Raamatun mukaan kymmenykset kuuluvat ensisijassa seurakuntaan. Asian merkitys korostuu pienissä seurakunnissa missä srk:n talous koostuu pienen kävijäryhmän vapaaehtoisista kolehtituotoista. Näistä maksetaan kirkkotilan vuokra, työntekijän palkkaus sekä muut seurakunnan toiminnot, esim. diakoniatyö, sen mukaan kuin niihin on varaa. Vaarana on että yksittäinen kristitty tai muutamien henkilöiden painostusryhmä alkaa "äänestää kukkarollaan". Tällöin voi vanhimmistolla olla kiusaus toimia seurakunnan varakkaimpien henkilöiden mieltymysten mukaan että rahakanavat pysyisi auki. Tällainen toiminta ei ole siunauksellista. Se on ihmisiin turvaamista Herran sijasta. Kymmenykset tulisi antaa oikealla asenteella, Kol.3:23.
Usein kolehtipuheiden yhteydessä käytetty 2.Kor.9:7 voidaan käsittää väärin.
Rakastaahan Jumala niitäkin jotka eivät ole pelastettuja. Jumalan rakkaus vetää parannukseen. Mutta maailman ihminen on joka tapauksessa "Jumalan vihan alla" eli Hänen suurenmoinen rakkautensa jää hyödyttömäksi, ellei henkilö syntien anteeksisaamisen ja elämän uudistuksen kautta tule Herran yhteyteen. Vasta silloin Jumala voi rakastaa häntä elävässä, toimivassa suhteessa, ei ulkoapäin niin kuin niitä joiden toivoo tulevan lapsikseen, vaan niitä, jotka ovat Hänen lapsiaan ja - siinä määrin, kuin elämme todeksi suhdettamme Häneen.
Raha-asia on osa hengellistä elämää. Siunausta ei voi ostaa, mutta yhtä totta on että itsekkyys sulkee sydämen siunauksen virralta. Johannes oli opetuslapsista se joka halusi olla Jeesuksen lähellä ja kuunnella Häntä, vrt. Marian ja Martan asenne. Jeesuksen armosylissä lepääminen on elämää rakkaudessa.
Joku saattaa sanoa että ok, kolehdit ja muut vapaaehtoiset annit, kuten 2.Kor.9:ssä mainittu tilanne pyhien avustamisesta, kuuluvat seurakuntaan, mutta kymmenykset on vanhentunut säädös, jota ei tarvitse noudattaa. Onko näin? Jeesus viittaa kymmenyksiin Matt.23:23 sanoen sitä asiaksi, jota ei tulisi sikseen jättää, toisin sanoen, kymmenykset ovat myös UT:n hengen mukainen asia, ei ainoastaan VT:n säädös. TÄRKEÄÄ ON MILLAISELLA SYDÄMEN ASENTEELLA ANTAA. Tähänhän on viittaus jo Jesaja 58:ssa joka käsittelee paaston motiiveja ja tarkoitusta. Joillekin paastosta oli tullut (kuten kymmenyksistäkin voi tulla) itse asia niin että keskityttiin tekoon ja olennaista oli kuinka ihminen kykeni näyttämään itselleen ja toisille että suoriutui Jumalan asettamista odotuksista. Silloin katse on teoissa, ei Jumalassa. Jos sydämenasenne puuttuu hengellisistä velvoitteista tulee uskonnollista puurtamista sen sijaan että ne olisivat etuoikeus. Tällöin ihminen ei elä rakkaussuhteessa Herraan ja lähimmäisiin.
Eräs saarnaaja kertoi kun hän oli "lain alla" kymmenysten suorittaminenkin oli hänelle lähinnä velvollisuus jota noudatti pelosta, ettei olisi "menettänyt Jumalan siunausta" ja saanut taloudelliseen elämäänsä kirousta. Tällöin Jumala kielsi antamasta kymmenyksiä. Sitten vähitellen armo alkoi avautua Jumalan koulussa, ja lopulta syntyi sisäinen näky kuinka hieno etuoikeus on toimia Jumalan sanan periaatteiden mukaan, niin että hän pyysi Jumalalta joko saisi aloittaa uudelleen kymmenysten maksamisen, koska motiivi oli puhdistunut. Nyt hän alkoi maksaa kymmenyksiä, kuten oli joskus ennenkin maksanut, mutta mikä oli muuttunut oli asenne, ei enää uskonnollisessa suorittamisessa vaan armon hengessä, rakkaudessa Herraan ja seurakuntaan, evankeliumiin.
Tätä ei tietenkään pidä ottaa yllykkeenä syntiin ja piittaamattomuuteen... niin että ajattelisi "minun ei nyt kannata tehdä mitään hyvää, koska motiivini ei varmaankaan ole oikea" tai "ehkä minun pitää ensin ryhtyä tekemään syntiä, että sitä kautta pääsisin lain alta ja vasta sitten, kun pääsen armon tuntemiseen, ryhtyä elämään pyhityselämää".
Summa summarum. Kymmenysten antaminen ei ole kristitylle samanlainen käsky kuin on esim. käsky karttaa haureutta, että sen noudattamatta jättäminen olisi selkeästi synti. Haureus on aina kaikissa tapauksissa syntiä. Kymmenysten maksamatta jättäminen ei. Kymmenysten maksaminen on kuitenkin uusitestamentillisen seurakunnan hengen mukaista. Se on tarpeellista ja siinä on siunauksensa. Asiasta tulisi uskollisesti pitää kiinni varsinkin jos Jumala on sen henkilökohtaisesti ihmisen ymmärrykselle avannut. Silloin siitä tulee kuuliaisuuskysymys rakkaussuhteessa Herraan.
Kristinopin mukaan Jumalan armo on Kristuksessa ja vain Hänessä. Sitä ei voi saada Jeesuksen ulkopuolelta. Siksi armossa elämiseen kuuluu kuuliaisuus. Itsekäs elämä ei voi olla elämää siunausrikkaassa armossa. Itsekäs kristitty voi kyllä vetäistä armo-käsitteen syntiensä ja/tai itsekeskeisen elämäntapansa peitoksi, mutta tällöin "armo" on pelkkä teologinen termi, siitä puuttuu asian sisäistäminen, armon tunteminen.
Kymmenysten antaminen on yksi niitä ihania asioita, jotka vievät lihaamme ristille, että sen kautta syvemmin vapautuisimme armoon.
Usein kolehtipuheiden yhteydessä käytetty 2.Kor.9:7 voidaan käsittää väärin.
Rakastaahan Jumala niitäkin jotka eivät ole pelastettuja. Jumalan rakkaus vetää parannukseen. Mutta maailman ihminen on joka tapauksessa "Jumalan vihan alla" eli Hänen suurenmoinen rakkautensa jää hyödyttömäksi, ellei henkilö syntien anteeksisaamisen ja elämän uudistuksen kautta tule Herran yhteyteen. Vasta silloin Jumala voi rakastaa häntä elävässä, toimivassa suhteessa, ei ulkoapäin niin kuin niitä joiden toivoo tulevan lapsikseen, vaan niitä, jotka ovat Hänen lapsiaan ja - siinä määrin, kuin elämme todeksi suhdettamme Häneen.
Raha-asia on osa hengellistä elämää. Siunausta ei voi ostaa, mutta yhtä totta on että itsekkyys sulkee sydämen siunauksen virralta. Johannes oli opetuslapsista se joka halusi olla Jeesuksen lähellä ja kuunnella Häntä, vrt. Marian ja Martan asenne. Jeesuksen armosylissä lepääminen on elämää rakkaudessa.
Joku saattaa sanoa että ok, kolehdit ja muut vapaaehtoiset annit, kuten 2.Kor.9:ssä mainittu tilanne pyhien avustamisesta, kuuluvat seurakuntaan, mutta kymmenykset on vanhentunut säädös, jota ei tarvitse noudattaa. Onko näin? Jeesus viittaa kymmenyksiin Matt.23:23 sanoen sitä asiaksi, jota ei tulisi sikseen jättää, toisin sanoen, kymmenykset ovat myös UT:n hengen mukainen asia, ei ainoastaan VT:n säädös. TÄRKEÄÄ ON MILLAISELLA SYDÄMEN ASENTEELLA ANTAA. Tähänhän on viittaus jo Jesaja 58:ssa joka käsittelee paaston motiiveja ja tarkoitusta. Joillekin paastosta oli tullut (kuten kymmenyksistäkin voi tulla) itse asia niin että keskityttiin tekoon ja olennaista oli kuinka ihminen kykeni näyttämään itselleen ja toisille että suoriutui Jumalan asettamista odotuksista. Silloin katse on teoissa, ei Jumalassa. Jos sydämenasenne puuttuu hengellisistä velvoitteista tulee uskonnollista puurtamista sen sijaan että ne olisivat etuoikeus. Tällöin ihminen ei elä rakkaussuhteessa Herraan ja lähimmäisiin.
Eräs saarnaaja kertoi kun hän oli "lain alla" kymmenysten suorittaminenkin oli hänelle lähinnä velvollisuus jota noudatti pelosta, ettei olisi "menettänyt Jumalan siunausta" ja saanut taloudelliseen elämäänsä kirousta. Tällöin Jumala kielsi antamasta kymmenyksiä. Sitten vähitellen armo alkoi avautua Jumalan koulussa, ja lopulta syntyi sisäinen näky kuinka hieno etuoikeus on toimia Jumalan sanan periaatteiden mukaan, niin että hän pyysi Jumalalta joko saisi aloittaa uudelleen kymmenysten maksamisen, koska motiivi oli puhdistunut. Nyt hän alkoi maksaa kymmenyksiä, kuten oli joskus ennenkin maksanut, mutta mikä oli muuttunut oli asenne, ei enää uskonnollisessa suorittamisessa vaan armon hengessä, rakkaudessa Herraan ja seurakuntaan, evankeliumiin.
Tätä ei tietenkään pidä ottaa yllykkeenä syntiin ja piittaamattomuuteen... niin että ajattelisi "minun ei nyt kannata tehdä mitään hyvää, koska motiivini ei varmaankaan ole oikea" tai "ehkä minun pitää ensin ryhtyä tekemään syntiä, että sitä kautta pääsisin lain alta ja vasta sitten, kun pääsen armon tuntemiseen, ryhtyä elämään pyhityselämää".
Summa summarum. Kymmenysten antaminen ei ole kristitylle samanlainen käsky kuin on esim. käsky karttaa haureutta, että sen noudattamatta jättäminen olisi selkeästi synti. Haureus on aina kaikissa tapauksissa syntiä. Kymmenysten maksamatta jättäminen ei. Kymmenysten maksaminen on kuitenkin uusitestamentillisen seurakunnan hengen mukaista. Se on tarpeellista ja siinä on siunauksensa. Asiasta tulisi uskollisesti pitää kiinni varsinkin jos Jumala on sen henkilökohtaisesti ihmisen ymmärrykselle avannut. Silloin siitä tulee kuuliaisuuskysymys rakkaussuhteessa Herraan.
Kristinopin mukaan Jumalan armo on Kristuksessa ja vain Hänessä. Sitä ei voi saada Jeesuksen ulkopuolelta. Siksi armossa elämiseen kuuluu kuuliaisuus. Itsekäs elämä ei voi olla elämää siunausrikkaassa armossa. Itsekäs kristitty voi kyllä vetäistä armo-käsitteen syntiensä ja/tai itsekeskeisen elämäntapansa peitoksi, mutta tällöin "armo" on pelkkä teologinen termi, siitä puuttuu asian sisäistäminen, armon tunteminen.
Kymmenysten antaminen on yksi niitä ihania asioita, jotka vievät lihaamme ristille, että sen kautta syvemmin vapautuisimme armoon.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Olen muuten samaa mieltä kanssasi, mutta mielestäni termit "maksaminen, maksaa kymmenykset" eivät ole oikeita kymmenyksistä puhuttaessa. Olet käyttänyt myös termejä "kymmenysten antaminen, antaa kymmenykset", mitkä ovat oikeita sanontoja.
Maksaminen kuuluu kaupalliseen termistöön. Ostamme jotakin ja maksamme siitä. Saamme hyödykkeen, josta annamme vastineen. Jumalalta emme voi ostaa mitään emmekä käydä kauppaa Hänen kanssaan, koska kaikki on Hänen. Kymmenykset annamme siitä, mitä olemme Häneltä saaneet. Minusta on parempi käyttää verbejä 'antaa' tai 'tuoda', kun on kyse kymmenyksistä. Se on raamatullisempaa. Raamatusta löytyy myös termit 'jättää' tai 'erottaa' kymmenykset. Mihinkään näistä sanoista ei liity kaupankäyntiä. Kaikki on vapaaehtoista antamista, jonka motiivina on rakkaus ja kiitollisuus.
Raamatusta löytyy vain muutama kohta, joissa puhutaan kymmenysten 'maksamisesta', ja niissä kohdissa kymmenysten maksajat näyttäytyvät negatiivisessa valossa.
UT:ssa vain fariseukset ja kirjanoppineet, lainopettajat kehuivat 'maksavansa' kymmenyksiä (Matt. 23:23, Luuk. 11:42, Luuk. 18:12). Jeesus kutsui heitä teeskentelijöiksi.
"Kymmenykset tulisi antaa oikealla asenteella, Kol.3:23."
Amen.
Kiitos aiheellisesta ja asiallisesta tarkennuksesta. On todellakin parempi ja oikeampaa puhua kymmenysten antamisesta.
En tarkoittanut kaupankäyntiä kymmenysten maksamisella, nopeasti kirjoittaessa tulee tällaisia epätarkkuuksia, puhekielen ilmauksia, joista saattaa joillekin välittyä väärä kuva. Arkikeskustelussa, jota palstakeskustelukin osaltaan on, kaikkea ei tule muotoiltua niin tarkasti, kuin esim. jos kyseessä olisi raamattutunti tai essee. Mutta on tietysti hyvä pyrkiä kaikessa keskustelussa käyttämään mahdollisimman oikeita ilmauksia jotka korostavat asian luonnetta.
Pointtini oli, ettei kymmenysten antaminen ole niin UT:n seurakuntaelämän hengen vastaista, ainoastaan VT:hen kuuluvaa, kuin jotkut ovat yrittäneet väittää. Se ei kuitenkaan ole samalla tavalla velvoittava käsky. Kyse on uskovan ymmärryksestä ja henkilökohtaisesta suhteesta Kristukseen sekä seurakuntaelämään. Kymmenysten antaminen sinänsä on aivan UT:n hengen mukaista ja oikein. Siksi siinä on edelleen sama siunaus, josta Herra puhuu profeetta Malakian kautta:
"Tuokaa täydet kymmenykset varastohuoneeseen, että minun huoneessani olisi ravintoa, ja siten koetelkaa minua, sanoo Herra Sebaot: totisesti minä avaan teille taivaan akkunat ja vuodatan teille siunausta ylenpalttisesti."
3:10.
Raamatun mukaan kymmenykset kuuluvat seurakuntaan, että "Jumalan huoneessa olisi ravintoa". Se on tärkeä asia.
Antamisen ja myös vastaanottamisen tulisi tapahtua oikealla mielellä, antajien (yksilöuskovat, seurakunnan jäsenet) ja vastaanottajien (vanhimmisto, seurakunnan talousasioista vastaavat) etsien Herran tahtoa, sitä kunnioittaen.
Mitä mieltä olet tulkinnastani 2.Kor.9:7, joka voidaan käsittää väärin, ja jota myös voidaan käyttää väärin, painostaen?
Asian olennaisen sisällön ymmärtämisessä auttaa mielestäni Johanneksesta (joka pääsiäisaterialla nojasi Jeesuksen rintaa vasten) käytetty ilmaus "se opetuslapsi, jota Jeesus rakasti". On siunattua elää rakkaussuhteessa Jumalaan, olla sellaisella paikalla, että Jumalalla on mahdollisuus vuodattaa rakkautta ihmisen sydämeen.
Jumala rakastaa jokaista, mutta eivät kaikki silti ole Hänen rakkaudessaan, vain uudestisyntyneet ovat. Mutta myös uudestisyntyneinä voimme olla liiaksi oman lihan mielen eli itsekeskeisyyden vallassa niin, ettei Jumalan rakkaus voi avoimesti vuotaa sydämiimme, virvoittaa ja valloittaa. Rakkaussuhteessa eläminen on elämää siunauksessa. Siinä syntyy oikea mielenlaatu. Se edellyttää rukouselämää, kahdenkeskistä seurustelua Herran kanssa, niin että olemme kiinnostuneet Hänestä itsestään.
Tekoja ei tule vähätellä, tässä voidaan nimittäin "lain alle joutumisen pelossa" mennä lähes neuroottisuuden puolelle, että ajatellaan: "en voi nyt antaa, koska en juuri tällä hetkellä ole riittävästi armon olotilassa, antamiseni olisi kuitenkin suorittamista ja siksi kelvotonta".
Oikean mielenlaadun harjoittamisen voi aloittaa siitä, että tekee mielessään päätöksen "minä haluan antaa iloiten, ja vaikka en juuri nyt koekaan tunteellista iloa, enemmänkin velvollisuudentunnetta, ymmärrän, että Jeesuksen pelastamana kaikki elämässäni on lahjaa, sekin on lahjaa ja etuoikeus että saan antaa Hänen työhönsä."
Ihminen on luontaisesti itsekäs. Osa antamisen siunausta on että näin opimme ristiä, kääntämään katseen itsestä Jeesukseen, ja painopisteen muuttuessa pääsemme kristillisen elämän tosi syvyyteen, hengelliseen rikkauteen.
teapot
Kysyt:
"Mitä mieltä olet tulkinnastani 2.Kor.9:7, joka voidaan käsittää väärin, ja jota myös voidaan käyttää väärin, painostaen?"
Ole kirjoittanut hyvin ja yhdyn tulkintaasi.
Siellä, missä rakkaus ja antamisen ilo vallitsee, ei tule väärinkäsityksiä eikä ketään painosteta mihinkään.
Kymmenykset tai muu antaminen, lahjat, uhrit ja antimet, eivät saa olla painostuksen väline.
Pakkoantaminen ei koidu kenellekään siunaukseksi.
2. Kor. 9:7
Antakoon kukin, niinkuin hänen sydämensä vaatii, ei surkeillen eikä pakosta;
Olet korostanut antamisen motiiveja ja antajan asennetta, jotka ovat kaiken antamisen ehdoton lähtökohta. Oikealla asenteella varustettu uskova haluaa olla mukana seurakunnan kautta tehtävässä evankeliumin työssä myös taloudellista vastuuta kantaen. Siksi kymmenysten antamisen tulee tapahtua seurakunnan kautta. Pitää kuitenkin muistaa, että emme anna kymmenyksiä ihmisille, vaan Jumalalle. Muu antaminen voi tapahtua kohteeseen, johon asianomainen haluaa varat osoittaa. Tarvitsevia voi olla lähellä ja kaukana.
Itsekkäistä syistä tekeminen, kuten alussa mainitsemasi "kukkarolla äänestäminen" eli antamisesta pidättäytyminen, jos oma tahto ei toteudu seurakunnassa tai henkilöön ja hänen varallisuuteensa tai muuhin ulkonaiseen esim. yhteiskunalliseen ststukseen katsominen, ei todellakaan ole Jumalan tahto. Missä Jumalan tahto ei toteudu, siellä ei ole siunausta; ei yksilöuskovien eikä koko seurakunnan elämässä.
Näistä on paljon opetusta Raamatussa eikä näitä ole syytä jättää sikseen seurakunnan opettamisesssakaan. Kun uskova on sisäistänyt seurakunnan ja jäsenten yhteistyön ja vastuullisuuden merkityksen ja evankeliumin taloudelliset tarpeet, hän haluaa ilolla olla mukana antamassa sen mukaan kuin kykenee.
2. Kor. 8:12
Sillä jos on alttiutta, niin se on otollinen sen mukaan, kuin on varoja, eikä sen mukaan, kuin niitä ei ole.
Hepr.13:
20 Rauhan Jumala, joka ikuisen liiton uhriveren tähden on nostanut kuolleista lampaiden suuren paimenen, meidän Herramme Jeesuksen,
21 varustakoon teidät hyvillä lahjoillaan, niin että voitte täyttää hänen tahtonsa. Sen, mikä on hänelle mieleen, hän itse tehköön meissä, hän ja Jeesus Kristus. Hänen on kunnia aina ja ikuisesti. Aamen.
Teidän pitäisi aivan ensiksi tehdä itsellenne selväksi, mitä Raamattu tarkoittaa kymmenyksillä. Miksi niitä kerättiin, kuka määräsi kymmenyksiä kerättäväksi ja miksi? Siis sillä on määrätty merkitys raamatullisesti.
Nykypäivänä ei pidä puhua enää kymmenyksistä, eikä kymmenysten maksaminen uskonnollisille järjestöille on Raamatun käsky.
Nykyään "seurakunnat" käyttävät Raamattua perusteena, että kymmenyksiä tulee maksaa. Se on väärin, koska sellaista ei Raamattu opeta. Jeesus mainitsi kymmenykset, koska Hän ei vielä vanhan liiton aikana, ja sillä hetkellä juutalaiset maksoivat kymmenykset.
SIis on parempi ja rehellisempää puhua vapaaehtoisista lahjoituksista, kuin että jäsenen tulee luovuttaa 10% nettotuloistaan järjestölle. Se on ihmisten tekemä sääntö, jolla ei ole raamatullista perustetta tippakaan.
Ihmisille on uskoteltu, että kun maksat kymmenykset, Jumala siunaa. Asia on niin, että raha menee uskonnolliselle järjestölle, joka opettaa omia oppejaan, eikä Jumala siunaa tippakaan sitä, että ne julistavat omaa kirottua "evankeliumiaan - päinvastoin.
Nykypäivänä ei pidä puhua enää kymmenyksistä? No, ei välttämättä ole pakko. Voidaan siitä olla puhumattakin ja tuskin seurakuntaelämä tämän asian mukana seisoo tai kaatuu. Mutta ihmettelen intoasi kieltää kymmenykset, tehdä siitä asia, josta ei saisi puhua?
Jeesus ei turhentanut kymmenysten antamista vaan korosti oikeaa mielenlaatua, laupeutta.
"Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te annatte kymmenykset mintuista ja tilleistä ja kuminoista, mutta jätätte sikseen sen, mikä laissa on tärkeintä: oikeuden ja laupeuden ja uskollisuuden! Näitä tulisi noudattaa, eikä noitakaan sikseen jättää."
Matt.23:23.
Mitä ensisijassa tulisi noudattaa? Oikeutta, laupeutta ja uskollisuutta. Mutta kymmenysten antamistakaan ei tulisi jättää. Kymmenysten antaminen on siis UT:n hengen mukaista.
Palstalla kysyttiin minne kymmenykset pitäisi antaa, jos niitä annetaan. No, joillakin on tapana antaa kymmenykset yleishyödyllisiin tarkoituksiin, hädänalaisen perheen avustamiseen tms. Se on heidän sisäinen kokemuksensa ja asiansa Herran kanssa. Mutta mielestäni kymmenykset kuuluvat ENSISIJASSA seurakuntaan.
Kiivautesi kymmenysten antamisen vastustamisessa on hyvinkin ymmärrettävää, koska sinulle seurakunta on vain "uskonnollisia järjestöjä", koska omalaatuisista oppinäkemyksistäsi ja korostuksistasi johtuen et voi hyväksyä evankeliumia, jota niissä pidetään esillä.
Sinun mukaasi kristillisten seurakuntien evankeliumi on "kirottua". Voimakas ilmaus jonka käyttö antaa kyllä hyvän omasta eksymyksestäsi.
>Jeesus mainitsi kymmenykset, koska Hän ei vielä vanhan liiton aikana, ja sillä hetkellä juutalaiset maksoivat kymmenykset.<
Hyvä että otit asian esille, koska tämä on tärkeä pointti. Väitteesi on ainakin osittain totta. Mielenkiintoista on, että tästä on Raamatussa kaksi kohtaa, Matt.23:23 ja Luuk.11:42.
Luuk.11:42 viittaa menneeseen aikaan: Näitä olisi tullut noudattaa eikä noitakaan laiminlyödä. Matt.23:23 nykyiseen - tämän mukaan kymmenykset olisivat edelleenkin voimassa: Näitä tulisi noudattaa, eikä noitakaan sikseen jättää.
Kymmenyksistä ei tule tehdä sitovaa velvoitetta, ei ainakaan Matt.23:23 perusteella (ja mielestäni ei muillakaan perustein), koska kyseessä on vain yksi kohta ja kaiken lisäksi fariseuksille puhuttu; mutta kymmenyksiä ei myöskään voi kumota vanhentuneena, vain VT:hen kuuluvana. Hengellisenä periaatteena kymmenysten antamisessa on edelleen siunauksensa.
En ole sanonut että kymmenysten antaminen on pakollista, mutta olen sanonut ja sanon, että asiassa on oma siunauksensa, ja että se on UT:n hengen mukaista.
>kymmenysten maksaminen uskonnollisille järjestöille<
Vielä täsmennyksenä, Lappix. Korostin aloituksessa asenteen merkitystä, mm. viitaten Kol.3:23, jonka mukaan "Kaikki, mitä teette, se tehkää sydämestänne, niinkuin Herralle eikä ihmisille". Tämän mukaisesti kymmenykset eivät ole varsinaisesti SEURAKUNNALLE, vaan seurakuntaan. Ne ovat Herralle seurakunnan toimintaa eli Jumalan valtakunnan työtä varten.
Tässä ei ole oleellista eroa VT:n aikaan nähden. Herra on aina katsonut ja katsoo sydämeen.
"Sillä Herran silmät tarkkaavat kaikkea maata, että hän voimakkaasti auttaisi niitä, jotka ovat ehyellä sydämellä antautuneet hänelle."
teapot. On nimellisiä "seurakuntia" jotka kaikki ovat maallisia uskonnollisia järjestöjä. Jeesus valitsee sen oikean seurakunnan jäsenet heidän uskonsa perusteella, eikä se ole mikään rekisteröity uskonnollisuutta harrasteleva järjestö.
Minä en rahoita sellaisia järjestöjä, jotka levittävät harhaoppeja. Miksi niitä vielä pitäisi rahoittaa. Ei kiitos.
Niin, tämä ihmisen kyhäämä uskonnollinen puolue toiminta vaikuttaa lähes kaikkeen kielteisesti aina lahjoituksia/kymmenyksiä myöten.
Nyky "seurakunnat" rahalle on kuin pohjaton kaivo. Itseäni eniten harmittaa ja estää lahjoitukset suoraan eri puolueisiin heidän asioiden suunnittelu ja hoitaminen. Esim. rakennetaan kalliit,- ylimitoitetut rakennukset ja tietysti velaksi.
Rakennuksien ikääntyessä ja erikoisesti rakennusteknillisyys huomioiden, niin niiden kunto rapistuu vauhdilla ja jos tätä ei asiantuntevasti huolleta/valvota, niin rahan reikä on mahtava. Esim. niinkin yksinkertainen asia kuin vesivahingot ovat ilmeisiä jo huonon/monimutkaisen rakennus suunnittelun ansioista.
Sanompa avoimesti, miten helluntalaisten tulisi laskeutua ylpeydestään/näyttävyydestään ja ottaa mallia Jehovan todistajien rakennusteknillisyydestä. "Rumempia" ne on, mutta taloudellisia rakentaa ja ylläpitää.
>> mutta kymmenyksiä ei myöskään voi kumota vanhentuuneena, vain VT:hen kuuluvana
tervehdys ml213. Mielestäni olisi rehellisempää puhua uskonnollisen järjestön jäsenmaksuista, koska niitähän ne ovat.
On ihmisten harhauttamista, että puhutaan "seurakunnista", koska ne ovat puhtaasti kaikki uskonnollisia järjestöjä. Olen joskus verranut niitä puoluepoliittisiin järjestöihin, koska uskonnolliset järjestöt ovat myös aatteellisia harrastusyhdistyksiä, samanmielisten kokoontumispaikkoja.
Juuri noin. Jäsenmaksut olisi oikeampi ilmaisu uskonnollisen puolueen toiminnan rahoittamiseen.
Asian viereen. Lappix, muistanet miten Ap:ssa yhden Pietarin saarnan ansioista muistaakseni 3000 sielua pelastui. Mikä lie ollut vuoden saldo. Mutta,- huomaappa ei sanaakaan rakentamisesta.
Ei tämän enempää, mutta koko seurakunta ja seurakuintatoiminta on kokonaan erilainen tänä päivänä,- verraten sitä Raamatun ilmoituksiin.
Niinpä, ja vielä vaikeampaa on ymmärtää se, että näitä erinimisiä "seurakuntia" on vaikka millä mitalla, ja jokainen opettaa omia oppejaan. Ei se tee seurakuntaa, jos ulkoseinässä on kyltti "seurakunta".
Ajatellaan esimerkiksi, mormooniseurakunta, adventtiseurakunta, evl-seurakunta, helluntaiseurakunta ja jehovien seurakunta. Jokaisella niillä on oma oppinsa, mutta kaikki väittävät sen olevan Raamatun mukainen. Ja jokainen näistä väittää, että ME olemme se oikea "seurakunta". Lisäksi ne eivät suvaitse toisiaan.
Kyllä nyt järjen pitäisi sanoa, että joku on pielessä ja pahoin.
lappix
Rehellistä on puhua asioista niiden oikeilla nimillä.
Jäsenmaksuista puhuminen Jumalalle antamisen sijasta on vääristelyä.
Erilaiset aatteelliset järjestöt ja yhdistykset keräävät jäseniltään jäsenmaksuja jäsenyydestä. Jäsenmaksun perusteet ja varojen käyttö määritellään kunkin yhdistyksen, seuran tai järjestön säännöissä.
Useimmiten jäsenyys päättyy, kun jäsenmaksut jäävät maksamatta. Jotkut yhdistykset ovat pitkämielisempiä kuin toiset ja saattavat pitää jäsenmaksunsa maksamatta jättäneitä melko kauankin rekisterissään ennen kuin poistavat heidät. Tavallisesti jäsenmaksua ensin karhutaan ja ellei se tehoa, jäsenyys lakkautetaan yhdistyksen vuosikokouksen päätöksellä tai niin kuin säännöissä muutoin on määritelty. Tämä koskee maallisia yhdistyksiä ja järjestöjä.
Yhdenkään helluntaiseurakunnan säännöissä ei tunneta jäsenmaksua. Helluntaikirkkoon tai yhdistysmuotoiseen helluntaiseurakuntaan kuuluva ei siis ole velvollinen maksamaan jäsenmaksua.
Olet verrannut seurakuntia puoluepoliittisiin järjestöihin perusteetta. Seurakunnat eivät ole pelkkiä harrastusyhdistyksiä, vaan samat arvot ja uskonnäkemyksen omaavien uskovien yhteisöjä. Niin ne ovat olleet alkuseurakunnan ajoista lähtien. Tosin Raamattukin tuntee "harrastamisen".
Paavali kirjoittaa 1.Tim. 3:
15 Harrasta näitä, elä näissä, että edistymisesi olisi kaikkien nähtävissä.
Edellä hän luettelee asioita, joita on hyvä harrastaa ja joissa elää. Kaikki ne liittyvät yhteisöllisyyteen eli seurakuntaelämään.
Samaa alkuseurakunnan mallin mukaista tehtäväänsä nykyiset helluntaiseurakunnat ja muutkin kristilliset seurakunnat toimittavat eli evankeliumin julistamista, sanan opetusta, diakoniatyötä jne. Kaikki tapahtuu ihmisten parhaaksi. Seurakunnan ihanne olisi olla yksimielinen ja rakastava, hoitava ja tukeva yhteisö jäsenilleen ja muille lähimmäisille. Tämä ei valitettavasti aina toteudu parhaalla mahdollisella tavalla. Ei se toteutunut täysin ensimmäisissä kristillisissä seurakunnissakaan, vaikka samanmielisyys seurakunnassa on Raamatun mukaan hyve eikä pahe niin kuin se sinulle näyttää olevan. Seurakunnasta puhuminen ei ole ihmisten harhauttamista, niin kuin väität.
Helluntaiseurakuntiin liitytään samojen perusperiaatteiden mukaan kuin uskovat ovat aina tehneet. Jokainen liittyvä tekee vapaaehtoisen valinnan. Hänet hyväksytään jäseneksi, jos jäsenyyden kriteerit täyttyvät. Jäsenyyden ehdot helluntaiseurakuntaan liityttäessä ovat, että henkilö on uudestisyntynyt (on uskossa), on ottanut uskoon tultuaan kasteen ja tahtoo pysyä Jeesuksessa Kristuksessa, apostolien opetuksessa, leivänmurtamisessa ja rukouksessa yhdessä muiden seurakuntalaisten kanssa. Jäsenmaksua ei kysellä liityttäessä eikä myöhemminkään.
Nimimerkille ml213 sanon samat sanat.
Juuri niin ei ole kuin hän lappixin kaikuna alempana esittää tai väittää. Asian viereen esitettyyn ml 213:n kommentiin en ota kantaa.
Termistö. Tunnen sen verran hellarijärjestöä, että raha kelpaa, vaikkei olisi hellarinjärjestön mittapuun mukaan uudestisyntynytkään. Jos penkissä istuu ateisti ja antaa euron, niin kyllä se kelpaa.
Puhut jäsenyydestä, aivan oikein. Maallinen rekisteröity yhdistys voi ottaa jäsenekseen sen, joka täyttää järjestön vaatimukset. Nekin ovat ihmisten tekemiä, niin myös hellareissa.
Kyllä vertaus puoluepoliittisiin järjestöihin ja aatteisiin pätee jokaiseen uskonnollisaattelliseen järjestöön. Samoin kuin joku on kepulainen tai demari, samoin on hellari tai jehova. Eli uskonnollisuus on aate, mitä ohjelmaa ihminen kannattaa, kuuluu siihen järjestöön.
Jos ei anna kymmenyksiä täytenä 10%, elääkö sellainen synnissä, tahallisessa synnissä, ei voi olla pelastunut uskova?
Miten pineläkeläinen jolla on kuukausieläke 700€, siitä kymmenykset 70€. Vieläkö seurakunta ilkeää periä joiltakin kymmenykset. Seurakunta ei ajattele kyllä mielestäni siinä häntäänsä pitemmälle.
No totuushan on ettei helluntaiseurakunta ole vaatimassa keltään pakollisia kymmenyksiä, eikä Jumalakaan.
Rauhaa ja lepoa, Mikko.
En missään tapauksessa tarkoittanut tehdä tyhjäksi kenenkään uskoa joka ei kymmenyksiä anna. Se ei ole pelastus- eikä varsinaisesti edes syntikysymys.
"Kymmenysten antaminen ei ole kristitylle samanlainen käsky kuin on esim. käsky karttaa haureutta, että sen noudattamatta jättäminen olisi selkeästi synti. Haureus on aina kaikissa tapauksissa syntiä. Kymmenysten maksamatta jättäminen ei. Kymmenysten maksaminen on kuitenkin uusitestamentillisen seurakunnan hengen mukaista. Se on tarpeellista ja siinä on siunauksensa. Asiasta tulisi uskollisesti pitää kiinni varsinkin jos Jumala on sen henkilökohtaisesti ihmisen ymmärrykselle avannut. Silloin siitä tulee kuuliaisuuskysymys rakkaussuhteessa Herraan."
>Vieläkö seurakunta ilkeää periä joiltakin kymmenykset.<
Seurakunta, jos se on raamatullinen srk ja toimii UT:n hengessä, ei todellakaan peri kymmenyksiä. Kymmenysten antaminen on vapaaehtoista, mutta mielestäni on hyvä pitää esillä opetusta tästäkin aiheesta, että mahdollisimman moni voisi päästä osalliseksi asiaan kätkeytyvästä siunauksesta. En sano ettei uskovan elämä voi olla siunattua ilman kymmenysten antamistakin - tai ilman että koskaan antaa kolehtiin mitään! No, Herra näkee sydämen ja tietää miksi ihminen toimii niin kuin toimii. Uskovat myös ovat eri vaiheessa hengellisessä kasvussaan ja ymmärtävät asioita eri tavoin. Raamatun mukaan ei ole niin merkittävää missä kasvun vaiheessa tai ymmärryksen tasossa olemme tällaisten kysymysten suhteen, tärkeintä on että "vaellamme samaa tietä" eli Jeesukseen uskoen, ja haluamme yhä syvemmin oppia Häntä tuntemaan. Siinä koulussa kymmenyksetkin voivat tulla sydämen asiaksi - ja tällön siihen liittyy siunaus.
Kymmenysten antamisesta tulisi uskollisesti pitää kiinni jos Jumala on sen henkilökohtaisesti ihmisen ymmärrykselle avannut.
Aloituksessani oli myös esimerkki uskovasta joka oli kokenut että Herra kielsi häntä antamasta kymmenyksiä. En kyseenalaista hänen kokemustaan. Saattoi hyvinkin tulla Herralta. Kyse oli henkilökohtaisesta prosessista joka kuului Jumalan vapauttavaan armotyöhön tämän ihmisen kohdalla. Myöhemmin hän sitten halusi antaa kymmenykset - ei enää pelonsekaisella suorittamisella, vaan rakkaudesta.
Kyse ei ole täytymisestä vaan saamisesta. Saamme antaa koko elämämme Kristukselle ja sitten elää Häneen kiintyen ja Häntä palvellen sen mukaan kuin Herra ymmärrystä antaa ja johdattaa. Se on kaikki lahjaa ja etuoikeutta. Lihallinen mielenlaatu yrittää tämän etuoikeuden meiltä riistää, nostaen järkiperäisiä selityksiä sekoittamaan Jumalan johdatusta. Siksi on hyvä viipyä ristin äärellä eli kerta kaikkiaan tehdä itselleen selväksi, että Herran tahto ja tie on paras. Niin voimme vapautunein mielin ilman pingottuneisuutta antautua Pyhän Hengen johdatukseen. Myös tässä asiassa.
Viesteistäsi on välittynyt minulle kuva että haluat olla hyvissä väleissä ja ystävää mahdollisimman monien ihmisten kanssa. Haluat olla herkällä mielellä Jumalan edessä ja kavahdat kaikkea pakottamista ja pelottelua. Hyvä niin. Mutta muista, että ystävällisiltä vaikuttavat ihmiset voivat hekin olla väärässä, siksi kaikki oppi tulee tarkastella UT:n mukaisesti ja rukoilevalla, Kristusta etsivällä mielellä. Mielestäni sinun olisi hyvä olla erityisen varovainen ettet joudu shamanismia ym. edustavien ihmisten kautta toimivien henkivirtausten sitomaksi niin että katkeruus tms. pääsee vaikuttamaan elämääsi.
Muistaisin että joskus kerroit palstalla kuinka olit tehnyt parannusta katkeruudesta ja heti sinulle oli tullut rakkaudellisempi mieli eivätkä viestisi olleet enää niin vikoja etsiviä ja syyttäviä vaan rakentavia, pyysitpä aiempaa asennettasi anteeksikin? Rohkaisen sinua jatkamaan samalla tiellä...
Missään tapauksessa en ajattele että henkilö, jolle kymmenysten antaminen ei ole tullut sydämen asiaksi ja joka siksi ei niitä anna, tämän tähden olisi synnissä, ja vielä vähemmän että se olisi jokin merkki siitä ettei hän ole lainkaan uskova. Se ei ollut viestini sisältö.
Jos et voi kokea kymmenysten antamista oikeaksi, älä sitten anna. Ei se ole este Jumalan johdatukselle. Kunhan voit luottaa Hänen hyvään tahtoonsa, ylistäen ja kiittäen Jeesusta osaksesi tulleesta yltäkylläisestä elämästä, Kristuksessa.
Siinä on siunaus.
Jeesuksessa Kristuksessa oleva armo riittää kaikille meille ristin tien kulkijoille vaikka ymmärrämmekin joitain vähemmän tärkeitä asioita eri tavoilla ja ristiriitaisestikin. Mielestäni kaikkien kristittyjen on kuitenkin hyvä sisäistää, ettei Jeesuksessa Kristuksessa oleva pelastus ole ensisijassa opillisten asioiden pähkäilyä ja filosofointia, vaan sydämen seurustelua Hänen kanssaan.
Jeesus Kristus on Herra.
Siunaten
teapot.
Antaeeksi. pakollakin meinaa iskeä jokin kumma, ei pahakaan mutta onko se katkeruutta sitten. On vaalittava itseä nyt ja vielä anteeksi erheeni ja etten osoittanut ystävyyttä, vika minussa.
Kymmenykset voivat toki olla muutakin kuin rahaa.
Vesi on ilmaista mutta pumppaaminen maksaa ja siitä on lähettävä että kukin osallistuu kustannuksiin vapaaehtoisesti ja omasta halustaan, sillä kaikenlaiset kymmenykset ja muut nykset eivät kuuluu evankeliumiin.
Seurakunta toimii niillä resurseilla jotka sillä on käytettävissä, ei muilla.
Ei uskonvaraisesti, ja jos velalla joitain väliaikaisia tehtäviä hoidetaan, ne velat on mitoitettava talouden maksunkyvyn mukaan, ei uskon mukaan.
Seurakunnan on hoidettava taloutensa, myös rahataloutensa, omien realiteettien mukaan.
>ja siitä on lähettävä että kukin osallistuu kustannuksiin vapaaehtoisesti ja omasta halustaan, sillä kaikenlaiset kymmenykset ja muut nykset eivät kuuluu evankeliumiin.<
Tähän lauseeseen voin koko sydämestäni yhtyä, Body. Varsinkin alkuosassa eli vapaaehtoisuudessa ja omassa halussa olen 100% samaa mieltä kanssasi. Lauseen loppuosassa myös olen samaa mieltä, kymmenykset eivät kuulu evankeliumiin, sinänsä, mutta liittyvät evankeliumin vapauttaman uskovan vaellukseen ja suhteeseen seurakuntaan, siinä ja sen kautta tehtävään Herran työhön.
Ainakin lääkärin on hyvä pulittaa ruttotuloistaan kymmennykset saarnaajille.
Varsinkin lääkärien pääomatuloista pitäisi pulittaa kymmenykset. Mutta tuskinpa maksavat, kun yrittävät maallistakin verotusta kiertää tällä tavoin, ettei vain tarvitsisi maksaa samaa kuin tavalliset, köyhät talliaiset joutuvat maksamaan.
miksi 'nokitte' lääkäreita ? samanlailla muunammatin ihmiset voivat rakastaa mammonaa...
luukaskin oli lääkäri..ja Jeesuksen opetuslapsi
Termistö, Teapot, Mikko, ym.
Tässä keskustelufoorumin opettavainen sanailu:
http://p1.foorumi.info/ristinvalossa/viewtopic.php?t=3149
Jumala ei ole riippuvainen maallisista maksuvälineistä, rahasta, Visa kortista, pankkilainoista tai Luottokunnasta. Pärjää omillaan aivan hyvin.
Jos annat rahaa, se menee ihmisten käyttöön, kutsuttiinpa sitä rovoksi tai kymmenyksiksi.
Eikö asia ole täsmälleen noin?