Kouluvuodet.

Eli koko mun elämäni on ollu aikamoista vuoristorataa johon on kuulunut Kiusaamista, päihteitä, ja riitoja ihmisten kanssa. Alotetaas nyt alusta:

Ala-aste.

Ala-asteella olin aina se luokan pelle, joka häiritsi oppitunteja ja piti showta pystyssä, en kuulunut luokan ''suosittuihin'' mutta jokseenkin verbaalisella ja ''karismaattisella'' luonteellani sain luotua oman porukan ja sain osan luokkatovereistani halveksumaan kanssani näitä luokan suosittuja. Siitä seurasi sota, Sain monesti turpaani ja lumipesuja ja kuralammikko uinteja välitunneilla. Eikä nämä nyhverö kaverini uskaltaneet tulla puolustamaan minua, peläten tietenkin samaa kohtelua. Tätä jatkui pitkään koska en halunnut antaa periksi ja jatkoin pään aukomista samalla mitalla, koska tässä ne jäivät aina mulle kakkoseksi. Lopulta kun en fyysisesti pärjännyt porukalle niin turvauduin henkiseen väkivaltaan, aloin monistella photoshoppattuja kuvia suosituista ja jakelin niitä pitkin koulua ihmisille, ja levittelin juoruja suosituista joista sitten jäi elämään ''tosi-tarinoita.'' Tämän takia vanhemmat oppilaat alkoivat pitämään minua hauskana tyyppinä joten sain heidän tukensa ja saivat lopulta luokan suositutkin oman osansa fyysisestä väkivallasta aina kun kävivät kimppuuni :) nonniin ja sitten osat vaihtuivatkin. Olin luokan kingi, loin itselleni paha jätkä roolia joka upposi kaikkiin hyvin. Kaikki tiesivät jos mulle vittuili niin kävi huonosti, vanhemmat tyypit olivat kavereitani ja tein kaiken niinkuin ei olisi saanut tehdä. Lopulta aloin polttamaan myös röökiä ja juopottelemaan viikonloppuisin, ja jotkut muut idiootit seurasivat perässä toimiani. Olo oli kun Scarfacella, valta vaan kasvaa eikä loppua näy (mites kävikään?)


Ylä-aste.

Nonniin uusi koulu ja uudet kujeet. Uusi luokkani oli juuri sitä mitä olin halunnutkin, täynnä vajukkeja joten arvaatte varmaan kuka oli luokan ''johtaja.'' huomasin että kukaan ei kyl erityisemmin pitänyt minusta mutta eihän ne raukat uskaltanu sitä ääneen sanoa, joten tanssivat minun pillin tahtiin. Homma sujui kun rasvattu kunnes yksi luokkalaiseni tyttö alkoi katsomaan pahalla sitä miten kohtelen luokkalaisiani, ja alkoi sanomaan siitä jos pompottelin ihmisiä miten halusin. Tämä tyttö oli viel hyvin sievä ja verbaalinen joten vaikka tapeltiinkin jatkuvasti olin häneen hyvin ihastunut. No aloin sitten rauhottua vuosien mittaan ja aloin pitämään luokkakavereitani jokseenkin ihmisten arvossa, Pidin itseäni loppupeleissä ihan hyvänä tyyppinä oikeastikkin, puollustin kiusattuja ja kiusasin vain niitä jotka kiusasivat heikompia.

Elämänkoulu.

Koska en ikinä pitänyt opiskelusta niin en jatkanut oikeastaan mihinkään. pienestä pitäen oli tottunut viinan kanssa perseilyyn ja ylä-asteelta pilven polttelu jäi myös kuvioihin, joten nämä kaksi karkasivat ihan lapasista, ja toivat elämääni muitakin päihteitä. Elin elämääni päiväkerrallaan miettien aina että mistä saan pääni sekaisin. Löysin elmänkumppanin joka elää samalla tavalla ja saatiin aikaseksi lapsikin. Mietin että jos joskus on aika parantaa elämäntavat jotka on lähes tulkoon tuhonnut psyykkeeni, välit oikeisiin ystäviin, perheeseen jne. niin nyt on aika ottaa itseä niskasta kiinni. Lopetin vahvat päihteet seinään, ja vähensin pilvenpolttelun/dokaamisen viikonloppuun ja hommasin itelleni työharjottelu paikan. Nyt olen tehnyt näitä hommia ja kohta saan vakipaikan koska työpanokseni on ollut hyvä. Toivottavasti en mokaa tätä koska olen mokannut jo muuten.