Miksi sairaan pitää ootella slaagia?

Olen nyt kuullut liian monta juttua tästä nykyajan sairaiden ihmisten ns. pompottelusta sairaudenhoitomme rattaissa.
Ihmistä tutkitaan, mutta miten se tapahtuu onkin jo toinen juttu, ja aikaa kuluu, ja sairas ihminen kärsii oireineen, ja terveyskeskuslääkärit tuputtavat arviosta lääkkeitä, ja usein kipuihin, joiden alkuperääkään ei ole saatu vielä selville, lääkärit määräävät jotain vahvoja kipukynnyslääkityksiä, joilla kyllä saadaan kivut pois, mutta se kivun syy jääkin sitten pimentoon, ja pitkäksi aikaa, kunnes potilas pääsee erikoislääkärin vastaanotolle, ja saa ylipäätänsä lähetteen erikoissairaanhoidon lääkärille.
Viimeseltä kun sairasta ihmistä on ns. vasemmalla kädellä huitaisten tutkittu ja summamutikassa lääkitystä jaeskeltu potilaalle popsittavaksi, tulee ennemmin tai myöhemmin kunnon rysäyskohtaus, ja sitten vasta lähtee jonkin sortin parempi ja tehokkaampi tutkinta käyntiin potilaan kohdalla, jos sittenkään, sillä potilas voi olla jo niin huonossa vedossa siinä vaiheessa slaaginsa saatuaan, että jäädäänkin vain oottelemaan sitä lopullista niittiä - ja näin pois päin, jos taasen saadaan jollain konstilla vielä potilas pelastettua elävien kirjoille, on kuntoutus pitkä taival ja kustannukset korkeat verrattuna siihen, mitä ne olisivat olleet aikanaan potilasta tehokkaasti tutkien ja sairauteen täsmälääkitykset saatuaan olleet.
Lopuksi ihmisarvo on polkaistu jo lokaan, tuottamattomia ihmisiä eli työttömiä, eläkeläisiä jne. ei halutakaan enää sen kummemin auttaa pysymään elävien kirjoissa, vaan halutaankin heidän siirtymistä taivaan kirjoihin mahdollisimman nopeasti kuluttamasta yhteiskunnan varoja, ja rasittamasta sairaanhoitojärjestelmäämme, joka on suunnattu vain ja ainoastaan työssä vielä kiinni oleville ns. tuottaville yksilöille ja tuleville mahdollisille veronmaksajille eli lapsille. Muut saavatkin poistua täältä häiritsemästä. Sellaiseksi on tahti mennyt nykymaailmassa, eikä voi minkään.