(Faust on erään myytin sankari. Hän on tiedemies
jolla on suunnaton tarve tyydyttää tiedon
halunsa. Hän tekee Mefistofeles -paholaisen
kanssa sopimuksen, jossa Faust lupaa sielunsa,
kunhan Mefistofeles näyttää hänelle kaiken tiedon
mitä maailmassa on.)
Koko länsimaista kulttuuria on kutsuttu
faustiseksi. Tieteen ja sen käytännön sovellusten
sytykkeenä oleva halu tietää, selvittää maailman
arvoitukset, on uudella ajalla paitsi mullistanut
ihmisten arkisen elämän myös johtanut yhä
lisääntyvään hämmennykseen ja epävarmuuteen.
Faust-myytin pohjalta monet ovat ihmetelleet,
onko ihminen tiedettä kehittäessään ja sitä
soveltaessaan ikään kuin astunut paholaisen
palvelukseen. Vaikka tieteen hyväksikäyttö monin
tavoin kohentaa elintasoamme ja elämänlaatuamme,
tiede myös mahdollistaa lukemattomat uhkakuvat:
ympäristön tuhoutumisen, maailmanlaajuisen
ydinsodan ja ihmisen perimän holtittoman
muuntelun.
Herää perimmäinen kysymys, onko suunnaton tieteen
määrä hyvästä ihmiskunnalle? Tiede takaa
ihmiselle hyvinvointia, mutta entäpä ne
sivuseuraukset; tekniikan aiheuttamat
ympäristötuhot, saasteet ja rahan arvostus, rahan
arvostushan perustuu täysin tieteellisiin
saavutuksiin. Rahalla saa sitä ja tätä, ihmiset
eivät enää näe mikä on oikein ja väärin, ihmisten
moraalinäkemykset ovat useimmiten hakoteillään.
Nykyään ihmiset arvostavat enemmän omaa
hyvinvointiaan, kuin koko yhteiskunnan
hyvinvointia. Köyhiltä riistetään vähätkin varat,
vaikka itse ei todellisuudessa tarvittaisi yhtään
lisää. Onko se oikein, että ihmiset vaeltavat
pitkin katuja kuin haamut hautausmaalla,
välittämättä muista lähimmäisistään? Kaikilla on
kiire, ilman todellista pakottavaa syytä. Se
perimmäinen syy, miksi ihmisellä on
nykymaailmassa kiire, on täysin ihmisen itse
luomaa fiktiota. Tähän on silti todellinenkin
syy; syy on se, että nykymaailma perustuu niin
pitkälle tieteeseen, rahaan, ja omahyväisyyteen,
että siitä väistämättä seuraa harmeja. Harmeja
ovat: ihmiset eivät ole onnellisia, ne jotka
väittävät olevansa onnellisia, useimmiten
valehtelevat. onko ihminen onnellinen jos omistaa
paljon, on hyvä ammatti, rahaa kuin roskaa? Se ei
ole mielestäni onnea, vaan onnea on se, että
tietää todellisuudessa sen mitä todella on, eikä
vain luule tietävänsä. Onnellinen ihminen voi
olla vain silloin kun osaa arvostaa muita niin
kuin itseään, ja on oikeudenmukainen kaikkia
kohtaan samalla tavalla kuin on itselleen.
Onnellinen ihminen voi olla myös silloin kun osaa
arvostaa pieniä asioita maailmassa, eikä ala
miettimään itselleen liian suuria asioita. Se on
jo moneen kertaan todettu, että liika tietäminen
on pahasta, se vahingoittaa ihmisen
mielenterveyttä, ja se lisää stressiä sekä
yleistä kiirettä elämässä. Liika tietämys myös
sokaisee ihmiset niiltä asioilta, jotka ovat
todellisuudessa tärkeitä, elämän tärkein
lähtökohta ei ole raha ja konsti millä sitä saa,
vaan elämän lähtökohta on onnellisuus, ja se että
toteuttaa itseään sellaisenaan kuin on.
Miettikää mitä haluatte elämältänne, haluatteko
paljon rahaa ja omaisuutta, haluatteko valtaa ja
voimaa, haluatteko hyvän ammatin, ison talon sekä
neljä luksus autoa pihaanne? Tällaiseen
tavoitteeseen pääsette kunhan ensin tuhlaatte
elämäänne koulunpenkillä noin 1/3, 2/3 olette
työelämässä, ja 3/3 olette vanhainkodissa
sänkypotilaana. Tästä seurauksena todellisten
asioiden vääristymistä ja tietämättömyyttä,
tuskaa ja vaikeuksia elämäänne, onnettomuutta, ja
elämänhalun menettämistä.
Vai haluatteko elämältänne onnellisuutta,
vaatimattomuutta, haluatteko iloita pienistä
asioista, kuten siitä että saatte olla terveitä,
teillä on elämä jota ei kannata tuhlata
turhuuteen ym. ym., haluatteko nähdä ympärillenne
ja nähdä sen mitä todellisuus on, haluatteko
ottaa lähimmäisistänne vastuuta ja haluatteko
että teistäkin välitetään hädän hetkellä? Tämä
vaatii vaatimattomuutta, laiskuutta, positiivista
elämänasennetta, oman varallisuutensa jakamista
köyhempien osapuolten kesken ja kaikkea sitä mikä
tapahtuu oman tahdon ja halun alaisena, niin että
sillä ei ole mitään perimmäistä taloudellista -
muuta konkreettista hyötyä.
jolla on suunnaton tarve tyydyttää tiedon
halunsa. Hän tekee Mefistofeles -paholaisen
kanssa sopimuksen, jossa Faust lupaa sielunsa,
kunhan Mefistofeles näyttää hänelle kaiken tiedon
mitä maailmassa on.)
Koko länsimaista kulttuuria on kutsuttu
faustiseksi. Tieteen ja sen käytännön sovellusten
sytykkeenä oleva halu tietää, selvittää maailman
arvoitukset, on uudella ajalla paitsi mullistanut
ihmisten arkisen elämän myös johtanut yhä
lisääntyvään hämmennykseen ja epävarmuuteen.
Faust-myytin pohjalta monet ovat ihmetelleet,
onko ihminen tiedettä kehittäessään ja sitä
soveltaessaan ikään kuin astunut paholaisen
palvelukseen. Vaikka tieteen hyväksikäyttö monin
tavoin kohentaa elintasoamme ja elämänlaatuamme,
tiede myös mahdollistaa lukemattomat uhkakuvat:
ympäristön tuhoutumisen, maailmanlaajuisen
ydinsodan ja ihmisen perimän holtittoman
muuntelun.
Herää perimmäinen kysymys, onko suunnaton tieteen
määrä hyvästä ihmiskunnalle? Tiede takaa
ihmiselle hyvinvointia, mutta entäpä ne
sivuseuraukset; tekniikan aiheuttamat
ympäristötuhot, saasteet ja rahan arvostus, rahan
arvostushan perustuu täysin tieteellisiin
saavutuksiin. Rahalla saa sitä ja tätä, ihmiset
eivät enää näe mikä on oikein ja väärin, ihmisten
moraalinäkemykset ovat useimmiten hakoteillään.
Nykyään ihmiset arvostavat enemmän omaa
hyvinvointiaan, kuin koko yhteiskunnan
hyvinvointia. Köyhiltä riistetään vähätkin varat,
vaikka itse ei todellisuudessa tarvittaisi yhtään
lisää. Onko se oikein, että ihmiset vaeltavat
pitkin katuja kuin haamut hautausmaalla,
välittämättä muista lähimmäisistään? Kaikilla on
kiire, ilman todellista pakottavaa syytä. Se
perimmäinen syy, miksi ihmisellä on
nykymaailmassa kiire, on täysin ihmisen itse
luomaa fiktiota. Tähän on silti todellinenkin
syy; syy on se, että nykymaailma perustuu niin
pitkälle tieteeseen, rahaan, ja omahyväisyyteen,
että siitä väistämättä seuraa harmeja. Harmeja
ovat: ihmiset eivät ole onnellisia, ne jotka
väittävät olevansa onnellisia, useimmiten
valehtelevat. onko ihminen onnellinen jos omistaa
paljon, on hyvä ammatti, rahaa kuin roskaa? Se ei
ole mielestäni onnea, vaan onnea on se, että
tietää todellisuudessa sen mitä todella on, eikä
vain luule tietävänsä. Onnellinen ihminen voi
olla vain silloin kun osaa arvostaa muita niin
kuin itseään, ja on oikeudenmukainen kaikkia
kohtaan samalla tavalla kuin on itselleen.
Onnellinen ihminen voi olla myös silloin kun osaa
arvostaa pieniä asioita maailmassa, eikä ala
miettimään itselleen liian suuria asioita. Se on
jo moneen kertaan todettu, että liika tietäminen
on pahasta, se vahingoittaa ihmisen
mielenterveyttä, ja se lisää stressiä sekä
yleistä kiirettä elämässä. Liika tietämys myös
sokaisee ihmiset niiltä asioilta, jotka ovat
todellisuudessa tärkeitä, elämän tärkein
lähtökohta ei ole raha ja konsti millä sitä saa,
vaan elämän lähtökohta on onnellisuus, ja se että
toteuttaa itseään sellaisenaan kuin on.
Miettikää mitä haluatte elämältänne, haluatteko
paljon rahaa ja omaisuutta, haluatteko valtaa ja
voimaa, haluatteko hyvän ammatin, ison talon sekä
neljä luksus autoa pihaanne? Tällaiseen
tavoitteeseen pääsette kunhan ensin tuhlaatte
elämäänne koulunpenkillä noin 1/3, 2/3 olette
työelämässä, ja 3/3 olette vanhainkodissa
sänkypotilaana. Tästä seurauksena todellisten
asioiden vääristymistä ja tietämättömyyttä,
tuskaa ja vaikeuksia elämäänne, onnettomuutta, ja
elämänhalun menettämistä.
Vai haluatteko elämältänne onnellisuutta,
vaatimattomuutta, haluatteko iloita pienistä
asioista, kuten siitä että saatte olla terveitä,
teillä on elämä jota ei kannata tuhlata
turhuuteen ym. ym., haluatteko nähdä ympärillenne
ja nähdä sen mitä todellisuus on, haluatteko
ottaa lähimmäisistänne vastuuta ja haluatteko
että teistäkin välitetään hädän hetkellä? Tämä
vaatii vaatimattomuutta, laiskuutta, positiivista
elämänasennetta, oman varallisuutensa jakamista
köyhempien osapuolten kesken ja kaikkea sitä mikä
tapahtuu oman tahdon ja halun alaisena, niin että
sillä ei ole mitään perimmäistä taloudellista -
muuta konkreettista hyötyä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ihminen ei tiede on pahasta. Ihminen käyttää
tieteen tuloksia itsekkäästi muista piittaamatta
ja rakentaa pommeja. Eli muutosta siihen, miten
tiedettä sovelletaan, ei tiedettä tule lopettaa.
Ihminen on paha - ei tiede. Tiede palvelee
ihmistä, joten se mietä ilmenee on meidän
luomaamme. Muuttukoot ihmiset.
Joo.
Kyllähän se vanhainkoti jo alkaa häämöttää.
Mutta tuolla menolla olisi minulla niin vähän
itselläni etten voisi auttaa ketään.
Tämä on teoriassa aivan ihanaa, mutta käytäntö on
opettanut, että kyllä minun itse on ruokarahat
hommattava, vaikkapa sossun luukulta.
Valitettavasti tämä maailma on tehty juuri tällä
hetkellä rahalle, jopa kuseminen ja
paskantaminenkin maksaa, ainakin jos sattuu
yleiseen vessaan eksymään.
Ja maksaahan se jopa kotonakin kun vetää kunnan
vettä vessanpöntöstä viemäriin.
Taivasalla ja nälkäisenä on hyvin vaikeaa olla
onnellinen.
Ehkä suurin uhka "sivistyneen" ihmisen tieteen
harjoittamisessa on tieteen harjoittamisen
taustalla oleva tarve nousta "luonnon herraksi".
Pitää saada kaikki asiat jonkun napin alle -
napin, jota sitten voi painaa kun mieli tekee.
Viimeaikoihin asti on tuo tarve keskittynyt ns.
ulkoisen luonnon valloittamiseen. Esimerkkejä
tästä löytyy mm. edellisessä kirjoituksessa. Ja
uhkakuvat ovat sen mukaiset. Mutta pahempaa on
vielä luvassa. Odottakaas kun ihminen alkaa
toteuttaa tarvettaan alistaa ihmisLUONTO (onhan se
"tieteen" tehtävä; valloittaa kaikki).
Siinä vaiheessa ihminen voi huomata, että hän ei
olekaan enää ihminen, ja luullessaan
valloittaneensa luonnon, onkin luonto valloittanut
ihmisen. Tarpeessaan muuttaa ihmisluontoa
ja sen arvoja "paremmaksi", tulee ihminen
kadottamaan ihmisyytensä. Siinä on se todellinen
Faustin kauppa.
Ongelma on samankaltainen kuin alkaisit
"justeeraamaan" logiikkaa oman mielesi mukaiseksi,
koska "se on tieteen tehtävä". Siinä vaiheessa
lähtee pohja koko tieteeltä, koska logiikka on
tieteen harjoittamisen pohja. Voidaan miettiä,
mitä muita perustuksia kannattaisi jättää
sorkkimatta.
Jos ihmisen käsityskyky on noin rajallinen, niin
mikä saa kirjoittamaan noin kohtuuttoman pitkän
tekstin aiheesta mistä tajuaa noin vähän? Niin
tietorajoitteinen ihminen johon tuo teksti voisi
upota, ei ikinä jaksaisi lukea sitä loppuun
kuitenkaan.
Yksinkertainen käsky: Tee ihmeessä parempi kun
kerta siihen väität noinkin selkeästi pystyväsi.
Nyt on kuule helppo todistaa kykynsä / lahjansa
tekemällä tietorajoitteettomampi teksti kun kerta
olet henkilönä niinkin käsitekykyinen ja nerokas,
että muilta täällä käyviltä menee pullat kurkkuun
samantein sinun rinnallasi.
Elikkä, kirjoita nyt tästä aloittamastani
aiheesta sellainen sinulle kohtuullisen
sopivamittainen teksti josta näytät tajuavan
erittäin paljon.
Sitten me kaikki voimme kumartaa sinua lähes
messiaan Jeesuksen Kristuksen veroisena tieto
nerona ja henkilönä, sillä sinun mielipiteesi on
ylin ja mahtavin. Sinun mielipiteesi eri asioista
(joista tiedät kaiken suuressa viisaudessasi)
ovat suurimmat ja kaiken painavimmat.
Joo kyllä varmasti, ihan naurattaa sinun
kaltaisesi pellet.
uuslukutaidottomuus on päivän sana. ihmiset eivät
ymmärrä lukemaansa, se on nähty jo moneen kertaan.
Uskonevatko sitten, ettei edes tarvi ymmärtää,
kyllähän Isä Jumala johdattaa, itse ei tarvi
kantaa vastuuta yhtään mistään.
Tekisin paremman, jos kiinnostaisi.
> Tekisin paremman, jos kiinnostaisi.
Vai onko sittenkin niin, että tieto ei riitäkään.
Tuolla tavoin kuten sinä, sanovat ne henkilöt
joiden tietämystaso maailman asioista on pieni,
mutta joilla on silti niin suuri suu, että ei jää
muuta vaihtoehtoa kuin solvata ja viisastella
niillä pienillä tiedoillaan vaikkakaan itse ei
tiedä mitään ja huomaa olevansa tyhmempi,
epäonnistunut paremman suorituksen rinnalla.
Onkohan asian laita tämä? No hyvän tekosyyn
ainakin kehitit "…jos kiinnostaisi".
-- Hyviä jatkoja --
.