Uskon ja rakkauden yhteisö
Mihin tarvitsen kirkkoa, mitä se minulle antaa? Kristillisellä kirkolla on länsimaisessa kulttuurissa aina ollut merkittävä tehtävä arvokasvattajana ja moraalin ylläpitäjänä. Monille tämä on tärkeä syy kuulua kirkkoon. Suomalaisessa yhteiskunnassa kirkko toimii edelleen kestävien eettisten periaatteiden opettajana. Kristillinen arvopohja näkyy yksilön ja yhteiskunnan hyvinvointina.
Kirkko ei kuitenkaan halua esiintyä ainoastaan hyvän elämän kasvattajana. Se tahtoo Mestarinsa tavoin elää kuten opettaa. Se haluaa olla ennen kaikkea hätää kärsivien ja apua tarvitsevien tukena. Kirkko ei ole itseään, vaan toisia varten. Siksi seurakunnan työntekijät ja monet vapaaehtoiset ovat kantamassa ihmisten taakkoja, lohduttamassa surussa, rukoilemassa toisten puolesta, etsimässä oikeaa suuntaa elämälle Raamatun sanasta. Tähän tehtävään kutsutaan myös jokaista kirkon jäsentä. Kutsun sisältö on yksinkertainen ohje: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi."
Kirkon merkitys ei kuitenkaan ole vain lähimmäisenrakkauden opettamisessa ja sen toteuttamisessa. Ihminen on tarkoitettu elämään yhdessä toisten kanssa. Tätä elämän lainalaisuutta voi kutsua yhteisöllisyydeksi. Se koskee myös hengellistä elämää. Pohjimmiltaan kirkko on hengellinen yhteisö, jonka merkitys ulottuu yli ajallisen elämän rajan.
"Jumala on kyllä luonut monenlaista, mutta ei yksinäistä kristittyä." Tähän Martti Lutherin sanontaan sisältyy syvä viisaus. Kristityksi tullaan silloin, kun ihminen liitetään kasteessa seurakuntaan. Kastettu kristitty on osa yhteisöä. Siksi kirkko kuuluu olennaisena osana ihmisen kristilliseen uskoon ja elämään.
Kirkossa ja kirkon välittämänä Jumalan lahjat tulevat todellisuudeksi. Jumalan sana ja pyhät sakramentit ovat kirkon näkyviä tuntomerkkejä, joiden kautta Jumala jakaa armoaan. Seurakunnan yhteydessä ihminen ei ole omien valitojensa, uskonnollisen vakaumuksensa tai elämänsä kunniallisuuden varassa, vaan jäsen yhteisössä, joka elää ja saa rohkeutensa Jumalan armosta.
Tarvitsemmehan myös huolenpitoa, rakkautta ja armahdusta. Risti kristinuskon tunnuksena viittaa kahteen suuntaan. Pystysuora ulottuvuus kuvaa ihmisen suhdetta Jumalaan ja vaakasuora suhdetta lähimmäiseen. Kyse on uskosta Jumalaan ja rakkaudesta lähimmäiseen. Samasta on kysymys kirkon jäsenyydessä, osallisuudesta uskon ja rakkauden yhteisöön.
(Jukka Paarma, arkkipiispa, ev.lut. kirkon vuosikatsaus 2004)
Mihin tarvitsen kirkkoa, mitä se minulle antaa? Kristillisellä kirkolla on länsimaisessa kulttuurissa aina ollut merkittävä tehtävä arvokasvattajana ja moraalin ylläpitäjänä. Monille tämä on tärkeä syy kuulua kirkkoon. Suomalaisessa yhteiskunnassa kirkko toimii edelleen kestävien eettisten periaatteiden opettajana. Kristillinen arvopohja näkyy yksilön ja yhteiskunnan hyvinvointina.
Kirkko ei kuitenkaan halua esiintyä ainoastaan hyvän elämän kasvattajana. Se tahtoo Mestarinsa tavoin elää kuten opettaa. Se haluaa olla ennen kaikkea hätää kärsivien ja apua tarvitsevien tukena. Kirkko ei ole itseään, vaan toisia varten. Siksi seurakunnan työntekijät ja monet vapaaehtoiset ovat kantamassa ihmisten taakkoja, lohduttamassa surussa, rukoilemassa toisten puolesta, etsimässä oikeaa suuntaa elämälle Raamatun sanasta. Tähän tehtävään kutsutaan myös jokaista kirkon jäsentä. Kutsun sisältö on yksinkertainen ohje: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi."
Kirkon merkitys ei kuitenkaan ole vain lähimmäisenrakkauden opettamisessa ja sen toteuttamisessa. Ihminen on tarkoitettu elämään yhdessä toisten kanssa. Tätä elämän lainalaisuutta voi kutsua yhteisöllisyydeksi. Se koskee myös hengellistä elämää. Pohjimmiltaan kirkko on hengellinen yhteisö, jonka merkitys ulottuu yli ajallisen elämän rajan.
"Jumala on kyllä luonut monenlaista, mutta ei yksinäistä kristittyä." Tähän Martti Lutherin sanontaan sisältyy syvä viisaus. Kristityksi tullaan silloin, kun ihminen liitetään kasteessa seurakuntaan. Kastettu kristitty on osa yhteisöä. Siksi kirkko kuuluu olennaisena osana ihmisen kristilliseen uskoon ja elämään.
Kirkossa ja kirkon välittämänä Jumalan lahjat tulevat todellisuudeksi. Jumalan sana ja pyhät sakramentit ovat kirkon näkyviä tuntomerkkejä, joiden kautta Jumala jakaa armoaan. Seurakunnan yhteydessä ihminen ei ole omien valitojensa, uskonnollisen vakaumuksensa tai elämänsä kunniallisuuden varassa, vaan jäsen yhteisössä, joka elää ja saa rohkeutensa Jumalan armosta.
Tarvitsemmehan myös huolenpitoa, rakkautta ja armahdusta. Risti kristinuskon tunnuksena viittaa kahteen suuntaan. Pystysuora ulottuvuus kuvaa ihmisen suhdetta Jumalaan ja vaakasuora suhdetta lähimmäiseen. Kyse on uskosta Jumalaan ja rakkaudesta lähimmäiseen. Samasta on kysymys kirkon jäsenyydessä, osallisuudesta uskon ja rakkauden yhteisöön.
(Jukka Paarma, arkkipiispa, ev.lut. kirkon vuosikatsaus 2004)
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mä en tarvitse kirkkoa, kirkko tarvitsee minua. En ole koskaan uskonut mihinkään viralliseen jumalaan enkä semmoiseen koskaan uskokaan. Olen aina kuulunut kirkkoon, enkä ole viitsinyt erota sieltä. Tekeehän kirkko kuitenkin periaatteessa hyviä asioita, vaikka siellä onkin jotain hulluja naispappeuden vastustajia. Ikiliikkujaan kyllä uskon. Uskon siihen täysin että semmoinen pystytään joskus tekemään, mutta jumalasta en tiedä. Mikä se jumala edes olisi, jos joku kertoisi?
Kristillinen oppi Jumalasta sanotaan uskontunnustuksissa: Jumala on Luoja, Lunastaja ja Pyhittäjä. Hän on kolmiyhteinen Jumala: Isä, Poika ja Pyhä Henki. Jumala on luonut kaiken, hän on tullut kaltaiseksemme Pojassa ja on läsnä Pyhässä Hengessä. Jumala ei ole pelkkä kaukainen alkusyy eikä persoonaton voima, vaan hän vaikuttaa luomakunnassa ja historiassa ja kohtaa meidät henkilökohtaisesti.
Raamattu ei määrittele Jumalaa, vaan kuvaa hänen toimintaansa maailmassa, ihmiskunnan historiassa ja yksityisen ihmisen elämänvaiheissa. Katekismuksessa on tiiviissä muodossa luterilaisen kirkon opetus Jumalasta, hänen ominaisuuksistaan ja toiminnastaan.
Miksi jumala on aina miespuolinen? Miksei Äiti, Tytär ja Pyhä Henki?
Miksei näinkin :). Tosin ongelmaksi tulee tuo toinen uskonkappale, sillä Jeesushan oli mies. Miksi, sitä minä en tiedä.
Olennaista Jumalassa ei ole sukupuoli. Siihen liittyvien asioiden pohtiminen on tyypillistä omalle ajallemme. Jumala on henki. Hän loi ihmisen omaksi kuvakseen, mieheksi ja naiseksi hän heidät loi. Tärkeintä Jumalassa on hänen luonteensa. Raamatun mukaan hän on rakkaus, joka uhraa itsensä meidän puolestamme.
tieteski, ei mies eikä nainen vaan molemmat yhdessä
äläpä nyt vahingossakaan sekoita ateismia ja feminismiä... ei liity toisiinsa!
mutta väitätkö ettei voi olla ateisti ja feministi yhtäaikaa;)
Jumalallinen kolminaisuus on kristillisyydessä laina Egyptistä, jossa kolminaisuus oli Isä, Poika ja Äiti (Osiris, Horus ja Isis). Juutalaiset olivat jo hävittäneet uskonnostaan jumalatar Asheran (Jahven vaimon!) palvonnan ja sirtyneet täysin miesvaltaiseen uskontoon, joten äitihahmoa ei tietysti kolminaisuuteenkaan huolittu. Periaatteessahan Mariasta kuitenkin sellainen aikaa myöten muodostui.
Kirkko ei anna minulle mitään. En usko jumalaa enkä pidä itseäni kristittynä.Minulla ei ole uskontoa lainkaan.
Eli kaikki "hyvät arvot" ovat peräisin kristinuskosta ja pahat jostain muualta.Noin sanottaessa unohtuu se että monien oikeuksien toteutuminen Suomessa on tapahtunut hitaasti kirkon vastustuksesta.
Ihminen on yhteisöllinen eläin, ja minäkin olen yhteiskunnan jäsen. Miksi voidakseni olla yhteiskunnan täysi osa, minun pitäisi olla myös kirkon jäsen. Sisältyykö tähän ajatus etten olekaan kunnon kansalainen jos en kuulu kirkkoon?!
Näin kirjoittaa piispa jonka mielestä kirkkoon kuulumattomat ovat yhteiskunnan loisia.
Noin lausuit sinä. Voisitko vielä lukea piispan kirjoituksen uudestaan. Ehkä sitten hänen tarkoituksensa ja sinun tulkintasi välinen ero kirkastuu.
maininta loisista ei ollut tästä kirjoituksesta
Mutta entäs se palkka. Eikös Jeesus varoittanut palkkapaimenista, kun susi tulee se jättää lauman. Sotilaspappina en taas Jeesusta voisi kuvitellakkaan? Jeesus tosiaan saarnasi rakkaudesta papit taas palkasta. Paavali teki telttoja elantonsa hankkimiseksi.Näin kristityt ennen -tunnetko ketkä nykyään toimivat samoin? Kristityt Jehova Jumalan palvelijat.