"Jospa tämä kaikki olisi vain pahaa unta"

Tiedän, että tämä keskustelu on jossain muualla, mutta en ihan halunnut kovin vanhoja alkaa kaivelemaan esiin, mutta tämä on mietittyänyt minua jo pitkään.
Tätini, varmaan ainoa läheinen tätini kuoli 10 kuukautta sitten syöpään. Ja sitä ennen 1.5 vuotta pappani ja häntä ennen toinen tätini.

Tätini, joka nyt kuoli vast ikää, en tiedä mitä oikein sanoisin. En itkenyt hänen hautajaisissaan, mutta ennen ja jälkeenpäin itkin Mutta nyt olen aika paljolti nähnyt outoja unia. Muutama kuukausi hänen kuolemastaan, näin unen, missä hänen elossa ja halvaantunut mies käveli ja hymyili tätini vierellä, joka vuorostaan oli surullinen ja ei puhunut mitään.

Ja nyt viime yönä näin unta tädistäni jälleen, olin hänen vanhassa kodissaan. Missä oli vanhat keittiönkaapit ennen remonttia. Huomasin hänet, jossa kysyih ihmeissäni: "Etkö ole kuollut?"
Tätini vastasi minulle hieman hämmentyneenä: "Ei minun pidä olla kuollut. Elossahan minä olen."
ja tätini vieressä oli hänen veljensä, setäni joka on elossa. Hän ei puhunut yhtikäs mitään.

En tiedä miksi näen hänestä unta, vaikka en ole paljoa ajatellut. Onko tämä vain alitajunnassa toivo, nähdä hänet vielä elossa ja kunnossa ennen syöpää vai miksi?

Kiitos sille, joka jaksoi lukea ja vastata. Ei ollut helppoa kirjoittaa pitkästä aikaa tästä ja varsinkin, kun tunteet nousivat pintaan.