kyseli tuolla joku, että mitä se mahtaa olla. Esitän asian niin kuin minä sen ymmärrän. Jos joku on toista mieltä, hän voi esittää parannetun version.
Johannes kirjoittaa että "on syntiä, joka ei ole kuolemaksi ja on syntiä, joka on kuolemaksi," (1.Joh.5:16). Syntiä on verrattu myös velkaan, joka on maksettava; "Anna anteeksi syntivelkamme, niinkuin mekin annamme velallisellemme."
Velathan voi anteeksi antaa joko lainanantaja, tai ne voi maksaa takaaja tai muu sivullinen. Synti on jotakin sellaista, josta aina joku joutuu kärsimään. "Haureuden harjoittaja tekee syntiä itseään vastaan."
"Sillä mahdotonta on niitä, jotka kerran ovat valistetut ja taivaallista lahjaa maistaneet ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet ja MAISTANEET Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailmanajan voimia ja sitten ovat luopuneet - taas uudistaa parannukseen..." (heb.6:4-6).
"Jumala on antanut parannuksen elämäksi", ja joka on saanut maistaa sen senhyvää hedelmää, mutta tietoisesti kääntyykin vastustamaan parannusta, sitä Raamattu nimittää Pyhän Hengen pilkaksi. Jumala on kyllä luvannut "antaa anteeksi kaikki pahat teot, rikoset ja synnit, mutta ei jätä niitä rankaisematta."
Lievimmillään tätä voinee tulkita niin, että Pyhän Hengen pilkasta Jumala ei hyväksy rikkomuksen maksajaksi ketään muuta kuin itsensä rikoksen tekijän.
Jeesus kertoi tätä kuvaavan vertauksen kahdesta velallisesta. Yhdellä oli velkaa kuninkaalle kymmenentuhatta leiviskää, ja oli saamassa toiselta kanssapalvelijalta vain sata denaria. Tämä suurvelallinen sai "maistaa" kuninkaan säälivää hyvyyttä ja sai suuren velkansa anteeksi, mutta vapaaksi päästyään vaati kanssapalvelijaansa kurkusta puristellen maksamaan velkansa. (Matt.18:23-35).
Kun kuningas tästä kuuli, kutsui hän sen suurvelallisen, nuhteli häntä ja teki samoin kuin tämä oli tehnyt velalliselleen. Heitti vankeuteen kunnes tämä maksaisi kaiken velkansa.
"Silloin he tunnustavat syntivelkansa ja isiensä syntivelan, että ovat olleet minulle uskottomat ja käyneet minua vastaan...Silloin heidän ympärileikkaamaton sydämensä nöyrtyy, ja silloin he sovittavat syntivelkansa." (3.Ms.26:40,41).
Loppujen lopuksi se velan maksaminen on sen tunnustamista, että itse on vajavainen ja käyttäytyy sen mukaisesti lähimmäisiään kohtaan.
On ihan raamatullista tunnustaa; "Me olemme tehneet syntiä yhdessä isäimme kanssa, me olemme pahoin tehneet ja olleet jumalattomat." (Ps.106:6) Luvataan, ettei tästä alkaen enää kurkusta ravistellen toisia vaadita olemaan yhtä nuhteettomia kuin itse olemme.
Onko muita mielipiteitä?
Johannes kirjoittaa että "on syntiä, joka ei ole kuolemaksi ja on syntiä, joka on kuolemaksi," (1.Joh.5:16). Syntiä on verrattu myös velkaan, joka on maksettava; "Anna anteeksi syntivelkamme, niinkuin mekin annamme velallisellemme."
Velathan voi anteeksi antaa joko lainanantaja, tai ne voi maksaa takaaja tai muu sivullinen. Synti on jotakin sellaista, josta aina joku joutuu kärsimään. "Haureuden harjoittaja tekee syntiä itseään vastaan."
"Sillä mahdotonta on niitä, jotka kerran ovat valistetut ja taivaallista lahjaa maistaneet ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet ja MAISTANEET Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailmanajan voimia ja sitten ovat luopuneet - taas uudistaa parannukseen..." (heb.6:4-6).
"Jumala on antanut parannuksen elämäksi", ja joka on saanut maistaa sen senhyvää hedelmää, mutta tietoisesti kääntyykin vastustamaan parannusta, sitä Raamattu nimittää Pyhän Hengen pilkaksi. Jumala on kyllä luvannut "antaa anteeksi kaikki pahat teot, rikoset ja synnit, mutta ei jätä niitä rankaisematta."
Lievimmillään tätä voinee tulkita niin, että Pyhän Hengen pilkasta Jumala ei hyväksy rikkomuksen maksajaksi ketään muuta kuin itsensä rikoksen tekijän.
Jeesus kertoi tätä kuvaavan vertauksen kahdesta velallisesta. Yhdellä oli velkaa kuninkaalle kymmenentuhatta leiviskää, ja oli saamassa toiselta kanssapalvelijalta vain sata denaria. Tämä suurvelallinen sai "maistaa" kuninkaan säälivää hyvyyttä ja sai suuren velkansa anteeksi, mutta vapaaksi päästyään vaati kanssapalvelijaansa kurkusta puristellen maksamaan velkansa. (Matt.18:23-35).
Kun kuningas tästä kuuli, kutsui hän sen suurvelallisen, nuhteli häntä ja teki samoin kuin tämä oli tehnyt velalliselleen. Heitti vankeuteen kunnes tämä maksaisi kaiken velkansa.
"Silloin he tunnustavat syntivelkansa ja isiensä syntivelan, että ovat olleet minulle uskottomat ja käyneet minua vastaan...Silloin heidän ympärileikkaamaton sydämensä nöyrtyy, ja silloin he sovittavat syntivelkansa." (3.Ms.26:40,41).
Loppujen lopuksi se velan maksaminen on sen tunnustamista, että itse on vajavainen ja käyttäytyy sen mukaisesti lähimmäisiään kohtaan.
On ihan raamatullista tunnustaa; "Me olemme tehneet syntiä yhdessä isäimme kanssa, me olemme pahoin tehneet ja olleet jumalattomat." (Ps.106:6) Luvataan, ettei tästä alkaen enää kurkusta ravistellen toisia vaadita olemaan yhtä nuhteettomia kuin itse olemme.
Onko muita mielipiteitä?
Vastaukset 11
Vanhimmat
1. miten sellaista voi herjata jota ei ole? ei ole kinä äälläpäin näkynyt!
2. synti? mikä se on? jos elää kunnolla eikä tapa, petä, varasta eikä valehtele niin en muuten ole syntinen enkä ole mitään perisyntejä perinyt, tuha syyllistää
3. onneks on kesä ja kylmä olut maistuu arskaterassillaa
soon moro!
Nähtävästi olet poikkeus, kun et ole rikkonut ketään lähimmäisiäsi ja itseäsi vastaan. En minä syyllistä, jatka samalla tavalla.
"2. synti? mikä se on?"
Tässä ote linkistä:
http://www.nic.fi/~jlindell/miksikristusko.htm / 4.5
Raamatun mukaan olemme kaikki tehneet syntiä ja olemme "Jumalan kirkkautta vailla".
Mikä sitten on synti ? Monet yrittävät tehdä "syntilistoja". Itse en tee tämänkaltaisia syntilistoja. Ainoastaan voin esittää, mikä suurin synti on. Mielestäni se on tärkeimmän käskyn rikkominen. Jeesuksen opetus Matt. 22 : 36. "Opettaja, mikä on lain suurin käsky?" 37. Jeesus vastasi: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. 38. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. 39. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. 40. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat."
Kuka meistä on pitänyt tämän käskyn ? Tiedämme ja Raamattu sen ilmoittaa : ei kukaan. Joudumme niin kuin Paavali toteamaan, olen suurin syntinen. Mutta syntisille annetaan armo ja anteeksiantamus, kun me nöyränä ja katuvaisena otamme Jumalan lahjan, Jeesuksen, vastaan sydämessämme ja olemme valmiit tekemään parannuksen.
Yleisemmin ilmaistuna on synti tottelemattomuutta Jumalaa ja Hänen tahtoa vastaan. Synti erottaa meidät Jumalasta. Rakastava Jumala on kuitenkin valmistanut meille tien takaisin Hänen yhteyteen.
Pahuuden (synnin) alkujuuret ovat Raamatun mukaan ylpeys, itsekkyys, tottelemattomuus Jumalaa vastaan, vallanhalu.
Eikö tämän päivän pahuus maailmassa johdu ihan näistä samoista alkujuurista ? Entäs meidän omassa elämässämme ? Eivätkö sielläkin nämä samat voimat usein riehu ? Olemme osa syntiin langennutta, kapinoivaa ihmiskuntaa. Jos siis olisit ollut Aadam tai Eeva, olisit tehnyt saman virheen kuin he, olisit kieltäytynyt tottelemasta Jumalaa.
Pahalla on taipumus levittää pahaa, sekä yksilön kohdalla että yhteisössä. Se toimii lumivyöryn tavoin. Tämä on selvästi havaittavissa tämän päivän maailmassa. Tästä Raamattukin puhuu. "Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää."
Synnin syvin olemus ei ole siis ensisijaisesti meidän teoissamme, vaan meidän sydämemme asenteissa.
Kaikesta huolimatta Jumala rakastaa meitä edelleen ja kutsuu meidät yhteyteensä.
syyllistä "andreta".
Jumalan laki vaan on puolueeton, ja syyllistää meidät kaikki Jumalan pyhän ja vanhurskaan lain edessä.
Room.3:9,"Miten siis on? Olemmeko parempia? Emme suinkaan. Olemmehan juuri osoittaneet, että kaikki, niin juutalaiset kuin kreikkalaisetkin,ovat synnin alaisia.
Onhan kirjoitettu: Ei ole ketään vanhurskasta, ei aioatakaan, ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään,joka etsii Jumalaa. Kaikki ovat poikenneet pois..jne!"
Kaikki me poikkesimme Aadamissa ja Eevassa pois Jumalan yhteydestä, myös sinä "andre".
Se, että olet Aadamin jälkeläinen tekee sinusta syntisen, vaikka et olisi tehnyt ainuttakaan tekosyntiä elämäsi aikana.
Vain Jeesus voi tehdä meistä armahdettuja syntisiä. Ota siis vastaan Jeesus pelastajana.
"Tänäpäivänä kun kuulet Hänen äänensä, älä paaduta sydäntäsi, vaan huuda avuksesi Herraa, etkä ole häpeään joutuva, vaan saat kunnian kruunun kerran Hänen luonaan.
Täällä voi joutua pilkatuksi ja häväistyksi, mutta taivaassa uskovaisen palkinto vasta saadaankin.
Eikä siellä ole ensimmäistä ja toista eikä kolmatta palkinto sijaa, ei, vaan jokainen on voittaja joka perille pääsee, ja Jeesus on uskollinen, vaikka me emme aina olisikaan, Hän vie hyvän työnsä päätökseen, sillä itseänsä kieltää Hän ei saata.
rassaavat kun ei oteta selvää, Kristus on syntikysymyksen ratkaissut Golgatalla, siitä lähdetään kun syntiä suhteesta uskovaiseen, tai uskomattomaan aletaan suhteuttamaan.
Pyhän Hengen pilkka:
Luuk.12:8-10, "Mutta minä sanon teille: Jokaisen,joka tunnustaa minut ihmisten edessä, myös Ihmisen Poika on tunnustava Jumalan ja enkelien edssä.
Mutta joka kieltää minut ihmisten edessä, se tullaan kieltämään Jumalan ja enkelien edessä.
Ja jokaiselle, joka sanoo sanan Ihmisen Poikaa vastaan, annetaan anteeksi, mutta sille, joka pilkkaa Pyhää Henkeä, ei anteeksi anneta."
Matt.12:32, "Jos joku sanoo sanan Ihmisen Poikaa vastaan, se annetaan hänelle anteeksi. Mutta jos joku puhuu Pyhää Henkeä vastaan, hänelle ei anneta anteeksi, ei tässä eikä tulevassa ajassa."
Ei ole siis kyse, että pitäis pilkata, vaan jos vastustaa Pyhää Henkeä sanoin, vaikka vain sanan, on tehnyt Pyhän Hengen pilkan.
Tämän kyllä ymmärtäisin niin, että täytyy tieten tahtoen kohdistaa herjaus tai vastustus suoraan Pyhää Henkeä vastaan.
Koska Jumala sanoo myöskin, että tietämättömyyden aikoja Hän kärsii pitkämilisyydessään.
Muutenhan tälläkin palstalla olisi tuohon pahimpaan syntiin syyllistynyt monia, on joskus kielen käyttö niin rajua ja holtitonta, puhuttaessa esm. kielilläpuhumisesta.
"Sillä mahdotonta on niitä, jotka kerran ovat valistetut ja taivaallista lahjaa maistaneet ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet ja MAISTANEET Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailmanajan voimia ja sitten ovat luopuneet - taas uudistaa parannukseen..." (heb.6:4-6). "
Tämän täytyy ymmärtää siltä pohjalta, että se kirjoitettiin hebrealaisille nimenomaan. Muutoinhan ei luopiot voisi pelastua eikä uudistua, eikä Raamattu tue sitä.
Hebrealaiset olivat juuri kääntyneet Mooseksen lakiuskonnosta ja ottaneet "peson" Jeesuken veressä, ja jos nyt tälläinen lain-alta vapautettu palasi uudelleen lakiuskontoon hyljäten Jeesuksen veren polkien sen lokaan ja halveksui armon Henkeä ja sitä kautta saatavaa vanhurskautta, palatakseen uudelleen omiin yrityksiin ulla vanhurskaaksi laintekojen kautta, oli kauhistus Jumalalle.
Ei siis suoranaisesti kuulu pakana kristityille jotka eivät koskaan ole lainalaisia olleetkaan.
Pois poikennut Jeesuksen luota, voi siis rohkeasti tulla uudelleen ja uudelleen armonistuimen eteen, Kristuksen veri puhdistaa, varsinkin uskovaisen, kaikesta synnistä.
"Vahurskas lankee seitsemän kertaa, mutta nousee jälleen." Siis yhtä usein kun on lnagennut, voi myös nousta, sillä Jeesus ei heitä ketään, eikä yhtäkään ulos, sillä itseänsä kieltää Hän ei saata.
"antaa anteeksi kaikki pahat teot, rikoset ja synnit, mutta ei jätä niitä rankaisematta."
Tähän on vastaus uudenliiton puolella tässä.
Jes.53:4,5,"Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä.
Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana,
mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. RANGAISTUS olihänen päällänsä, että meillä RAUHA olisi, ja hänen HAAVAINSA kautta me olemme paratut."
Jeesu kuoli ristillä ja otti kirouksen päälleen joka olisi kuulunut meille, Hän siis oli kirottu , että me olisimme kirouksesta vapaat, samoin Hän kärsi rangaistuksen puolestamme, ja meille Hän antoi rauhansa, oman rauhansa, ei niinkuin maailma antaa, vaan iankaikkisen rauhan Jumalan kanssa.
Olemme siis rangaistuksesta vapaat Kristuksessa, sillä Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle joka uskoo.
kirjoitettu, rakas Olevainen, että jokaisen on kannettava oma taakkansa. Tässä ollaan alueella, jossa ei pikkusormellakaan uskalla lähimmäistä kärsimyksissä osoittaa. Vaikka tuo Jesaja 53. luku niin sanookin, jokapäiväiset kärsimykset ovat täyttä todellisuutta elämässämme.
Paavali näki varmasti paljon vaivaa ja kärsi evankeliumin edistämiseksi, mutta joskus tuntuu, että häneltäkin saattoi lipsahdella vähän yli. Esim. kol.1:24, "ja mikä vielä puuttuu Kristuksen ahdistuksista, sen minä täytän hänen ruumiinsa hyväksi, joka on seurakunta."
Tiesiköhän Paavali, miten paljon Jumalan seurakunta joutuu kärsimään vielä hänenkin jälkeensä? Jeesus ennen ristillä kärsimistään kyllä ilmoitti opetuslapsilleen, ettei hän vie opetuslasten lihallisia kärsimyksiä mukanaan, vaan sanoi että "maailmassa teillä on ahdistus, mutta olkaa turvallisella mielellä, minä olen voittanut maailman."
mutta eihän siinä mitä nyt sanoit, ole kysymys rangaistuksesta, vaan kärsimyksistä ja ahdituksista joita ei olekkaan luvattu pois ottaa, päinvastoin, jokainen joka tunnustaa Jeesuksen nimeä, joutuu vainottavaksi ja myös ahdistuksiin.
Mutta se ei ole rangaistusta synnistä.
Siitä rangaistus oli Hänen päällänsä,että meillä rauha olisi.
Olevainen ja kaikki palstalaiset. Todella totta kaikki kärsimykset. 1960-luvulla eräs ikääntynyt saarnamies sanoi kärsimysten ongelmista, että Kristuksen kärsimykset ovat kuin viestikapula, jota jokaisen pitää oma osuutensa kuljettaa.
Huomasin hänen ajatuksensa olevan saman kaltaista Pietarin opetuksen kanssa; "jättäen teille esikuvan, että noudattaisitte hänen jälkiänsä." 1.Pt.2:19-25.
Näin minä ymmärrän tuon asian:
Hepr. 6:4-6 kohdan ymmärrän niinkuin alkukielessä se on. Kreikan kielessä kun joku tietty sana voi viitata KOKO LAUSEESEEN. Tässä kohden se sana on "MAHDOTONTA". Käännöksemme ovat kuitenkin liittäneet tähän kohtaan paljon ylimääräistä, kun eivät ole ottaneet huomioon tätä kreikan kielen ominaisuutta.
Luvun alussa kerrotaan hengellisistä lapsista ja opin alkeista, ja siitä kuinka tällaisesta tilasta tulisi pyrkiä jo eteenpäin.
Paavali jatkaa tähän tyyliin:
Sillä mahdotonta on:
-olla uskovainen (Pyhästä Hengestä osallinen) ja samanaikaisesti väittää olevansa luopunut, ja siksi uudistaa itseään parannukseen.
(sehän olisi mahdotonta koska ei jo uskovainen ihminen voi tulla uudelleen uskoon)
Näin tekemällä ihminen ristiinnaulitsee jälleen Jumalan pojan ja häntä julki häpäisevät
(Jeesus kuoli vain kerran; se on häpäisemistä jos ihminen väittää tulevansa uskoon useammin kuin kerran.)
Ilmeisesti tuohon aikaan oli ihmisiä jotka elivät opin alkeissa, ja halusivat yhä uudelleen kokea uskoontulon. He ilmeisesti toimivat niin että väittivät olleensa luopioita, jotta saisivat taas uudelleen "tulla uskoon". Näin Paavalin loppuhuomautuksestakin tulee järkevä, kun hän kertoo heidän ristiinnaulitsevan hänet häpäisevällä tavalla uudelleen.
Sanatarkasti kohta menee kutakuinkin näin, voi tarkistaa esim. Novumista:
Sillä MAHDOTONTA, kerran valistettuja ja taivaallista lahjaa maistaneita, Pyhästä Hengestä osallisia ja luopuneita, Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailman voimia maistaneita, uudistaa parannukseen, he jälleen ristiinnauliten Jumalan pojan itsellensä ja julki häpäisten.
Pyhän Hengen pilkka:
Tarkastelkaa kohtia joissa puhutaan Pyhän Hengen pilkasta, ja päätelkää onko kyseessä oleva henkilö uskossa vai "totuuden tunnossa". On eri asia olla totuuden tunnossa, kuin pelastettu. Raamattu on hämmästyttävän johdonmukainen asiassa.
Toisin sanoen ymmärtääkseni Pyhän Hengen pilkka koskee ainoastaan ei-uskovaisia. Jos ihminen on totuuden tunnossa, ja tietää ja tuntee pelastuksen tien, mutta ei halua sitä uskoa kohdalleen, niin mikäpä olisi suurempaa pilkkaa! Ehkä ihminen on silloin paaduttanut sydämensä, eikä hän enää edes halua tulla uskoon. Seurauksena on silloin se, että Pyhän Hengen pilkkaa ei saa anteeksi.
Rippikoulussa minulle opetettiin näin: jos mietit että oletko tehnyt pilkkaa Pyhää Henkeä vastaan, niin et ole ainakaan silloin sitä tehnyt. Näin ymmärrän asian edelleenkin.
joo mä koitan joskus miettiä.
mut heti kun näen niin sitten kyllä käsitän
nyt otan olutta. kumpi muuten meistä on syntinen: toi pyöräileva likka, jonka stringien alta persvako näkyy irstaan houkuttelevasti vai minä joka haluan naida tota likkaa?
tule ennen kuin lopetat alkoholin käytön.