SETAn julkaisemasta kirjasta: Pauliina Luoppa, Lesboidentiteetin kehitys näkyväksi ja avoimeksi elämäntavaksi
FEMINISTINEN LESBOUDEN UUDELLEENMÄÄRITTELY
Feministisen liikkeen vaikutuksesta lesbot alkoivat pitää sortonsa tärkeimpänä syynä naiseutta eikä homoseksuaalisuutta. He tekivät pesäeron homomiehiin. Naisliikkeessä jotkut alkoivat pitää lesboja feminismin etujoukkona ja lesboutta feminismin puhtaimpana muotona8. Kun lesbous määriteltiin poliittiseksi, siitä tuli monille positiivinen valinta. Heteroseksuaalien naisten lesboksi ryhtyminen poliittisena tekona tuntui kuitenkin monesta syrjintää lesbona kokeneesta naisesta pinnalliselta ja alentavalta. Taas kerran lesbot jaoteltiin kahteen ryhmään eli todellisiin ja poliittisiin:
tällä kertaan jakajina olivat lesbot itse
Wendy Clark ei hyväksy sitä, että lesboudesta on tehty ideaalinen käytäntö, joka on vapaa patriarkaalisesta ja heteroseksuaalisesta sosiaalisesta järjestelmästä. Lesbous ei voi olla riippumaton siitä järjestelmästä, joka on luonut lesbo-kategorian. Clark kritisoi sitä, että feminismi on ikään kuin ominut lesbouden ja määritellyt, mikä on poliittisesti korrektia lesboutta. Lesbouden seksuaalista puolta on yritetty vähätellä. Samalla feministit ovat mitätöineet yhden lesbojen itsensä määrittelyn ja olemisen olennaisen puolen. Clark korostaa, että se prosessi, jossa nainen rakentaa lesboutensa etupäässä seksuaalisten ja eroottisten halujen ja kokemusten pohjalta, ei ole sama kuin rakennettaessa lesboutta ideologian pohjalta.
Adrienne Rich on - Lillian Fadermanin ohella - määritellyt lesbouden feminismin pohjalta ei-seksuaaliseksi. Rich esitti lesbouden jatkumon käsitteen, joka sisältää muutkin naisten väliset ja keskeiset ensisijaisen tärkeät intensiivisyyden muodot kuin seksin. Richin tavoitteena oli poistaa lesbo-käsitteeltä negatiivinen mielikuva laajentamalla se koskemaan lähes kaikkia naisia. On mielenkiintoista havaita, että vuosisadan vaihteen kiihkeiden ystävyyssuhteiden ja lesbofeministisen lesbon määrittely ovat lähellä toisiaan. Molemmissa olennaista on henkinen yhteys eikä seksuaalisuutta korostettu.
VASTAKKAINASETTELU PAHAT HETEROT JA HYVÄT HOMOT
Homous paljastetaan useille ihmisille yleensä siinä vaiheessa, kun omaksutaan myönteinen kuva itsestä ja aletaan tuntea ylpeyttä omasta homoudesta. Silloin nähdään jyrkkä vastakkainasettelu pahojen heterojen ja hyvien homojen välillä sekä tiedostetaan homojen syrjintä, mikä herättää ensin vihaaja sitten taistelunhalun. Prosessin päänä Cassilla on identiteettisynteesi, jolloin homous tai lesbous ei enää ole niin voimakkaasti persoonallisuutta määrittävä tekijä, vaan seksuaalisuus integroituu osaksi kokonaispersoonallisuutta. Se on vain yksi osa itseä. Muut asiat tulevat tärkeiksi, kuten suhde yhteiskuntaan, ideologioihin ja työhön. Enää ei ero homojen ja heteroiden välillä ole tärkeä. Huomataan, että homot ovat hyvin erilaisia ja myös he voivat olla yhtä inhottavia kuin heterot. Avoimuudesta on tullut tapa elää, minkä vuoksi se ei enää ole ongelma. Kehityksen hämmennyksestä synteesiin arvioidaan kestävän 10-14 vuotta.
Celia Kitzingerin radikaalifeministisestä näkökulmasta katsoen tällainen kehityskaari ei ole toivottavaa. Tavoitteena ei suinkaan pitäisi olla heteroseksistiseen patriarkaaliseen yhteiskuntaan sulautuminen, vaan lesbouden poliittisena valintana ja vastarinnan muotona täytyisi pysyä tärkeänä osana persoonaa.
Radikaali feministinen lesbo on valinnut lesbouden feminismin kautta. Hän on itse rakentanut tai konstruoinut oman lesboutensa. Hän ei korosta seksuaalisuutta, vaan näkee lesbouden poliittisessa kontekstissa. Hänelle lesbous on pakkoheteroseksuaalisuuden vastustamista ja miehisen seksuaalisuuden määrittelyn hylkäämistä.
FEMINISMI HELPOTTAA LESBOUDEN VALINTAA:
Omia tunteita ja kokemuksia sekä tietoa aletaan etsiä usein painetusta sanasta, kun elävästä elämästä ei esimerkkejä lesboista löydy. Aineistossani neutraaliin tai myönteiseen kuvaan törmättiin yleensä tietokirjoja tai feminististä kirjallisuutta luettaessa. Muutenkin feminististen ajatusten omaksuminen tasoittaa tietä lesbouden hyväksymiseen, koska feminismissä naisia pidetään arvossa ja heidät asetetaan etusijalle.
"Se niinkun autto, et ei ollu homofobiaa ja sit toinen oh se, että [--] mä oon feministi. Ja sit tavallaan se, että pitää naisia arvossa niin ei oo mikään ongelma sekään. Ja mun mielestä niinkun just rakastaminen ja arvossapitäminen liittyy jollain tavalla toisiinsa."
Tekijän haastattelemista 7 lesbosta 6 ilmoittautui feministiksi.
FEMINISTINEN LESBOUDEN UUDELLEENMÄÄRITTELY
Feministisen liikkeen vaikutuksesta lesbot alkoivat pitää sortonsa tärkeimpänä syynä naiseutta eikä homoseksuaalisuutta. He tekivät pesäeron homomiehiin. Naisliikkeessä jotkut alkoivat pitää lesboja feminismin etujoukkona ja lesboutta feminismin puhtaimpana muotona8. Kun lesbous määriteltiin poliittiseksi, siitä tuli monille positiivinen valinta. Heteroseksuaalien naisten lesboksi ryhtyminen poliittisena tekona tuntui kuitenkin monesta syrjintää lesbona kokeneesta naisesta pinnalliselta ja alentavalta. Taas kerran lesbot jaoteltiin kahteen ryhmään eli todellisiin ja poliittisiin:
tällä kertaan jakajina olivat lesbot itse
Wendy Clark ei hyväksy sitä, että lesboudesta on tehty ideaalinen käytäntö, joka on vapaa patriarkaalisesta ja heteroseksuaalisesta sosiaalisesta järjestelmästä. Lesbous ei voi olla riippumaton siitä järjestelmästä, joka on luonut lesbo-kategorian. Clark kritisoi sitä, että feminismi on ikään kuin ominut lesbouden ja määritellyt, mikä on poliittisesti korrektia lesboutta. Lesbouden seksuaalista puolta on yritetty vähätellä. Samalla feministit ovat mitätöineet yhden lesbojen itsensä määrittelyn ja olemisen olennaisen puolen. Clark korostaa, että se prosessi, jossa nainen rakentaa lesboutensa etupäässä seksuaalisten ja eroottisten halujen ja kokemusten pohjalta, ei ole sama kuin rakennettaessa lesboutta ideologian pohjalta.
Adrienne Rich on - Lillian Fadermanin ohella - määritellyt lesbouden feminismin pohjalta ei-seksuaaliseksi. Rich esitti lesbouden jatkumon käsitteen, joka sisältää muutkin naisten väliset ja keskeiset ensisijaisen tärkeät intensiivisyyden muodot kuin seksin. Richin tavoitteena oli poistaa lesbo-käsitteeltä negatiivinen mielikuva laajentamalla se koskemaan lähes kaikkia naisia. On mielenkiintoista havaita, että vuosisadan vaihteen kiihkeiden ystävyyssuhteiden ja lesbofeministisen lesbon määrittely ovat lähellä toisiaan. Molemmissa olennaista on henkinen yhteys eikä seksuaalisuutta korostettu.
VASTAKKAINASETTELU PAHAT HETEROT JA HYVÄT HOMOT
Homous paljastetaan useille ihmisille yleensä siinä vaiheessa, kun omaksutaan myönteinen kuva itsestä ja aletaan tuntea ylpeyttä omasta homoudesta. Silloin nähdään jyrkkä vastakkainasettelu pahojen heterojen ja hyvien homojen välillä sekä tiedostetaan homojen syrjintä, mikä herättää ensin vihaaja sitten taistelunhalun. Prosessin päänä Cassilla on identiteettisynteesi, jolloin homous tai lesbous ei enää ole niin voimakkaasti persoonallisuutta määrittävä tekijä, vaan seksuaalisuus integroituu osaksi kokonaispersoonallisuutta. Se on vain yksi osa itseä. Muut asiat tulevat tärkeiksi, kuten suhde yhteiskuntaan, ideologioihin ja työhön. Enää ei ero homojen ja heteroiden välillä ole tärkeä. Huomataan, että homot ovat hyvin erilaisia ja myös he voivat olla yhtä inhottavia kuin heterot. Avoimuudesta on tullut tapa elää, minkä vuoksi se ei enää ole ongelma. Kehityksen hämmennyksestä synteesiin arvioidaan kestävän 10-14 vuotta.
Celia Kitzingerin radikaalifeministisestä näkökulmasta katsoen tällainen kehityskaari ei ole toivottavaa. Tavoitteena ei suinkaan pitäisi olla heteroseksistiseen patriarkaaliseen yhteiskuntaan sulautuminen, vaan lesbouden poliittisena valintana ja vastarinnan muotona täytyisi pysyä tärkeänä osana persoonaa.
Radikaali feministinen lesbo on valinnut lesbouden feminismin kautta. Hän on itse rakentanut tai konstruoinut oman lesboutensa. Hän ei korosta seksuaalisuutta, vaan näkee lesbouden poliittisessa kontekstissa. Hänelle lesbous on pakkoheteroseksuaalisuuden vastustamista ja miehisen seksuaalisuuden määrittelyn hylkäämistä.
FEMINISMI HELPOTTAA LESBOUDEN VALINTAA:
Omia tunteita ja kokemuksia sekä tietoa aletaan etsiä usein painetusta sanasta, kun elävästä elämästä ei esimerkkejä lesboista löydy. Aineistossani neutraaliin tai myönteiseen kuvaan törmättiin yleensä tietokirjoja tai feminististä kirjallisuutta luettaessa. Muutenkin feminististen ajatusten omaksuminen tasoittaa tietä lesbouden hyväksymiseen, koska feminismissä naisia pidetään arvossa ja heidät asetetaan etusijalle.
"Se niinkun autto, et ei ollu homofobiaa ja sit toinen oh se, että [--] mä oon feministi. Ja sit tavallaan se, että pitää naisia arvossa niin ei oo mikään ongelma sekään. Ja mun mielestä niinkun just rakastaminen ja arvossapitäminen liittyy jollain tavalla toisiinsa."
Tekijän haastattelemista 7 lesbosta 6 ilmoittautui feministiksi.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Mielenkiintoinen juttu. Erityisesti kiinnitin huomiota tuohon lopun mainintaan siitä, että peräti 6 feministiä seitsemästä on myös lesboja. Se pistää miettimään.
..ja perusnaisilla taitaa olla lukivaikeuksia? Tekstissä seisoi, että 7 lesbosta 6 oli myös feministejä. Sitä ei voi kääntää päinvastoin. Te nyt olette aina päinvastoin, joten ymmärrrän, on meillä muillakin vaikeuksia. Mutta muunlaisia.
ymmärrän, miksi täällä pitää olla miestä vastaan.
Feminismihän ei sitä vaadi, mutta lesbot pitävät vain naisista.
Lesbous on seksuaalinen suuntaus, ei poliittinen aate. Vai luuleeko joku, että poliittisista syistä ihminen ryhtyy homoksi? En voi kuin ihmetellä.
Suurin osa femmareista ei ole lesboja. Lesbojen osuus väestöstä on tiettävästi aika pieni (ehkä 4-10 % naisista ???), joten laskutaitoiset voivat estimoida todennäköisyyden. Sen sijaan pitäisin täysin relevanttina, että monet lesbot ovat myös feministejä, kukin tavallaan.
Lähes kaikki järkevät ja ajattelevat naiset ovat feministejä, tiedostavat ne sen itse tai eivät. Tyhjäpäät, laiskat vetelykset, masokistit, miellyttämissuuntautuneet, pelokkaat, henkisesti tavalla tai toisella sairastuneet sanoutuvat jyrkästi irti oikeudenmukaisista feministisistä tavoitteista. Maailmaan mahtuu kaikenlaisia.
Miksi joku haluaa kuluttaa koko elämänsä ja tarmonsa feminismin asian ajamiseksi? Mistä hänelle syntyy sellainen vimma?
Tämä tulkinta kertoo myös lausujasta, halusi tai ei.
Onko rintsikat liian kireällä vai ruuvit liian löysällä?
Kuka kuluttaa, kuka ei. Minä esimerkiksi nyt en erityisemmin "kuluta" paljon mitään. Minulla on mielipiteet, niinkuin muillakin luultavasti on. Kun puhun tai kirjoitan, edustan omia kannanottojani. Jos ne sopivat johonkin yleisempään viitekehykseen, niin tutkistelen sitä ja viittaan siihen (tai niihin) soveltuvin osin.
Tuota noin, miten olet päätynyt siihen, että olisimme vimmaisia? Esim. minä kannatan monia muitakin asioita kuin naisten parempaa asemaa, ja totta puhuen, raivostun monista muista epäoikeudenmukaisuuksista vieläkin enemmän. Mutta tämä on yksi alue, tällä palstalla keskustellan tästä teemasta. On tärkeä aihe, vaikuttaa minun ja muiden naisten elämään, niidenkin, jotka eivät piittaa siitä tuon taivaallista.
Naisia on puolet ihmiskunnasta. Eikö se ole merkityksellistä? Ulottuvuus laajenee, kun ajatellaan, miten naisten ja äitien tilanne vaikuttaa perheiden hyvinvointiin.
..on, että se kertoo lausujasta. Seison sanojeni takana. Sinun kommentistasi en oikeastaan saa selvää alkuunkaan. Miten saat rintsikat mahtumaan tähän yhteyteen, outoa? Ruuvaa ite vähän, ehkä se siitä.
Onko muuten kivaa valita elämän sisältöön joku lähtökohta joka jatkluvasti laittaa v-tuttamaan ja pitää hengityksen happamana?
Rupeaisit tutkimaan vaikka ufoja että olisi jotakin positiivista.
Vielä perverssimmäksi tämä menee kun ajattelee että mielihyvää tuottaa jonkinlainen epämääräinen "kosto".
Omapahan on valintasi.
"Lesbojen osuus väestöstä on tiettävästi aika pieni (ehkä 4-10 % naisista ???)"
Vai että vielä pieni. Oletko keksinyt tämän määrän itse? Sehän tarkoittaisi sitä, että pahimmassa tapauksessa joka kymmenes nainen olisi lesbo. Minulla ei ole sinänsä mitään muuta lesboja vastaan kuin että lesbous vääristää ajatusmaailman. Normaali hetero mies tai nainen suhtautuu tasa-arvoon vähemmän kiihkeästi, henkilökohtaisesti tai sukupuolisidonnaisesti. Minulla on sellainen tunne, että suurin osa lesboista taas vihaa miehiä ja kaikki heistä ovat feministejä. Ei tällainen yhtenäinen ja samalla tavalla kierosti ajatteleva ja toimiva ryhmä ole kellekään hyväksi. Parisuhde miehen ja naisen välillä ja heille syntyneet lapset pehmentävät ajattelumaailmaa kummasti. Toinen sukupuoli ei tunnu niin vieraalta, etenkin vielä jos lapset ovat sekä tyttöjä että poikia.
Naisten jääkiekko -,ja kaukalopallojoukkueissa on jostain syystä tavallista enemmän lesboja. Jokunen pelitoveri on muhunkin rakastunut ja tuonu sen ilmi, vaikka mä oon hetero.
Osaatpa nyt varoa paremmin lesboja..hehheh
Nykypäivänä feminismi on osa valtavirtaa, jos haluaa olla poliittisesti korrekti, on kannatettava feministejä ja heidän tavoitteitaan. Feminismin ja sen epäoikeudenmukaisten ja vahingollisten tavoitteiden kyseenalaiseksi asettaminen sensijaan vaatii omaa ajattelua ja rohkeutta.
"Henkisesti tavalla tai toisella sairastuneet sanoutuvat jyrkästi irti oikeudenmukaisista feministisistä tavoitteista"
Eli mikäli nainen ei miellä itseään feministiksi eikä sellainen halua olla niin hänen on pakko oltaan pollasta sekaisin?
No kukas nyt on suvaitsevainen?