Se tosiasia on tunnustettava viimeistään nyt. Haalittiin joukkoja Lapista ja Santahaminan aliupseerikoulusta. Kukaan niistä miehistä ei uskonut selviävänsä hengissä. Edessä oli taistelut Tali-Ihantalassa.
Rintama murtui kesällä 1944
s0+pdeu
25359
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Tali ja Ihantala oli Viipurin asemia.
Hitler lähetti osasto -Kuhhlmeininin tähän taisteluun. Osasto kuhhllmein kooostui pommareista lähinnä.
Tali-Ihantala oli vuotava reikä, mutta Sosialistinen Neuvostotasavaltojen liitto halusi vain ystävyyttä Suomen kanssa, eikä halunnut valloittaa tuumaakaan vierasta maata, joten sopimus saatiin
Suomen valtaamiseksi olisi pitännyt irrottaa divisioonia Bagrationista ja siksi Stalin keskeytti hyökkäyksen. Vaikka ne 200 000 saksalaistakin oltaisi tapettu niin Norjasta olisi kyllä tullut toinen 150 000 lisää. Eikä ryssä kesälläkään 1944 mitään eliittiä ollut vaan voitot perustui massiiviseen ylivoimaan ja suuriin tappioihin.
Kunhan ryssät ensin tunnustavat miten hädissään juoksivat paskat housussa karkuun Moskovaan ja Pietariin "vapauttamiltaan" alueilta kolme kesää aikaisemmin.
Suomikin osallistui komeasti tähän ajojahtiin ja mahdollisuus oli antaa suurempi panos mutta ruotsalaismyönteinen kotiryssä Mannerheim kielsi.
Se oli ns. "paniikki rintamalla". Karjalan kannaksen rintama murtui tä'ysin, Miehet juoksi jopa 300 kilometriä kauhun vallassa.. Tässä tilanteessa otettiin yhteys Suomen Lapin joukkoihin ja Santahaminan aliupseerikouluun. Venäläisten hyökkäys päätettiin pysäyttää Viipurin asemille. Tali ja Ihantala valittiin viimeisiksi perääntymiskohteiksi.
jälkeen pärjättiin niin hyvin pitkillä matkoilla. Jos tuosta vaan harjoittelematta paineltiin 300 km...
"Miehet juoksi jopa 300 kilometriä kauhun vallassa.. Tässä tilanteessa otettiin yhteys Suomen Lapin joukkoihin ja Santahaminan aliupseerikouluun"
Suomella ei ollut Lapissa joukkoja kuin yksi pataljoona, joka pysyi siellä. Santahaminassa oli it:n aliupseerikoulu, joka korkeintaan hälytettiin kaupungin ilmapuolustukseen.
"Paniikki" näkyy olevan avaajan nupissa. Parannuskeino voisi olla pieni kesän
-44 sotahistoriaan perehtyminen.
Viimeiseksi perääntymiskohteeksi? Suunnitelmia ainakin laadittiin kuumeisesti perääntymi´sestä Salpalinjalle.
kunnostettiin kiireellä, mutta sitä ennen oli useita viivytyslinjoja. Niitä ei tarvittu, koska hyökkäys torjuttiin Kivisillansalmella, Ihantalassa, Viipurinlahdella ja Vuosalmella. Ja ilman Lapin pataljoonaa tai Santahaminan aliupseerikoulua.
Olisiko avaajankin viimein tämä tunnustettava?
>Miehet juoksi jopa 300 kilometriä kauhun vallassa..<
Kyllä sinun pitää ottaa kartta ja mittailla välimatkoja Valkeasaaresta Ihantalaan tai rantaa pitkin Valkeasaaresta Viipuriin. Mahtaako 300 km löytyä ainakaan tuolta väliltä... Toki Saimaan saaristoon moni jatkoi ja parhaimmat harrasti todellista triathlonia aina Uumajaan saakka. Rantahurrien lempilaji olikin juoksu, suunnistus ja soutu... tässä järjestyksessä.
Ettei vain pohjoisesta oltaisi tuotu 3.Pr RjP7 RjP8.
mutta eihän se Lapissa ollut, vaan Sallassa. No, jos Salla on Lappia? Noista rajajääkäreistä en tiedä.
Eikä siinä sen kummempaa yhteyttä otettu. Prikaati oli Dietlin reservinä ja se peruttiin.
Itä-Karjalasta otettiin neljä divisioonaa ja prikaati.
"Ettei vain pohjoisesta oltaisi tuotu 3.Pr RjP7 RjP8. "
Rajajääkäripataljoonat olivat enimmäkseen Aunuksessa Maaselän Ryhmässä
( II AK). Kannaksella oli vai RajaJP 2.
Rajapataljoonista muodostettiin joskus heinäkuussa -44 Rajajääkäriprikaati. Se kuului edelleen II AK:an ja alistettiin 1. D:lle.
1.D:n organisaatio oli aika erikoinen syyskesällä 1944. Joukkoihin kuului ainoastaan yksi ainoa oma/ orgaaninen pataljoona =ErP11/1.D. Muut olivat JR33-P/6.D 20.Pr RajaJääkPr.
jäljellä ei ollut yhtään alkuperäistä rykmenttiä. Ne olivat JR 14, 35 ja 56. Heti alkuun lähetettiin JR 14 Ahvenanmaalle ja edelleen Petsamoon. Tilalle taisi tulla JR 60, joka oli "ylimääräinen" yhdessä JR 61:n kanssa.
Kesällä -44 JR 56 oli lähetetty alkuvaiheen jälkeen 7.D:lle ja JR 35 oli alistettu 6.D:lle JR 33:n tilalle. JR 14 oli uudelleenjärjestelyjen yhteydessä lakkautettu.Samoin kai JR 60.
Omat rykmentit olivat virallisesti 35 ja 56.
Ja jos edelleenki tarkennetaan, niin tuolloinen ainoa oma/orgaaninen pataljoona ErP11/1.D olikin vanha supistettu JR14.
Kannaksen murtuminen on ollut kaikkien tiedossa alusta asti. Sitä, mitä on tiedetty, ei tarvitse tunnustaa. Täydennysjoukot Tali-Ihantalaan otettiin Itä-Karjalan joukoista.
Mistäs tällaisen tiedon nyt olet saanut
Kun tuota sotatiedettä ja sotahistoriaa on tullut harrastelumielessä yli 40 vuoden ajan opiskeltua niin käsityksekseni on tullut se että armeijaryhmän (Neuvostoliitossa "rintama") voimin suoritetun hyökkäyksen torjumiseen tarvitaan vähintään 100 km rintamasyyyttä. Jatkuvaa viivytystä ja harhautusta sekä omien voimien hallittua peräntymistä aina uusiin puolustusasemiin. Vihollisen voimat kulutetaan ja lopulta niille lyödään kova paikka eteen josta ei enää pääse.
Samaten, sattumoisin, olen tullut siihen johtopäätökseen että ainoa tapaus koko sotahistoriassa jossa tämä puolustusdoktriini on menestyksellä toteutettu, on Kannaksen taistelu 1944. Saksalaisilla oli vuoden 1944 jälkipuoliskolla ja 1945 alkupuoliskolla vastaava tilanne edessä monia kertoja ja on todettava että NL eteläisimmällä rintamanosilla veti vähän puhkusta ja aloitti uudelleen, kun taas Ihantalassa pensa kerta kaikkiaan loppui ja uutta yritystä ei enää tullut.
Summa summarum: rintama ei murtunut. Armeijaryhmän voimin tehdyn hyökkäyksen edessä on pakko joustaa tuo noin 100 km. Vähempi ei riitä. Sumen armeija olisi jopa kyennyt tekemään vastahyökkäyksen elokuussa 1944 mikäli sellaiseen olisi ollut tarvetta ja valtaamaan menetetyt alueet takaisin, mutta kuten aloittaja ansiokkaasti toteaa, päämaja oli henkisesti jo luopunut niistä alueista.
Hyvä kirjoitus. Suomalaisten taistelu Kannaksella oli yksi toisen maailmansodan onnistuneimmista vivytystaisteluista. Vielä paremmin se onnistui Laatokan pohjoispuolella.
Hiukan kyllä hymyilyttää nuo sinun juttusi.
Aunuksessa viivytti kenraaliluutnantti Talvela joka oli viivytyksessä täysi NOLLA.
Länsi-Kannaksella Taavetti Latikainen jonka arvosana oli Nolla plus.
sinunkin juttusi. Viivytyksen tarkoitus on kuluttaa vihollista syvällä alueella ja pysäyttää hyökkääjä alueen takarajalla. Tämä onnistui sekä Kannaksella että Itä-Karjalassa.
Kenraalit eivät viivyttäneet, vaan joukot.
Tämäkin vielä puuttui.Vai, että sotamiesneuvostot viivyttivät.
Ainoa viivytysoperaatio joka ansaitsee kunniamaininnan 1944 kesältä oli Einar Mäkisen ja IIAK:n suorittama Maaselästä U-asemaan.
Luulisi sitä Talvelaa hävettävän jos Päämaja joutuu lähettämään nuoren everstin (Valo Nihtilä) kädestä pitäen opettamaan kokenutta ja kuuluisaa kenraaliluutnanttia kuinka viivytys suoritetaan.
Asia pitää ilmaista lähtökohtaisista, eli kuinka NL suurhyökkäys tavoitteineen vaikutti suomalaisten puolustuksen järjestelyihin. NL suurhyökkäuksen tavoitteena ei ollut se, mitä Kannaksella ja Itä-Karjalassa tapahtui kesän 1944 suurhyökkäyksessä.
Noista sinun puheista ei ota Mustikaan selvää.(Eli sinä olet joko pikkustallari tai Tapio Tiihonen)
Kaiketi ne pitää ymmärtää vaikka, että Aunuksessa NL:n ja Talvelan tarkoitus oli tuhota suomalainen VIAK ja ainoastaan Blick halusi ja kykeni pelastamaan sen.
Ikään kuin palkintona strategisen tason menestyksekkäästä toiminnasta hänet siirrettiin pykälää alempaan tehtävään.