Luontoon suhtautumisesta

ultsi93

Nykyaika. Jatkuvasti päivittyvä teknologia. Sairaanoloisen mukavuudenhalun haeskelu (nimenomaan ihmisen kehittämästä materiasta). Laiskuus. Ahneus. Oma napa. Raha. Muoti. Hienohelmaisuus. Kapealaisuus. Turhamaisuus. Ja tämähän ei jää tähän.

Olen itse 18-vuotias tyttö. En ole ehdoton ekoterroristi, en saarnaava nipottava perfektionisti. Enkä myöskään jeesusmainen kiiltokuvatyttö. En koe myöskään olevani huumorintajuton, päin vastoin.

Luonto on aina ollut suuri osa minua, olen kasvanut siellä, vaikken maalla ole koskaan asunutkaan. Sitteri-ikäisestä olen kulkenut vesistöjä, metsiä, erämaita. Koen eläväni luonnosta. Se on paikka rentoutua ja rauhoittua, paikka ajatella, paikka olla olematta kukaan muu kuin minä. Sieltä löydän kaiken, mitä tarvitsen, ja jos en sen helmaan pääse, voin huonosti.

Luonnolla ja sen kaikilla asukeilla on mielestäni itseisarvo. Biosentrikkoja näyttäisi vain kasvavan nykyään harvassa. Uhanalaiseksi käyminen ja elinympäristöjen pirstoutuminen ovat arkipäivää. Nykytahdilla sekunnissa lajeja häviää kymmenen ellei kymmeniä. Ihminen, onko hän aiheuttamassa uutta maailmanloppua? Kaivaako hän hautaa itselleen? Sekö on täällä elämämme tarkoitus? Mihin on kadonnut elämisen sopusointu ja tasapaino?

Kuinkahan moni ajattelee ihmistä yhtenä lajina muiden lajien joukossa, nostamatta kuitenkaan tätä - mahtavimmaksi kehittynyttä Homo sapiensta - kaiken kruunuksi? Kuinkahan moni on sitä mieltä, että ihminen ei millään tavalla ole oikeutettu riistämään tai tuhoamaan sitä, josta moni muukin laji elää. Ihminenhän on riippuvainen luonnosta, luonto ei ihmisestä.

Huomautan: en tosiaankaan ole nostamassa itseäni kenenkään yläpuolelle. Tunnen vain tarvetta kertoa sen, mikä ja kuka olen, kuinka ajattelen ottaessani kantaa asioihin. En väitä eläväni yhtä ja oikeanlaista elämää. Tiedostan myöskin sen, etten tiedä asioista vielä paljoakaan, olen alussa. Moni muu tietää enemmän. Moni muu tekee paljon sen hyväksi, jonka puolesta omasta näkökulmastani nyt kirjoitan. Mielestäni jutun juju onkin siinä, että ymmärtää oman tietämättömyytensä, oman pienuutensa, heikkoutensa ja riittämättömyytensä. Ja ennen kaikkea hyväksyy tämän kaiken itsessään. Nöyryys ja kunnioitus, niitä ajan takaa.

Niin, mikä saa niskavillani pystyyn. Se, että luonto on nykyään liian monelle yksi "asia" muiden joukossa. Sitä ei koeta enää yhtään niin arvokkaaksi ja tärkeäksi, omana itsenään, elämän tyyssijana. Sen voittavat teknologian ihmeet ja taloudellinen hyöty. Rahan arvo - mikä se on? Onko rahalla itseisarvo vai pidetäänkö sitä vaihdonvälikappaleena materiaan? Materia, jota on vain saatava lisää ja lisää: tyydytystä ei voi saavuttaa. Ovatko raha ja materia merkki siitä, että voidaan hyvin, meillä on kaikki hyvin? Voit olla rahallisesti rikas, mutta elämällisesti köyhä. Elämän arvo, mikä se on?

Talouskasvu. Vaurastuminen. Millä lailla lopulta vaurastumme, kun nyhdämme jatkuvasti elämää tieltämme ja korvaamme sitä elottomuudella?

5

155

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Katkeavalla oksalla

      Tuli oma nuoruus mieleen lukiessani tekstiäsi. Monta samaa tuntemusta vaikka muutama erilainenkin.
      Minulle luonto merkitsi aikanaan yksinäisyyden korvautumista uudenlaisilla kokemuksilla. Luonto oli kuin suuri persoona, jumala, jolta oli mahdollista saada eräänlaisia rukousvastauksia. Samalla korostui oma erillisyys muista ihmisistä. Tuo erillisyys tuntui ihmeelliseltä vaan ei huolestuttavalta.
      Sekä havainnot että huoli luonnon köyhtymisestä, katoamisesta ovat olleet huolenaiheita aina. Tuskin lienee sellaista erityishetkeä jolloin asiat ovat alkaneet mennä huonosti. Minulla tuo pelko johti vimmaiseen tiedon hankintaan, pakkoon löytää uusia ihmeitä. Ja se riemu löydöistä sisälsi aina ajatuksen ettei tämä sentään vielä ole kadonnut.
      Sanot ettet aseta itseäsi muiden yläpuolelle. Minä olen huomannut jakavani kanssaihmiset Meihin ja heihin, ymmärtäviin ja muihin. Olen koettanut jalostaa asennettani pois esiin pyrkivästä vihasta tuhoajia kohtaan. Jokainen luontoa rakastava kirjaa päivittäin menetyksiä, suorittaa jäähyväiskäyntejä paikoissa, johon rakennuttajan paalut on jo isketty. Ja nuo perusteet luonnon tuhoamiselle on aina verhottu järkisyiden valepukuun!
      Valitettavasti luonnon arvon näkijöitä on tänäänkin vähän, oli ennen myös vähän ja tulevaisuudessa....? Ei hyvältä näytä.

    • atlatl

      Aloittaja on 18 ja noin valveutunut!
      Upeaa puhetta nuorelta ihmiseltä. Oli kertakaikkiaan mukava lukea tuota tekstiä.
      Itse olen jo 47 ja syntynyt Savolaisen järven rannalle ja sieltä imenyt tarpeen luontoon ja sen keskelle.
      En tulisi toimeen ilman luontoa. Se on kertakaikkiaan osa minua ja minuutta.
      En pystyisi elämään suurkaupungissa,jossa joutuisi matkustamaan pitkiä matkoja nähdäkseen luontoa.
      Onneksi luonto on Suomessa suht lähellä jokaista ja sen löytää kun vain hakee.
      Siinä mielessä tämä on loistomaa asua.

      Luonto on voimavara ja sielun tankkauspaikka. Sen avulla jaksaa arkisen aherruksen toimistoympäristössä.
      Ja Suomessa sen luonnon näkee jopa toimistonsa ikkunasta kun vain nostaa katseensa.
      Pitäkää ihmiset 5 min tauko ja nostakaa katseenne lähimmän puun latvaan ja antakaa sielunne levätä.
      Luonto siunaa ja auttaa jaksamaan. Se antaa energiaa,mutta myös rentouttaa.
      Sieltä löytyy vastaus itseasiassa ihan kaikkeen.

    • Biosentrikko92

      Luulin olevani ainoa, kunnes luin tekstisi.

    • rrrrrrrrrrrrrr

      Todella fiksu kirjoitus luontoon suhtautumisesta nuorelta ihmiseltä ja muutkin luontokommentit tähän mennessä, kiitos niistä! Luonnon arvo ja kunnioitus minulle on kasvanut, kirkastunut viime vuosina entisestään, koska lähistöllä ihmisiä, jotka turmelevat pihoilla toisten puita, omenapuita, marjapensaita, kukkia, oksia, varsia katkomalla, jopa myrkyttämällä, tuhoamalla koko mansikkamaan. Myös puistoissa samaa toimintaa. Toisaalta varastetaan kukkien- ja pensaiden taimia, jopa tuija ruukussa. Myös koko raja suolattu kaivon vierestä, hiekkaa, polttopuita varastettu... Kaikki tällainen kiitoksena kasveille siitä, että tuottavat ihmisille happea hengittää, viihtyisyyttä ja kauneutta, jopa ravintoa omissa puutarhoissa, metsissä, maanviljelyssä, karjanhoidossa, vesistöissä, joita ei kuitenkaan ole tarkoitettu varastettaviksi, vaan vaalittaviksi. Ilkivalta, tuhoaminen, varastaminen sivistymättömän ylimielistä toimintaa. Onkohan päihteillä ja oudoilla arvoilla osuutensa. Haluavatko jotkut elää elottomassa tyhjiössä, umpiossa. Jumala ilmentää itseään luonnon monenlaisina ihmeinä, lohduttaen, turvaten, voimaannuttaen. Monille eläin, koira, lintu, kukka, pelargonia, ruusu, syreeni, kasvi, pensas, puu, luonto voi olla paras ystävä, parempi kuin paha ihminen. Ainakin kristillisyys, aito kristitty arvostaa luontoa ja ihmistä sen osana, vaalijanakin, hyvänä kaverina, ei ylimielisenä tuhoavana vihollisena.

    • romualdo2

      todella hyviä oivallisia kirjoituksia (ollakseen suoli24.-ketju) itsekin panteistina luin näitä innoitusta pidätellen... luonnontuotteiden kerääjänä olen joutunut näkemään vuosittain kaikki ne valtavat muutokset metsäluonnossa - ne ns. muka metsähoidon nimissä tehdyt... Mehtään kohdistuvan luonnonmukaisemman poimintahakkuumenetelmien yleistymistä odotellessa... nm. korvenpoika vm -62

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Katso: Ohhoh! Miina Äkkijyrkkä sai käskyn lähteä pois Farmi-kuvauksista -Kommentoi asiaa: "En ole.."

      Tämä oli shokkiyllätys. Oliko tässä kyse tosiaan siitä, että Äkkijyrkkä sanoi asioita suoraan vai mistä.... Tsemppiä, Mi
      Tv-sarjat
      130
      5035
    2. Voi kun mies rapsuttaisit mua sieltä

      Saisit myös sormiisi ihanan tuoksukasta rakkauden mahlaa.👄
      Ikävä
      32
      3177
    3. Haluan jutella kanssasi Nainen

      Olisiko jo aika tavata ja avata tunteemme...On niin paljon asioita joihin molemmat ehkä haluaisimme saada vastaukset...O
      Ikävä
      16
      1827
    4. Poliisiauto Omasp:n edessä parkissa

      Poliisiauto oli parkissa monta tuntia Seinäjoen konttorin edessä tänään. Haettiinko joku tai jotain pankista tutkittavak
      Seinäjoki
      22
      1780
    5. Onko mies niin,

      että sinulle ei riitä yksi nainen? Minulle suhde tarkoittaa sitoutumista, tosin eihän se vankila saa olla kummallekaan.
      Tunteet
      19
      1655
    6. Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?

      Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta
      Ikävä
      71
      1501
    7. Tietysti jokainen ansaitsee

      Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt
      Ikävä
      11
      1275
    8. Armi Aavikko Malmin hautausmaa

      Haudattiinko Armi arkussa Malmin hautausmaalle vai tuhkattiinko hänet? Kuka tietää asiasta oikein?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      11
      1266
    9. Miksi näin?

      Miksi vihervassut haluaa maahan porukkaa jonka pyhä kirja kieltää sopeutumisen vääräuskoisten keskuuteen? Näin kotoutumi
      Maailman menoa
      19
      1257
    10. Haluisin suudella ja huokailla

      ja purra kaulaasi ja rakastella sinua. Haluisin puristella rintojasi ja pakaroitasi. Ei sinulla taida olla kuitenkaan ni
      Ikävä
      16
      1247
    Aihe