Vaarattomilla vesillä

Suomi on maapallon soisin maa ja sen kasvit ovat ainutlaatuisia. Suotyyppejä on myös monenlaisia, ne varastoivat hiiltä ja turvetta. Mistä löydät karpalot ja hillat. Suolta tietysti. Se tasapainottaa myös tietyllä tavalla ilmakehää ja on hiili- ja turvevarasto. Valitettavasti ojitus on tuhonnut paljon soita siksi kai on kehitetty soidensuojeluohjelma.

Olen lapsesta asti rämpinyt soilla vanhempien ollessa ahkeria marjastajia. Tämä on valitettavasti jäänyt kun en uskaltaudu suolle yksin enkä oikein nykyisessä asuinpaikassani tiedä missä niitä on. Elän toiveissa jotta löydän opastajan.

Luonto monimuotoisena on säilyttämisen arvoinen.
Minä kävelin tänään kummun reunaa, sammaleista polkua, suo siinä vieressä.
Ohi omituisen , vääntyneen kuusen. Suopursuja, suovilloja, oravanmarjat kukalla
haukka lähti lentoon ja kuovit kiljuivat hermostuneena, parvi pyitä ja metsäkyyhkyjä nousi pellolta, metsänreunaan.
Västäräkki koitti pontevasti ajaa minua tieheni.
Lenkkarien kärjet kastuivat märästä sammalesta ja kaiken varalta otin kepakon käteen, ihan vaan varalta jos törmään suteen ta karhuun.
Antaisinko mitään noista maisemista pois?
En todellakaan.
Kuvaan hämähäkinverkkoa kosteassa ruohikossa, hirvensarvisammalta polulla.

No, minun mielipide on että jos niin kovasti siitä suosta tykkää ja haluaa sitä suojella, niin menee sit ja ostaa ihan oman ihan itselleen. Kyllä niitä ihan myytäväksi riittää täällä Suomenmaassa, joutomaata.

Mä vuokrasin omani.

Tämä on kuin toisinto sademetsien suojelusta. Sanahelinältä kaikki kuulostaa eli otsonikerros, ilmaston lämpeneminen, hiilidioksiinin sitominen ym. Joo, kai se on sitä tasapainoa ekologisessa ympäristössä :) Sademetsien hakkaamista yritetään hidastaa ja osana siihen tällä pohjoisella pallon puoliskolla kuuluu soiden suojelu. Joku nämä asiat on tutkinut ja hyödylliseksi jatkuvuuden kannalta todennut joten en vastusta! Tiedän että toisin tullaan tekemään lyhytnäköisyyttä ja firmojen voittoja ajatellen eli en voi lopulta vaikuttaa :( No, saan elää oman elämäni mutta voi olla että seuraava sukupolvi on jo ihmeissään löytäessään ratkaisuja.

Ajattele, että suo on kuin nainen. Naisiahan sinä kuitenkin rakastat. Ja varo niitä silmäkkeitä.

Suo meille suomme niin suomme sinulle suottomuutesi. Suomi on suomaa ja kaikki luonto on kaunista ja arvokasta, vieläpä hiekkadyynitkin. Gaia tietää asiansa.

Käy useammin suolla niin saat useammin myönteisen elämyksen. Sillä suot ovat ihania, karpaloita kasvattavat, kerää niitä.

Jos et pidä soista, niin kai pidät suomalaisesta järvimaisemasta, erityisesti kirkasvetisistä? Turvetuotannolla, kuten myös ojituksilla, on vaikutuksensa kiintoainekseen kulkeutumiseen ja etenkin vedenvärin muuttumiseen. Kiintoaineksen pystyy vielä jotenkin laskeuttamaan, mutta tuo väri syntyy mm. fulvohapoista. Toinen tekijä, joka saattaa muuttaa ajattelutapaasi on pohjavesien pinnankorkeus. Soiden kuivatus vaikuttaa siihen. Jos nämä kaksi esimerkkiä eivät riitä, niin et varmasti halua voimakkaita tulvahuippuja keväällä ja syksyllä?

Hyvä Verditti. Käväisin ja huomasin sinun yrittävän pitää palstan tasoa yllä.

Kirjoitan aina täysin itsekkäistä lähtökohdista, joten se siitä yrityksestä.
Ja mitenkähän tuon viimeisen lauseesi taas kääntelenkään mielessäni,
se on arpapeliä.

Sen verran, mitä matkailualan ihmisiä tunnen, niin suot ovat meillä katsottu yhdeksi käyttämättömäksi matkailuvaltiksi ja mahdollisuudeksi jatkossa. Älä kysy tarkemmin, miten ne poikkeavat muusta maailmasta ja kuinka niitä on meillä pinta-alaan nähden kuin muissa maissa, mutta ajatus joka tapauksessa pysäytti minut miettimään kuinka vähän osaan itse ympärilleni katsoa eri silmin.

Torronsuosta sen verran, että se on hieno paikka ja kokemisen arvoinen. Ihastuin siihen kerta laakista ja muutun aina hysteerisen innostuneeksi, jos siitä on vain mainintakin seurassa.

Mikään suorämpijä en muutoin ole ja kesäaikaan kierrän ne kaukaa, mutta mies on innostunut käymään niissä hillassa nauttien aakeesta laakeesta.

No jo oli multa mennyt ketju ohi silmien.
Rakastan soita, soilla kulkemista, niitten eläimistöä.
Suot on mahtavia, ja jos ei halua kulkea niillä eihän silloin kait ole pakko mennä sinne.
Kaikkea luontoa kannattaa tänä päivänä suojella, että niistä jäisi iloa tuleville sukupolvillekin. Ihmiset on tänään niin lyhytnäköisiä jopa lapsia omistavat.
Itse olen lapseton mutta meidän pikkuprinsessa siskon tytön tyttö on vielä lapsi jolle saan opettaa luonnonihmeitä.
Ja kaikesta huolimatta että on kova olemaan pelien äärellä niin kun luontoon mennään ei siellä tarvi miettiä mitä tekis, koskaan en ole kuullut itekvän tekemisen puutetta.
Lienee saanut luontogeenin joka on meidän perheellä vahvana kaikilla.

Ja vielä sen verran että mikä mahtava kuvaamisen aihe onkaan suo, mulla on paljon kuvia eri soilta.