Jari Sinkkonen on tunnettu lastenpsykiatri, jolla on yli 25 vuoden kokemus lapsista ja psykiatriasta. Tässä on hänen pitkä haastattelunsa, jossa hän ruotii mm. oman lapsuusaikansa ilmapiiriä 1960-luvulla sekä lasten kasvatusta.
http://www.pellervo.fi/pellervo/kp10_05/pojanelamaa.htm
Toisin kuin nykyisin on tapana, Sinkkonen ei pidä sukupuolisensitiivistä eli sukupuoletonta lasten kasvatusta oikeana. Sen ideologian mukaanhan ei ole olemassa vain ennaltamäärättyä kahta sukupuolta, ja lapsen pitää itse saada valita, tuleeko hänestä poika, tyttö, poikatyttö, tyttöpoika vai mikä.
Hirveän harhaoppistahan sellainen vanhanaikainen sukupuolten korostaminen on nykyaikana, joten ei ihme, että Sinkkonen on menettänyt auktoriteettiasemansa modernien kasvattajien silmissä.
Muutamia lainauksia:
- ...pojat ilmeisesti kerta kaikkiaan oppivat ja jopa havaitsevat eri tavalla kuin tytöt. Koulu ei tätä välttämättä ota huomioon. Ideologisista syistä erot tahdotaan kieltää ja pojat ja tytöt kasvattaa samalla tavalla.
Ja siinä on Sinkkosen mission impossible, mahdoton tehtävä: koko hänen ajattelunsa lähtee poikien, ja vähän isienkin, maailman puolustamisesta.
- Se mikä Sinkkosta ärsyttää, on aate, ideologia, tapa jolla ongelmat politisoituvat, ja juuri nyt ne politisoituvat niin, että poikien ongelmat katoavat näkyvistä. Itse asiassa – näin Sinkkonen kirjoittaa tuoreessa kirjassaan – pojista itsestään on tullut ongelma, johon pitää puuttua ja jolle pitää tehdä jotakin.
”Holhoava asenne, jolla miehet ovat suhtautuneet naisiin, kohdistuu nytkyisin poikiin ja miehiin, jotka pitää opettaa tavoille.”
- Kun Jari Sinkkonen 1990 kirjoitti kirjansa Pienistä pojista kunnon miehiä, siinä kiinnosti eniten, että Sinkkonen puolusti poikien pyssyleikkejä. Poikien painiskelun estämisen esimerkiksi päiväkodeissa Sinkkonen uskoi johtavan vain entistä suurempiin vaikeuksiin aggressioitten hallinnassa.
Sinkkonen ei ole kääntänyt takkiaan. Edelleen hän on vakuuttunut, että sukupuolelle tyypillinen käyttäytyminen – poikien raisuus – ei ole kasvatuksen tulosta. Kyse on biologiasta: pojat kerta kaikkiaan ovat erilaisia kuin tytöt, ja jos eron kieltää, saa aikaan vain vahinkoa.
”Ennen kaikkea kieltäminen on hölmöä. On hölmöä, että otetaan jokin aate ja ruvetaan toteuttamaan sitä katsomatta yhtään tosiasioita, tajuamatta että tässä ole järkeä.”
”Ja sitten joku fiksu ja terävä feministinainen katsoo ahdistuneena kaksivuotiasta poikaansa, joka on silmänpalvoja ja katsoo, näkeekö äiti nyt varmasti, että hän leikkii tuttipullolla. Ja kun silmä välttää, poika jo onkin jonkin härvelin kimpussa.”
”Miksi tästä nyt ottaa hikeä? Miksi ahdistua siitä, että pikkupoika tykkää leikkiä härvelien kanssa, työntää autoa ja pöristä, eikä olekaan kiinnostunut hoivaleluista?”
”Tulee sellainen olo, että lapseen yritetään ängetä jotakin, mitä siinä ei luontaisesti ole. Se nostaa minulla karvat pystyyn.”
http://www.pellervo.fi/pellervo/kp10_05/pojanelamaa.htm
Toisin kuin nykyisin on tapana, Sinkkonen ei pidä sukupuolisensitiivistä eli sukupuoletonta lasten kasvatusta oikeana. Sen ideologian mukaanhan ei ole olemassa vain ennaltamäärättyä kahta sukupuolta, ja lapsen pitää itse saada valita, tuleeko hänestä poika, tyttö, poikatyttö, tyttöpoika vai mikä.
Hirveän harhaoppistahan sellainen vanhanaikainen sukupuolten korostaminen on nykyaikana, joten ei ihme, että Sinkkonen on menettänyt auktoriteettiasemansa modernien kasvattajien silmissä.
Muutamia lainauksia:
- ...pojat ilmeisesti kerta kaikkiaan oppivat ja jopa havaitsevat eri tavalla kuin tytöt. Koulu ei tätä välttämättä ota huomioon. Ideologisista syistä erot tahdotaan kieltää ja pojat ja tytöt kasvattaa samalla tavalla.
Ja siinä on Sinkkosen mission impossible, mahdoton tehtävä: koko hänen ajattelunsa lähtee poikien, ja vähän isienkin, maailman puolustamisesta.
- Se mikä Sinkkosta ärsyttää, on aate, ideologia, tapa jolla ongelmat politisoituvat, ja juuri nyt ne politisoituvat niin, että poikien ongelmat katoavat näkyvistä. Itse asiassa – näin Sinkkonen kirjoittaa tuoreessa kirjassaan – pojista itsestään on tullut ongelma, johon pitää puuttua ja jolle pitää tehdä jotakin.
”Holhoava asenne, jolla miehet ovat suhtautuneet naisiin, kohdistuu nytkyisin poikiin ja miehiin, jotka pitää opettaa tavoille.”
- Kun Jari Sinkkonen 1990 kirjoitti kirjansa Pienistä pojista kunnon miehiä, siinä kiinnosti eniten, että Sinkkonen puolusti poikien pyssyleikkejä. Poikien painiskelun estämisen esimerkiksi päiväkodeissa Sinkkonen uskoi johtavan vain entistä suurempiin vaikeuksiin aggressioitten hallinnassa.
Sinkkonen ei ole kääntänyt takkiaan. Edelleen hän on vakuuttunut, että sukupuolelle tyypillinen käyttäytyminen – poikien raisuus – ei ole kasvatuksen tulosta. Kyse on biologiasta: pojat kerta kaikkiaan ovat erilaisia kuin tytöt, ja jos eron kieltää, saa aikaan vain vahinkoa.
”Ennen kaikkea kieltäminen on hölmöä. On hölmöä, että otetaan jokin aate ja ruvetaan toteuttamaan sitä katsomatta yhtään tosiasioita, tajuamatta että tässä ole järkeä.”
”Ja sitten joku fiksu ja terävä feministinainen katsoo ahdistuneena kaksivuotiasta poikaansa, joka on silmänpalvoja ja katsoo, näkeekö äiti nyt varmasti, että hän leikkii tuttipullolla. Ja kun silmä välttää, poika jo onkin jonkin härvelin kimpussa.”
”Miksi tästä nyt ottaa hikeä? Miksi ahdistua siitä, että pikkupoika tykkää leikkiä härvelien kanssa, työntää autoa ja pöristä, eikä olekaan kiinnostunut hoivaleluista?”
”Tulee sellainen olo, että lapseen yritetään ängetä jotakin, mitä siinä ei luontaisesti ole. Se nostaa minulla karvat pystyyn.”
Vastaukset 2
Vanhimmat
hmm..perinnöllinen homous saattaa välittyä äidin kautta ,jolloin on ymmärrettävää, että homot eivät ole kadonneet sukupuuttoon, vaikka homomiehet eivät yleensä saa lapsia .
Unelma vapaasti valitusta elämäntavasta ja toisaalta näkemys synnynnäisyydestä elävät rinta rinnan homoseksualismista puhuttaessa – homoissa on molempen versioiden kannattajia. Julkisuudessa on silti tarkoituksenmukaisinta ylläpitää käsitystä homoudesta ikään kuin geeniperäisenä suuntautumisena, väittää Juha Ahvio.
- Toisin kuin mediaa seuraten voisi päätellä, homoaktivistien älykkösiipi edustaa konstruktivistista ”doing gender” (sukupuoli on tehtävä itse) -lähestymistapaa, eikä essentialistista ”olen syntynyt homoksi” -ajatusta, jolla homokulttuurille haetaan laajaa hyväksyntää niin yhteiskunnan kuin kirkonkin päättäjiltä.
- Essentialistinen selitys on tarkoituksenmukainen yleistä mielipidettä muokattaessa, koska näin homot olisivat myötäsyntyisesti sitä mitä he ovat, ikään kuin ”synnynnäisesti erilaisia”.
- Homoliikkeen ideologien konstruktiivismi tarkoittaa sosiaalista ja kielellistä rakennelmaa ja se on näin ollen vapaasti valittu elämäntapa ja identiteetti, joita tulee kunnioittaa.
- Konstruktivistit kavahtavat kuin ruttoa puhetta geeniperäisyydestä, sairaalloiseksi miellettävästä poikkeamasta, koska silloin heitä voitaisiin alkaa myös ”parantaa” tai pohtia vaikkapa homouden ehkäisemistä nykylääketieteen keinoin. Toisaalta eheyttämistä terapialla pidetään parantamiseen verrattavana loukkauksena, koska parannettavaa ei ole!
http://sley.fi/artikkeli/8099/median-”totalitaarinen-asenteellisuus”-allistytti-juha-ahvion