Suuren pelon johdatus

Kysymys on aivan erinomainen, vastaus ei ihan
niin.

Olen itsekin ihmetellyt täällä roikkumistani,
josta on tullut jonkinlainen pakkomielle.
Ainoastaan pieni osa näistä kirjoituksista on
semmoisia, joista syttyy kaivamaan onkensa esille
ja heittämään koukun (tuli)järveen. En ole mikään
erityisen innostunut onkimies, mutta sen verran
tulee kesäisin kaislikon katveessa istuttua, että
tiedän, mitä se on. Kalan tulolla ja varsinkaan
lajilla ei loppujen lopuksi ole ihan niin suurta
merkitystä, odotus on aika kiehtovaa.

Toisinaan ärsyttää niin, ettei kertakaikkiaan voi
vain antaa olla vaan on pakko vähän tönäistä.
Joskus ikävä kyllä jutuistani suurin osa on
tämmöistä kiukuttelua muiden tyhmyydestä (heh).
Kumma kyllä varsin hölmöjäkin juttuja tulee
luettua mielenkiinnolla, vaikka kirjoittajasta jo
tietää, että kohta palaa. Ihmiset ovat kuitenkin
mielenkiintoisia.

Joskus toisinaan sitten käy niin, että syntyy
mahdottoman mukaansatempaava keskustelu. Ja ne
kerrat ovat olleet sen verran antoisia, että
täällä kannattaa selailla ja odotella, josko kala
liikkuisi ja kävisi pyydykseen.

Kuten sanottu, ihmiset ovat mielenkiintoisia,
nettipersoonatkin. Itse olen ollut täällä nyt
runsaan puoli vuotta ja osa joukosta alkaa olla
tuttu, myöskin rakas häirikkömme, joka jaksaa
täällä taas teuhata ilman, että kukaan enää
välittää.

Inhimillistä lienee myös, että joistakin
kirjoittajista alkaa todella pitää ja on melkein
pahoillaan, jos nämä pysyttelevät poissa. No, ilo
on sitäkin suurempi kun taas tapaa vanhan tutun.

Minulla ei mitkään kellot kilkata tälle
pelkomotiiville, mutta onhan meitä monta. Itse
ainakin olen osallistunut keskusteluun islamista
ja kalistellut kilpeä new age-hömpötyksille,
joten ihan oikeassa et ole. Harva meistä muita
uskomuksia kuin näitä kotimaisia tuntee niin,
että pystyisi kovinkaan monipuoliseen
keskusteluun.

Ja joskus kellollakaan ei ole väliä...

Minä olen yrittänyt viritellä keskustelua
uskostani Zeukseen, mutta ei täällä kunnon
vastustusta saa näille ajatuksille.

Ilmeisesti riski, että joku kääntyisi ei ole,
koska eihän kukaan tunne kreikkalaisia uskontoja
eikä niitä kukaan varmaan tosissaan ottaisikaan,
kun ne on niin epäajanmukaisia (suom.
naurettavia). Kuitenkaan ainakaan minä en ole
löytänyt niistä mitään, miksei voisi uskoa
Zeuksen olevan olemassa.

Jumalia on monia ja usko yhteen on hengen
köyhyyttä.

Niin mielenkiintoista! Just joo, onkai tää!!

Sitä sopii kyllä ihmetellä mistä se energia
löytyy näillä kaikilla ihmisillä vastailla ja
väitellä toisiaan vastaan. Muistuu mieleen jotkin
koulun uskonnon tunnin väittelyt, jossa
tällaiset "ateistit" hyökkäsivät aina uskovaisten
kimppuun... vaikka nämä eivät olisi sanoneet
mitään tai ehkä olivakin, mutta kuitenkin. Mä
olen aina ollut hiljaa... vittutanut niin...!!

Täälläkään en jaksa alkaa kenenkään uskontoa
vastaan kapinoimaan... se on täysin turhaa.
Jokainen varmasti uskoo johonkin, eikai
agnostikko ainakaa sitä kiellä. Ateismi on
jollain tavalla outo käsite... en tiedä mitä
siitä sanoisi. Ei sellaista voi välttämättä
ollakaan.

Se miksi näitä uskovaisia vastaan täälläkin
väitellää on se, että tiettyjä henkilöitä
ärsyttää se, miten uskovaiset yrittävät tuputtaa
tätä uskoaan. Se on loukkaus heitä kohtaan. Aivan
kuin heidän älykkyyttään aliarvioitaisiin. He
pitävät uskovaisia jollain tasolla tyhminä, koska
he näkevät asiat mielestään laajemmin... kun taas
uskovaiset turvaavat pelkästään tähän raamattuun
tai muuhun ennalta määrättyihin lakeihin tai
käskyihin.

Miksi uskovaiset sitten jaksavat väitellä
meitä "uskottomia" vastaan...? Se todella on
kysymys mihin en varmasti saa milloinkaan
vastausta. Tuli tässä vähän aika sitten mieleen
sellainen asia, että ehkä he ovat sitten niin
omahyväistä porukkaa, että saavat siitä jotain
tyydytystä kun saavat jonkun ehkä kääntymään. Eli
silloin HE ovat tehneet jotain uskon asiansa
eteenpäin viemisen hyväksi eli heitä pitäisi
siitä syystä palkita ja ihailla jotenkin. Eli
ehkä he kasvavat silloin jumalansa silmissä
jotenkin entistä paremmiksi ihmisiksi... Jotenkin
tulee vaan mieleen, että ovatpa he säälimättömiä
henkilöitä... vaikka raamattu käskeekin levittää
sanaa (se se syy ehkä muuten onkin!) niin
siltikin jokaisen ihmisen pitäisi itse se
oivaltaa. Aivan kuin joku tällä palstalla
sanoikin, että jos jumala minut haluaisi
riveihinsä niin kai se siitä minulle tulisi
sitten sanomaan.

Jos mietitään, että MIKSI USKOON (ja vielä siihen
oikeaan) PITÄISI MUKA KÄÄNTYÄ. On syynä se, että
päästään paratiisiin kun olemme eläneet "OIKEIN".
Eli kuolemalla on tässä tapauksessa suuri osa.
Miksi kuolemaa näin ihanoidaan? Eletään elämä
niinkuin itse oikeaksi nähdään. Tehdään kauniita
asioita ja lähimmäiset onnellisiksi niin eiköhän
se kuolema sieltä tule joka tapauksessa. Mitä
sillä sitten enää on väliä, että onko
sitä "elämää" kuoleman jälkeen.

Noh, nyt tuli puhuttua vähän ohi asian. ANTEEKSI
VAAN PALJON!!!

Kuitenkin, toisaalta nämä keskustelu paikka on
aivan turha... olisi ennemmin mielenkiintoista
tietää MINKÄ IKÄISTÄ JA KOULUTUSTASOISTA PORUKKAA
TÄÄLLÄ ON???

En tiedä olenko 'oikea' uskova. Mutta eräänlaisen
kääntymyksen olen kokenut, se EI johtunut
PELOSTA!! Eikä kuolemankauhusta, eikä aratiisin
toivosta... Minusta vain alkoi tuntua siltä, että
sittenkin ymmärrän uskovia ja heidän 'kieltään'..
Seuraus: Luovuin oman napani ympärillä
kärvistelemisestä, näin ihmiset aivan eri
tavalla. Kärsimystä kuuluu lievittää. Kärsimyksen
näkeminen on hirveää, ellei pysty auttamaan
mitenkään..ja auttaa kuuluu vaikka itseä ei asia
tai tilanne ollenkaan edes liikuttaisi..

Omahyväisyys? Minua ällöttää jo sanakin 'terve
itsekkyys'... Luulen, että moni omahyväisyydeltä
näyttävä touhu on vain lumetta.

Bahaít, mitäs asiaa he nyt ajavatkaan, mikä se on
se niitten juttu - kaikkien uskontojen yhtyminen
joskus tulevaisuudessa?..