Raamatussa käytetyt alkukieliset sanat (hepr. ne′feš [ׁש];
kreik. psy‧khē′ [ψυχή]) osoittavat, että ”sielu” on
ihminen tai eläin tai
elämä, joka ihmisellä tai eläimellä on.
Useimmat ihmiset yhdistävät sanaan ”sielu” yleensä sellaisia merkityksiä, jotka eivät ole sopusoinnussa niiden heprealaisten ja kreikkalaisten sanojen merkityksen kanssa, joita henkeytetyt raamatunkirjoittajat käyttivät.
Tämä on toistuvasti tunnustettu yhä laajemmalti.
Vuonna 1897 professori C. A. Briggs totesi julkaisussa Journal of Biblical Literature (XVI vsk., s. 30) tehtyään yksityiskohtaisen analyysin ne′feš-sanan käytöstä:
”Sielu välittää englannin kielessä nykyään tavallisesti hyvin erilaisen ajatuksen kuin נפש [ne′feš] heprean kielessä, ja varomaton lukija tulkitsee sen helposti väärin.”
Kun Amerikan juutalainen julkaisuseura myöhemmin julkaisi uuden käännöksen Toorasta eli Raamatun viidestä ensimmäisestä kirjasta,
sen päätoimittaja H. M. Orlinsky Hebrew Union Collegesta totesi,
että sana ”sielu” oli lähes kokonaan poistettu tuosta käännöksestä, koska ”kyseinen heprealainen sana on ’nefeš’”.
Hän lisäsi: ”Muut kääntäjät ovat selittäneet sen tarkoittavan ’sielua’, mikä on täysin epätäsmällistä. Raamattu ei sano, että meillä on sielu.
’Nefeš’ on ihminen itse,
hänen ruoantarpeensa, hänen suonissaan virtaava veri,
hänen olemuksensa.” (The New York Times, 12.10.1962.)
kreik. psy‧khē′ [ψυχή]) osoittavat, että ”sielu” on
ihminen tai eläin tai
elämä, joka ihmisellä tai eläimellä on.
Useimmat ihmiset yhdistävät sanaan ”sielu” yleensä sellaisia merkityksiä, jotka eivät ole sopusoinnussa niiden heprealaisten ja kreikkalaisten sanojen merkityksen kanssa, joita henkeytetyt raamatunkirjoittajat käyttivät.
Tämä on toistuvasti tunnustettu yhä laajemmalti.
Vuonna 1897 professori C. A. Briggs totesi julkaisussa Journal of Biblical Literature (XVI vsk., s. 30) tehtyään yksityiskohtaisen analyysin ne′feš-sanan käytöstä:
”Sielu välittää englannin kielessä nykyään tavallisesti hyvin erilaisen ajatuksen kuin נפש [ne′feš] heprean kielessä, ja varomaton lukija tulkitsee sen helposti väärin.”
Kun Amerikan juutalainen julkaisuseura myöhemmin julkaisi uuden käännöksen Toorasta eli Raamatun viidestä ensimmäisestä kirjasta,
sen päätoimittaja H. M. Orlinsky Hebrew Union Collegesta totesi,
että sana ”sielu” oli lähes kokonaan poistettu tuosta käännöksestä, koska ”kyseinen heprealainen sana on ’nefeš’”.
Hän lisäsi: ”Muut kääntäjät ovat selittäneet sen tarkoittavan ’sielua’, mikä on täysin epätäsmällistä. Raamattu ei sano, että meillä on sielu.
’Nefeš’ on ihminen itse,
hänen ruoantarpeensa, hänen suonissaan virtaava veri,
hänen olemuksensa.” (The New York Times, 12.10.1962.)
Vastaukset 7
Vanhimmat
”SIELU” RAAMATUSSA
Tarkastellaanpa ensin sielua. Raamattuhan kirjoitettiin alun perin pääasiassa hepreaksi ja kreikaksi.
Puhuessaan sielusta raamatunkirjoittajat käyttivät heprean sanaa ne′feš tai kreikan sanaa psy·khē′.
Nämä kaksi sanaa esiintyvät Raamatussa pitkälti yli 800 kertaa,
ja Uuden maailman käännöksessä niiden vastineena on yhdenmukaisesti ”sielu”. Kun tutkitaan tämän sanan käyttöä Raamatussa, käy selvästi ilmi, että se viittaa pohjimmiltaan
1) ihmisiin,
2) eläimiin tai
3) ihmisen tai eläimen elämään. Katsomme nyt esimerkkejä näistä kolmesta merkityksestä.
Ihmiset. ”Nooan päivinä – – muutamat, toisin sanoen kahdeksan sielua, vietiin turvallisesti veden läpi.” (1. Pietarin kirje 3:20.)
Sana ”sielu” tarkoittaa tässä selvästi ihmisiä – Nooaa sekä hänen vaimoaan ja kolmea poikaansa ja näiden vaimoja.
Toisen Mooseksen kirjan 16:16:ssa israelilaisille annetaan ohjeita mannan keräämistä varten. Heitä käskettiin: ”Kerätkää sitä – – teillä kullakin teltassaan olevien sielujen lukumäärän mukaan.”
Kerättävän mannan määrä riippui perheen pääluvusta.
Muita Raamatun esimerkkejä siitä, että sana ”sielu” tarkoittaa ihmistä, on 1. Mooseksen kirjan 46:18:ssa, Joosuan 11:11:ssä, Apostolien tekojen 27:37:ssä ja Roomalaiskirjeen 13:1:ssä.
Eläimet.
Raamatun luomiskertomuksessa kuvaillaan: ”Jumala sanoi edelleen: ’Viliskööt vedet eläviä sieluja parvittain, ja lentäköön maan yllä lentäviä luomuksia taivaiden laajuuden pinnalla.’ Ja Jumala sanoi edelleen: ’Tuottakoon maa eläviä sieluja lajiensa mukaan, kotieläimiä ja muita liikkuvia eläimiä sekä maan villieläimiä lajiensa mukaan.’ Ja tuli olemaan niin.” (1. Mooseksen kirja 1:20, 24.)
Tämän raamatunkohdan mukaan kalat, kotieläimet ja villieläimet ovat kaikki ”sieluja”. Eläimiä sanotaan sieluiksi myös
1. Mooseksen kirjan 9:10:ssä,
3. Mooseksen kirjan 11:46:ssa ja
4. Mooseksen kirjan 31:28:ssa.
http://www.watchtower.org/fi/bh/appendix_07.htm
Raamatun mukaan ihminen koostuu kolmesta osasta, ruumiista, sielusta ja hengestä.
Sanaa ”sielu” käytetään Raamatussa useimmassa kuin yhdessä merkityksessä :
I Moos. 2:7 ja Apt. 27:37 = Koko ihminen.
3 Moos. 17:11 = Lihan sielu on veressä.
Apt. 4:32 = Ihmisen mielentilan, tunteen ja ajatustavan sielu.
1 Piet. 1:9 ja Matt. 10: 28 = Käsitettä sielu käytetään hengestä ja sielusta yhdessä (siis hengestä joka meissä on)
1 Tess, 5:23 Mutta itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonansa, ja säilyköön koko teidän henkenne ja sielunne ja ruumiinne nuhteettomana meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen.
Se että ihmisessä on sielu ja omistaa sielun, käy selvästi ilmi Raamatusta :
Job 32: 8
Mutta onhan ihmisessä henki, ja kaikkivaltiaan henkäys antaa heille ymmärrystä.
Luuk.12:4 Mutta minä sanon teille, ystävilleni: älkää peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, eivätkä sen jälkeen voi mitään enempää tehdä.
Luuk.12:5 Vaan minä osoitan teille, ketä teidän on pelkääminen: peljätkää häntä, jolla on valta tapettuansa syöstä helvettiin. Niin, minä sanon teille, häntä te peljätkää.
Sak. 12: 1
Näin sanoo Herra, joka on jännittänyt taivaan ja perustanut maan ja joka on luonut ihmisen hengen hänen sisimpäänsä.
Job 14: 22
Hän tuntee vain oman ruumiinsa kivun, vain oman sielunsa murheen.
1 Kor. 6:20
Sillä te olette ,kalliisti ostettut. Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne.
1 Kor 2:11
Sillä kuka ihminen tietää, mitä ihmisessä on, paitsi ihmisen henki, joka hänessä on? Samoin ei kukaan tiedä, mitä Jumalassa on, paitsi Jumalan Henki.
Hebr. 4: 12 Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija;
Henki ja hengitys on eritelty Raamatussa :
Job. 34: 14 Jos hän ajattelisi vain itseänsä ja palauttaisi luokseen henkensä ja henkäyksensä,
Job. 34:15 niin kaikki liha yhdessä menehtyisi, ja ihminen tulisi tomuksi jälleen.
Mark. 16:19
Kun nyt Herra Jeesus oli puhunut heille, otettiin hänet ylös taivaaseen, ja hän istui Jumalan oikealla puolelle.
Apt. 1: 9-11
Kun hän oli tämän sanonut, kohotettiin hänet ylös heidän nähtensä, ja pilvi vei hänet pois heidän näkyvistään. Ja kun he katselivat taivaalle hänen mennessään, niin katso, heidän tykönänsä seisoi kaksi miestä valkeissa vaatteissa; ja nämä sanoivat : ”Galilean miehet, mitä te seisotte ja katsotte taivaalle ? Tämä Jeesus, joka otettiin teiltä ylös taivaaseen, on tuleva samalla tavalla, kuin te näette hänen taivaaseen menevän.”
Kol 3:1
Jos te siis olette herätetyt Kristuksen kanssa, niin etsikää sitä, mikä on ylhäällä, jossa Kristus on, istuen Jumalan oikealla puolella.
Hebr. 8: 1
..joka istuu Majesteetin valtaistuimen oikealla puolella taivaassa.
Ef. 1: 20
..kun hän herätti hänet kuolleista ja asetti hänet oikealle puolellensa taivaissa.
http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible
Ihmisen elämä.
Toisinaan sana ”sielu” tarkoittaa ihmisen elämää.
Jehova sanoi Moosekselle: ”Kaikki ne miehet, jotka metsästivät sieluasi, ovat kuolleet.” (2. Mooseksen kirja 4:19.)
Mitä Mooseksen viholliset metsästivät? He halusivat riistää häneltä elämän.
Kun varhaisempina aikoina Raakel synnytti poikaansa Benjaminia, ”hänen sielunsa oli lähtemäisillään – sillä hän kuoli” (1. Mooseksen kirja 35:16–19). Raakel kuoli tuolloin.
Jeesus puolestaan sanoi: ”Minä olen se hyvä paimen; hyvä paimen antaa sielunsa lampaiden puolesta.” (Johannes 10:11.)
Jeesus antoi sielunsa eli elämänsä ihmiskunnan puolesta.
Sana ”sielu” viittaa näissä raamatunkohdissa selvästikin ihmisen elämään. Muita esimerkkejä tästä on 1. Kuninkaiden kirjan 17:17–23:ssa, Matteuksen 10:39:ssä, Johanneksen 15:13:ssa ja Apostolien tekojen 20:10:ssä.
Tutkimalla Jumalan sanaa laajemmin voidaan nähdä, että ”sielua” ei yhdistetä missään kohdassa sanoihin ”kuolematon” tai ”ikuinen”.
Raamatussa sitä vastoin todetaan, että sielu kuolee (Hesekiel 18:4, 20). Siksi siinä sanotaan kuollutta yksinkertaisesti ”kuolleeksi sieluksi”
(3. Mooseksen kirja 21:11).
Lue se koko Hesekiel 18 sekä myös Raamattua kokonaisuutena.
Hes.18:32 Sillä ei ole minulle mieleen kuolevan kuolema, sanoo Herra, Herra. Siis kääntykää, niin te saatte elää.
Saar.12:7 Ja tomu palajaa maahan, niinkuin on ollutkin, ja henki palajaa Jumalan tykö, joka sen on antanutkin.
Hebr.12:23
Kuolleet uskovat ovat täydelliseksi tulleita henkiä
Vankeina tuonelassa elävät edelleen tajuisina ne, jotka olivat tottelemattomia Jumalalle Nooan aikana (Hebr. 11:39,40).
Kristus saarnasi näille hengille kuolemansa jälkeen (1 Piet. 3:19,20).
Hurskas antaa kuolinhetkellään henkensä Herran käsiin ( Ps. 31:6, Luuk. 23:46. Apt.7:59)
Ps 115:18
Mutta me, me kiitämme Herraa, nyt ja iankaikkisesti. Halleluja !
1 Joh. 2:17
Ja maailma katoaa ja sen himo: mutta joka tekee Jumalan tahdon se pysyy iankaikkisesti.
Joh. 11:25, 26
Jeesus sanoi hänelle: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut.
Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen ?
Joh 8: 51
Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos joku pitää minun sanani, hän ei ikinä näe kuolemaa.
Joh 5:24
Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään.
Hoos. 6:2
Hän tekee meidät eläviksi kahden päivän kuluttua, kolmantena päivänä hän meidät herättää, ja me saamme elää hänen edessänsä.
Ps. 16:10
Sillä sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan, etkä anna vanhurskaasi nähdä kuolemaa.
1.Kor. 15: 44
Kylvetään sielullinen ruumis, nousee hengellinen ruumis. Jos kerran on sielullinen ruumis, niin on myös hengellinen.
Hebr. 11:5
Uskon kautta otettiin Eenok pois, näkemättä kuolemaa…
2 Kor. 5: 6 – 8
Sentähden me aina olemme turvallisella mielellä ja tiedämme, että, niin kauan kuin olemme kotona tässä ruumiissamme, me olemme poissa Herrasta : sillä me vaellamme uskossa emmekä näkemisessä. Mutta me olemme turvallisella mielellä ja haluaisimme mieluimmin muutta pois ruumiista ja päästä kotiin Herran tykö.
Minä en kyllä ollenkaan halua muutaa pois ruumiistani elikä kuolla!
! "Sielu ja henki eivät ole sama asia
. Ruumis tarvitsee henkeä pitkälti samalla tavoin kuin radio tarvitsee sähköä voidakseen toimia. Valaistaanpa asiaa matkaradiolla. Kun se avataan, sen paristoissa oleva virta ikään kuin herättää sen eloon.
Ilman paristoja radio on ”kuollut” – se ei toimi.
Yhtä eloton on radio, jonka sähköjohto irrotetaan pistorasiasta.
Vastaavasti henki on se voima, joka tekee ruumiista elävän.
Se on sähkön kaltainen silläkin tavalla, että sillä ei ole tunteita eikä se pysty ajattelemaan. Se on persoonaton voima. Ilman henkeä eli elämänvoimaa ruumis ’kuolee ja palaa tomuun’, kuten psalmista sanoi.
Saarnaajan 12:7:ssä sanotaan ihmisen kuolemasta:
”Tomu [ruumis] palaa maahan, niin kuin se on ollutkin,
ja henki palaa tosi Jumalan luo, joka sen antoi.”
Kun henki eli elämänvoima lähtee ruumiista,
ruumis kuolee ja palaa maahan, josta se on lähtöisin.
Elämänvoima palaa vastaavasti sinne, mistä se on lähtöisin: Jumalan luo. (Job 34:14, 15; Psalmit 36:9.)
Tämä ei tarkoita sitä, että elämänvoima siirtyisi kirjaimellisesti taivaaseen, vaan ajatuksena on, että kun ihminen kuolee, kaikki toivo tulevasta elämästä riippuu Jehova Jumalasta.
Hänen elämänsä on ikään kuin Jumalan käsissä.
Henki eli elämänvoima voidaan palauttaa ainoastaan Jumalan voimalla,
niin että ihminen alkaa taas elää.
Miten lohdullista onkaan tietää, että juuri näin Jumala tulee tekemään kaikille niille, jotka lepäävät ”muistohaudoissa”! (Johannes 5:28, 29.)
Kun ylösnousemuksen aika koittaa,
Jehova muodostaa uuden ruumiin niille, jotka nukkuvat kuolemassa
, ja tekee sen eläväksi panemalla siihen henkeä eli elämänvoimaa.
Mikä ilon päivä se tuleekaan olemaan!"
http://www.watchtower.org/fi/bh/appendix_07.htm
Taas toistellaan näitä satukirjan epätäsmällisyyksiä. Sielu on oikeasti pielus. Eli vähän kuin tyyny tai tivaanimatrassi. Myös hintelän hintun, vakiirin, käyttämä piikkimatto voidaan sellaiseksi lukea.
Piikkimatto onkin hyvä pielus.
Aluksi vähä pistelee, mutta parin kerran jälkeen siihen voikin jo torkahtaakin..
Kaikkeen ihminen tottuukin ;)
Kipuun ja nälkäänkin..