-maallista, uskonnollis-inhimillistä ”kuningaskuntaa”. Sellaista opetusta ei Raamattu – UT osoita. Kun seurakuntakausi päättyy, maailmassa alkavat toiset vaiheet. Ja aikanaan Jumala antaa upean 1000-vuotisen valtakunnan, Rauhan valtakunnan vaiheen. Nyt Jumala kokoaa, kutsuu, koettelee, valmistaa niitä, jotka tahtovat seurata Jeesusta Kristusta. Ei ”herroina halliten”, ei komennellen, pelotellen, uhkaillen tuomioilla...

Jokainen, joka vihaa veljeänsä on murhaaja, ja te tiedätte ettei kenssäkään murhaajassa ole iankaikkista elämää, joka hänessä pysyisi.” ( 1 Joh 3:15)
”Jos joku sanoo: Minä rakastan Jumalaa, mutta vihaa veljeänsä, niin hän on valhettelija. Sillä joka ei rakasta veljeään, jonka on nähnyt, ei voi rakastaa Jumalaa, jotka ei ole nähnyt.” ( Joh 4:20)

Sellaiset ”kristus-ilmiöt” joiden dynaaminen voimavarustus huokuu vihaa mm. Herraa Jeesusta Kristusta seuraavia kohtaan, todistavat itse itsestään mitä ”kristusta” edustavat.