Nostan keskustelun 2.sivulta; ei kommentteja
sieltä juuri lueta...
Monia tärkeitä aiheita on jo tullutkin esille,
kuten kysymykset arvoista, kustannuksista, koti-
ja saattohoidosta. Itsekin olen kotonani kuolevaa
omaista hoitanut ja kyllä se on raskastakin ollut.
Yhteiskunta ei vaan ole hoitanut omaa
hoitovelvollisuuttaan kunnollisella tavalla,
joten tein oman ratkaisuni. Tosin olen kyllä
muutenkin sitä mieltä, että vanhukselle on tärkeää
saada viettää elämänsä ehtoo kotona. Kysyn kyllä
itsekin, missä ne veromarkat luuraavat, kun ei
niitä pitkäaikaisosastoilla tunnu näkyvän...
sieltä juuri lueta...
Monia tärkeitä aiheita on jo tullutkin esille,
kuten kysymykset arvoista, kustannuksista, koti-
ja saattohoidosta. Itsekin olen kotonani kuolevaa
omaista hoitanut ja kyllä se on raskastakin ollut.
Yhteiskunta ei vaan ole hoitanut omaa
hoitovelvollisuuttaan kunnollisella tavalla,
joten tein oman ratkaisuni. Tosin olen kyllä
muutenkin sitä mieltä, että vanhukselle on tärkeää
saada viettää elämänsä ehtoo kotona. Kysyn kyllä
itsekin, missä ne veromarkat luuraavat, kun ei
niitä pitkäaikaisosastoilla tunnu näkyvän...
Vastaukset 23
Vanhimmat
Priorisointi on valtion mittakaavassa tunnetusti
vaikeaa. Olen samaa mieltä muutamien kirjoittajien
kanssa, että olisi tarpeellista käydä
arvokeskustelua ennen budjettikeskustelua. Jos
aihe koetaan luovuttamattoman tärkeäksi on toisen
kokoluokan asia etsiä siihen rahat. On ihan oikein
kysyä miksi syntyvät ja kuolevat ovat
eriarvoisessa asemassa.
Itse olen hallinnollisella puolella tutustunut
molempiin ääripäihin ja huomannut myös
asenteellisia eroja. Kuolevista ei aina jakseta
olla kiinnostuneita.
Kuolevat itkevät ja huutavat vähemmän kuin
syntyvät, jotka sillä tavalla 'pitävät
puolensa'.. Kuolevat ovat hiljaisia, siksi
elävien on puhuttava. Miksi oikeastaan rinnastaa
näitä. Ihmisyydestä..!
Yhteiskunnalta tukea, koulutusta ja rahaa,
omaistensa saattajille! 'Nikki' oli 'nuorena
opiskelijana' kuolevien osastolla kaksi viikkoa
hoitoapulaisena, sitten ei kantti enää kestänyt -
(yks poika putos jo muutaman ensimmäisen askeleen
jälkeen - lääket.opisk - tuli y:t, kun astuttiin
kroonikko-osaston ovesta
sisään.)
Yhtään liian paljon ei vanhusten ja muittenkin
vuorokaudenympäri hoitoa vaativien omaishoidosta
ole puhetta.. Se ei vaan ole näin
markkinavetoisena aikana kovin myyvää.
Suomessa on tapahtunut nopea murros kuoleman
kohtaamisessa. Pian sotien jälkeen
kaupungistuminen ja maan jälleenrakennus
vaikuttivat siihen, että yhteiskunta otti
vanhukset ja kuolevat hoitaakseen. Samalla vanhat
kylä- ja sukusidokset heikkenivät. Aiemmin koko
yhteisö saattoi yksilön kuolemaan ja tuki omaisia.
Pitkään rakentunut ja toimiva malli menetettiin,
eikä uusi sitten ollutkaan riittävä.
Suhde kuolemaan muuttui tietysti monistakin eri
syistä ja seurauksena oli sen sulkeminen
sairaaloihin. Kotona kuolemisen saatettiin
ajatella olevan jopa vahinko. Nyt kuolemastakin
voi taas puhua ja puntaroida uusia vaihtoehoja
myös kuolevien hoidon järjestämiseksi.
Mitä yhteiskuntana siis haluamme? Millaisessa
ympäristössä itse toivomme kuolevamme? Kotona ja
saattokodeissa tapahtuva kuolevan potilaan hoito
on tunnetusti kallista. Yksiköt ovat pieniä ja
henkilökuntaa tarvitaan paljon. Sekö oikeuttaa
paketoimaan ruumiit osastoille ja 'unohtamaan'
ikkunan auki, tai 'armollisesti' murhaamaan?
Onko kuoleman kohtaamisen ajatus yhteiskunnalle
näin vaikea?
otsikko viestii arvostuksen, johon en ole vielä
valmis.
olemmehan vasta keskustelemassa asiasta, niin
monelta kantilta kuin mahdollista.
ei voi tosiasioita unohtaa.
on helppo olla eettinen ja vanhusten puolesta
puhuja niin kauan kuin voi siitä vai netissä
leukojaan louksuttaa.
menkää ja katsokaa vanhainhoitoa tänään!
se on hirveää.
tulkaa sitten hienoine inhimillisine saarnoinenne
tänne lässyttämään.
koko ajanhan täällä maassa tapetaan
tarkoituksella vanhuksia ja oikein olan takaa.
yrittäkää saada sitten siihen muutosta jos ette
millään voi sietää humanistisempaa
kuolemanpiikkiä 10 vuotta pakettina maanneelle 95-
vuotiaalle, joka ei ole enää 7 vuoteen tajunnut
mistään mitään.
tutustukaa nykyiseen tappomalliin: ikkuna auki-
keuhkokuume-ei penisiliiniä-ei tiputusta-ei siis
vettä-kuolema.myös muut tulehdukset hoidetaan
vastaavalla tavalla.
alkakaa keskustella jo tapahtuvasta tappamisesta
niin ehkä tuo armonpiikki ei enää tunnukaan niin
kamalalta vaihtoehdolta.
ja älkää lässyttäkö mistään sellaisesta jonka
tiedätte jäävän toteutusta vaille, ei mitään
utopioita.
eivät ihmiset niin fiksuja ole kuin että ehkä
pari hienoa hoitokotia maassa pyörii yksityisten
vetämänä ja kalliita, kalliita ovat potilaille.ja
omaisille.
Tosiasioihin vetoamalla on vaikea päätellä
varmasti mikä on oikein mikä väärin, tosiasioihin
nojaamalla voi vedota lähes minkä tahansa asian
puolesta ja vastaan. Missä sitten saa louskuttaa
jos ei täällä? - Ja voihan olla että tästä ei ole
mitään hyötyä...
Niin kysyn uudelleen tässäkö ne vaihtoehdot ovat,
kidutus tai 'armo'murha?
Alistutaanko yhteiskuntana vallitsevaan
käytäntöön, koska olisi kovin työlästä alkaa sitä
muuttamaan? Ymmärrän hoitohenkilökunnan väsymisen
koska nykyinen käytäntö usein loukkaa heidän
koulutustaan ja erityisesti arvojaan. Mielessä on
myös kysymys, entä kun itse olen muiden hoidon
varassa; tätäkö se olisi...
Edelleen kysyn, miksi syntymän kohdalla ei ole
tarpeellista pohtia samoja kysymyksiä. Se puoli on
onneksi hoidettu loistavasti. Eikö siis kannata
puhua arvoista, koska ei ole varmuutta saadaanko
mitään muutosta aikaiseksi. Jos 'armo'murha
käytäntö tulisi lain voimalla tavaksi ei tarvisi
näihin vaikeisiin arvokeskusteluihin syventyä.
Voitaisiin vain rinta kaarella todeta kuinka nyt
on paremmin kuin ennen. 'Ennen kidutettiin, nyt
sentään 'armo'murhataan, eli parempaan ollaan
menty...' Sivistyneen yhteiskunnan tähtäyspisteen
toivoisi olevan korkeammalla.
Niin ja kuluja laskettaessa olisi huomioitava myös
hoitajien ja omaisten mielenterveys- ja muut
hoitokulut yhteiskunnalle. Ikkunoiden
'unohtaminen' auki ei voi olla näkymättä hoitajien
ja omaisten terveydessä...
Kustannuslaskenta on muutenkin monimutkaisempi
kysymys. Mitä muuttujia otetaan huomioon, kun
laskelmia tehdään... Ja mikä on kärsimyksen hinta
euroissa?
niin tässä ne vaihtoehdot juuri nyt nähdäkseni
ovat:pitkittynyt kidutuskuolema tai armokuolema.
minkä sinä valitsisit?
ihmetteleit, että tämäkö minua odottaa.
vastaan, että juuri tämä.
viruminen pitkäaikaisosastolla piinattavana
vuositolkulla ja pahasti dementoituneena
hoitopakettina.
minä katselen näitä hoitopaketteja päivittäin
vieraillessa vanhan äitini luona, jota ei ole
paketoitu koska minä hoidan häntä siellä joka
päivä.
olemme unohtaneet tärkeän kysymyksen:olisiko
tällainen pakettina makaaminen ilman
aivotoimintaa potilaan itsensä päättämä, jos hän
olisi voinut vaikuttaa päätöksentekoon omasta
elämästään.
joskus tuntuu, että me puhumme terveistä ja
täydellä ymmärryksellä olevista ihmisistä kun me
puhumme armokuolemasta.
tyhjentävä ja informatiivinen kirjoitus.Taidat
tosiaan olla hoitoalalla töissä tai muuten lähellä
sitä.Tuohan on totuus tämänpäivän osastoilta.
Valitettavasti.
Läheisen hoitaminen on raskasta ja on varmasti
vaikeaa katsoa, kuinka huonoa hoitoa saavat ne
joilla ei omaisia ole. On arvokasta, että on
omaisia, jotka jaksavat päivittäin huolehtia
rakkaistaan. He joutuvat tinkimään monista
asioista, eikä kiitosta kuulu usein edes omalta
suvulta.
Kysymys on laaja koko yhteiskuntaa koskeva.
Yhteiskunta on dynaaminen, itseään korjaava
rakennelma. Meillä on toimivat välineet muuttaa
myös pitkäaikaispotilaidemme hoitoa, jos katsomme
sen riittävän tärkeäksi. Niiden jotka jaksavat on
huudettava tarpeeksi lujalla äänellä. Muutokseen
on mahdollisuus, ainakin jos jaksamme vaatia sitä.
Jos potilas tietäisi, että saa elää
turvallisessa, tarkoituksenmukaisessa ympäristössä
ja hyvässä hoidossa elämänsä loppuun en usko, että
kovin moni olisi 'armo'murhaan halukas...
Toivon sinulle voimia äitisi hoitamisessa.
Tuttavan (isoäiti) kertoman mukaan hänellä on
lapsenlapsia, kaksoset, tytöt. Toinen vammautui
synnytyksessä lääkärin kokemattomuuden ja
hoitovirheen takia (odotettiin liian kauan,
keis.leikk. ei voitu tehdä - korvaukset ok).
Alkuaika ja odotus kuinka käy olivat hirveitä..
Lapsi ei oppinut edes syömään eikä tunne ketään.
Kultakiharainen tyttö makaa vuoteessa, on nyt 8-
vuotias. Häntä käydään säännöllisesti tapaamassa
ja koko perhe rakastaa tätä lasta, erityisesti
kaksossisarelle tapaamiset ovat erittäin
tärkeitä! Lapselle puhutaan aivan kuin hän
ymmärtäisi, soitetaan musiikkia ja näytetään
värejä, paijataan. Joskus hänen kasvoillaan käy
hymy, jota ei voi olla tulkitsematta...
olen nähnyt myös päinvastaisia kehitysvammaisten
hoitotapauskia.
aivan hirveitä.
kukaan ei käy katsomassa ja potilaat eivät tiedä
maailmasta mitään, aivot ovat kuolleet.
viruvat vuorokauden ympäriinsä sängyissään.
hoitajat ehtivät tuskin edes syöttämään ja
vaihtamaan kuivat vaipat.
mitä tehdä?
henkilökuntaa vain vähennetään.
En epäile mitä kerrot. kerroin vain toisenlaisen
tapauksen, jossa ei ole ongelmia, ainakaan
vielä.. On vaikea ymmärtää miten henkilökunta
jaksaa.
En halua saivarrella sanoille, mutta armo ei kai
oikein istu ihmisen tekoon liitettynä. Armo on
armo ja se on mysteeri, sen voi vain saada. Sitä
ei pidä eikä tarvitse tai ei voi perustella
tyhjentävästi..
Ihmisen kädessä 'armo' ei ole armoa vaan jotakin
muuta. 'armokuolema'-sana ei ole paras
mahdollinen.. Ehdotuksia tilalle? 'kuolinapu'?
mikä? (jos se on joskus jossakin tilanteessa
suotava jollekin..)
...mutta herättää kysymyksen,
mitä apua potilas oikeasti tervitsee?
Nämä ovat pakahduttavan vaikeita asioita, mutta
toivottavasti keskustelu jatkuu..
murhaan ei sisälly armoa.
Saatana on ollut murhaaja alusta asti ja
samaistuuko joku siihen?
Itsemurha on murha ja Sana sanoo:1.Joh.3:15.
Jokainen, joka vihaa veljeänsä, on murhaaja; ja
te tiedätte, ettei kenessäkään murhaajassa ole
iankaikkista elämää, joka hänessä pysyisi.
siis sinä haluat virua vuosikausia ja kitua
kuoliaaksi.
okey, yritetään muistaa.
tämä on siis sinun jumalasi tahto.
minä kyllä ottaisin armokuoleman vastaan
tällaisessa tapauksessa.
maaenkeli
Jumalan Sanassa käsketään parantaa sairaat, ei
meidän tarvitse kitua.
Jeesus sanoi:Luuk.10:9. ja parantakaa sairaat
siellä ja sanokaa heille: 'Jumalan valtakunta on
tullut teitä lähelle.'
Saatana on se joka lyö sairaudella:
Job.2:7. Niin saatana meni pois Herran edestä ja
löi Jobiin pahoja paiseita, kantapäästä
kiireeseen asti.
8. Ja tämä otti saviastian sirun, sillä
kaapiakseen itseänsä, ja istui tuhkaläjään.
9. Niin hänen vaimonsa sanoi hänelle: "Vieläkö
pysyt hurskaudessasi? Kiroa Jumala ja kuole."
edellämainituissa jakeissa sanotaan suoraan, että
saatana löi Jobiin paiseita mutta Jobin vaimo
syytti sitä Jumalaa.
Maaenkeli, Jumala ei ole kiduttaja vaan saatana
on kiduttaja.
Jumalan tahto on sanottu Sanassa näin:
Luuk.2:14. "Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja
maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan
hänellä on hyvä tahto!"
ei pitkäaikaishoidossa viruvaa 90-vuotiasta
ihmistä joilla ei aivot pelaa voi enää parantaa.
sellaiseksi sinäkin tulet kaikella
todennäköisyydellä jos elät kauan täällä maan
päällä.
yritä nyt olla edes vähän jalat maassa.
eikö sinulla jo pitäisi olla omiakin kokemuksia
vanhustenhoidosta tänään.
et kait ihan nuori sentään ole.
onko sinulla mitään muita ehdotuksia kuin paasata
tuollaiselle viruvalle vanhukselle
raamatunlauseita solkenaan.
Vain Jumala on todellinen apu.
Hoos.13:4. Mutta minä olen Herra, sinun Jumalasi,
hamasta Egyptin maasta lähtien; muuta Jumalaa
sinä et tunne kuin minut, eikä ole muuta auttajaa
kuin minä.
voi hyvä mies.
jos nyt äitisi tai isäsi lojuu pitkäaikaishoidossa
aivotoiminta nollilla, ota ja vaihda vaipat,
juota ja syötä sen sijaan, ota ja silitä kättä,
kammpaa hiukset, voitele isäsi/äitisi kasvot,
hiero jalkoja.
ja höpise siinä samalla niitä raamatunlauseita
jos sinun mielestä ne ovat aivan välttämättömiä,
mutta pehmeälla rakastavalla äänensävyllä.
äläkä puhu helvetistä yhtikäs mittään.
Millainen sitten olisi hyvä kuolema?
Ja hyvä tapa kuolla?
Esim. kolareissa poliisi lopettaa hirven
kärsimykset.Se on meistä oikein.
Ihmisiä hän ei lopeta mutta
kyllä "oikeinkäytettynä" se on hyväksyttävä. Aina
sen asian kanssa on oltava varovainen, ettei
aleta lipsua hyvästä alkuperäisestä
tarkoituksesta.
Kuolemaa rangaistuksena en hyväksy.Se on ihan
toinen juttu.