On väärin, että suomensukuisten kansojen vuosituhansia kestänyt historia lähinnä ohitetaan olankohautuksella. Ruotsin ja Novgorodin suomensukuisten valloituksien "sivistyksellä" puolustaminen muistuttaa lähinnä Afrikan jne. Länsi-Eurooppalaisten siirtomaaisäntien löpinöitä "valkoisen miehen taakan" luomasta oikeutuksesta alistaa takapajuiset kansat näiden "omaksi hyväkseen".
Niinkuin Afrikalle, jossa rakennettiin orjatyövoimalla ehkä yksi rautatie siihen siirtomaan orjatyövoimalla siirtomaan hyväksi pyörivään tärkeimpään timanttikaivokseen, Suomellekin todellisuus olikin jotain aivan muuta. Kummatkaan eivät päässeet nauttimaan näistä luvatuista hedelmistä.
Ruotsin isännyydestä hyötyivät lähinnä ruotsalaistuneet, ylivoimaisesti kaupungistuneimmat rannikkoalueet, jonne peräti perustettiin yliopistoa kuten Åbo akademia sekä annettiin näille kaupungeille merkantilistinen yksinoikeus harjoittaa kauppaa muualta Pohjois-Eurooppaa tuotteitaan tuovien kauppiaiden kanssa. Ei tyypillinen suomalainen talonpoika tai edes useimmat ruotsinkieliset rahvaat hyötyneet tästä menosta rahtuakaan. Tukholman herroille oli yksi ja asuimmeko keskellä korpea lukutaidottomina savutölleissämme, kunhan kannoimme vähät siemenviljamme kuuliaisesti
veroina isännillemme. Suomi jäi erittäin köyhäksi ja kehittymättömäksi alueeksi.
Jo nämä pari maailmanhistorian esimerkkiä tuhansien muiden joukossa osoittavat kouriintuntuvasti, että paremmuudellaan valloituksiaan oikeuttaneet valtiot ovat useimmiten jättäneet alistamiensa alueidensa hoitamisen sikseen ja ne päinvastoin kärsivät ja kurjistuivat. Väkivalloin alistetut kansat ovat aina olleet vain isäntiensä työkaluja. "Österlandin" ainaiseksi osaksi jäivät ankarat verot sekä miehien värväys kuolemaan hulluihin valloitus-ja uskonsotiin ympäri Eurooppaa.
Tästä tullaan sitten siihen johtopäätökseen, että "Österlandin" ja Ruotsin välinen historia oli kylmä ja yksipuolinen hyväksikäyttösuhe, jossa ei ole mitään kaunista ja vaalimisen arvoista. Meidän "pohjoismaalainen" identiteettimme perustuu siis keskiajalta autonomiaan asti jatkuneeseen vasalliasemaamme osana pohjoismaita. Mitä järkeä on vaalia tällaista vasalli-identiteettiä? Ruotsi on osaltaan yrittänyt kiillottaa siirtomaaisännän historiaansa Suomen suojelijana Venäjältä, vaikka oikeastaan Ruotsi oli vain saman valloituksien ja hyväksikäytön kolikon toinen puoli.
Siitä ei mihinkään pääse: ruotsin kieli on vain verisen imperialismin jäänne, kaksikielistä Suomea haluavat puolustavat vain vasalli-Suomen ideaa. Ruotsin kieli ei voi olla osa aidosti hyvää suomalaista identiteettiä. Ruotsin kielen omaksuminen osaksi suomalaisuutta on sairasta orjamoraalia.
On myös naurettavaa, että Suomi on aina nähty vain Ruotsin ja Venäjän kiistakapulana, sekasoppana ilman omintakeisuutta, vaikka totuushan on että olemme todistetusti jo kielellisesti itsenäinen ryhmä sekä ruotsalaisista että venäläisistä. Puhumattakaan omasta paikallisesta mytologiasta, kansallissoittimestamme tai laulantaperinteistämme jne.
Tämän takia olisikin johdonmukaisempaa etsiä uusia kansallistunteen suuntaviivoja sukulaiskansoistamme, kuten virolaisista, karjalaisista, vepsäläisistä jne. sekä pan-ugrilaisesta yhteistyöstä. Venäjä on vuosituhantisesta laajentumisestaan huolimatta vielä mustanaan pieniä suomensukuisia kansoja, jotka ovat vaarassa hävitä. Ojentakaamme heille kätemme, tuetaan heidän autonomisia- sekä vähemmistöoikeuksia, jotta heidän selviytymisensä varmistuu.
Kieliryhmämme keikkuu sukupuuton partaalla, vaikka olimme kerran huomattavasti elinvoimaisempia. Suomensukuisten elinpiirin kutistuessa meitä alistaneet ja heikentäneet tahot ovat kirjoittaneet historiamme uudelleen omiin tarkoitusperiinsä sopiviksi, ja ylimielisesti jättäneet pitkän, mutta suurimmaksi osaksi kirjoittamattoman historiamme huomiotta. Meistä on tullut muiden silmissä kielellinen ja kulttuurillinen outolintu omilla maillamme. Meidän on näytettävä indo-eurooppalaisille, että olemme valmiita pitämään omastamme kiinni. Meitä on vähän, ja sitä suurempi taakka meidän jokaisen harteillamme lojuu, mutta Suomi tarvitsee sinua.
Meidän on pidettävä yhtä, sillä historia on osoittanut, miten heikkoja ja hyödynnettävissä olemme hajautuneina kansoina. Kaikki kansallisvaltiot ovat osittain keinotekoisia luomuksia, mutta ne ovat etujärjestöjämme ja ainoa turvamme ulkoista hyväksikäyttöä ja assimilaatiota vastaan.
Puolusta kaikkea aidosti suomalaista, jotta voimme jättää tämän naapureiden meille antaman pikkuveli-mentaliteetin ja ottaa paikkamme aidosti ylpeänä kansankuntana.
Niinkuin Afrikalle, jossa rakennettiin orjatyövoimalla ehkä yksi rautatie siihen siirtomaan orjatyövoimalla siirtomaan hyväksi pyörivään tärkeimpään timanttikaivokseen, Suomellekin todellisuus olikin jotain aivan muuta. Kummatkaan eivät päässeet nauttimaan näistä luvatuista hedelmistä.
Ruotsin isännyydestä hyötyivät lähinnä ruotsalaistuneet, ylivoimaisesti kaupungistuneimmat rannikkoalueet, jonne peräti perustettiin yliopistoa kuten Åbo akademia sekä annettiin näille kaupungeille merkantilistinen yksinoikeus harjoittaa kauppaa muualta Pohjois-Eurooppaa tuotteitaan tuovien kauppiaiden kanssa. Ei tyypillinen suomalainen talonpoika tai edes useimmat ruotsinkieliset rahvaat hyötyneet tästä menosta rahtuakaan. Tukholman herroille oli yksi ja asuimmeko keskellä korpea lukutaidottomina savutölleissämme, kunhan kannoimme vähät siemenviljamme kuuliaisesti
veroina isännillemme. Suomi jäi erittäin köyhäksi ja kehittymättömäksi alueeksi.
Jo nämä pari maailmanhistorian esimerkkiä tuhansien muiden joukossa osoittavat kouriintuntuvasti, että paremmuudellaan valloituksiaan oikeuttaneet valtiot ovat useimmiten jättäneet alistamiensa alueidensa hoitamisen sikseen ja ne päinvastoin kärsivät ja kurjistuivat. Väkivalloin alistetut kansat ovat aina olleet vain isäntiensä työkaluja. "Österlandin" ainaiseksi osaksi jäivät ankarat verot sekä miehien värväys kuolemaan hulluihin valloitus-ja uskonsotiin ympäri Eurooppaa.
Tästä tullaan sitten siihen johtopäätökseen, että "Österlandin" ja Ruotsin välinen historia oli kylmä ja yksipuolinen hyväksikäyttösuhe, jossa ei ole mitään kaunista ja vaalimisen arvoista. Meidän "pohjoismaalainen" identiteettimme perustuu siis keskiajalta autonomiaan asti jatkuneeseen vasalliasemaamme osana pohjoismaita. Mitä järkeä on vaalia tällaista vasalli-identiteettiä? Ruotsi on osaltaan yrittänyt kiillottaa siirtomaaisännän historiaansa Suomen suojelijana Venäjältä, vaikka oikeastaan Ruotsi oli vain saman valloituksien ja hyväksikäytön kolikon toinen puoli.
Siitä ei mihinkään pääse: ruotsin kieli on vain verisen imperialismin jäänne, kaksikielistä Suomea haluavat puolustavat vain vasalli-Suomen ideaa. Ruotsin kieli ei voi olla osa aidosti hyvää suomalaista identiteettiä. Ruotsin kielen omaksuminen osaksi suomalaisuutta on sairasta orjamoraalia.
On myös naurettavaa, että Suomi on aina nähty vain Ruotsin ja Venäjän kiistakapulana, sekasoppana ilman omintakeisuutta, vaikka totuushan on että olemme todistetusti jo kielellisesti itsenäinen ryhmä sekä ruotsalaisista että venäläisistä. Puhumattakaan omasta paikallisesta mytologiasta, kansallissoittimestamme tai laulantaperinteistämme jne.
Tämän takia olisikin johdonmukaisempaa etsiä uusia kansallistunteen suuntaviivoja sukulaiskansoistamme, kuten virolaisista, karjalaisista, vepsäläisistä jne. sekä pan-ugrilaisesta yhteistyöstä. Venäjä on vuosituhantisesta laajentumisestaan huolimatta vielä mustanaan pieniä suomensukuisia kansoja, jotka ovat vaarassa hävitä. Ojentakaamme heille kätemme, tuetaan heidän autonomisia- sekä vähemmistöoikeuksia, jotta heidän selviytymisensä varmistuu.
Kieliryhmämme keikkuu sukupuuton partaalla, vaikka olimme kerran huomattavasti elinvoimaisempia. Suomensukuisten elinpiirin kutistuessa meitä alistaneet ja heikentäneet tahot ovat kirjoittaneet historiamme uudelleen omiin tarkoitusperiinsä sopiviksi, ja ylimielisesti jättäneet pitkän, mutta suurimmaksi osaksi kirjoittamattoman historiamme huomiotta. Meistä on tullut muiden silmissä kielellinen ja kulttuurillinen outolintu omilla maillamme. Meidän on näytettävä indo-eurooppalaisille, että olemme valmiita pitämään omastamme kiinni. Meitä on vähän, ja sitä suurempi taakka meidän jokaisen harteillamme lojuu, mutta Suomi tarvitsee sinua.
Meidän on pidettävä yhtä, sillä historia on osoittanut, miten heikkoja ja hyödynnettävissä olemme hajautuneina kansoina. Kaikki kansallisvaltiot ovat osittain keinotekoisia luomuksia, mutta ne ovat etujärjestöjämme ja ainoa turvamme ulkoista hyväksikäyttöä ja assimilaatiota vastaan.
Puolusta kaikkea aidosti suomalaista, jotta voimme jättää tämän naapureiden meille antaman pikkuveli-mentaliteetin ja ottaa paikkamme aidosti ylpeänä kansankuntana.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Voit keskenäsi pitää sen ugrilaisen "pikkuveli-mentaliteetin", me olemme valkoisia, ylpeitä suomalaisia suuremmassa pohjoismaisessa ja eurooppalaisessa kokonaisuudessa!
Ugrilaiset sattuivat olemaan Euroopan hallitsevia kieliryhmiä vielä joitain tuhansia vuosia sitten ennen indo-eurooppalaisten laajentumista. Me OLEMME eurooppalaisia joo, ja toi mun pointti olikin että Ruotsilla ja Venäjällä on sitten ihmisillä otsaa lyntätä meidät mongoleiksi. Ensin meidät, Euroopan alkuperäisempi kielellinen ryhmä, ajettiin sukupuuton partaalle, ja nyt meidän identiteettikin eurooppalaisina on yritetty tuhota, mikä on musta tuota historian uudelleenkirjoitusta. .
Kannatatko pakkoruotsia?
En, miksi kannattaisin?
Joidenkin suomalaisten kovasti mainostama "pohjoismaalainen" identiteetti on lähinnä merkki huonosta itsetunnosta, mikä ei varsinaisesti ole yllätys sillä opetetaanhan suomalainen häpeämään itseään jo pienestä pitäen ja harva siitä ajatusmallista koskaan pääsee irti.
Totuus kuitenkin on että samanarvoisina kumppaneina pidetään ainoastaan niitä jotka tuntevat oman arvonsa eivätkä pyytele anteeksi edes itseään niin kovin mahtavina pitävien germaanien edessä. Tämä on asia joka ei vaan jostain syystä uppoa suomalaisten pseudegermaanien paksuihin kalloihin. Vaan väliäkö hällä, jos he tahtovat renkejä olla ja renkeinä pysyä niin omapa on ongelmansa, sano.