Menneet ja tulevat elämät? Vai riittääkö yksi?
Toiset uskovat yhteen ainutkertaiseen elämään,
liittyneekö usein ateismiin?
Toiset uskovat useaan elämään, liittyneekö
uskoon, että Jumala tai jokin meitä suurempi
alkulähde ja voima on olemassa?
Onko edes kysymys uskosta - tiedosta tai
kokemuksesta?
Yhteen elämään uskova ei nähdäkseni voi kuin vain
uskoa, mitenkään siitä ei voi olla kokemusta.
Vain merkkejä paperilla spekulaatioita ja
näennäisyyksiä.
Useisiin elämiin uskova voi perustua paremminkin
myös tietoon ja kokemuksiin.
Kokemuksia ja tietoja tukevat myös arvomaailma,
johon mm. sisältyy elämäntarkoituksellisuus ja
elämän kokeminen todeksi, ymmärryksen ja
tasapainon hankkiminen.
Toisaalta kokemus ajan suhteellisuudesta muuttaa
näkökulmia. Tosiasiassahan kyse on yhdestä
kokonaisuudesta, kokemuksesta, kehityksestä.
Kaikkihan on, tässä ja nyt. Ajan virrassa
kulkeminen mahdollistaa jaottelun ja kokemisen
hetkittäin.
Asenne ja arvomaailman mukaan voi sen nähdä
perintöketjullisena sukutarinana, kaikkine
luurankoineen kaapeissa ja perittyine tietoineen,
taitoineen ja geeneineen.
Ihmisen henkilöhistoria tukee ehkä loogisemmin
ykseyden kokemista ja irtaantumista ulkoisista
tekijöistä. Se myös mahdollistaa vastuunoton
omasta elämästään kaikkine kipeine tunteineen ja
sairauksineen yms. Se lisää myös vastuunottoa
maailmankaikkeuden tilasta myös yksilönä.
Toisaalla se myös antaa kunnian omista
saavutuksistaan. Vaikka toisaalta (tässä ja nyt)
hetkessä elävä ihminen on itse tasapaino, eikä
vaadi ulkopuolisia suoritteita, kokeakseen
arvoaan.
Minusta vain sukuhistorian perusteella juuriaan
tutkiva tai menneitä elämiään tutkiva ihminen ei
millään voi kumota toisiaan.
Ne on vain eri näkökulmasta katsottuja tapoja.
Eri vastuullisuusmuodosta koettuja. Ehkä sielun
iästä johtuvia näkemyseroja.
Arvoituksellisemmaksi jää, ainakin minulle,
yhteen elämään uskojat. Miten sen voi perustella
itselleen? Millaiset kokemukset tukee tällaista
ajatusta?
Onko se vain syntymä ja sen jälkeen taivas tai
helvetti?
© Sivustaseuraaja, 2001
Toiset uskovat yhteen ainutkertaiseen elämään,
liittyneekö usein ateismiin?
Toiset uskovat useaan elämään, liittyneekö
uskoon, että Jumala tai jokin meitä suurempi
alkulähde ja voima on olemassa?
Onko edes kysymys uskosta - tiedosta tai
kokemuksesta?
Yhteen elämään uskova ei nähdäkseni voi kuin vain
uskoa, mitenkään siitä ei voi olla kokemusta.
Vain merkkejä paperilla spekulaatioita ja
näennäisyyksiä.
Useisiin elämiin uskova voi perustua paremminkin
myös tietoon ja kokemuksiin.
Kokemuksia ja tietoja tukevat myös arvomaailma,
johon mm. sisältyy elämäntarkoituksellisuus ja
elämän kokeminen todeksi, ymmärryksen ja
tasapainon hankkiminen.
Toisaalta kokemus ajan suhteellisuudesta muuttaa
näkökulmia. Tosiasiassahan kyse on yhdestä
kokonaisuudesta, kokemuksesta, kehityksestä.
Kaikkihan on, tässä ja nyt. Ajan virrassa
kulkeminen mahdollistaa jaottelun ja kokemisen
hetkittäin.
Asenne ja arvomaailman mukaan voi sen nähdä
perintöketjullisena sukutarinana, kaikkine
luurankoineen kaapeissa ja perittyine tietoineen,
taitoineen ja geeneineen.
Ihmisen henkilöhistoria tukee ehkä loogisemmin
ykseyden kokemista ja irtaantumista ulkoisista
tekijöistä. Se myös mahdollistaa vastuunoton
omasta elämästään kaikkine kipeine tunteineen ja
sairauksineen yms. Se lisää myös vastuunottoa
maailmankaikkeuden tilasta myös yksilönä.
Toisaalla se myös antaa kunnian omista
saavutuksistaan. Vaikka toisaalta (tässä ja nyt)
hetkessä elävä ihminen on itse tasapaino, eikä
vaadi ulkopuolisia suoritteita, kokeakseen
arvoaan.
Minusta vain sukuhistorian perusteella juuriaan
tutkiva tai menneitä elämiään tutkiva ihminen ei
millään voi kumota toisiaan.
Ne on vain eri näkökulmasta katsottuja tapoja.
Eri vastuullisuusmuodosta koettuja. Ehkä sielun
iästä johtuvia näkemyseroja.
Arvoituksellisemmaksi jää, ainakin minulle,
yhteen elämään uskojat. Miten sen voi perustella
itselleen? Millaiset kokemukset tukee tällaista
ajatusta?
Onko se vain syntymä ja sen jälkeen taivas tai
helvetti?
© Sivustaseuraaja, 2001
Vastaukset 7
Vanhimmat
sinulla on siis aukottomia todisteita siitä että
sama ihminen on elänyt enemmän kuin kerran?
Mieletön jäbä.
Toisaalta ei kai se kaksi tai useampaa elämää ole
sen ihmeellisempi kuin tämä yksikään.
No enpä tiedä kun en itsekkään oikein ymmärtänyt
tuota tekstiä. Kopion sen vain jostakin ja
ajattelin, että ehkäpä joku ymmärtäisi.
Noin kun kopioi, pitäisi esittää aina lähde.
No koneellani on n. 300 erilaista teksti, joista
olen kirjoittanut itse puolet ja toiset puolet
olen kopioinut milloin mistäkin, joten mistä sitä
enää muistaa mistä niitä on itselleen haalinut.
Pääasia on, että tekstiä löytyy silloin kun sitä
tarvitaan.
Näillä palstoilla en ole kertaakaan joutunut
kirjoittamaan itse mitään, sillä minun
teksteistäni löytyy sopiva vastaus lähes
jokaiseen täällä esitettyyn kysymykseen. Olen
aikoinani (n. 6kk) sitten ollut täällä vakituinen
kävijä ja silloin täällä käytiin suuripiirtein
kaikki nämä samat asiat läpi joista te jaksatte
jauhaa nykyisin. Itse olen jo kyllästynyt,
suoraan sanottuna kyrpiintynyt ainaiseen
paskanjauhantaan, joten en edes viitsi vaivautua
kirjoittelemaan uusia sepustuksia tänne. Palstan
taso on tosin noussut huomattavasti silloisilta
ajoilta. Taidanpa jättää tämän palstan, sillä
ymmärräthän, ei tämänkaltaisia juttuja terve
mieli kestä ikuisesti - olen tainnut tulla liian
vanhaksi.
Tulinpahan vain piipahtamaan ja katsomaan ketkä
ovat pysyneet vanhoissa kuvioissa. Tuo Mikko on
ainakin varsinaisen sinnikäs yksilö ja
Pseudohipinkin näin. Oplev on vanha vakituinen
kävijä niin kuin on Arethusakin. En tiedä
tunnetko moisia henkilöitä, mutta heidän
jutuistaan pidin aikoinani erityisesti.
No joo, nyt tämä teksti taisi lipsahtaa asiasta
toiseen, mutta onkohan sillä nyt niinkään väljä?
Kai lähteeksi kelpaa Sivustaseuraajan oma teksti
arkisto? Onko tämä kenties riittävän hyvä lähde
sinulle?
>Näillä palstoilla en ole kertaakaan joutunut
>kirjoittamaan itse mitään, sillä minun
>teksteistäni löytyy sopiva vastaus lähes
>jokaiseen täällä esitettyyn kysymykseen.
Harvoin tulee luettua näin hullua tekstiä, kiitos
siitä. Pääse oikein Beltanetunnelmiin.
>Olen aikoinani (n. 6kk) sitten ollut täällä
>vakituinen...
Jaa, välillä kävit saamassa hoitoa. Olisiko aika
jatkaa lääkitystä. Vaikka sinusta tuntuu, että
olet jo ok, niin usko pois, kyllä niitä
pillereitä _kannattaa_ syödä.
>Itse olen jo kyllästynyt,
>suoraan sanottuna kyrpiintynyt ainaiseen
>paskanjauhantaan, joten en edes viitsi vaivautua
>kirjoittelemaan uusia sepustuksia tänne
Erinomaisen kypsää ja kaunista tekstiä. NOT.
>Taidanpa jättää tämän palstan, sillä
>ymmärräthän, ei tämänkaltaisia juttuja terve
>mieli kestä ikuisesti - olen tainnut tulla liian
>vanhaksi.
Erittäin hyvä päätös. Onnittelen sinua.
Poistu hevon kuuseen täältä.
Nyt kun olet noinkin kannustava niin taidanpa
tulla toisiin päätöksiin. En lähde täältä sinne
ns. hevon kuuseen vaan jään tänne vielä pitkiksi
ajoiksi aivan sinun kiusaksesi (Hee Hee, sinä
pösilö). Tosin vaihdan nimimerkkiä, jotta et
tunnistaisi minua.
God bless you!!!
Kiitos vastauksesta! Kerroit juuri sen mitä
odotinkin.
PS. Siteeraisit joskus Aku Ankkaa, se ei ole
loppujen lopuksi hassumpi julkaisu.