Luontoon suhtautumisesta

Tuli oma nuoruus mieleen lukiessani tekstiäsi. Monta samaa tuntemusta vaikka muutama erilainenkin.
Minulle luonto merkitsi aikanaan yksinäisyyden korvautumista uudenlaisilla kokemuksilla. Luonto oli kuin suuri persoona, jumala, jolta oli mahdollista saada eräänlaisia rukousvastauksia. Samalla korostui oma erillisyys muista ihmisistä. Tuo erillisyys tuntui ihmeelliseltä vaan ei huolestuttavalta.
Sekä havainnot että huoli luonnon köyhtymisestä, katoamisesta ovat olleet huolenaiheita aina. Tuskin lienee sellaista erityishetkeä jolloin asiat ovat alkaneet mennä huonosti. Minulla tuo pelko johti vimmaiseen tiedon hankintaan, pakkoon löytää uusia ihmeitä. Ja se riemu löydöistä sisälsi aina ajatuksen ettei tämä sentään vielä ole kadonnut.
Sanot ettet aseta itseäsi muiden yläpuolelle. Minä olen huomannut jakavani kanssaihmiset Meihin ja heihin, ymmärtäviin ja muihin. Olen koettanut jalostaa asennettani pois esiin pyrkivästä vihasta tuhoajia kohtaan. Jokainen luontoa rakastava kirjaa päivittäin menetyksiä, suorittaa jäähyväiskäyntejä paikoissa, johon rakennuttajan paalut on jo isketty. Ja nuo perusteet luonnon tuhoamiselle on aina verhottu järkisyiden valepukuun!
Valitettavasti luonnon arvon näkijöitä on tänäänkin vähän, oli ennen myös vähän ja tulevaisuudessa....? Ei hyvältä näytä.

Aloittaja on 18 ja noin valveutunut!
Upeaa puhetta nuorelta ihmiseltä. Oli kertakaikkiaan mukava lukea tuota tekstiä.
Itse olen jo 47 ja syntynyt Savolaisen järven rannalle ja sieltä imenyt tarpeen luontoon ja sen keskelle.
En tulisi toimeen ilman luontoa. Se on kertakaikkiaan osa minua ja minuutta.
En pystyisi elämään suurkaupungissa,jossa joutuisi matkustamaan pitkiä matkoja nähdäkseen luontoa.
Onneksi luonto on Suomessa suht lähellä jokaista ja sen löytää kun vain hakee.
Siinä mielessä tämä on loistomaa asua.

Luonto on voimavara ja sielun tankkauspaikka. Sen avulla jaksaa arkisen aherruksen toimistoympäristössä.
Ja Suomessa sen luonnon näkee jopa toimistonsa ikkunasta kun vain nostaa katseensa.
Pitäkää ihmiset 5 min tauko ja nostakaa katseenne lähimmän puun latvaan ja antakaa sielunne levätä.
Luonto siunaa ja auttaa jaksamaan. Se antaa energiaa,mutta myös rentouttaa.
Sieltä löytyy vastaus itseasiassa ihan kaikkeen.

Luulin olevani ainoa, kunnes luin tekstisi.

Todella fiksu kirjoitus luontoon suhtautumisesta nuorelta ihmiseltä ja muutkin luontokommentit tähän mennessä, kiitos niistä! Luonnon arvo ja kunnioitus minulle on kasvanut, kirkastunut viime vuosina entisestään, koska lähistöllä ihmisiä, jotka turmelevat pihoilla toisten puita, omenapuita, marjapensaita, kukkia, oksia, varsia katkomalla, jopa myrkyttämällä, tuhoamalla koko mansikkamaan. Myös puistoissa samaa toimintaa. Toisaalta varastetaan kukkien- ja pensaiden taimia, jopa tuija ruukussa. Myös koko raja suolattu kaivon vierestä, hiekkaa, polttopuita varastettu... Kaikki tällainen kiitoksena kasveille siitä, että tuottavat ihmisille happea hengittää, viihtyisyyttä ja kauneutta, jopa ravintoa omissa puutarhoissa, metsissä, maanviljelyssä, karjanhoidossa, vesistöissä, joita ei kuitenkaan ole tarkoitettu varastettaviksi, vaan vaalittaviksi. Ilkivalta, tuhoaminen, varastaminen sivistymättömän ylimielistä toimintaa. Onkohan päihteillä ja oudoilla arvoilla osuutensa. Haluavatko jotkut elää elottomassa tyhjiössä, umpiossa. Jumala ilmentää itseään luonnon monenlaisina ihmeinä, lohduttaen, turvaten, voimaannuttaen. Monille eläin, koira, lintu, kukka, pelargonia, ruusu, syreeni, kasvi, pensas, puu, luonto voi olla paras ystävä, parempi kuin paha ihminen. Ainakin kristillisyys, aito kristitty arvostaa luontoa ja ihmistä sen osana, vaalijanakin, hyvänä kaverina, ei ylimielisenä tuhoavana vihollisena.

todella hyviä oivallisia kirjoituksia (ollakseen suoli24.-ketju) itsekin panteistina luin näitä innoitusta pidätellen... luonnontuotteiden kerääjänä olen joutunut näkemään vuosittain kaikki ne valtavat muutokset metsäluonnossa - ne ns. muka metsähoidon nimissä tehdyt... Mehtään kohdistuvan luonnonmukaisemman poimintahakkuumenetelmien yleistymistä odotellessa... nm. korvenpoika vm -62