Haluatko elää ikuisesti?

Tutkijan mukaan ensimmäinen ihminen, joka elää yli 500-vuotiaaksi on jo syntynyt. Ja ensimmäinen ihminen, joka elää 1000-vuotiaaksi on edellistä vain 20 vuotta nuorempi.

Biolääketieteellinen gerontologi ja elinikä-tutkimukseen keskittyneen yhdistyksen päätutkija Aubrey de Grey uskoo, että lääkäreillä tulee, hänen elämänsä aikana, olemaan kaikki tarvittavat työkalut ikääntymisen ”parantamiseen”. Hän siis uskoo, että lähivuosien aikana kaikki ikääntymisestä johtuvat sairaudet on mahdollista parantaa.
http://www.tohtori.fi/?page=5817524&id=7443476

Vain jos oma elämä on elämisen arvoista.

En halua tehdä mitään ikuisesti. En edes elää.
Ikuisuus on pitkä aika.

Mitenkäs saatas Maapallolle olosuhteet
joissa eläminen olis "elämisen arvoista" ??

Minulla kylläkin on" tiedonhaluinen mieli ja loputon opinhalu".

Haluan tutkia Maapallon kasveja ja eläimistöä, harrastaa purjeliitoa ja sukellusta, opetella soittamaan eri soittimia, valmistaakin ne itse ;D ,
tanssia, leipoa,viljellä kaikenlaisia ravintokasveja, tutkia luolia ja tähtiä ja-ja-ja-
kaikkea sellaista mihin
NYKYINEN "ihmisikä" ei riitä.

Just kun pääsee alkuun niin pitäs kuolla pois-kamalaa TUHLAUSTA semmonen on!

Se, olisiko ikuinen elämä sinusta ikävystyttävää vai ei, riippuu pitkälti asenteestasi.
Jos sinulla on ”tiedonhaluinen mieli ja loputon opinhalu”, mietippäs, mitä voisit saada aikaan kuvataiteen, musiikin, arkkitehtuurin tai puutarhanhoidon alalla tai minkä tahansa muun mielekkään asian parissa, joka kiinnostaa sinua.
Ikuinen elämä maan päällä antaisi sinulle verrattoman mahdollisuuden kehittää taitojasi useilla eri aloilla.

Ikuisesta elämästä tekisi varmasti erityisen nautittavaa se, että voisimme osoittaa ja saada osaksemme rakkautta ikuisesti.
Meidät on luotu siten, että pystymme osoittamaan rakkautta, ja kukoistamme, kun tunnemme, että meitä rakastetaan.
Aito rakkaus tuottaa syvää tyydytystä, joka ei haihdu ajan kuluessa.
Ikuinen elämä antaisi meille tilaisuuden osoittaa rakkautta loputtomasti paitsi toisia ihmisiä myös ennen kaikkea Jumalaa kohtaan.
Apostoli Paavali sanoi: ”Jos joku rakastaa Jumalaa, hänet Hän tuntee.” (1. Korinttilaisille 8:3.) Miten hieno odote: saisimme tuntea kaikkeuden Hallitsijan, ja hän tuntisi meidät!
Lisäksi meillä on rakastavasta Luojastamme rajattomasti opittavaa.
Miten ikuinen elämä voisikaan olla yksitoikkoista ja ikävää?

Sitten ei olisi enää niin helvetillinen kiire ja stressi kun aikaa olisikin loputtomasti..
Ei tarvitsisi ahnehtia duuni jotta sais ison eläkkeen jotta pääsis eläkkeellä matkustelee kun nuorempana ei töiltään ehdi--

moni kuolla kupsahtaa sen ison eläkkeensä päälle haaveillessaan tulevista
matkoista--
eli paina niska limassa töitä kämäsen elämänsä ja kuolee pois ennenkuin ehtii rahoistaan nauttia...

Jotkut ovat sitä mieltä, että elämästä tekee kallisarvoisen juuri sen lyhyys.
. He saattavat verrata elämää kultaan, jota esiintyy vain rajallisesti.
He huomauttavat, että jos kultaa olisi joka paikassa, sen arvo laskisi.
Mutta kulta olisi silti kaunista. ......

Minä tykkään hengittää enkä panisi pahakseni
jos saisin hengittää vielä SATOJA VUOSIA ;d

Joistakuista voi tuntua, ettei sillä ole väliä kenellekään, elävätkö vai kuolevatko he. Sillä on kuitenkin väliä Elämänantajalle, joka sanoo: ”Niin totta kuin minä elän, – – minä en saa iloa jumalattoman kuolemasta, vaan siitä että jumalaton kääntyy tieltään ja todella pysyy elossa.” (Hesekiel 33:11.) Jos Jumala on näin kiinnostunut jopa jumalattomien elämästä, hän välittää varmasti hyvin paljon niistä, jotka rakastavat häntä

Minusta on väärin ja tuhlausta elää vain alle sata vuotta täällä.

Juuri kun alkaa tajuta huimia mahdollisuuksia , pitäisi lähteä pois, ihan kesken kaikkien kiinostavien juttujen?
-tosi turhauttava ajatus... :((

Ylösnousemustoivo ja ajatus Paratiisista saa mieleni tyyneksi ja voin huvitella ajatuksella, mitä teen kun aikaa on loputtomasti..;)

En ainakaan ihmisenä ikuisesti.
En usko muotomme olevan onnelliselle ja tarkoitukselliselle ikuiselle olemassaololle optimi.
Ikuinen elämä rajallisuudessa ja materialisessa muodossa tietoisena varsinkin ikuisesti olisi lopulta ahdistavaa.

ps. ilmeisesti kuuluisassa raamattu myytissä jumaluudet juuri pelkäsivät sitä, että ihminen ottaisi ja söisi elämän puusta ja eläisi siten ikuisesti kehonsa ja maapallon vankina?

"Minusta on väärin ja tuhlausta elää vain alle sata vuotta täällä."

Se että asia tuntuu epämiellyttävältä on omiaan ettei ihminen suostu siihen uskomaan. Ainakaan järjestö joka valehtelee ei voi mitenkään olla minkään ikuisen elämän saamisen kannalta hyödyllistä.

Toiset on niin mielikuvituksettomia tyyppejä et niille on jo jtkn 40 v jo ihan liikaa ja tappaa ittesä kun on ikävystyneet.

Minä kyllä haluaisin elää satoja tuhansia--ok--IKUISESTI.
Ei tuota yhtään tuskaa sellanen ajatus.

Menkää pois te jotka haluutte kuolla,minätahdon ELÄÄ. ;D

"Menkää pois te jotka haluutte kuolla,minätahdon ELÄÄ. ;D

Tahtoa saa vaikka mitä. Se ei ikävä kyllä todellisuuden kannalta merkitse mitään, mitä ihminen haluaa. Voi haluta vaikka kuun taivaalta, ei se sieltä tule.

Jotkut ovatkin valmiita tekemään lähes mitä vain, kun kuvittelevat että on jokin tietty tapa saada se. Eläkää, ette voi tietää onko sen jälkeen mitään.

Kärsimyksen aiheuttaa (itsekäs) halu ja takertuminen (taṇhā eli jano). Ihminen janoaa itselleen tavaraa, rahaa, ystäviä, elinikää jne. Koska asiat ovat perusluonteeltaan pysymättömiä, hän ei kuitenkaan voi saada lopullista tyydytystä. Siksi siis kaikki asiat ovat lopulta dukkhaa. Buddhalaisuus puhuu kolmenlaisesta janoamisesta: on aistinautintojen jano, olemisen jano ja olemattomuuden jano. Aistinautintojen jano viittaa aistillisten nautintojen, kuten maukkaan ruuan janoamiseen. Olemisen jano viittaa kaipuuseen elää ikuisesti tai olla jotakin muuta, kuin tällä hetkellä on. Olemattomuuden jano viittaa taas janoon päästä eroon jostakin, tai jopa kuolemankaipuuseen.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Neljä_jaloa_totuutta

Eläkää rauhassa.