Aleksis kivi oli paska kirjailija

"Kävin kerran kanssa saksanpojan tekemässä 69:n kansanautossa, tulin kantatielle ja aloin kiihdyttää niin eipä menneet vaihteet sisään ja keppi heilui ympäriinsä lötkönä."

--Nummi Sutarit, A Kivi, kanssalliskirjailija.



Tiistai 24.3

Heräsin hirveään jysäriin ja kusihätään. Vessassa huomasin, että kuseminen sattui niin paljon, että kiljaisin. Oli sen verran paha kankkunen, että säikähdin omaa kiljahdusta. Akkakin heräsi kiljahdukseen. Tukkani oli edellisyön työstämisestä liimaantunut päänahkaani kiinni. Näytti kuin minulla olisi ollut hiuksista tehty kypärä päässä. Toivoin korston seksihullun akan lähtevän pian, jotta olisin päässyt korjaamaan kankkusta. Akka ei tehnyt elettäkään lähteäkseen, vaan joi ilkosillaan keittiössä meikäläisen viimeisiä bissejä. Join jäljellä olevia kaljoja niin nopeasti kuin pystyin, ettei kanttura olisi ehtinyt juoda kaikkia puikkoja. Multa lensi yrjöt kaljojen lopuessa. Akka ei tehnyt elettäkään lähteäkseen, vaikka kaikki kaljat oli jo kietaistu naamioon. Akka vaan retkotti alasti sohvalla. Sillä oli niin pitkät klabit, että olisi voinut sohvalla istuessaankin tökätä varpaallaan telkkarin auki. Mulla oli vessassa kiljuämpäri porisemassa. Päätin ryhtyä vetämään kiljua, vaikka se olikin keskenkäynyttä. Kun akka huomasi kiljuämpärini, se raahasi sen olohuoneeseen ja alkoi kuupalla kauhoa sitä kuin lähdevettä. Mua vitutti niin paljon, että aloin itsekin ryypätä sitä oikein tosissaan. Joimme koko päivän. Illalla kipusin kännissä parvelle. Heräsin parven rappusten nitinään. Akan köriläs syöksyi päälleni hullunlehmän kiilto silmissään. Sain myöhemmin jo toisen häätöuhkauksen. "Enemmän, enemmän, kovemmin, kovemmin", alkoi taas sama kiljuminen. Välillä eukko rauhoittui ja juuri kun olin pääsemässä uneen, heräsin murahdukseen korvani juuressa, "mä haluun sua!". Lopetimme neljän tunnin riehumisen jälkeen ja sain vihdoinkin nukkua, vaikka tunsin, että esinahka oli juuri syttymässä tuleen. Olin juuri pääsemässä tiukkaan REM-uneen kun havahduin hirvittävään separaattorimaiseen kiertoon suolistossani. Keskenkäynyt kilju oli alkanut tehdä tylyä työtään. Tajusin, etten ehdi käyttää parven rappusia, vaan loiskautin parvelta alas ja pingoin lyhyin askelin vessaan. Metelistä päättelin, että mukana tulisi koko suolisto pönttöön. Lattialle ilmestyi lätäkkö tuskanhiestäni, kun punnersin koko mahaani perseen kautta pihalle. Hetken kuluttua koputettiin vessan oveen ja sieltä kuului anova pyyntö, "meneekö sulla vielä kauan?". Sanoin, että varmasti menee. Hetken kuluttua oveen koputettiin vaativammin, "mun pitäis päästä aika pian". Kuulin akan mahan mourinan oven läpi. Kilju oli tehnyt tehtävänsä myös eukolle, jolla oli luultavasti pari metriä pitempi suolisto kuin meikäläisellä. Huusin akkaan kyllästyneenä, että odottaa vuoroaan. Hetken kuluttua kuulin oven takaa ruiskahduksen, toisen ja vielä kolmannen. Itkuinen akan ääni valitti, "no kun sä et päästänyt". Akka oli paskantanut pitkin eteisen seiniä ja mikä kamalinta, myös vaatenaulakkoon.

Keskiviikko 25.3

Akka lähti aamulla. Kysyi vielä, että voitaisko taas tavata ja jutella. En vastannut mitään. En kehdannut. Pesin koko päivän eteisen seiniä tolulla ja oksensin. Lähdin ostamaan röökiä. Kiskalla kaivoin taskustani rahaa. En kehdannut antaa kiskan myyjälle paskasta seteliä, joten lähdin himaan pesemään rahojani. Kävin illalla ostamassa yhdeltä diileriltä kaksi litraa pirtua. Koemaistoin toista pulloa. Siinä oli mielestäni pieni paloöljyn sivumaku, mutta myyjä väitti ainetta puhtaaksi. Ostin kaksi pulloa, joita aloin juoda.

Torstai 26.3

Ei mitään muistikuvia

Perjantai 27.3

Ei mitään muistikuvia


Juoppohullun päiväkirjat, Juha Vuorinen, kielletty neuvostoneiti äidinkielenopettajan tahdosta kirjaesseessä.