Olimme ex mieheni kanssa aviossa yli 30..Hän muuttui totaalisest äitinsä kuoleman jälkeen, toki huomannut jo aiemmin hänen ´minä itse vaan´ajattelunsa. Ero oli välttämätön, ei vaan ensi halunnut nimeä paperiin vaan lopulta sen sain. Kuoli 2.5v eromme jälkeen, (sanottava että olimme lopulta parempia ystävinä, kuin aviossa) Jotenkin vieläkin koen jotta syyllistyin hänen kuolemaansa...ennen erovuotta hän sairastui vakavasti (en ollut kertonut mitä harkitsin) yli 9kk,tta pidettiin teholla, unessa tai tietämättömyyden rajamailla, raskasta aikaa se oli, vaan selvisimme..kunnes hänen sisarukset puutuivat eroasiaan...en uskalla enään edes unelmoida ´miehisistä´...
Ajatukset satuttaa
puikkelo
0<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.