NYT KYNÄSSÄ ON ELÄMÄNVOIMAA

Äitisi varmaan tietää
omasta elämänkokemuksesta mistä haluaisi kirjoittaa ja kertoa.

Mehupilli katkaistuna ja työnnettynä johonkin ihmiskehon ahtaaseen tiehyeeseen todella rasittaa elämänvoimaa, aiheuttaa sietämättömät tuskat, joskus todella työkyvyn ja järjenkin menetyksen, kun elimellistä syytä ei järjettömään kipuun ja sekavaan oloon löydetä.

Juoppojen ja huumenarkkien käyttämä konsti jolla kusettavat miljoonaomaisuuksia itselleen käyttämällä toiselle ihmiselle syntynyttä kärsimys-, kipu- ja sekavuustilaa hyväkseen.

Tämän kirjoitti toinen mummu, voimakkaan kärsimyksen kokenut ja miljoonaomaisuuden menettänyt.
Sitä jotain mitä meissä vanhoissa naisissa on, nimitetään elämänkokemukseksi.

Ainoastaan tyhmät tekee sanoista vaarin. Tuossa käytettiin mehupilliä pelkkänä verbaalina ilmaisuna. Oletin että et osannut tulkita myöskään tuota loistavan elokuvan linkkiä mutta havainnollistetaan sekin sinulle jos vaikka oivaltaisit illan aikana. Tässä kriitikoiden lausuntoja ko. Kingin elokuvasta:

Elokuvan juoni on sekava. Äiti on pojan paras ystävä, etenkin jos he muuttavat kaksistaan vieraaseen pikkukaupunkiin. Mutta mitä jos molemmat ovat kissakammoisia, muuntautumiskykyisiä kummajaisia, jotka imevät elämää koskemattomista tytöistä? Eipä siinä mitään - poika menee säännöllisesti treffeille, ja kohtalokkaasti retkahtaneet neitsytsaaliit vedetään kotona iltapalaksi. Ja kissoja ei päästetä sisälle.

Poika on elänyt elämäänsä "jonkin hyvin voimakkaan ilmiön läheisyydessä." Mikä tämä ilmiö on, sitä ei elokuvassa tarkalleen kerrota, mutta ongelma voisi olla esimerkiksi okkultismi, joka on noussut äidin vanhempien kotona vallinneesta ongelmasta kuten alkoholismista tai ahdasmielisestä uskonnollisuudesta. Joka tapauksessa sopeutuminen "Elämäntapaan" ja ongelma on ottanut hänessä niin suuren vallan, että hänestä on alkanut tulla pikkuhiljaa Hellstenin sanoja lainatakseni "virtahevon muotoinen", eli tässä tapauksessa suuren, hahmoltaan kissaihmiseksi muuttuneen muotoinen. Hänestä on tullut todellisten tunteidensa irvikuva. Tämä estää häntä elämästä omana itsenään, ja hän on ikuisella pakomatkalla. Tällainen ihminen antaa lapselleen tasan sen, mitä hän on itse saanut. Poliisi toteaa pojasta: "hänellä ei ole kasvoja". Pojalla ei ole omaa identiteettiä, vaan hänen kasvonsa ovat "hämärtyneet", "epäselvät". Hänellä ei ole ollut kunnollista "peiliä", joka olisi auttanut häntä lapsena löytämään todellisen minuutensa. Omalla tavallaan vaikuttava on kohtaus, jossa poika pakomatkallaan näkee kissan, mikä saa hänet muuttamaan muotoaan ensin lapseksi (kuvaa häivähdystä sisäisen lapsen kohtaamisesta, ennenkuin "virtahevot" taas ottavat vallan).
Poika jopa muuntautuu näkymättömäksi. Jälleen varsin tyypillinen esimerkki läheisriippuvuutta sairastavan persoonan toiminnasta. Minä en saa näkyä, koska silloin minut paljastettaisiin.

Pojalla on aivan ilmeisesti ollut aikaisemminkin "suhteita" tyttöihin, joista hän on imenyt elinvoiman. Unissakävelijöissä esitetty tyttö on kuitenkin sikäli erilainen, ettei hän suostu hyväksikäytettäväksi, vaan hänen sisäinen "kissansa" raapaisee poikaa, kun poika imee elinvoimaa tytöstä. Tämän vuoksi tyttö jää eloon.



"tuhat kiloa kultaisen keskitien kultaa on arvokkaampi kuin miljoonaomaisuus katinkultaa"