Aikaiset ihmiset ulisee niinku pikkupennut ku joutuu olemaan PERÄTI 2 viikkoa pois kotoa! On se niin hirveää! Kyllähän esim. armeija-aikana nuoret miehet joutuu olemaan pidempiäkin aikoja metsässä leireillä eikä siellä kukaan itkua tuherra... Päin vastoin esim. kertaamassa olevat ukot on monesti suupielet korvissa ku saa olla jonku aikaa akan nalkutukselta suojassa =)
Ihme itkemistä...
A II
111304
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
kyllä tuherretaan itkua. kunnon city-ihminen uhoo, menee armeijaan ja vasta sitten sivariin koska armeijassa pomotetaan :*|
itte olin armeijassa kerran yhteen soittoon 5 viikkoa, eikä tehny muuten mieli kotiin, kuin hakeen tupakkaa jotka loppu.. :)
Aika kurja koti pitää olla, jos ei sinne tee mieli mennä. No, meitä on moneksi. Eikä sen tupakan takia kannata kotia mennä, saa sitä muualtakin.
ole mitään yhteyttä voineet pitää kotiinsa. Hyvä että joillekin on perhe noin tärkeä että se nostaa heti kyynelet silmiin. Minä ainakin itkisin.
Jos minulla olisi noin nuoria lapsia niin en olisi ilmoittautunut koko kisoihin.
Minun mielestä heille perhe ei ole niin tärkeä kuin sanot.
Vähemmästäkin on ikävä kun on omista lapsista erossa noinkin pitkän aikaa. Mulla on jo tuskaa yksi yö, kun lapseni on yö hoidossa. On se niin ihana. Kyl säkin sen sit huomaat kun saat omia lapsia.
No on eri asia aikuistuvan pojan vollottaa äitiä ja isiä jossain armeijassa. Sillonhan ollaankin iässä jolloin pitäs jo kotoota pois muuttaa eli ei varmaan niin tee mieli kotiin pyörimään.
Nyt jotka kyynelehti, oli niitä jotka herkisty kun saivat terveisiä OMILTA LAPSILTA joista se kaks viikkoa erossa on pitkä aika. Lapsi oppii jo uusia asioita tässä ajassa, kuten Jarmon lapsi konttaamaan ja sai kyyneleet silmiin kun tästä luki. On luonnollista että haluaa nähdä itse jokaisen lapsen kehitysvaiheen. Ja moni ei varmaan ole ollut yhtäsoittoon erossa lapsestaan noinkin kauaa, ymmärrän että ikävä voi tulla alkuun jo yön erosta.
Tuskin voisin edes kuvitella jättäväni pientä lastani kuin pakosta eroon itsestäni viikoksikaan, mulla tulis ikävä jo kissaani kun olen aina sen kanssa tottunut olemaan. Jo viikonlopun ero tuo ikävän, entä sitten kun kyse on omasta lapsesta.
Ollaan me miehen kanssa oltu kuukausi erossa ja kyllä lopussa tuli jo kova ikävä, mutta pari viikkoa meni ihan sen kummemmin.
Tuollaisessa ryhmässä on voimakasta prosessointia koko ajan. Tunnelma on niin tiivis. Et ymmärrä, jos et ole ollut. Tottakai kotiväen muistelu ja terveisten saaminen provosoi ja laukaisee jännitteitä, joita on monesta syystä. Minusta oli suloista katsoa miestenkin aitoja tunnelmia.
Tarvitseeko kaikkea hienoa mitätöidä ja siten paljastaa koko tyhmyytensä?Olen pahoillani puolestasi.
Yksi tärkeä pointti on se, että on ollut kotoa poissa 2 viikkoa ja aivan vieraiden ihmisten seurassa. Ja tuollainen kilpailutilanne, ei niin aina mukavissakaan olosuhteissa, voi olla hyvinkin stressaavaa.
Myöskin se, ettei läheisiinsä voi pitää minkäänlaista yhteyttä, vaikka haluaisikin.
By the way, Manu. Olen siis jo vetänyt henkoset, ettei sun tarttee muistuttaa :>
Siis tottakai nyt omaa perhettä tulee ikävä, varsinkin jos todella heitä RAKASTAA!!!
Sinä et varmaan edes tiedä mitä rakkaus tarkoittaa!!!
Siinä kaikessa sähellyksessä ei ehkä ehdi ikävöidä ja kun saa omilta läheisiltä postia, niin tottakai ne tunteet purkautuu!!!!