Ropeloottori megatrilogia osa 10

Arvoisa lukijani.

Olen nyt päässyt trilogiani osaan 10., jossa ajattelin läpileikata tähänastisen raportointini pähkinänkuoren.

Kaikki alkoi artikkelilla "Apua kuulolle".
Siinä rakentelin pahaa-aavistamattoman avoimella uteliaisuudella itselleni vaatimatonta kuulonavitinta - järeällä dieselmoottorilla varustettua kuulokojetta.

Koje toimikin kuin unelma, mutta kuten "Ongelmat jatkuvat" kertoi, kärystä johtuen jouduin turvautumaan tehokkaaseen kaasunaamariin, joka puolestaan rajoitti siinä määrin ilmansaantiani, että olin pakotettu konstruoimaan avukseni järeällä dieselmootorilla toimivan rautakeuhkon.

"Taajaa hengitystä" raportoi tilanteesta jossa rautakeuhkoa käyttävän järeän dieselin jytinä alkoi haitata sydämeni sykintää ja olin taas pakoitettu turvautumaan järeään dieseliin - nyt sydämentahdistimen vauhdittajana.

"Laulaako lehtorääppäri?" jouduin kysymään, konsa monien apulaitteitteni järeiden dieselien jyly peitti herkän luontoäänen tyystin alleen. No siihenkin löytyi tutunoloinen ratkaisu.

Kokonaisvaltaisemman ratkaisun tarve killui kuitenkin ilmassa.
"Pauhut piiloon" seloste kertoo erilaisten rarkaisumallien seulonnasta jylysaasteen lopulliseksi nujertamiseksi.

Nerokas ratkaisu todella löytyikin, mutta periaatteideni vastainen oikaisu perinteistäni poikkeavaan moottorivalintaan, tuotti tilanteesta kertovan jakson nimeksi "Tankit tulessa".

Katastrofin ainekset alkoivat olla kasassa, mutta maailmanpoliittinen tilanne lähi-idässä ja USA:n elokuvateollisuuden kohonneet kustannukset nostivat optimismini selvästi plussalle kuten jaksossa "Jopa gangsterifilmi" selviää.

"Aurinko ei naurata" on puolestaan opettava tarina naisten kataluudesta ja markkinavoimien rajusta agressiivisuudesta.
Huolettomasti liekkunut tilanteeni oli ajautunut täydelliseen umpikujaan - kuten silloin vakaasti uskoin, ja tahdoinkin uskoa.

Mikään ei kuitenkaan ole ikuista - ei edes taloudellisen ahdingon kuristavuus. "Laatumusiikkia" kertoo tilanteesta jossa kovia kokenut dieselfanaatikko feenikslinnun lailla kohoaa tuhkasta mielimusiikkinsa sfääreihin.

Tarkoitukseni oli höystää tätä juhlaselostetta muutamalla autenttisella kuvalla itsestäni ja laitteistoistani. Valitettavasti kuvaushetken jännitys tuotti tilanteen jossa objektiivin suojus jäi paikoilleen ja kuvista tuli täysin mustia.
Päättelin, että minun on tässä tilanteessa turha niitä tähän liittää, sillä halutessannehan te voitte rekonstruoida vastaavia valkoiselle pahville mustalla tussilla. Mikäli haluatte suurempia 10-kuvia, lienee suositeltavaa käyttää järeimpiä saatavilla olevia kyniä.

Elämä jatkuu.
Jatkuuko Ropeloottoritrilogia?