On jos jonkin näköistä uskovaa ja ei uskovaa! Ja
se uskova tulee ja sanoo että et voi olla
onnellinen ilman uskoa! Miksi?!
On paljon ihmisiä jotka eivät usko mihinkään
olemattomaan ja keksittyyn. Eli uudestaan,
täytyykö uskoa että voi onnellinen?!
Mun mielestä ei... ei kaikki vaan voi olla
onnettomia ja olen itse ainakin huomannut että
omaan onnellisuuteen voi vaikuttaa ilman
hurahdusta jonkin kirjan jumalaan! Mitä uskova
sanoo, oliko uskova onnellinen ennen kuin tuli
uskoon ja mikä oli niin onnetonta että täytyi
turvautua johonkin sellaiseen mikä on ihmisen
käsialaa jossain kirjassa?! monet
rappioalkoholistit ovat tehneet niin tai
sellaiset jotka ovat vaikka tappaneet jonkun ja
istuvat vankilassa! Johtuuko tämä siitä että
saadaan anteeksi ihmisiltä ja yritetään puhdistaa
omaa mainetta tulemalla uskoon?! wondering in
peace
se uskova tulee ja sanoo että et voi olla
onnellinen ilman uskoa! Miksi?!
On paljon ihmisiä jotka eivät usko mihinkään
olemattomaan ja keksittyyn. Eli uudestaan,
täytyykö uskoa että voi onnellinen?!
Mun mielestä ei... ei kaikki vaan voi olla
onnettomia ja olen itse ainakin huomannut että
omaan onnellisuuteen voi vaikuttaa ilman
hurahdusta jonkin kirjan jumalaan! Mitä uskova
sanoo, oliko uskova onnellinen ennen kuin tuli
uskoon ja mikä oli niin onnetonta että täytyi
turvautua johonkin sellaiseen mikä on ihmisen
käsialaa jossain kirjassa?! monet
rappioalkoholistit ovat tehneet niin tai
sellaiset jotka ovat vaikka tappaneet jonkun ja
istuvat vankilassa! Johtuuko tämä siitä että
saadaan anteeksi ihmisiltä ja yritetään puhdistaa
omaa mainetta tulemalla uskoon?! wondering in
peace
Vastaukset 7
Vanhimmat
Voit olla onnellinen, mutta olet onnellisempi
tunnustaessasi Jumalan.
Onnellinen elämä täytynee olla hyvää elämää,
elikkä noudatat pääpiirteissään tiedostamattasi
Raamatun oppeja. Ja mitä enemmän elämäsi
suuntautuu kohti Raamatun oppeja, sitä
onnellisempi tulet olemaan.
Ja kun tunnustat Jumalan, niin saat
kuolemattomuuden ja onnellisuus kasvaa vielä.
Aivan kun mielestäsi Jeesukseen uskominen olisi
vain tietoa siitä. ja tekstiä.
Sitä tuntee Jeesuksen rakkauden sekä taivaallisen
rauhan sisällään(Pyhä Henki).
Jumalalle rakkaimpia ovat ne, jotka kärsivät
eniten. Jos tuntee syntisen ja kurjan elämän
jälkeenkin vielä tahtoa pelastua ja on valmis
menemään katsomaan niitä kaikkia tuhottuja siltoja
mitä on taakseen jättänyt, niin totisesti voi
kuvitella miten rakkaita he ovat hyvälle
Jumalallemme.
Jos tyytyy vähään, voi olla onnellinen myös ilman
uskoa ja toisaaltaan jos ei paremmasta tiedä.
Onni on suhteellinen käsite.
Uskonto ei tee ketään onnelliseksi, siis se että
meillä on nyt tässä tällainen jumala joka nyt
vaan on olemassa ja usko siihen niin hyvin käy.
Toista on olla henkilökohtaisessa suhteessa ja
kanssakäymisessa tämän universumin Luojan kanssa.
Jumalan joka rakastaa sinua enemmän kuin kukaan
toinen ja joka tahtoo vain sinun parastasi. Kun
minulla on tällainen Taivaan Isä, ei mikään
maallinen asia voi tehdä minua yhtä onnelliseksi.
mieti rauhassa.
Uskonto antaa vääristetyn kuvan yhteiskunnan
surkeasta tilasta, luo ihmisryhmälle
yhteinäisyyttä, pysäyttää todellisen kehityksen ja
saa ihmisen kokemaan itsensä paremmaksi.
Ennen kuin tulin uskoon, en ollut erityisen
onneton... tosin, pari kuukautta ennen uskoon
tuloani alkoivat asiat mennä huonosti. Lintsasin
koulusta älyttömästi eikä se sujunut oikeen
muutenkaan. Oli kaikkea pientä harmia. Päälle
tuli vielä tunne, ettei mun elämälläni oo
tarkotusta. Aloin miettimään että onkohan tässä
maailmassa sellasta asiaa joka tekis mut OIKEESTI
onnelliseksi. Hassua että tätäkin asiaa aloin
miettimään juuri ennen uskoon tuloani...
No, sitten kun tulin uskoon, olin saanut
vastauksen. Mikään tässä maailmassa ei tee sillä
tavalla onnelliseksi kuin Jumala tekee. Syy on
siinä, että maalliset asiat ovat niin
katoavaisia. Mutta Jumala on ja pysyy. Hän ei
katoa koskaan.
Olen tavannut paljon uskomattomia jotka on
sanoneet että he ovat ihan onnellisia ilman uskoa
ja Jumalaakin. Ja mä uskon niitä. Mä uskon niitä
koska ne eivät tiedä paremmasta.
Oon sitä mieltä että niin kauan kuin ihminen ei
ole Jumalan kanssa yhteydessä, ei hän voi tuntea
todellista rauhaa. Se rauha jota ihminen tuntee
ilman Jumalaa on hyvin toisenlaista ja pettävää.
Jokainen voi tehdä oman valintansa... =)
Siunausta kaikille.
Ota huomioon se, et onni ja onnellisuus ei oo
mikään pysyvä olotila, eikä se itse asias sitä
voi ollakaan - elämä ku ny yleensä on pitkä ja
siihen sisältyy ylä- ja alamäkii. Itse asias, jos
sä olisit koko ajan "onnellinen" sekin olotila
rupeis hetken päästä kyllästyttään. Elämäs tulee
vuosien myötä - lähes jokaiselle - tosi kusisiiki
paikkoja, jolloin kaikkien arvojen hyvyyttä ja
huonoutta pohtii. Tietty on helpompaa, jos sun ei
itse tartte näinä vaikeina aikoina kantaa kaikkee
paskaa ite. Uskonnos on semmonen "varaventtiili"
et sä voit pyytää apuu joltaki korkeemmalt
voimalt (ihan eri jutzka on sit se onx semmost
korkeempaa voimaa ees olemas). Joku tarttee uskon
antaman "varaventtiilin", joku ei vaan lähtee
hölkkään, dokaan, kuka ny sit mitäkin tekee
paineittensa purkamiseen (joku voi
päätyy "tohtorilleki"). Et semmosta tää elämä on,
ei mitenkään helppoo aina, mut taatusti
mielenkiintoista.
Niin... pitkä on. Eikä elämässä voi välttyä
ongelmilta oli sitten uskossa tai ei. Ero onkin
se, että jos ei oo uskossa, ei oo ketään kehen
turvata eikä ketään keltä sais apua...
Ihmisiin voi tietty luottaa mutta se on nähty
miten siinä käy... loppujen lopuksi ihmisestä ei
voi koskaan olla varma.
Mutta Jumalasta voi. Niin, on tietty jokaisen oma
asia uskooko vai ei, mutta mä oon tullu siihen
tulokseen että uskon. Jos Jumalaa ei ois olemassa
se ei varmaankaan auttelis mua aina ulos kaikista
epämukavista tilanteista joihin oon itte itteni
pistäny... =)
Oot aivan oikeessa! Mun mielest lisäx elämä on
sen verran vaikeeta, et kaikki keinot tasapainon
säilyttämisex on sallittuja, mikäli ne eivät
riistä tai vahingoita toisii, et en kyl oo
koskaan sitäkään ymmärtäny, mix jokin usko voi
toiselle olla sellainen "punainen vaate", et se
olis riistettävä toiselta. Niin, et siunausta
sulle ja kaikille muilleki uskoville ja ei-
uskoville vaan, sitä me kuitenkin tarvitaan -
uskottiinpa tahi sitten ei....