Aamen...
Paavali puhuu kirjoituksissaan ihmisestä
seurakunnan jäsenenä. Hän vertaa Kristuksen
kirkkoa seurakuntaruumiiseen jossa yksityinen
ihminen on jäsenenä seurakunnassa.
Aivan samoin voidaan ajatella koko
ihmiskuntaa "ihmisenä" jossa yksityiset ihmiset
ovat ihmiskunnan ruumiin soluja.
"Kuolema on osa elämää" toteutuu yksityisen
ihmisen kohdalla solujen jakautumisen ja
uusiutumisen kautta.
Aivan samoin vaihtuvat sukupolvet ihmisyhteisöjen
sisällä. "Isä"synnyttää "vaimonsa" kanssa
jälkeläisiä ja taas he jälkeläisiä ja niin
edelleen.
Ihmiskunta uusiutuu varsin nerokkaalla tavalla.
Ei jää solujen jakautumisen painolastia, jossa
solujen taakka uusiutua heikkenee yksittäisen
ihmisen vanhetessa, vaan uusi sukupolvi on
täysin "uutena ruumiina ja Henkenä" astumassa
remmiin vanhojen väistyessä historian hämärään.
Siksi jokaiselle yksilölle on ensiarvoisen
tärkeätä elää "tässä ja nyt menttaliteettia"
apunakäyttäen. Me - eläessämme - muodostamme
ihmisyhteisöjä, valtioita ja globaalisti
ihmiskunnan.
Jokainen sukupolvi antaa oman Henkisen perintönsä
seuraavalle sukupolvelle. Siksi myös Henkinen
kehitys on niin hidasta. Yrityksen ja erehdyksen
menttaliteetti tuntuu olevan yleismaallista ja
lähes ainoa tapa oppia vanhoja jo koettuja ja
uusiakin asiota.
On varsin osuvasti mainittu: -Viisas oppii
toisten virheistä - tyhmä ei edes omistaan.
Kuitenkin "jotain" jokaisesta sukupolvesta
ihmisen geeniperimään jää... Fyysisenä
esimerkkinä ihmisten koon kasvu aivan muutaman
sukupolven aikana. Samoin on Henkisellä
alueella... Muutaman vuosikymmenen aikana on
opittu - toisin kuin Hitlerin, Stalinin ja
Mussoliinin aikana - oikea tapa lähestyä asiota
neuvotteluin, neuvotteluin ja neuvotteluin.
Se on tosiaan hitaampaa kuin tykkien tie, mutta
paljon palkitsevampaa.
Näin lopuksi - ajan puutteen painaessa päälle -
voinen esittää oletuksen, joka tuntuu hyvinkin
järkevältä tässä tuolillani istuen.
Ihmiskunta on Pyhän Jeesuksen ruumis. Niin kuin
yksityisen ihmisen ruumiissakin tapahtuu
erilaisia prosesseja ja Henkisiä arvojen
uudelleen järjestelyjä, niin myös globaalisti -
maapalloituttaessa. Ne kaikki ovat hyvinkin
stressaavia kokemuksia, mutta historia ja
tulevaisuus opettaa, myös ajan oloon palkitsevia
tulevia sukupolvia palkitsevia.
Uskon, että taivas on meidän jokaisen korvien
välissä - valitettavasti myös helvetin kaiut on
myös kuultavissa, mikä on valitettavaa, mutta
totta...
Aamen!
Paavali puhuu kirjoituksissaan ihmisestä
seurakunnan jäsenenä. Hän vertaa Kristuksen
kirkkoa seurakuntaruumiiseen jossa yksityinen
ihminen on jäsenenä seurakunnassa.
Aivan samoin voidaan ajatella koko
ihmiskuntaa "ihmisenä" jossa yksityiset ihmiset
ovat ihmiskunnan ruumiin soluja.
"Kuolema on osa elämää" toteutuu yksityisen
ihmisen kohdalla solujen jakautumisen ja
uusiutumisen kautta.
Aivan samoin vaihtuvat sukupolvet ihmisyhteisöjen
sisällä. "Isä"synnyttää "vaimonsa" kanssa
jälkeläisiä ja taas he jälkeläisiä ja niin
edelleen.
Ihmiskunta uusiutuu varsin nerokkaalla tavalla.
Ei jää solujen jakautumisen painolastia, jossa
solujen taakka uusiutua heikkenee yksittäisen
ihmisen vanhetessa, vaan uusi sukupolvi on
täysin "uutena ruumiina ja Henkenä" astumassa
remmiin vanhojen väistyessä historian hämärään.
Siksi jokaiselle yksilölle on ensiarvoisen
tärkeätä elää "tässä ja nyt menttaliteettia"
apunakäyttäen. Me - eläessämme - muodostamme
ihmisyhteisöjä, valtioita ja globaalisti
ihmiskunnan.
Jokainen sukupolvi antaa oman Henkisen perintönsä
seuraavalle sukupolvelle. Siksi myös Henkinen
kehitys on niin hidasta. Yrityksen ja erehdyksen
menttaliteetti tuntuu olevan yleismaallista ja
lähes ainoa tapa oppia vanhoja jo koettuja ja
uusiakin asiota.
On varsin osuvasti mainittu: -Viisas oppii
toisten virheistä - tyhmä ei edes omistaan.
Kuitenkin "jotain" jokaisesta sukupolvesta
ihmisen geeniperimään jää... Fyysisenä
esimerkkinä ihmisten koon kasvu aivan muutaman
sukupolven aikana. Samoin on Henkisellä
alueella... Muutaman vuosikymmenen aikana on
opittu - toisin kuin Hitlerin, Stalinin ja
Mussoliinin aikana - oikea tapa lähestyä asiota
neuvotteluin, neuvotteluin ja neuvotteluin.
Se on tosiaan hitaampaa kuin tykkien tie, mutta
paljon palkitsevampaa.
Näin lopuksi - ajan puutteen painaessa päälle -
voinen esittää oletuksen, joka tuntuu hyvinkin
järkevältä tässä tuolillani istuen.
Ihmiskunta on Pyhän Jeesuksen ruumis. Niin kuin
yksityisen ihmisen ruumiissakin tapahtuu
erilaisia prosesseja ja Henkisiä arvojen
uudelleen järjestelyjä, niin myös globaalisti -
maapalloituttaessa. Ne kaikki ovat hyvinkin
stressaavia kokemuksia, mutta historia ja
tulevaisuus opettaa, myös ajan oloon palkitsevia
tulevia sukupolvia palkitsevia.
Uskon, että taivas on meidän jokaisen korvien
välissä - valitettavasti myös helvetin kaiut on
myös kuultavissa, mikä on valitettavaa, mutta
totta...
Aamen!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.