Kirjoittelen nyt taas kerran pöhnäpaatosta... Kaikille tiedettäväksi, että minä en ole mikään aktiivi mormoni, mutta minulla ei ole mitään kirkkoa vastaankaan... ja saattaisin olla onnellisempi kirkon aktiivijäsenenä, MUTTA:
On aika kiva juoda viinaa aina silloin tällöin - vaikkapa puutarhahommia tehdessä muutama kalja, niin että nousee sen verran päähän että tulee parempi mieli. Siinä sitä jaksaa kärrätä multaa ihan hymyssä suin :D
Tämän lisäksi, minulla on kokemusta siitä, kun porukassa napataan vähän liikaa alkomahoolia. Lopputulos on kauhea krapula ja pätkittäisiä muistoja asioista, jotka eivät ole muistamisen arvoisia. Henkinen krapula voi kestää paljon kauemmin kuin fyysinen krapula.
Minun mielestäni pieni pöhnättely kotioloissa ei ole välttämättä pelkästään pahaksi. Valitettavasti joukossamme on niitä, joille tämä ei riitä ja sitten tulee pahaa jälkeä. Lisäksi olen sitä mieltä, että sellainen ihminen, jolla on kaikki asiat hyvin, ei himoitse/tarvitse alkoholia. Minulla menee sen verran perseelleen kaikki, etä selvin päin ei jaksaisi aina.
Kunnon kännikooma kunniaan - unohtamatta silti suurta tuntematonta!
On aika kiva juoda viinaa aina silloin tällöin - vaikkapa puutarhahommia tehdessä muutama kalja, niin että nousee sen verran päähän että tulee parempi mieli. Siinä sitä jaksaa kärrätä multaa ihan hymyssä suin :D
Tämän lisäksi, minulla on kokemusta siitä, kun porukassa napataan vähän liikaa alkomahoolia. Lopputulos on kauhea krapula ja pätkittäisiä muistoja asioista, jotka eivät ole muistamisen arvoisia. Henkinen krapula voi kestää paljon kauemmin kuin fyysinen krapula.
Minun mielestäni pieni pöhnättely kotioloissa ei ole välttämättä pelkästään pahaksi. Valitettavasti joukossamme on niitä, joille tämä ei riitä ja sitten tulee pahaa jälkeä. Lisäksi olen sitä mieltä, että sellainen ihminen, jolla on kaikki asiat hyvin, ei himoitse/tarvitse alkoholia. Minulla menee sen verran perseelleen kaikki, etä selvin päin ei jaksaisi aina.
Kunnon kännikooma kunniaan - unohtamatta silti suurta tuntematonta!
Vastaukset 7
Vanhimmat
käyttää kohtuullisesti alkoholia, kuin nappailla rauhoittavia. Ollessani mormoneissa siellä oli joukossa psyykkisesti häiriintyneitä, kuten tietysti muissakin seurakunnissa. Niitähän Suomessa riittää. Kirkko suhtautui tuolloin kielteisesti psykoterapiaan. Sisareltani olen kuullut, että näin olisi edelleenkin. Psykoanalyysi kuulemma on terapioista pahin. Kirkko uskoo itse selviävänsä tästä sielunhoitopuolesta.
Psyykelääkkeiden ja rauhoittavien syömistä ei ole kielletty. Näitä sitten nappaillaan. Käyttäjä oppii nopeasti annostelemaan sellaiset satsit, että olo on kuin mukavassakin humalassa.
Vain henki ei haise.
Siis ohje on että jäsenten ei tule käyttää lääkinnällisiä tai terveydenhoidollisia palveluita, jotka ovat eettisesti tai lain suhteen kyseenalaisia.
Tuo on lähinnä se mitä löysin ko. aiheesta.
Pääsääntöisesti paastouhreja ei saa käyttää sellaisen hoidon makssamiseen joiden tuloksista ei ole näyttöä.
Eli kaikki hoitomuodot sallitaan kyllä.
Ns. itsesensä tiedostamisen tms. ryhmät ovat enemmän tai vähemmän ei-sallitujen hoitomuotojen listalla, tiettyjä ohjeita on annettu mm. että ko. "hoitomuotojen" tulee olla sopusoinnussa evankeliumin periaatteiden kanssa.
Ja sitten viisauden sanan mukaisesti todettakoon että ohjeena on että jäsenen ei pidä käyttää haitallisia tai riippuvutta aiheuttavia aineita muuten kun pätevän lääkärin hoidossa.
Näin seikkaperäisesti selitettynä. Yleisesti ottaen Suomessa tilanne on ihan ok, elikkä jos terveyskeskuslääkäri jotakin hoitomuotoa ehdottaa niin se on pääsääntöisesti ihan ok evankeliumin periaatteiden kanssa...
Hyvä, että linja on lieventynyt.
Itse sain aikanani päähän öljyä ja siunauksen paranemisekseni. Jos en parantunut, vika oli uskossani. Lapsena ihmettelin, miksen parantunut, vaikka uskoin.
Äiti hankki hankki (arvattavasti isältä salaa)antibiootteja. Niillä parani.
Terapiamuodot kiistelevät paremmuudestaan. Kuka sen vaikuttavuuden mittaa, kun eivät itsekään ole yksimielisiä.
Jos jäsen on itse maksaa hoitokulunsa,
luulisi ettei siihen kumminkaan olisi sanomista.
...isältä salassa - Jopas sinä legendaarisia juttuja veistelet :D
On meissä isissäkin monen moista höyrypäätä. Itse olin rapajuoppo. Onneksi minulle on annettu mahdollisuus hyvittää lähimmäisilleni pahimmat tekoni ja elää selvinpäin yli 33 vuotta. Tänään jo hyvässä tasapainossa. :)
... monenlaista tarinaa ja siksi turha teilata stooreja oman elämän kokemuksen mukaan eli hyvä huomio Turust.
Tämä thread on mielenkiintoinen, koska keskustelun aloittelijalla lienee jonkinlainen viha-rakkaussuhde mormonismiin. Kuten tiedettyä, niin toi alkomahooli tuo esille ne todelliset, salatutu tuntemukset ja henkilö kertoo mielenkiintoisia syviä tuntemuksia...
Isälläni oli luja luottamus pappeuden voimaan.
Jos hän toimitti sairaan voitelun,
tämän olisi pitänyt sillä parantua.
Isä vastusti kyllä antibiootteja ja esimerkiksi
leikkausta, jota lääkäri minulle suositteli.
Ei hän kuitenkaan penisiliinikuureja estänyt,
kun äiti ne oli hankkinut.
Kävin leikkauksessa täysi-ikäisenä erottuani kirkosta. Pahin sairastelu loppui siihen.