Profeetan kutsu

Profeetan kutsu

Jokainen, joka aidosti on kiinnostunut profetia-asiasta – siis rakentavasti ja tutkien, on tutkinut hyvin tarkkaan sen mitä Raamattu ko. asiasta valaisee. Sieltä löytyvät ne terveet perustekijät tässä, niinkuin monen muun elämänalueen kohdalla. Ja kun kattavasti tutkii profeettojen kutsua, elämää, ongelmia ja vuorovaikutusta aikansa ihmisten kanssa, oppii paljon.

Kun sitten tämän ohessa ja yhteydessä katselee nykyajan ilmöitä profeetta-asiassa, joutuu tavan takaa toteamaan, että pikemminkin aikamme tuote on helppoheikin kaltainen jolla on myytäväksi rihkamaa, taikka taikuri joka hihasta nostelee milloin huiveja, milloin pelkkää ilmaa!

Koska profeetta on Jumalan sanansaattaja, välikappale, palvelija, tehtävän tulee perustua selkeään kutsuun ja Jumalan valintaan. Näin oli Vanhassa Testamentissa, ja tämä sama peruslinja näkyy myös UT:ssa.

”Armolahjat ovat monaiset, mutta Henki on sama... Niinpä Jumala asetti seurakuntaan ensiksi muutamia apostoleiksi, toisia profeetoiksi, kolmansia opetajiksi, sitten antoi voimallisia tekoja, sitten armolahjoja parantaa tauteja, avustaa, hallita, puhua kielillä.” ( 1 Kor 12: 4-31) Sama Jumala (Henki) toimii ja vaikuttaa elämää.

Vanhan Testamentin puolella on eräs kaunis kuvaus profeetan kutsusta. Kyseessä oli Samuel, josta sittemmin kasvoi voimallinen profeetta, kansanjohtajakin, koska muuta hallitsijaa ( kuningasta) ei Israelissa tuolloin ollut. ( 1. Samuelin kirja)

Samuel oli Hanna-nimisen äidin esikoinen. Äiti on vanhurskas, mutta lapseton. Sitten hän meni Herran temppeliin, rukoili ja itki katkerasti. Lapsettomuus kun olin tuon ajan naiselle mitä pahin suru! Ylipappi Eeli katseli naista, kuunteli äänetöntä rukousta, luuli jopa että nainen on humalassa!
Hanna ei sanonut rukouksensa aihetta ylipapille. Mutta tämä vastasi: ”Mene rauhaan, Israelin Jumala antakoon sinulle mitä olet häneltä pyytänyt.”

Eikä kestänyt kauankaan, kun hänellä oli pyytämänsä, poikalapsi. Hän oli luvannut pyhittää lapsen Herralle koko elinajakseen. Kun poika siis oli vieroitettu rintaruokinnasta, oli aika viedä hänet Herran temppeliin.

Eräänä yönä Jumala puhutteli poikaa. Hän luuli, että pappi Eeli kutsui häntä. Tässä olen! - poika sanoi. Pappi taas totesi, ettei ollut puhutellut poikaa. Kun sama toistui kolmesti, pappi käsitti, että Jumala kutsui poikaa, ja neuvoi: ”Jos sinua vielä kutsutaan, niin sano: Puhu Herra, palvelijasi kuulee!"

Näin Samuel vastasi, kun häntä nimeltä kutsuttiin: Samuel, Samuel! Ja sitten Jumala ilmoitti asioita. Tulevia, mutta myös sen hetken asioita.

On selvää, että kutsuun liittyi hämmenystä, pelkoakin, avuttomuuden tuntua. Pitihän hänen pappi Eelille kertoa, mitä Jumala oli puhunut, muun muassa pappi Eelin pilkkaavista pojista. Röyhkimyksistä, jotka olivat ruvenneet käyttämään asemansa tuomia etuuksia väärin. He pitivät pilkkanaan Jumalaa ja kansaa.

Profeetta Samuelin tehtävän aloitus tapahtui vaikeissa olosuhteissa. Hän oli kuin puun ja kuoren välissä, Jumalan ja ylipapin. Ja keskenkasvuisen asemassa. Mutta Jumala tiesi kenet kutsui. Niin hän tietää aina.

Kun Jumala sittemmin kutsui profeetta Jeremian parannusta saarnaamaan, hän ilmoittaa:
” Vaikka Mooses ja Samuel seisoisivat minun edessäni, ei minun sieluni taipuisi tämän kansan puoleen. Ja heidät pois minun kasvojeni edestä, he menkööt.” ( Jer 15:1)

Yleensä Jumala noteeraa kutsumiensa sanansaattajien rukoukset. Jaakob kirjoittaa:
”Elias (profeetta) oli ihminen, yhtä vajavainen kuin mekin, ja hän rukoili rukoilemalla ettei sataisi, eikä satanut.... ja hän rukoili uudestaan ja taivas antoi sateen...” ( Jaak 5:17)

Kun Jumala sanoo, ettei Hän kuuntele rukouksia, vaikka niitä toisivat ne palvelijat, joita hän yleensä kuulee, tilanne on huono. Niin oli aikoinaan Aabrahamin kohdalla. Hänestä sanotaan että hän oli Jumalan ystävä.
Mutta kun oli aika toimittaa mm. syntisen Sodoman tuomio, eivät hartaatkaan pyynnöt toimineet.

Sekä Samuelin kutsumus, että hänen koko elämänsä antaa paljon opetusta ja viisautta. Monessa mielessä. Itse kullekin, mitä?