Tarvitsisin apua. Olen nyt jo muutaman vuoden kamppaillut saman asian kanssa. Olen seurustellut kolmisen vuotta, ja tätä mustasukkaisuutta, ahdistuneisuutta ja riippuvuutta avopuolisooni on jatkunut muutama vuosi.
Minulla on aiemmista suhteista ainoastaan negatiivista sanottavaa. Minua on petetty useissa suhteissa, ja todella törkeästikin.
Löysin loistavan poikaystävän, jonka kanssa minun ei hetkeäkään tarvitse ajatella pahinta - että hän löytäisi toisen tai pettäisi minua. Meillä on rakkausasiat kunnossa, seksiä, yhteistä aikaa, yhteinen koti ja onnellinen elämä muutenkin, paitsi minun päässäni.
Kärsin siitä sekä itse, että myös poikaystäväni saa siitä kärsiä. En esimerkiksi hyväksy hänen harrastuksiaan, koen olevani silloin toissijainen ja vähemmän kiinnostava.
En pidä siitä, jos poikaystäväni lähtee kavereiden kanssa juhlimaan. En pelkää pettämistä, mutten oikein osaa sanoa mitä siinä pelkään. Saatan saada paniikkikohtauksen, jos kuulen että hän on lähdössä jonnekin.
Pahinta, tai ehkä parasta tässä on se, että tiedostan täydellisen hyvin järjellä nämä asiat vääräksi, mutten saa tunteitani tajuamaan.
Olen poikaystäväni kanssa puhunut tästä rehellisesti. En koskaan mollaa häntä, jos hän lähtee harrastuksiin tai juhlimaan, mutta hiljaisesti ahdistun siitä. Poikaystäväni yrittää ymmärtää ja onkin ollut todella sydämellinen; mulla oli lieviä mielenterveysongelmia jokin aika sitten, ja hänellä oli paljon kestämistä. Sain kuitenkin 100 prosenttisen tuen ja ymmärryksen. Hän on siis joutunut kestämään melkoisen paljon minulta. Tietenkään poikaystäväni ei voi täysin käsittää tätä ongelmaani. Hänen puoleltaan mitään ongelmaa ei ole, ja lisäksi koska hän on täysin luotettava, ei hän käsitä miksi epäilen. Ja taas tässä on se ongelma: enhän epäilekään mistään, mutten voi lopettaa ahdistumista.
Onko kellään vastaavia kokemuksia? Tai olisiko kellään neuvoja johonkin mielikuvaharjoitteluun tai vastaavaan mitä voisin kokeilla :D alan olemaan todella epätoivoinen.
Voiko tämä olla omistushalua, huonoa itsetuntoa, menettämisen pelkoa, alemmuudentunnetta, mustasukkaisuutta, riippuvuutta vai mitä tämä oikein on?
Kun poikaystäväni lopulta lähtee jonnekin tai tekee omia asioitaan, minulla on mukavaa aikaa ystävieni kanssa.
Minulla on aiemmista suhteista ainoastaan negatiivista sanottavaa. Minua on petetty useissa suhteissa, ja todella törkeästikin.
Löysin loistavan poikaystävän, jonka kanssa minun ei hetkeäkään tarvitse ajatella pahinta - että hän löytäisi toisen tai pettäisi minua. Meillä on rakkausasiat kunnossa, seksiä, yhteistä aikaa, yhteinen koti ja onnellinen elämä muutenkin, paitsi minun päässäni.
Kärsin siitä sekä itse, että myös poikaystäväni saa siitä kärsiä. En esimerkiksi hyväksy hänen harrastuksiaan, koen olevani silloin toissijainen ja vähemmän kiinnostava.
En pidä siitä, jos poikaystäväni lähtee kavereiden kanssa juhlimaan. En pelkää pettämistä, mutten oikein osaa sanoa mitä siinä pelkään. Saatan saada paniikkikohtauksen, jos kuulen että hän on lähdössä jonnekin.
Pahinta, tai ehkä parasta tässä on se, että tiedostan täydellisen hyvin järjellä nämä asiat vääräksi, mutten saa tunteitani tajuamaan.
Olen poikaystäväni kanssa puhunut tästä rehellisesti. En koskaan mollaa häntä, jos hän lähtee harrastuksiin tai juhlimaan, mutta hiljaisesti ahdistun siitä. Poikaystäväni yrittää ymmärtää ja onkin ollut todella sydämellinen; mulla oli lieviä mielenterveysongelmia jokin aika sitten, ja hänellä oli paljon kestämistä. Sain kuitenkin 100 prosenttisen tuen ja ymmärryksen. Hän on siis joutunut kestämään melkoisen paljon minulta. Tietenkään poikaystäväni ei voi täysin käsittää tätä ongelmaani. Hänen puoleltaan mitään ongelmaa ei ole, ja lisäksi koska hän on täysin luotettava, ei hän käsitä miksi epäilen. Ja taas tässä on se ongelma: enhän epäilekään mistään, mutten voi lopettaa ahdistumista.
Onko kellään vastaavia kokemuksia? Tai olisiko kellään neuvoja johonkin mielikuvaharjoitteluun tai vastaavaan mitä voisin kokeilla :D alan olemaan todella epätoivoinen.
Voiko tämä olla omistushalua, huonoa itsetuntoa, menettämisen pelkoa, alemmuudentunnetta, mustasukkaisuutta, riippuvuutta vai mitä tämä oikein on?
Kun poikaystäväni lopulta lähtee jonnekin tai tekee omia asioitaan, minulla on mukavaa aikaa ystävieni kanssa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.