Usko ei ole mikään viimeinen oljenkorsi,johon
herkkäuskoinen ihminen tarttuu,kun hänellä ei
enää ole apua muusta,vaan se on ainut järjellisen
toiminnan ehto ! Ihminen on näet
syntiinlankeemuksen seurauksena tullut täysin
itsekeskeiseksi ja hänen ajattelunsa on
turmeltunut,niin ettei hän kykene tekemään oman
itsensä varassa loogisia havaintoja
ympäristöstään tai maailmasta ! Siksi
Kristillinen usko jää ainoaksi vaihtoehdoksi,jos
ihminen haluaa olla rationaalinen,eikä oman
minäkeskeisyytensä riepoteltavissa.Jokaisen
aivoillaan ajattelevan ihmisen on
myönnettävä,että kaikista maailmankatsomuksista
kristillinen usko on myös loogisesti parhaiten
perusteltu ja antaa siten myös parhaan
mahdollisen vastauksen kaikkiin olemassaolomme
kysymyksiin . Joten ei muuta kuin kaikki ateistit
ja agnostikot lumpiot lattiaan ja vastaanottamaan
Jeesus sydämiinne,niin johan alkaa kuviot
selkenemään.
Ps.Vetosinko muuten yhteenkään
Raamatunpaikkaan,josta meitä uskovia aina
syytetään ?
herkkäuskoinen ihminen tarttuu,kun hänellä ei
enää ole apua muusta,vaan se on ainut järjellisen
toiminnan ehto ! Ihminen on näet
syntiinlankeemuksen seurauksena tullut täysin
itsekeskeiseksi ja hänen ajattelunsa on
turmeltunut,niin ettei hän kykene tekemään oman
itsensä varassa loogisia havaintoja
ympäristöstään tai maailmasta ! Siksi
Kristillinen usko jää ainoaksi vaihtoehdoksi,jos
ihminen haluaa olla rationaalinen,eikä oman
minäkeskeisyytensä riepoteltavissa.Jokaisen
aivoillaan ajattelevan ihmisen on
myönnettävä,että kaikista maailmankatsomuksista
kristillinen usko on myös loogisesti parhaiten
perusteltu ja antaa siten myös parhaan
mahdollisen vastauksen kaikkiin olemassaolomme
kysymyksiin . Joten ei muuta kuin kaikki ateistit
ja agnostikot lumpiot lattiaan ja vastaanottamaan
Jeesus sydämiinne,niin johan alkaa kuviot
selkenemään.
Ps.Vetosinko muuten yhteenkään
Raamatunpaikkaan,josta meitä uskovia aina
syytetään ?
Vastaukset 30
Vanhimmat
et tosiaan vedonnut yhteenkään raamatunpaikkaan
tekstissäsi, mutta se nyt ei tuntunut tässä
tapauskessa auttavan mitään.
viesti oli niin käskevä ja ainoaa oikeaa täynnä.
siis hurahtakaamme kaikki järkevät hulluun
uskoon ja kivittäkäämme vääräoppoiset kuoliaaaksi!
halleluja!
Tarkoitukseni ei ole käännyttää ketään !Esitän
vain väitteitäni samalla oikeudella kuin mitä
esimerkiksi poliitikot ! Ja sehän se vasta
käännyttämistä onkin kun poliitikot pitävät
palopuheitaan vaalien alla !Pyydän vilpittömästi
anteeksi jos aikaisemmassa viestissäni on
käännyttämisen henki.Se ei ollut millään muotoa
tarkoitukseni !
Me emme halua, eikä meidän Raamattumme halua
meidän kivittävän ketään.
Me haluamme Jumalan rakkauden koskettavan teitä,
niin, että annatte elämänne Jeesukselle.
Toisinsanoen tarjoamme teille ilmaiseksi oppia,
jonka keskeisin sanoma on RAKKAUS Jumalaan ja
RAKKAUS lähimäiseen.(joka toisin väittää niin, se
ei ole se tuote jota me kauppaamme)
Juudas on puhunut!
Lopeta meidän käännytys sun koulutuksellas ja
yleissivistyksellä.
minusta sinua on viimeaikoina alkanut vaivata
suuruudenhulluus.
ehkä maanisuus lisääntyy hihhuleilla näin ennen
pääsiäistä.
olit avannut rukouspalvelunkin yleisellä
keskustelupalstalla.
inhoan tuollaista vallanhimoa.
rukouspalvelua voit pitää omailla kotisivuillasi,
mutta et yleisellä keskustelupalstalla.
inhottavaa psyykkistä väkivaltaa meitä
toisinajattelevia kohtaan.
Sinä pidät kristinuskoa oikeana, mutta muutama
miljardi on toista mieltä.
Esim. buddhalaisuushan on varsin hienoja
ajatuksia sisällään pitävä. Valaistuksen
hakemista eli itsensä kehittämistä ja lopulta
liittymistä kaikkeuteen.
”Ihminen on näet
syntiinlankeemuksen seurauksena tullut täysin
itsekeskeiseksi ja hänen ajattelunsa on
turmeltunut,niin ettei hän kykene tekemään oman
itsensä varassa loogisia havaintoja
ympäristöstään tai maailmasta ! ”
Olen ollut tämän keskustelupalstan pauloissa ja
vankina nyt yli puoli vuotta. Tänä aikana olen
ollut useasti viikkoja poissa kotoa ja päivitän
sitten itseni parissa tunnissa ajan tasalle ,
jolloin palstasta saa varsin kristalloituneen
kuvan. Niin nytkin. Suoralta kädeltä voin sanoa,
että nämä aforismisi ovat yhtä kaukana totuudesta
kuin konsanaan palstan pahojen pappien
itsetyytyväiset värssyröyhtäilyt.
Kommentisi ovat väärin sekä itsekeskeisyyden että
logiikan suhteen.
Jos tällä palstalla rukouskäännytysiskuun
siirtyneet maalliikkosaarnaajat eivät ole
itsekkäitä taivasosansa varmistelijoita niin ei
sitten kukaan. Itsekeskeisyys paistaa melkein
kaikkien uskovaisten kirjoituksista täällä
enemmän kuin konsanaan herjaajista ja
väärämielisistä. Joku on suoraan esittänytkin,
että uskoon pitäisi siirtyä ihan vain varmuuden
vuoksi koska siinä ei mitään menetäkään.
Altruismia vai? Kieltäjät ovat useammin kuin
kerran sanoneet, ettei heitä kiinnosta oma
iankaikkinen elämänsä, tämä ainutkertainenkin kun
on semmoista tuherrusta, taistelua evoluution
kurimuksessa ja turhautumista maailman (ihmisten)
pahuudesta.
En ymmärrä, mistä olet saanut tiedon Aatamin ja
Eevan ajatuksen kirkkaudesta ennen
syntiinlankeemusta. Itse olen luullut, että se
oli juuri tieto, joka heidät eksytti happamien
hedelmien kimppuun ja tuhrasi sen autuaan naivin
onnen huuman, jossa he elivät ennen sitä.
Palstan ehodottomasti parasta antia ovat olleet
väittelyt, jossa epälooginen, uskossaan
näennäisvarma Jumalan pieni soturi hyökkää kuin
Sancho Panza älylliseen tuulimyllytaisteluun
loogisuutensa kanssa naimisissa olevan
ateisti/agnistikon kanssa. Siinä on naurussa
pitelemistä, hehheh. Sääliksi joskus käy, niin
epätasaista on taistelu ja niin suuren
karhunpalveluksen soturi aatteelleen tekee.
Kertaakaan en ole törmännyt minkään sortin
loogisiin havantoihin ympäröivästä maailmasta
näiden kristittyjen maailmankatsomuksessa.
Ainakin vallitseva kulttuuri ja tiede ovat heille
pelkästään syntielämää ja viimeisten aikojen
merkkejä ja siksi tulee silmät pitää tiukasti
sisäänpäin aina kun niihin törmää.
Minä onneksi tiedän, että tämän palstan kuva
kristityistä on kovasti vääristynyt ja lähes
pelkästään ahtaimpien
fundamentalististen/konservatististen
äänenpainojen pilalle värjäämä ja ylenmäärin
älytön, mutta eikö ole toisaalta niin, ettei usko
olekaan eikä sen pitäisikään olla kilpasilla älyn
kanssa? Voisinpa melkein kuvitella, että
itämäiset uskot puhuttelevat länsimaisia älykköjä
juuri siksi, että ne vetoavat ihmisen sieluun ja
jättävät aivot rauhaan.
Loogisuuden lahjoilla varustetun ihmisen on kovin
vaikea uskoa, jos Raamattu on tunnustettava
logiikan ylimmäiseksi oppikirjaksi ja helppo on
leimata semmoinen älyttömäksi, joka näin tekee
ihan omasta tahdostaan. Metafysikka
kristinuskossa ei ole ollenkaan looginen (lue
vaikka kaikki keskustelut Jumalasta, maailman
luomisesta ja vedenpaisumuksesta), eettinen puoli
siinä on erittäin arvokas, looginenkin varmaan
jos sitä ei niin kirjaimellisesti tulkittaisi.
Usko on ja pysyy elämyksellisenä psyykeä
vaihvistavana kokemuksena. Miksi et siihen tyydy?
Onko sekin Raamatun vastaista? Onko sitten
seuraavaksi kiellettävä psyyke?
Kiitos kirjoituksesi vahvisti minunkin
heiveröistä uskonpoikastani.
Pieni korjaus kirjoitukseesi, Oplev. Tästä on jo
pitkälti yli puolivuotta, jo lähes vuosi kun
työpaikallani turhautuneena toimiston sydänkesän
hiljaisuuteen kelasin keskustelupalstoja, ja
törmäsin muutamaan kiehtovaan kirjoittajaan.
Voisin heristää sinullekin nyrkkiäni, mihin
perhanan ansaan lankesinkaan!
Olen kuten sinäkin seurannut toisinaan
huvittuneen, toisinaan ärtyneenä näitä
keskusteluja. Näiden ns. ateistien huudot heittää
todisteita pöytään ylittää kyllä
ärsyyntymiskynnykseni yhtä lailla kuin kiihkeiden
fundamentalistien kirjaimellinen
raamatuntulkinta. Huvittavaa on, että taikauskot
kukoistavat tänä päivän samoin kuin kautta
aikojen. Joka lehdestä löytyy horoskooppeja,
ihmiset juoksevat selvännäkijöillä, ufoihin
uskovia on pilvin pimein, ja monet New age
uskomukset kuuluvat samaan sarjaan. Nyt, niin
kuin aina, ihmiset yrittävät löytää
olemassaololleen jonkinlaisen tarkoituksen, ja
vielä kurkistaa tulevaisuuteenkin, tietenkin
paremman toivossa. Toiset uskovat pääsevänsä
taivaaseen, jotkut taas toivovat syntyvänsä
seuraavassa elämässään kauniimpina, rohkeimpina
ja rikkaimpina.
Luin tuon erinomaisen
keskusteluavauksen ”Topmanille ja muille
Raamattua lainaaville” suurella mielenkiinnolla,
koska kirjoittaja, kuten Herttakin on monasti
kirjoittanut samasta aiheesta, kuvaili osuvasti
niin kuin minäkin olen asian käsittänyt, Raamatun
täytyy ymmärtää sen historiallisesta maailmasta
käsin, missä sen kirjoittajat elivät. Arvasin jo
jutun lukiessani, että Topman kiiruhtaa toteamaan
että Raamatun kirjoittajat olivat Jumalan hengen
inspiroimia, ja näinhän tietenkin tapahtuikin. Ja
tietenkin, siitä teoksesta hänen kaltaisensa
löytävät juuri ne kohdat, jotka tukevat näiden
omaa katsomusta, loput voikin selittää
koskevan ”vanhaa liittoa”.
Tästä tuli mieleen, että eikö Jeesus ollut
aikansa radikaali, jonka ei halveksinut naisia?
Hänen seuraajansa taas eivät kyenneet hyväksymään
näin kumouksellisia ajatuksia, vaan kiiruhtivat
alentamaan naiset takaisin siihen asemaan, johon
ne olivat juutalaisessa maailmassa aina
kuuluneet, miehen omistukseen ja määräysvaltaan.
Näin pääsiäisviikkona voisin vielä todeta, että
uskon kyllä Jeesukseen historiallisena henkilönä,
mutta tässä on kyllä suurin ongelmani
kristillisen ajattelutavan ymmärtämiseen, koska
en käsitä tuota uhrautumisteemaa. Kuinka Jumala
vihasi niin kovasti ihmiskuntaa, että vaati näin
äärimmäisen uhrin? Samoin kaikenlainen jauhaminen
Kristuksen sovintoverestä kuulosta minusta aivan
käsittämättömältä, sillä en kerta kaikkiaan
kykene ymmärtämään koko ajatusta perisynnistä
yhtä vähän kuin sitä, kuinka se olisi
sovittavissa Jumalan pojan tappamisella. Mutta,
kuten aikaisemminkin olen todennut, vaikka
agnostikkona en kiellä sitä, että jotain meille
käsittämätöntä saattaisi olla olemassa, niin en
usko mihinkään olentoon, joka mustasukkaisena
kyttää palvooko joku häntä vai ei, ja tulevan
varalle laittaa muistiinsa joka ainoan pikku
rikkeen, jota tulee tehtyä.
Aiheesta toiseen. Täällä Helsingissä käydessäsi
kevät olikin parhaimmillaan. Satuitko katuja
kävellessäsi huomaamaan naisihmisen kokoa 36,
joka tarkasteli vastaantulijoita miettien
olisikohan tuo Oplev? Ihmeellistä, kuinka väkisin
luo kirjoittajille kasvot. Esimerkiksi eräs
täällä kirjoittava, joka on kertonut ammatistaan:
muutama vuosi takaperin silloisessa työpaikassani
tilattiin eräästä pienestä firmasta graafinen
käyttöliittymä. Vaikka sattuma on kuinka
epätodennäköinen, niin tämän käyttöliittymän
toteuttajan hahmo pyrkii väkisin mieleeni aina
lukiessani kyseisen kirjoittajan tekstejä.
Herra Keke Kaasuttaja kuitenkin väitti, että
ainoastaan usko on älyn loisteputki ja
itsekeskeisyys on uskottomien omahyve. Olen
kuitenkin ollut huomaavinani, että ateistilla tai
agnostikolla harvoin logiikan punainen lanka
katkeaa ja lähes aina näiden henkilöiden
maailmankuva on laajakulmalla otettu. Se johtuu
hyvinkin varmasti siitä, että lähes kaikki meidät
koulitaan ympäristön vaikutuksesta kristityiksi
ja tästä turvallisesta ajatusmallista luopuminen
vaatii asioihin paneutumista ja pohtimista vähän
monipuolisemminkin kuin Raamatunhistorian valossa.
Lapselliset uskonpelkurit ovat täälläkin tosin
vouhkaneet ihan kuin kunnon kykloopit konsanaan.
Kuten saarnamiehemmekin ovat usein oivaltaneet
(paista se päivä risukasaankin) nämä koltiaiset
ovat kuitenkin enemmän pubertaalisen etsikkoajan
kynsissä ja siten heille suotakoon asioiden
testaaminen kovin karkeallakin kädellä. En
kiellä, etteikö verenpaine nousisi, kun sadatta
kertaa lukee jonkun älykkään aloituksen aiheesta
Jumalaaeiolejaraamattuonsatua. Samaan sarjaan,
siis psyykelleen vahvistusta hakeviin, kuuluvat
minusta myös kaikki pseudouskoa tunnustavat
jonglöörit ja osholaiset egontappajat.
Mitä tulee Jeesuksen opetuksiin, olen niiden
täydellinen kannattaja, mutta tulkitsenkin ne
kuin itselleni oikeaksi tuntuu. Kirjoitin tänne
äskettäin kai juuri naispappeusasiassa ihan
samaa, että Jeesushan oli aikansa partaradikaali,
kapinallinen ja kansanvillitsijä. Ei ihme, että
kunnon kansalaiset kautta vuosisatojen ovat
kiertäneet nämä aspektit ja pyrkineet
kiillottamaan Jeesuksen kuvan arjalaiseksi
lempeäksi kultakutriksi, kuten Hertta asiasta
kirjoitti. Näihin omiin vapaamielisiin
tulkintoihin kuuluukin perisynnin ja sovitustyön
täydellinen vertauskuvallisuus - en missään
tapauksessa hyväksy, että isä tapattaa lapsensa
marttyyrinä ja että uskontoriitteihin kuuluu
barbaari veren juominen, kyllä ihan viini viininä
kelpaa. Näistä asioista keskustelin syksyllä
Pseudohipin kanssa, törmäsin sattumalta viime
yönä niihin Pseudon kotisivulla.
Mitä tulee käsittämättömän olemassaoloon niin
eiköhän se ole jollain tavoin itsestäänselvyys.
Itse pidän koko ihmisen lyhyttä elämää
käsittämättömänä episodina ihmiskunnan
historiassa. Siitäkin yritin kättä vääntää
Ramonin kanssa vuoden alussa ja meidän
käsityksemme tämän episodin merkityksestä
poikkesi kovasti toisistaan. Minä haen sille
merkitystä siitä varsin yksinkertaisesta asiasta,
että ihmiskunnan historia on summa ihmisten
episodeista, en voi ymmärtää semmoista resurssien
tuhlausta, että eläisimme vain omaksi iloksemme
ja pukkaisimme perunaa pari kesää sen jälkeen.
Siitäpä tulikin mieleeni hevoisen suosittelemat
kulttisarjakuvat, joiden piti saada ateistit
kauhun valtaan. Katsopa ne, jos haluat nauraa
kunnolla.
Kun olen puoltanut kristillistä
maailmankatsomusta tämän keskustelun
avauksessani,niin en mitenkään ole viitannut
Raamatun auktoriteettiin tai mihinkään sellaiseen
tahoon,josta käsin kristityt yleensäkin hakevat
todistusperusteensa väitteilleen ! Minä voin
seisoa aikaisemmin kirjoittamani vakaumuksen
takana,vaikken edes olisi kristitty ! Siitä olen
sinun ja monien muiden tällä palstalla
keskustelevien kanssa samaa mieltä,että
Fundamentalistit ja kaiken maailman
elämyskristityt tekevät karhunpalveluksen omalle
asialleen kun eivät osaa muuta kuin puhua hyvin
pinnallisesti yleisuskonnollisista käsitteistä ja
ovat tyrkyttämässä Raamatunlauseitaan
jokapaikkaan ! Sen vuoksi en itsekään kykene
käymään nykyisin missään kristillisissä
tilaisuuksissa kun olen saanut tarpeekseni niiden
pinnallisista jeesusteluista ! Olen siten itsekin
jonkinlainen radikaali. Mutta kun teen vain
puhdasta vertailua (katsomatta ihmisiin),niin
tulen siihen lopputulokseen väistämättä,että
kristinusko maailmankatsomuksena on
kilpailijoitaan etevämpi ! Ja minun mielestäni on
johdonmukaisinta pitää siitä kiinni minkä
parhaaksi havaitsee !
Synnytit komean ja virkeän ajatuksen, agparin
pisteitä 10 ja taas kymmenen, ja on parempaa
sukupuolta!
Itselläni on ajatus seilannut samoilla
majakoilla. Kaikessa, mistä voi saada
empiiristä, mitattavaa ja vertailevaa tietoa,
luotan tietenkin koeteltuimpaan ihmistietoon,
joka enimmäkseen on muilta kuin itseltäni
peräisin. Luotan asiantuntijoihin ja asiallisiin
ja loogisiin esityksiin tieteessä ja yhteiskunnan
ilmiöitä tarkkailtaessa.
Mahdollisissa uskonnollisissa elämyksissä
luotan vain todistamattomiin sisäisiin
tuntemuksiin. Ja niitäkös yksi ja toinen
haluaisi tirkistellä, ja todistella oikeiksi tai
vääriksi. Ehei, pojat ja tytöt!
Uskonasioiden raudoittaminen loogisiksi opeiksi
herättää vain epäluuloa. Eikä syyttä. Jollei
sitten herätä piilevää uskonnollista aliupseeria
tai kirkollista konemestaria...
Loogisissa järjestelmissä ja matematiikan
laeissa voidaan osoittaa oikean ratkaisun lisäksi
se, mikä on VÄÄRIN. Ja uskonto ihmisen kulttuurin
eräänä osa-alueena tekee niin, jossakin enemmän,
jossakin vähemmän. Missä se enemmän niin tekee,
siellä uskonnon synonyymit ovat syyllisyys,
syyttely ja synkkyys.
Jos tällaisilla rakenteilla puristetaan
sisäisen, uskonnollisen kokemuksen ja kypsymisen
ainutlaatuista kukkakimppua, usein jää jäljelle
vain runnellut varret - lehdetön ja kukaton
luuta, josta ei enää tiedä, mitä väriä ja tuoksua
se on tuottanut. No, ainahan on joku
uskonnollisen yhteisön besserwisser, joka
hyväksyen tuon mahlattoman, paljastetun ja
värittömän liitsauksen suvaitsee julistaa sen
taivaskelpoiseksi - nöyrä ja lakastuva kun on,
eikä kilpaile yhteisön johtajien kanssa.
"Omakokemuksellinen", epädogmaattinen
uskonelämä on joillekin vielä siivottomampi juttu
kuin ateismi! Salainen suhde Jumalan kanssa,
ettäs kehtaakin!
"Usko on ja pysyy elämyksellisenä psyykeä
vaihvistavana kokemuksena. Miksi et siihen tyydy?
Onko sekin Raamatun vastaista? Onko sitten
seuraavaksi kiellettävä psyyke?"
Jos uskovat täällä ajattelisivat, että usko, ei
Jumala vahvistaa, se veisi pohjan juuri siltä
mistä he niin kovasti puhuvat - eli Jumalan
ehdottomasta vaikutuksesta ja avusta ihmisen
elämään. Uskomusten vaikutus psyykkeeseen
tarkoittaisi samaa kuin ajattelun merkitys
toimintaan? Eikö tällöin Jumalan suora apu
pelkästä uskosta ja rukouksesta jäisi paitsioon?
Sellainen ajatusmallihan taas olisi Jumalan
suuren kaikkivaltiuden ja ihmiset mitättömyyden
kieltämistä. Mitä siitäkin sitten seuraisi - omia
ajatuksia, pelottavaa?
En pysty päättelemään, ymmärsitkö kirjoitelmani
ytimen, joka sisälsi sen yksinkertaisen
ajatuksen, että loogisuudella, jota nykyään
melkein yksinomaan älykkyytenä pidetään, ja
uskolla ei ole toistensa kanssa mitään tekemistä.
Uskon perusteleminen loogisesti on mahdottomuus
ja johtaa lapselliseen kekkulointiin, josta
Juudas, Mikko ja topman ovat oivia esimerkkejä.
Olen aiemmin ollut kristillisen moraalin
vatkuttaja ja vispaaja tällä palstalla, nyt
taitaa uusi keppihevoiseni olla itsedisainatun
uskon puolustaminen.
Luulisin kuitenkin, ettet ymmärtänyt. Nyt
olisikin hauskaa ennen keskustelun jatkamista,
että vähän referoisit sitä puhdasta
(subjektiivista?) vertailua, jonka lopputuloksena
oli kristillisen maailmankatsomuksen etevämmyys.
Olen itsekin sitä aika paljon täällä kehuskellut,
joten sinun ei tarvitse ainakaan pelätä, että
hyökkäisin suoralta kädeltä sen kimppuun kuin
kiljuva jalopeura.
Mielenkiinnolla luin tekstiäsi ja koska en ole
lukenut viestittelyäsi seuraavasta, niin kerrotko
lisää ajatuksistasi asian tiimoilta:
"en voi ymmärtää semmoista resurssien
tuhlausta, että eläisimme vain omaksi iloksemme
ja pukkaisimme perunaa pari kesää sen jälkeen."
Jos keskustelu aiheesta on tallella voin toki
katsoa sen sieltä (ilmoitat vain osviittaa
otsikon suuntaan). Mutta jos ei, niin tarkennatko
sanomiasi.
Kenen ja minkä iloksi/vuoksi meidän tulisi sitten
elää? Mitä resursseja ihmisellä on sinusta
maailmalle annettavana? Jos elämämme tarkoitus on
muutakin kuin jatkuvuus, (toisin kuin näköjään
kaikilla muilla eliöillä hyönteisistä äyriäisiin)
niin mikä se on? Olemmeko täällä löytämässä uskoa
Jumalaan. Tällöin Jumala olisi luonut ihmisen,
jotta häneen uskottaisiin (turhamaistako?).
Tulisiko meidän elää kuten muutkin eläimet? Vai
onko tarkoituksemme pyrkiä kehittymään
mahdollisimman paljon mahdollisimma nopeasti ja
jakaa viisautta (?) kanssaihmisille (kenties
avaruuksiin) sekä pyrkiä harmoniaan terran
kanssa? Koska kulttuurillinen, yhteisöllinen ja
kasvatuksellinen sekä historiallinen konteksti
jättää väistämättä leimansa meihin, muokkaantuvat
arvot, uskomukset ja tavoitteetkin sitä kautta.
Millä perustein lähdetään miettimään millainen
kasvatus olisi hyvää kasvatusta ja minkälaiset
tavoitteet elämässä siten olisivat
niitä 'oikeita' tavoitteita? Vai voimmeko suoraan
tuomita jonkin mallin ja väittää omaamme sen
oikeammaksi?
Ettäkö poika tuli? Täytyy tässä vähän kehitellä
tätä ainokaista :), kun se oikeastaan on aika
mielenkiintoinen. Paha pappi itsestään saarnaa,
mutta minulla nyt ei ole ketään muuta josta
saarnaisin.
Vaikka olen pappilassa kasvanut, olin autuaan
tietämätön omasta suhteestani uskoon ja uskontoon
ennen tähän sirkukseen eksymistäni. Kuten
Egerialle tuossa kirjoitin, keskustelin ihan
alkuaikoina Pseudon kanssa kristillisestä
moraalista ja vasta häneltä saamani tuomion ja
tiedon jyvästen perusteella totesin, että olen
täysi kerettiläinen. Ikinä en ollut ennen
ajatellut Jumalan olemassaoloa, maailman syntyä,
syntiinlankeemusta, vedenpaisumusta tai Paavalin
huivinsidontaohjeiden merkitystä itselleni. Eivät
ne minua olleet koskaan millään tavalla
askarruttaneet, mukavia juttuja vain, joista
huvittavinta oli, että osasin ne sanasta sanaan
ulkoa.
Jeesukseen sen sijaan olen aina ollut rakastunut.
Salainen suhde siis, mutta Jeesukseen. Ja vielä
ihan platooninen, joka ei mitään täyttymystä ja
jälleennäkemistä taivaassa kaipaa.
Itsestäänselvyytenä olen sen käyttänyt
profaanisti oman elämäni ohjenuorana ja
onnellistuttajana niin pitkälle kun olen osannut -
ja pitkällehän se ulottuukin. On siinä hyvä ja
oikeudenmukainen jätkä!
En ole koskaan itseäni uskovaisena pitänyt enkä
halunnut pitää, mutta nyt olen yllättänyt itseni
kyselemästä, josko tämmöisiäkin uskovia on,
Jeesuksen ihailijakerholaisia. Pitäisikö minun
pystyä käyttämään pyhiä ilmauksia ja pyhää
liturgiaa, uskoa yliluonnollisiin ja kummalliseen
kolmiyhteyteen, ennenkuin olen pyhä tai pyhitetty
huippumimmi? Ja pitäisikö minun haluta elää
ikuisesti enkelinä muiden siivellä?
Elämisen tarkoitus, sitä pohdittiin murrosiässä,
kolmenkympin kriisissä ja sen jälkeen joka päivä,
eikä vastausta vieläkään ole, ainakaan minulla.
Ramonin kanssa käymiäni keskusteluja ihmisen
elämästä, kuolemasta ja moraalista on seuraavissa
otsikoissa:
http://keskustelu.suomi24.fi/ac=show&id=420D3&ofs=
940
Moraalista
http://keskustelu.suomi24.fi/ac=show&id=3E218&ofs=
1020
Kuolemasta, surusta ja hautajaisista
(enpäs taida saada niitä siististi
näpsäytettäviksi).
Koska edelleenkin seison sanojeni takana yhtä
epätietoisena kuin silloin, lienee parasta että
käyt siellä. Sitäpaitsi Ramonin ja muiden
keskusteluun osallistuneiden mielipiteet ovat
todella lukemisen arvoisia. Keskustelut eivät ole
kovin pitkiä, puheenvuorot sen sijaan ovat, mikä
sekin osoittaa, että niitä on ajateltu eikä vain
sutaistu sinne.
...päättyi ilmoitukseen: HTTP 404 Sivua ei löydy
Jokos ne ovat niin vanhoja keskusteluja, että ei
enää käsiksi pääse?
Usko ja loogisuus,tai usko ja järki eivät ole
toisensa poissulkevia vaihtoehtoja,vaan toisiaan
täydentäviä.Ei ole olemassakaan mitään tieteen
aluetta,jonka ei tarvitsisi uskoa ! Mutta tämä ei
millään muotoa sulje pois järkeä. Täytyyhän
esim.fyysikon uskoa ensin oman tieteensä
kategorioihin ja metodeihin ennenkuin hän voi
menestyä po.tieteessä.Toisin sanoen ainakin sen
verran uskoa hänellä on oltava,että uskoo
pääsevänsä tutkimuksissaan eteenpäin ! Ja kun
tämä usko on herännyt hänen sisimmässään,niin se
stimuloi hänen järkeään löytämään yhä uusia
aspekteja harjoittamallaan tieteenalalla.Näin
siis usko ja järki,usko ja logikka tai usko ja
matematiikka tukevat toisiaan.Se seikka taas
miksi pidän kristinuskoa etevämpänä teoriana
suhteessa kilpailijoihinsa johtuu mm.seuraavista
seikoista. Ensiksikin me näemme tämän
ympärillämme olevan maailman olevan kaikin tavoin
pahan ja epäoikeudenmukaisen. Ihmiset sotivat
kaikkialla toisiansa vastaan,sekä käyttävät
kaikkialla toisiansa hävyttömästi hyväkseen !
Vastaavanlaista käyttäytymistä emme eläinkunnassa
tapaa .Tästä yksinkertaisesta tosiasiasta voin
tehdä sen johtopäätöksen,että ihmistä vaivaa
jokin peruuttamaton pahuus.Jokainen meistä
myöskin tietää,että ihmislaji tekee
lähitulevaisuudessa itse itsestään lopun,ellei
sitä ennen jokin puutu väliin.Eli voisin
siteerata vaikka Sakari Kuosmasta,joka
sanoi,että: "olemme paskantaneet vessanpönttöön
haisevan ja lilluvan paskan,eikä meistä
itsestämme edes ole vetämään sitä alas". Ja näin
juuri myöskin kristinusko opettaa ! Eli ihminen
on äärettömän/täysin itsekeskeinen ja omia
etujaan ajava oleto,joka on valmis tappamaan
häikäilemättömästi lähimmäisensä jos tämä vain on
hänen tiellä ! Toisekseen mikä selittää
kristinuskon säilymisen jokseenkin
muuttumattomana vuosisadasta toiseen,kun kaikki
muut filosofiat joutuvat hetkenkukoistettuaan
menneiden aatteiden roskakoppaan ! Toisekseen
maailmassa on vain kolme uskontoa,joidenka
voidaan katsoa sisältävän jonkinlaista uskoa
persoonalliseen
jumalaan.Kristinuko,muhamettilaisuus sekä
Buddhalaisuus ! Näistäkin kahden jälkimmäisen
kohdalta on todettava,että se persoonallinen
merkitys,jonka ne antavat perustajilleen on lähes
olematon verrattaessa sitä
kristinuskoon .Edelleen jos jätämme laskuista
pois persoonallisen Jumalan,niin joudumme
auttamattomasti sattuman maailmaan. Enkä voi
henkilökohtaisesti esim.ymmärtää,että kaikki
ajattelumme olisi vain pelkkää molekyylien
helinää aivoissamme.Tällainen sattuman sanelema
maailmankuva johtaisi väistämättä Marxsismiin ja
vaaralliseen arvojen kieltämiseen eli
nihilismiin,jonka kauheuksia about 60 vuotta
sitten saatiin niittää maailmassa kun
totalitarismi oli saanut vallan Saksassa ja
ystävämme Aadolf toimitti valtakunnassaan
järjestellmällisen suursiivouksen ! Tässä
muutamia perusteluja vakaumukselleni ! Näiden
edellä sanottujen asioiden valossa Raamatun
oppi,jonka mukaisesti ihmisen on kuoltava
Kristuksessa ja synnyttävä uudelleen on looginen !
Katso nyt sen tulokkaan sukupuoli tarkemmin!
Eiköhän sinussakin asu pieni kveekari?
Tässä taannoin nappasin kirjastosta mukaan
kveekariliikettä esittelevän kirjan: "Kveekarien
usko ja hiljaisuuden kokemus" (Alhonsaari. Luther-
Agricola-Seura Hki 1993).
Kveekarien uskonelämän painopiste on
uskonnollisessa kokemuksessa. Lähtökohtana on
omakohtainen tuntu siitä, että Jumala on läsnä
sydämessä ja puhuu sille, joka kuuntelee sisäistä
ääntä.
Tähän omakohtaiseen uskonnoliseen
kokemuksellisuuteen liittyy kaikkien ulkoisten
muotojen äärimmäinen yksinkertaisuus.
Jumalanpalvelus rajoittuu hiljaiseen
yhdessäoloon, ei liturgisia menoja, ei pappeja.
Hallinto perustuu enemmän yhteisiin tapaamisiin
ja neuvotteluihin, kuin hallintokoneistoon. Ei
varsinaisia virka-asemia.
Liikkeelle on myös ollut ominaista sosiaalisen
omantunnon herkkyys. Taistelussa sotaa,
orjakauppaa, rotusortoa ja köyhyyttä vastaan
liike on olut huomattavasti yleisen mielipiteen
edellä. Nobelin rauhanpalkinto 1947.
Liikettä luonnehditaan myös raitishenkiseksi.
Äimistelin: onko ollut ihan liikkeeksi asti,
jo 1600-luvulta lähtien, sellaisia ihmisiä, jotka
pidättäytyvät dogmeista, liturgioista,
saarnoista, ja kokoontuvat hiljaisuuden
merkeissä, puhuen vain, mitä sisäinen tutkiskelu
mahdollisesti pakottaa esille! Onko ollut
ihmisiä, jotka kunnioittavat toisen vakaumusta ja
hänen henkilökohtaista jumalsuhdettaan ja tapansa
kokea uskonnollisia tunteita!
Vainottuja he ovat usein olleet, naurettuja
aina.
Kirjassa kerrotaan, että usein
ihmiset "huomaavat" olevansa kveekareita, jos
sattuvat eksymään kveekarien kokouksiin! Eipä
voi puhua pakkokäännyttämisestä tai Raamatulla
lyömisestä!
No niin, älä hätäänny, ei ollut todellakaan
tuputusta vaan mieleenjohtuma.
Yritin niitä tunkea yhdelle riville ja silloinpa
jäi pois kysymysmerkit, eli:
http://keskustelu.suomi24.fi/?
ac=show&id=420D3&ofs=940
http://keskustelu.suomi24.fi/?
ac=show&id=3E218&ofs=1020
...ja sittenpä tässä syntaxissa onkin kyssäri
sama kuin rivinsiirto. Ei maha mittään, mutta se
oli se kun puuttuui.
Hakukone löysi vapisijat ja jo kolmas tärppi oli
otsikoltaan 'harhaopit 2', hehheh.
Olen minä näihin kveekareihin tutustunut jo
aiemmin ja sitten unohtanut. Heidän sivustonsa
oli tosi kauniisti kukkakranssein koristeltu,
tausta kyllä oli niin kummallinen, että tekstiä
oli vaikea lukea.
Eniten minua miellyttää heidän alkuperäinen
nimensä 'friends' sekä heidän täydellinen
kaikkien ihmisten arvo = 1 periaatteensa.
Hiljaisuudesta olen aina pitänyt, kaikenmaailman
valtahierarkiat ovat minulle kauhistus.
Ehkäpä olenkin sitten vapisijaystävä.
Hauska nähdä täälla vaihteeksi pohdiskelevaakin
keskustelua. Haluaisin kommentoida muutamaa
kohtaa, vaikka en Oplev olekaan :-).
> Ei ole olemassakaan mitään tieteen
> aluetta,jonka ei tarvitsisi uskoa ! Mutta tämä
ei
> millään muotoa sulje pois järkeä.
Ei ehkä sulje pois. Mutta, jos uskosi ja järkesi
joutuvat ristiriitaan (kuten väistämättä ennemmin
tai myöhemmin tapahtuu), kumpi voittaa? Vaitänpä,
että uskovalla usko voittaa aina.
> Täytyyhän
> esim.fyysikon uskoa ensin oman tieteensä
> kategorioihin ja metodeihin ennenkuin hän voi
> menestyä po.tieteessä.
Tieteellisessä tutkimuksessa, joka puhtaimmillaan
on juuri ympäröivän maailmamme tutkimista ilman
jumalan vaikutusta, on kysymys lähinnä uskosta
omaan kykyyn ratkaista käsillä oleva ongelma.
Monet käänteentekevät keksinnöt ja havainnot ovat
lähteneet juuri "luotettavien" menetelmien ja
tietojen kyseenalaistamisesta. Itse asiassa
jatkuva epäily, testaaminen ja vaihtoehtojen
etsiminen on tyypillistä tieteelliselle
tutkimukselle.
Toisaalta jumalusko on myös aivan eri asia
"maalliseen" uskoon verrattuna. Minäkin uskon
moniin asioihin (esim. elämään muuallakin
maailmankaikkeudessa), mutta en silti pidä itseäni
uskovaisena. En myöskään kuvittele, että minun
uskoni olisi minkäänlainen todiste uskoni kohteen
olemassaolosta.
> Ensiksikin me näemme tämän
> ympärillämme olevan maailman olevan kaikin
tavoin
> pahan ja epäoikeudenmukaisen.
Olen joskus pohtinut tätä maailman
epäoikeudenmukaisuutta. Itse en pidä maailmaa
epäoikeudenukaisena, sillä epäoikeudenmukaisuus
edellyttäisi tahtoa ja tietoista pyrkimystä.
Näkisin ennenmmin niin, että universumin luonne on
vastakkainen ihmisen luontaisten pyrkimysten
kanssa. Universumissa entropia (epäjärjestys)
pyrkii lisääntymään, kun taas ihminen pyrkii
järjestyksen lisäämiseen, ollen itsekin
olemukseltaan vain tilapäinen entropian
väheneminen. Ihminen tietenkin pyrkii
järjestykseen siksi, että järjestys ja ympäröivän
maailman kontrolli parantavat ihmisen edellytyksiä
menestyä eläinlajina.
Universumin kehitys kohti kaaosta myös aina
voittaa ihmisen pyrkimyksen järjestykseen, ja
tämän vuoksi ihminen saattaa kokea maailman
epäoikeudenmukaisena, vaikka kyse on vain maailman
fysikaalisesta perusrakenteesta.
> Jokainen meistä
> myöskin tietää,että ihmislaji tekee
> lähitulevaisuudessa itse itsestään lopun,ellei
> sitä ennen jokin puutu väliin.
Jaa, en ainakaan minä tiedä. Hiukan
epämuodikkaasti minä uskon, että ihminen voi
ratkaista kaikki ne ongelmat, jotka hän itse saa
aikaan. Lisksi, jos ihminen typeryyksissään
kuitenkin tuhoaa itsensä, niin mitä sitten?
Eläinlajeja on maailmanhistorian kuluessa tullut
ja mennyt lukemattomia määriä. En usko mihinkään
ihmisen absoluuttiseen itseisarvoon
maailmankaikkeudessa, tällainen ajattelu on
mielestäni omahyväistä. Minusta ihminen on arvokas
vain itselleen ja suhteessa toisiin ihmisiin.
> Eli ihminen
> on äärettömän/täysin itsekeskeinen ja omia
> etujaan ajava oleto,joka on valmis tappamaan
> häikäilemättömästi lähimmäisensä jos tämä vain
on
> hänen tiellä !
Oletko sinä kuvaamasi kaltainen? Voin vakuuttaa,
että minä en ole ja tunnen monia muitakin ihmisiä,
jotka eivät myöskään ole. Varmasti on suuri joukko
kuvaamasi kaltaisia, mutta väitänpä, että koko
ihmiskunnassa oman edun tavoittelu mihin hintaan
tahansa on pienen vähemmistön piirre (vaikkakin
oman edun tavoittelu on yleisesti ottan
tyypillistä kaikelle elolliseksi luokiteltavalle
toiminnalle). Jos toisin olisi, ihmiskunta olisi
tuhonnut itsensä jo ajat sitten. Vaikka ihmiset
tappavat ja tuhoavat, he myös rakastavat,
välittävät ja rakentavat. Minä näkisin näitä
jälkimmäisiä tapahtuvan tässä maailmassa kuitenkin
enemmän kun edeltäviä.
> Toisekseen mikä selittää
> kristinuskon säilymisen jokseenkin
> muuttumattomana vuosisadasta toiseen,
Kristinusko on olemassaolonsa aikana muuttunut
suuresti. Maailmassa on monia ristiriitaisia ja
toistensa kanssa kiisteleviä uskontokuntia, ja
lisää tuntuu tulevan. Tälläkin palstalla paavia
pidetään aika ajoin antikristuksena yms. Itse
asiassa tämän päivän kristinusko vaikuttaa niin
hajanaiselta, että en oikein tiedä, mitä se
loppujen lopuksi onkaan.
> Enkä voi
> henkilökohtaisesti esim.ymmärtää,että kaikki
> ajattelumme olisi vain pelkkää molekyylien
> helinää aivoissamme.
Kaikki kunnia ymmärryksellesi. Maailmassa on monia
asioita, joita minäkään en henkilökohtaisesti voi
ymmärtää. Mielestäni tästä ymmärtämättömyydestä ei
kuitenkaan voi vetää johtopäätöstä, että jokin
asia ei voi pitää paikkansa vain siksi, että minä
en sitä ymmärrä.
> Tällainen sattuman sanelema
> maailmankuva johtaisi väistämättä Marxsismiin ja
> vaaralliseen arvojen kieltämiseen eli
> nihilismiin,
En ymmärrä tätä ajattelutapaa (heh, se saattaa
silti joidenkin kohdalla pitää paikkansa). Minä
olen taipuvainen ajattelemaan, että sattuma on
merkittävin ihmiselämään vaikuttavin ilmiö. Silti
en tunne viehtymystä nihilismiin tai toisen
ihmisen arvon väheksymiseen, saatikka sitten
natsisimiin tai marksilaisuuteen (marksilaisuuden
ideaali on kyllä kaunis, mutta mahdoton). Minusta
ihmiset ovat hienoimpia tuntemiani olentoja, saan
nautintoa rauhallisesta ja ystävällisestä
kanssakäymisestä muiden kanssa ja tunnen
tyytyväisyyttä voidessani vaikkapa tehdä
palveluksen ystävälleni. Eivät nämä tunteet vaadi
minkäänlaista palkkiota jonkin ikuisen elämän tai
hämäräperäisen "anteeksiannon" muodossa. Minusta
kristinuskon rangaistuksen pelkoon pohjautuva
moraali on perustaltaan päin vastoin
kyseenalainen, toki parempi kun ei mitään.
> Raamatun
> oppi,jonka mukaisesti ihmisen on kuoltava
> Kristuksessa ja synnyttävä uudelleen on looginen
!
Raamatun opin epäloogisuus ilmenee juuri siinä,
että vaikka siinä toisaalta korostetaan vapaata
tahtoa, käytännössä ainoa vaihtoehto on siitä
luopuminen.
Tässä näitä agnostikon mietteitä.
http://www.sunpoint.net/~Pseudohippi/
..................................................
..................................................
..................................................
................................................
Niin anojalle annetaan.Tämä keskustelu on ollut
pitkästä aikaapalstan parhaimmistoa.Juuri
tällaista kiihkotonta ja erittäin perusteltua kes-
kustelua olenkin kaivannut tälle osastolle.Väliin
on mahtunut jos jonkinlaista joutavaa
löpinää,joka ei edes kuuluisi tänne.Eipä niihin
ole juuri vastatukkaan.Enemmän tällaista.Toivoo
Kiitos,että jaksoit niin analyyttisesti paneutua
viestiini,että otit siitä melkeinpä jokaisen
lauseen suurennuslasin alle ja kommentoit ! En
kuitenkaan tarkoittanut,kun sanoin,ihmisen olevan
täysin itsekeskeinen ja omaa etuansa ajava ja
pyrkivän siten raivaamaan lähimmäisensä tieltään
vaikka tappamalla,että ihminen toimisi näin joka
tilanteessa ! Eihän se näet olisi oman edun
mukaista.Siitähän saa "pyöreän",eli elinkautisen
ja vielä sen lisäksi yhteisönsä halveksunnan !
Tarkoitin,että ihminen on valmis tällaisiin
kauheuksiin,jos olosuhteet ovat siihen suotuisat
tai siihen pakottavat ja ihminen tuntee näin
tehdessään sen ehdottomasti olevan hänen itsensä
kannalta edullisin toimenpide ! Pyytäisinkin
sinua ajattelemaan ja keskittämään huomiotasi
niihin motiiveihin-joko ulkoisiin tai siäisiin-
jotka ovat ihmisen käyttäytymisen ja tekojen
taustalla ! Juuri nämä motiivit ovat
poikkeuksetta itsekeskeisiä ja omaa etua
tavoittelevia,eli raaa`sti sanottuna ne
määrittelevät koko ihmisen !
On myös hyvin luonnollista ajatella,että sattuman
sanelema maailmankuva johtaa nihilismiin,sillä
olisi irrationaalista sanoa sattuman jollakin
tavoin luovan arvoja,joita kunnioittaa tai
halveksua ! Olen itse lukenut jonkinlaisena Aatun
oppi-isänä tunnetun F.Nietzschen kirjoja,eivätkä
ne todellakaan ole mitään miellyttävää
luettavaa,vaan niistä todella voi havaita miten
julma peto ihminen on ! Kyseinen herra näet
opetta useissa kohdissa hävittämään vastustajat
tuntematta mitään sääliä,sillä sääli on hänen
mielestään alimmille ihmisluokille ja heikoille
kuuluva ominaisuus ! Olen siis aina vain siinä
vakaumuksessa,että vain kuolema Kristuksessa ja
uusi syntyminen voi vapauttaa ihmisen
itsekeskeisyytensä vankilasta sekä tekemään
hänestä lähimmäisiään kunnioittavan ja palvelevan
olennon. Juuri tämä on Jumalan ydinpointti,kun
hän haluaa luoda uuden taivaan ja uuden maan
joissa ei itsekeskeisyydellä ole mitään sijaa !
Heh, tästähän voi tulla hauska keskustelu, jos
minä taas vastaan vaikka en olekaan Pseudohippi.
Vaikka itse en ole edes agnistikko (en tiedä edes
mitä epäilisin), ovat hänen kommenttinsa minusta
hyviä ja mielenkiintoisia, joten jatkan
vastauksestasi.
Väität, että motiivit ihmisen käyttäytymisen
takana ovat ne, jotka tekevät meistä raadollisia
itsekeskeisiä omaneduntavoittelijoita jopa siinä
määrin, että olemme valmiit tappamaan veljemme,
joka meidän hyvinvointiamme uhkaa. Pseudohippi
saattaisi tähän vastata, että se on se
olemassaolon taistelu :)), mutta minusta asia on
kyllä ihmisen kyseessä ollen hieman
komplisoidumpi.
Maslowin tarvehierarkia on yksi yleisimmin
hyväksytyistä ihmisen motiivien teorioista.
Itsekin olen valmis hyväksymään sen jotensakin,
mutta minua on aina ihmetyttänyt se, ihmiset
suurimmaksi osaksi jämähtävät tämän portaikon
alemmille asteille eli materiaalisiin
tavoitteisiin. Näyttää siltä, että välineitä
elämiseen tarvitaan loputtomasti, itse elämisellä
ei enää ole niin paljon merkitystä. Tässä
välinesodassa näyttää kaikki keinot olevan
luvallisia enkä pitäisi sitä mitenkään
ihmeellisenä, kun resursseista on huutava pula.
Tässä sitten onkin ehkä se harha, että usko
muuttaa asiat paremmiksi. Uskovat ihmiset
(jumalan kuvaa lukuunottamatta) ovat ainakin
teoriassa jo siirtyneet ylemmille portaille
Maslowin rappusilla.
Se, mistä itse olen kristinuskoa kehunut, on sen
ihmistä aktivoiva vaikutus. Kun itse olen laiskan
sutjakkaa sorttia, olisin kohtaloon uskovaisena
varmaankin joutunut jo perikatoon, mutta
luterilaisuudella ryyditetty
syyllisyys/velvollisuus/ahkeruusmoraali on
sentään saanut minut liikkeelle ja tekemään
jotain. Näin on mielestäni myös makrotasolla,
länsimainen kulttuuri on osaksi
juutalaiskristillisen uskonnon ansiota (hm, ehkä
pohjoisen pallonpuoliskon elinolosuhteillakin on
osansa pelissä).
Tuosta nihilismistä olen kyllä kanssasi
erimieltä. En näe, että pelkkä sattuma on Jumalan
ainoa vaihtoehto saatikka että marxismi olisi
jotenkin saatanan oma oppi (idealisti kun olen).
Nietzsche on kyllä ihan väkisin väännetty
nasseoppiin jälkikäteen ja tälläkin palstalla on
jo aiemmin todistettu hänen herkkä
hellämielisyytensä, joka johti jopa
mielisairauteen. Ei hänen yli-ihmisensä ole
moraaliton peto, vaikka ei syllisyyttä podekaan,
sillä syyttömyys tulee juuri siitä yli-
inhimillisestä itsekontrollista, jonka tämä
mallipoika hallitsee. No, harvapa meistä siihen
pystyy.
Vakaumuksesi, että uudestisyntyminen ja usko
vapauttaa ihmisen itsekeskeisyydesta palvelemaan
ja kunnioittamaan toisia, ei näytä pitävän
tosielämässä paikkaansa. Olen kyllä valmis
myöntämään, että tämä voi olla näköharha. Ehkä
suurin osa niistä, jotka tämän hyvän asenteen
ovat omaksuneet, ovat niitä maan hiljaisia, jotka
eivät uudestisyntymistään ja uskoaan paljon
mainosta. Kuitenkin tiedän, että heidän
joukossaan on paljon niitä, jotka eivät tätä
uskoa omi.
Itsekkyydessä ja itsekeskeisyydessä on se paha
puoli, että ne ovat myöskin tarpeen ihmiselle.
Kyse on rajanvedosta, veteenpiirretystä viivasta.
Onko itsekkyyttä se, että otan opiskelu- tai
työpaikan, josta samalla tuhat muuta jää paitsi
tai en vie kaikkea sitä rahaa, mitä en
välttämättä tarvitse, Pelastusarmeijaan? Onko
perheeni ja läheisteni tarpeiden
huomioonottaminen itsekkyyttä? Ja tosi vaikea
kysymys: tulevatko oman kansani tarpeet ennen
muita kansoja? Kuka on minun lähimmäiseni?
Minun on erittäin vaikea nähdä, että ihmisen
pahuus tai hyvyys olisi jostain erityisestä
oppirakennelmasta kiinni. Toisaalta olen täällä
yksisilmäisiä jumalankieltäjiä toppuutellut ja
sanonut, että olisivat onnellisia, ettei heitä
ole monta. Kristinuskon sekularisoituneenkin
moraalin noudattaminen on sentään ihan hyvä
vaihtoehto.
Keskustelumme on tosiaankin saanut hauskoja
ulottuvuuksia,kun en tiedä milloin vastaa Oplev
ja milloin taas Pseudohippi ! No minulle se on
yks ja sama asia. Olette hyviä tyyppejä
molemmat ! Joskus kyllä kaipaisin itsekin
puolustusasianajajaa,joka vastaisi minunkin
puolestani olematta silti minä.
Siinä olet oikeassa kun sanot ettei ihmisten
pahuus tai hyvyys ole mistään erityisestä
oppirakennelmasta kiinni.Enkä olekaan näitä
erilaisia oppirakennelmia tuonut esille
esimerkkeinä ihmisten laadullisista
ominaisuuksista,vaan pyrkinyt esittämään ne
ihmistä kuvaavina aatevirtauksina.Ei Marxismi
minunkaan mielestäni ole mikään saatanan oma
oppi,vaan Marxismissakin on paljon
hyvää.Esimerkiksi marxsilaisten kiihkeä pyrkimys
sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen.Meidän on näet
pidettävä kiinni totuudesta,vaikka saisimme
tietomme Marxilta !Sama pätee myöskin motiiveihin
kuin aatevirtauksiin,eli en väitäkään niiden
tekevän meistä itsekkäitä,vaan olevan siitä
osoituksena. Kysymys on siis jatkuvasti
essentiaalinen,eli ei mitä me teemme vaan mitä
olemme ! Ja juuri tässä essentiaalisessa mielessä
väitän meidän olevan itsekkäitä.Ts.se on meidän
aktuaalisen luontomme ominaispiirre.Niinpä minun
on hyvin helppo yhtyä kristilliseen
maailmankäsitykseen,jonka mukaisesti meidän
essentiaalisen/aktuaalisen luontomme on kuoltava
ja sen tilalle täytyy syntyä uusi ! Tietenkään
emme voi täällä ajallisuudessa nähdä tätä meidän
uutta essentiaalista luontoamme täysin
toteutuneena,sillä sehän edellyttäisi
persoonallisuutemme täydellistä muuttumista,niin
ettemme enää tuntisi itseämme ts.muistaisi ketä
me olemme ! Tämä muutos tapahtuu vasta sen
jälkeen kun olemme siirtyneet syömään porkkanoita
alhaaltapäin ! Samoin olet oikeassa kun
sanot,ettei opiskelu tai työpaikan ottaminen ole
itsekkyyttä ! Itsekkyyttä on se kun minulla on
kaikki mitä minä tarvitsen ja enkä silti ole
tyytyväinen vaan haluan aina vain lisää ja
saatuani lisää haluan taas lisää jne.Sama
periaate voidaan laajentaa koskemaan koko
yhteiskuntaa ! Edelleen kun puhuit noista maan
hiljaisista,niin olen kanssasi hyvin pitkälle
samaa mieltä !Kuten olen jo aikaisemmin
maininnutkin,niin en käy missään kristittyjen
tilaisuusissa,koska pidän niitä jokseenkin
tekopyhinä.Katson sen johtuvan
sekularisoitumisesta (termi,jonka sinäkin
mainitsit).En tosin tiedä teenkö näin
menetellessäni oikein vai väärin. Jotenkin vain
olen siinä käsityksessä,ettei minun tarvitse
käydä yhteisöissä joissa en viihdy !
Ohoh, onpas hauska kirjoitella nyt, kun olen
viimeinkin antanut periksi tälle
nettivouhkaamiselle ja hankkinut kunnon
tietokonepöydän. Selkä suorassa ja katse oikeaan
päin! Muutama hikinen tunti tuli vietettyä sitä
kootessa (miksi ihmeessä joku ei voisi saada
elantoaan kokoamalle huonekalut ostajalle
valmiiksi kotiin ajettavaksi, jolloin joku
toinenkin siitä leipänsä saisi?) mutta lopussa
kiitos seisoo vaikka ei olekaan kaunis.
Tämä nyt oli tämmöistä human interestiä, joka ei
ole mielenkiintoista muille kuin kirjoittajalle.
Itse asiasta. Minun täytyy nyt sanoa, että olet
sekoittanut päässäni puurot ja veelit niin, etten
enää tiedä, mitä ajattelen. Olen samaa mieltä,
että totuus on jollain tavalla oleellinen asia
ihmisen hyvyyspyrkimyksissä, mutta absoluuttista
totuutta ei olekaan eikä kaikkien omaakaan totuus
tunnu ihan hyvältä ja oikealta. Olen tietysti
valmis allekirjoittamaan kaikkien oikeuden elää
oman totuutensa mukaan.
Itsekkyyskin on sana, jolla on monta merkitystä
aina sen mukaan, miten sitä katsellaan ja
lienemme yhtä mieltä siitä, ettei se ole aina
pahasta. Jos kuitenkin olet sitä mieltä, että
ihminen on itsekäs syntyessään ja tarvitsee
täydellisen muutoksen eli uudestisyntymisen
voidakseen olla täydellisesti epäitsekäs, voinet
olla siinä jopa oikeassa. Pyhimyksiä ei ole
kenestäkään tullut maan päällä, Äiti Teresa
lienee päässyt lähimmäksi yleisen mielipiteen
mukaan (tosin prinsessa Dianastakin tuli tosi
hyvä kuolemansa jälkeen). Tässä on kuitenkin kyse
täydellisen onnellisen elämän unelmasta,
paratiisista, ja itse olen taipuvainen antamaan
periksi sille, että se on menetetty, ikuisesti.
Olen joskus miettinyt, mitä tapahtuisi, jos paha
kuolisi ja Jumala ja ihmiset olisivat pelkästään
hyviä. Aika sota siitä, mikä on hyvää, vai mitä?
Mitä tulee taas vastasyntyneen pahuuteen,
perisyntiin, en ole siitäkään aivan vakuuttunut.
Tietysti perisynniksi ja perimmäiseksi
itsekkyydeksi voidaan katsoa lapsen täydellinen
omistautuminen omaan eloonjäämistaisteluunsa,
kovaäänisesti ja kelloa katsomatta, mutta en sitä
kyllä pahana voi pitää, se on samaa kuin tuo
opiskelu/työpaikkajuttu. Kyllä ympäristö ja
ymmpärillä olevat ihmiset ovat ihan hyviä
siirtämään koko elämän kirjon tämän uuden
tulokkaan aivotoiminnan peruskiveksi ja kehikoksi.
Aikuisen itsekkyyden määritelmääsi on sen sijaan
perin helppo yhtyä. Joskus tuntuu täysin
naurettavalta, etteivät kaikki sitä sillä tavoin
yksinkertaisesti miellä. Kuitenkaan ei tarvitse
kuin katsoa itseään syvälle silmiin ja todeta,
että itse on ylittänyt tuon tarverajan jo ajat
sitten. Tietokonepöydän rakentaminen ei mitenkään
ole asian vierestä: ensin piti saada tietokone ja
nyt sitten pöytä, seuraavaksi varmaankin nopeampi
ja halvempi linja. Tarpeellista, vai mitä?
Minä olen tässä mietiskellyt sitäkin, josko
kaikki paatuneet, välinpitämättömät
tapauskovaiset kirkossakävijät onkin niitä
ainoita oikeita uskovaisia. Ne ei ainakaan mitään
meuhkaa, ovat tyytyväisiä ja uskovat pääsevänsä
taivaaseen. Itse käyn veisaamassa silloin tällöin
kirkossa ja katselen siellä niitä, tavallisia
seurakuntalaisia. Syvissä vesissä ne suuret kalat
kutee, eikös sitä niin sanota, vaikkakaan ei ehkä
Raamatussa.
Kiitos kaikille tähän keskusteluun
osallistuneille !Ehkäpä taas törmäämme toisiimme
jonkin toiseen aiheen puitteissa !
Keke Kaasuttaja !
Käänny sinäkin uskomaan Zeukseen äläkä rakasta
Raamatun harhaoppeja.
kuolemasi jälkeen joudut toteamaan totuuden
ylijumala Zeuksesta ja hänen mahdistaan. Siinä on
naurussa pitelemistä, kun joudutkin muiden
palvelijaksi.