helvetillä pelottelusta

Robert Boldman on kirjoittanut kirjan tutkimuksistaan ihmisten kuolemanlähikokemuksista. Siinä kirjassa puhutaan juuri noista mainitsemistasi asioista. Kaikki ihmiset käyvät läpi aivan samat asiat, jokainen joutuu kohtaamaan omat tekonsa ja katsomaan niitä muiden silmin. Meitä ei tuomitse kukaan. Omat uskomuksemme täällä vaikuttavat myös tuonpuoleiseen, elämme tuonpuoleissa omaa uskomusmaailmaamme.

Minusta tuntuu kummalliselta, että kristityt haluavan niin voimakkaasti pitää kiinni helvetti-käsityksestään. Toisaalta ajatus helvetistä on kristinuskon ydintä, ilman helvettiä ei tarvittaisi myöskään mitään pelastusta. Kristittyjen on myös vaikeaa ajatella, että me kaikki ihmiset olemme Jumalan silmissä aivan yhtä rakkaita uskomuksistamme huolimatta.

Ei helvetti-uskossa todellakaan ole mitään järkeä.

>>Vain me itse meille annetulla vapaalla tahdolla voimme luoda sellaisen! Vaan onko siinä mitään järkeä?

Kuoleman sekä syvämeditaation sanoma on sama, sillä ne ovat molemmat kuolemaa: näemme ensiksi sen osan itsestämme jossa olemme kiinni ja tiedostamatonkin syyllisyys tulee tietoiseksi. Ihminenhän ei yleensä edes tiedosta itseänsä kovin hyvin, niin miten hän voisi olla kovinkaan paljossa vastuullinen. Hän on vastuussa suhteellisessa määrin, tiedostaessaan vähän, mutta silti selkeästi vastuullinen teoistaan itselleen.

Meillä on samansuuntainen sisäisyys, meillä kaikilla.

Jos olemme jossain taitamattomasti toimineet, se tulee seuraamaan perässä kunnes olemme sen selvittäneet. Vaikka äärettömyyksiin saakka, sillä aikaa on aina sitä tarvitseville. Elämän armollisuus on siinä, että meillä on loputon ajanjakso edessämme, minkä puitteissa voimme oppia kaiken mitä maanpäällinen olotila voi meille opettaa..

Mutta auta armias niitä, jotka jo jotain alkavat tiedostamaan, älkäämme olko itsellemmme tolkuttoman ankaria, sillä itse itsemme tuomitsemme. Me tuppaamme olemaan aika ankaria kuoleman jälkeen koska näemme niin selkeästi omat puutteemme ja laiminlyöntimme ja töksäyttelevät sanamme, sekä niiden vaikutukset. Tuossa tuomaroimisessa on apuna viisaampia edeltä menneitä, jotka auttavat suhtautumaan itseemme myös armollisesti.

Hienompikin osa tuosta korjattavasta puolesta on oksettava, saati sitten nuo karuimmat osamme. Me tulemme kauhistumaan, jos emme jo ole tuota perässä seuraavaa egoa persoonaa kauhistuneet meditaatiossa tai muuten. Sillä ei ole tarkoitus kuitenkaan mässäillä.

Oikeastaan olisimme kuin kusi sukassa koko ajan jos näkisimme selkeästi.
Tekisimme jonkun työn vasta pitkällisen pohdinnan jälkeen ja sittenkin voisi erehtyä. Virheitä ei voikaan välttää. Kun suhtaudumme virheisiimme armollisesti niistä oppien, asenne on oikea. Hengen maailmassa ei eroteta ketään, niinkuin täällä on tapana erota jos tulee toimitusjohtajalle virhe. Hengen maailmassa sen sijaan opitaan koko ajan lisää. Näin toimitusjohtaja korjaa kurssia, kuin lentokone joka korjaa kurssiaan jatkuvasti. Lopulta lentokone saapuu maaliin. Olemme elämämme toimitusjohtajia ja lenokoneemme lentäjiä.

Virheiden havaitseminen on sitä varten että parannamme juuri niitä kohtia jotka näemme. Olemme itsekorjautuvia luonteeltamme. Niin hassulta kuin se voi tuntua, niin hirmuhallitsijamme ovat tulevaisuuden Buddhia ja hyväntekijöitä. On kuva että Albert Schweitzer, suuri lääkäri joka pelasti tuhansia elämiä Afrikassa, oli aikoinaan hirmuinen diktaattori. Hän sovitti paljon tuossa elämässä, ja me tulemme sovittamaan samalla lailla, jos emme vielä tietoisesti ole alkaneet. Tulemme jopa rukoilemaan, että tule tule karma, anna minun kärsiä se pois, sillä niin vähäiseltä suurinkin karma tuntuu todellisuuden rinnalla.

Anteeksiannolla voimme tasoittaa karmalta kärkeä pois, mutta sen on oltava aito anteeksianto itsellemme, samalla parantaen elämäämme.

Ilomielin kutsumme menneitä tekojamme itseemme kun huomaamme aavistuksen jostain todesta ja varmasta, joka liittyy henkiseen todellisuuteen. Teot ovat pitkälti tunnekarmaa, ne on sovitettavissa psykologisella kärsimisellä. ihmisen elämä on pitkälti samantyylistä tietoista vapaaehtoista "kiirastulta" maan päällä sen jälkeen kuin kuoleman jälkeen on pakosta, kun hän huomaa että menneisyyttä ei voi väistää, vaan se seuraa perässä.

Vapaaehtoinen suorittaminen tässä onkin ideana.

Kuoleman jälkeinen pakkopulla ei auta vapauteen, koska se on pakolla puhdistumista. Vastuu alkaa painaa jossain vaiheessa ja pyydämme päästä sovitukseen ja ymmärryksen kasvatukseen, ehkä maan päälle. Seuraamme tuttujemme ja rakkaidemme perässä minne vain, niin suurelta tuntuu velvollisuutemme, joka on ilo. Tämä on se h-kirjaimella alkava ********** josta monet viisaat ovat puhuneet. Tämän kovempaa paikkaa ei nykyiselle ihmiselle ole. Ennen syntymistämme näemme tämän kaikkein tarkoituksenmukaisimapana ja ehkä ainoana vaihtoehtona, siksi täällä olemme.

Kiitos kokija. Tuota oli ilo lukea. Osasit jotenkin niin hyvin laittaa sanoiksi.

Meidät on luotu Rakkaudesta ja olemme Rakkautta.
Synnyimme tänne Rakkaudesta sekä palaamme sinne mistä synnyimme "Rakkauteen".
Helvetti on vain järkiminän luoma harha joka on pelkoon perustuva.
Se on täysin vapaaehtoinen uskomus.
Toki se on Kaikkeuden laajenemista ja itsensä kokemista.
Sanotaan että ateisti on suurin kokemus mitä voi olla kauvimpana omasta itsestämme, kun kiellämme sen mitä olemme.
Huomatkaa että pelon aika on loppumassa, joka myös murentaa uskomuksen Helvetistä, vai mikä se nyt olikaan :)
Ajattele Rakkaudella, niin saat Rakkautta.

Miksi sydämesi tempaa sinut mukaansa, miksi pyörivät silmäsi, ja syydät suustasi sanoja?
Kuinka voisi ihminen olla puhdas, kuinka vaimosta syntynyt olla vanhurskas!
Katso, pyhiinsäkään hän ei luota, eivät taivaatkaan ole puhtaat hänen silmississänsä, saati ihminen, inhottava ja kelvoton, joka juo vääryyttäniinkuin vettä.

Minä julistan sinulle, kuule minua minä kerron mitä olen nähnyt, mitä viisaat ilmoittavat, salaamatta, mitä olivat isiltänsä saaneet,.
Lumalattomalla on tuska koko elämänsä ajan, nehät vuodet, jotka väkivaltaiselle on määrätty. Kauhun äänet kuuluvat hänen korvissasa.
keskellä rauhaakin hänet yllättää hävittäjä.
Ei usko hän pääsevänsä pimeydestä, ja hän on miekalle määrätty

Hän harhaileeja tuntee, että hänen vierellään on valmiina pimeyden päivä.

Juu, kaikki ne taivaaseen tahtoo vaan kukaan ei tahdo kuolla, siinä pulma.