Sakkeus kiipesi metsäviikunapuuhun nähdäkseen Jeesuksen

Kertomuksessa Sakkeuksesta tulee mieleen eräitä seikkoja. Ensinnäkin, Sakkeus oli

a) vihattu. Hän oli verovirkailija, ja hän "kiskoi" veroja enemmän kuin olisi ollut tarpeen, koska hän otti osan "omaan pussiinsa." Hän oli siis epärehellinen eikä kansan suosiossa.

b) syntinen. Kohdassa a kerrotun mukaan, epärehellisyyden vuoksi.

c) rikas. Hän oli rikastunut epärehellisyydellä.

d) pienen kokoinen. Hän oli niin pieni, että ei olisi nähnyt Jeesusta,ellei olisi kiivennyt puuhun.

e) ei tuntenut Jeesusta. Mutta oli kuullut puhuttavan Jeesuksesta.

f) uskoi Jeesukseen kaiken sen perusteella ja niiden ihmetekojen perusteella, mitä oli kuullut Jeesuksen tekevän.

Ylläolevan mukaan tiedämme jo paljon Sakkeuksesta. Mutta siitä ei vielä käy ilmi se tärkein, eli se, että Jeesus oli Sakkeuksen VIIMEINEN TOIVO.

Sakkeus oli jo menettänyt kaiken muun, mikä Sakkeuksen tapauksessa tarkoittaa, että hän oli menettänyt ihmisten luottamuksen, joka oli silloin ja on tänäänkin tärkeämpää kuin mitkään rahat ja tavarat. Jos luottamus ja kunnia on mennyt, mitä millään on enää väliä, näin ihminen ajattelee. Mutta aina ihmisellä on uusi mahdollisuus.

Me ihmiset saatamme huolimattomilla puheillamme ja kirjoituksillammekin joskus leimata toisen ihmisen ja viedä hänen maineensa. Mitä se maksaa kyseiselle henkilölle? Sen tietää silloin, kun se on mennyt henkilöltä itseltään. Pitää olla varovainen ja tarkka siitä, millaista juttua toisesta levittää. Sanottuja sanoja ja varsinkaan kirjoitettuja sanoja ei saa takaisin ja ne paisuvat kateellisten ihmisten suissa ja ajatuksissa! Tässä meillä kaikilla on oppimista.

Sakkeuksestakin oli puhuttu paljon pahaa. Hänen maineensa ja kunniansa oli mennyt jo aikoja sitten. Nykyään nostetaan usein jalustalle pahantekijöitä ja heistä tehdään lähes tähtiä. Mutta miltä heistä itsestä tuntuu sellainen huomio? Miettikääpä itse?

Sakkeuksen sydämessä oli herännyt toivo, ja uskonkipinä oli syttynyt sydämeen. Jeesus, jos vain hän huomaisi minut ja nostaisi minut tästä alennustilastani.

Lukijat tietävät kyllä, mistä rahanahneus alkaa, ja miten helposti paholainen voi käyttää sellaista henkilöä hyväkseen, jolla on taipumusta varastelemiseen ja vaikka ei olisikaan, voi tulla mieleen, että "entä jos vain lainaisin vähän?"

Niinpä, lainaisin! Sen ovat saaneet monet karvaasti kokea, mihin sellainen "lainaaminen" johtaa. Näin varmaan oli käynyt Sakkeuksellekin. On vaan niin helppo syyttää ja näyttää sormella: VARAS, KISKOJA, SYNTINEN!! Mutta kukaan ei synny varkaaksi, ei, vaan heikko hetki, heikko kohta, olosuhteet ja tilaisuus tekevät varkaan - paholainen on viekas ja tietää heikkoutemme.

Jeesus tiesi tämän ja näki Sakkeuksen jo kauan ennen, kuin Sakkeus näki hänet, siksi että Jeesus on Jumala. Jeesus näkee meidät ja tietää kyllä, jos me heikot ihmiset toivomme parannusta. Jeesus näkee sydämemme kaipauksen, ja vain hän voi nostaa sakkeukset ylös "kuopasta" ja tulla vierailemaan ja asumaan luoksemme. Jeesus ON meidänkin mahdollisuutemme.

Ihmiset syyttävät, mutta on yksi joka ei syytä. Hän haluaa muuttaa meidät ja hän näkee meidät missä sitten olemmekin, eikä tarvitse edes kiivetä puuhun.
Oletko sinäkin menettänyt toivosi? Onko maineesi ja kunniasi mennyt? Oletko pettynyt ihmisiin? Vielä on toivoa - on Jeesus. Haluatko sinä, kuten Sakkeus, että Jeesus tulisi tänään vierailemaan juuri sinun luoksesi? Hän näkee sinut, missä sitten oletkin. Hän näkee sen pienen pilkahduksen toivosta, joka on sydämessäsi. Kun kaikki muu on mennyt, on vielä yksi, joka voi muuttaa KAIKEN.

Jeesus ei tule väkisin, hän tulee vain, jos hän on tervetullut. Sakkeuksen luokse hän oli tervetullut. Olisiko hän sinun luoksesi tervetullut?

Meidän pieni purtemme keinuu elämän merellä. Välillä se kulkee tasaisesti tyynellä merenpinnalla suoraan päämääränsä kohden auringon säteillessä. Elämä hymyilee, olemme onnellisia - Jeesus on ohjaamassa venettämme. Tiedämme ja tunnemme sen. Kaikki on hyvin ja elämä on tasapainossa.

Toisinaan taas elämämme taivaalle ilmestyy tummanpuhuvia, mustia pilviä. Ukkonen jyrähtelee ja salamat lyövät. Istumme pelokkaina pienessä purjeveneessämme, myrsky uhkaa pientä venettämme ja se on katoamassa suuriin hyökyaaltoihin. Huudamme jo ja rukoilemme äänekkäästi Herraa: "Missä olet, miksi et auta!" Tuntuu kuin Herramme vain nukkuisi, eikä piittaisi hädästämme. Joskus taas on niin, että emme kuuntele tai piittaa "säävaroituksista" vaan uhmaamme niitä vaan lähdemme matkaan ja uskomme omin voimin selviytyvämme myrskystä, mutta huomaamme tehneemme suuren virheen, petymme katkerasti ja joudumme tarrautumaan yhä lujemmin Herran apuun.

Lopuksi, kun matka on tehty, odottaa meitä kotisatama ja ilta-aurinko kultaa maisemaa. Huomaamme, että Jeesus oli mukana ja varjeli koko matkan, vaikka itse emme aina uskoneet ja luottaneetkaan - olimme epäileviä Tuomaita, syntisiä Marioita, petturi-Pietareita ja "salaa Kristuksen opetuslapsia" kuin Joosef Arimatialainen.

"Tuolla keinuu pieni pursi
vasten tuulta ponnistain
merimiesten mielet mursi
myrsky aalloin raivokkain."

http://www.youtube.com/watch?v=K82irjJrP5o

Metsäviikunapuu on ontto tikapuitten kaltainen puu, eli sen sisällä voi kiivetä korkeallekkin! Viikunapuu kasvaa puiteen ympärille ja sisällä ollut puu kuolee ja lahoaa pois, jolloin muodostuu tuollainen ontto tikapuitten kaltainen puu. Oletettavasti sakkeus oli kiivennyt puun sisällä korkealle turvallisesti.