Kun väsähtää kaikkeen

Olet masentunut. Sinun kannattaa hakeutua ammattiauttajan pakeille.

Heitä vaan ne hanskat tiskiin jos siltä tuntuu, niinhän se menee. Jos räpiköit tuossa huonossa olossasi ja turhautumisen tunteessa, kaikki junnaa paikallaan tai menee hiljalleen alaspäin eikä sitä edes itse välttämättä huomaa.

Tommy Hellsten on viisaasti sanonut kirjassaan (Saat sen minkä annat, tai jotenkin sinnepäin en ole nimestä varma), elämässä pitää ryvettyä. Minusta se on aika reipas elämänohje kuten tuo kirja muutenkin jota suosittelen sinullekin luettavaksi.

Minulla meni elämä uusiin puihin ja se on yhtä vaikeaa tajuta kuin nousta peppu edellä puuhun, mutta ne asiat mitkä ovat kaikista tärkeimmät jäivät jäljelle. En siis menettänyt mitään. Olen tästä ryvettyneisyydestä siis hyvin iloinen ja tyytyväinen.

Täällä Koto-Suomessa saa kyllä ihan hyvää apua kun vain osaa etsiä. Joskus se vaatii jopa perkeleitä tulla ymmärretyksi mutta loppujen lopuksi kannattaa. Monesti on tullut tunne, että "tuo" ei tajua yhtään mitään, kunhan istuu vaan ja nostaa palkkansa, yrittää päästä mahdollisimman helpolla. Vielä kun jaksaa, kannattaa yrittää koska täällä loppujen lopuksi olet itse kuitenkin vastuussa siitä mitä tapahtuu. Tsemppiä.

Tiedän tunteen): Mut en tunne sinua sen tarkemmin, enkä tiedä onko siulla ennenkin ollut tälläsia tuntemuksia ja jos on, kuinka pitkään? Ja minkälainen olet muuten... Mutta toi väsähtäminen ja hyödyttömyyden tunne vaikuttaa näin luettuna hiukan jonkin asteiselta masennukselta. Vaikkakin ihmiselle tulee jossain vaiheessa elämää erilaisia ilmiöitä varmaan ehkä eniten keski-iässä, miettii elämäänsä enemmän kuin ennen. Ehkä kannattaa kävästä terveyden hoitajan juttusilla. Minusta alkoi tuntua aika turhalta ja samantoistolta kaikki, joten aloin työn ohessa opiskelemaan, se on tuonut jopa stressiä välillä, mutta on ainakin tähän asti ollut mielenkiintoisa, tässä vieressä koulutuskirja jota luen parasta aikaa, pitää olla luettu ja työstetty tän kuun loppuun, joten kiire sen kanssa tulee...kohta kone kiinni ja jatkamaan lukemista.

Kovasti tsemppiä siulle:))))))

No aina välillä sellainenkin iskee.

Pysyy hallinnassa kun tekee aina silloin tällöin pienen tai isomman elämänmuutoksen, särkee rutiineja, vaihtaa työtä, asuinpaikkaa, petikaveria tms...

Eiköhän tuo ajatus käy kaikkien mielessä, kun katselee ympärilleen, ja huomaa, mihin on tultu! Onni maapallon eläjille olisi, jos ihminen poistuisi porsastelemasta!

Hetkellinen häiriö.

5-kympin pinnassa, hoitaessani erästä pientä metallialan yritystä 230km:n työmatkan päässä tuli maanantaisin, ajellessani aamuyöstä työpaikalle, mieleeni että onko tässä mitään järkeä.
Perjantaisin, kotiin ajaessani, olivat ajatukset hieman positiivisemmat.

Koko touhussa ei todellakaan ollut järkeä!

Aika ajoin mietin juuri noin.
Ja silloin on kaikkein paras antaa vaan ajan kulua.
Kerran oli tosi pitkään onneton ja tahdoton olo, no sitten tuli postista Jamppa Tuomisen kasetti. Riemastuin ensin että nythän tulee jotain muut ajateltavaa.
Kuinka skävikään: ensimmäinen levy kun alkoi soimaan, se alkoi: "Kuin tarpeeton mä oisin"
No mua alkoi silloin pikkasen naurattamaan, mutta sammutin koko koneen ja annoin vaan sen tuska tulla päälle.
En tiedä mikä tarkoitus sillä tarkoituksettomuudella oikein on mutta pakko nekin hetket on elää..
Kevät on mulla usein sellaista aikaa että joudun väkisin itseäni eteenpäin vetämään.

Itse olen aina päässyt ylös noista, antamalla vain aikaa itselleni. Mikää terapia ei niihin auttaisi.

Mutta jos sulla menee pahaksi niin mene hakemaan apua. Kirjoitin tämän vain siksi että on tosi suttuja tuntemuksia nuo.

Onhan noita, hyviä, parempia.. huonoja, huonompia päiviä..
Sitä sitte yrittää ajatella, että aina vois olla huonomminkin!

Hetkellisesti joskus. Joskus on ollut vaikeaakin, mutta silloinkin olen jaksanut, kun olen ajatellut, että lapsen vuoksi on jaksettava ja iloinen mieli säilytettävä. Ne on ne lapset minulle sellainen energian lähde.

Kuulostaa tutulta. Kai se on niin että pitää tulla itseensä ja kaikkeen niin tyytymättömäksi ja turhautuneeksi että jaksaa irrottautua vanhasta. Nyt vain itseäsi etsimään ja sitä mikä toisi iloa ja tunteen että olet hyödyksi ;) Minusta on tärkeää että voi nauttia päivästä ja olla tyytyväinen siihen mitä on! Itse selvisin tuosta tyhjyyden tunteesta hyppäämällä pois "oravanpyörästä" ja nyt olen suhteellisen ylpeä itsestäni. Jaksan paremmin :)

Jokainen asia pitää hoitaa. Lentomatkoja katselin. Saa vaan nähdä saanko asiani hoidettua ja elämä jatkuu..

Itse asiassa kun kuuntelin musiikkia niin oivalsin taas jotain ja järkeä löytyi. Täällä jaetaan linkkejä toisten kuunneltavaksi joten jotain sinulle lohduksi ja ehkä hieman valoa tunnelin päässä näkyy tämän jälkeen! Lempparini juuri nyt:
http://www.youtube.com/watch?v=zNLzN9hxDLU

Taitaa olla liikkeellä tätä lässähdystä, liekö joko basilli tai virus. Liekö luonnollisesti iskeytynyt vai viljeltyä laatua, mutta eipä oikein mikään tähellinen kiinnosta. Kirjoitin juuri meriläisenkin ketjuun, että suksi ei oikein nyt luista.
Ei ole viiskymppisten riesa minullakin keho on seisahdustilassa. Aivotkin voisi vaikka panna lepoon vaan kun juttua pukkaa korvienvälistä.

Tuon akan kanssa joka päivä