Erittäin hyvä kirjoitus hesarilta.
Linkki..
http://uutiset.msn.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Hyvinvoinnin seuranta kaipaa uusia mittareita/1135267638942
Jos et käytä linkkiä kyseinen uutinen alla.
Hyvinvoinnin seuranta kaipaa uusia mittareita
8.7.2011 3:00 | Kommentit
A A Helsingin Sanomat
Yhteiskunnallisen kehityksen arvioinnissa käytetyin mittari bruttokansantuote (btk) ei enää yksin riitä kuvaamaan yhteiskunnan tilaa, sillä se ei kuvaa elämänlaatua eikä ota huomioon ympäristöarvoja. Sosiaalisen eheyden rapautuminen, eriarvoisuuden lisääntyminen, tuloerojen kärjistyminen, syrjäytyminen ja huoli ympäristön tilasta ovat asioita, joita kansakunnan tilinpidolla ei voi mitata. Bkt korostaa suhteettomasti tuotannon ja jatkuvan kasvun merkitystä elintason kuvaajana ja siten yliarvioi osin hyvinvointia.
Bkt:n rinnalle kaivataankin uutta, kokonaisvaltaisempaa tietoa ihmisten hyvinvoinnista. Tällaista mittaristoa aletaan Suomessakin kehitellä hyvinvointia koskevan päätöksenteon pohjaksi.
Valtioneuvoston kanslian raportti suosittelee, että btk:n rinnalle räätälöidään jo olemassa olevia mittareita hyödyntävä tiivis hyvinvoinnin mittaristo. Se kuvaisi muun muassa kansalaisten tuloja, työllisyyttä, sukupolvien välistä oikeudenmukaisuutta ja kestävää hyvinvointia.
Taloudellisen hyvinvoinnin mittareihin sisällytettäisiin esimerkiksi kotitalouksien käytettävissä olevat tulot ja todellinen kulutus. Ympäristön tila kytkettäisiin ympäristöterveyteen, johon vaikuttavat muun muassa hiukkaset, melu ja levähaitat. Sosiaalisen ulottuvuuden tai elämänlaadun indikaattoreita olisivat terveys, koulutus, henkilökohtaiset toiminnot, äänen saaminen kuuluviin politiikassa ja sosiaaliset suhteet. Koettuun hyvinvointiin kuuluisivat tulevaisuuden odotukset, eriarvoisuuden kokeminen ja oman talouden hallinta. Mittaaminen on mutkikasta, sillä hyvinvointia on koko elämän kirjo.
Bruttokansantuote kehitettiin teollisuusyhteiskunnan tarpeisiin taloudellisen toimeliaisuuden mittariksi 1930–40-luvuilla. Sotien jälkeen tärkeimpänä yhteiskunnallisena tavoitteena pidettiin mahdollisimman suurta kasvua.
Bruttokansantuote onkin oman aikansa tuote, eikä se enää täysin vastaa nyky-yhteiskunnan tarpeita. Bkt ei ota huomioon arvoja, joita ei voi mitata rahassa. Sitä vastoin bkt jopa kannustaa luonnonvarojen tuhlaamiseen, koska se kattaa kaiken taloudellisen toiminnan, myös ympäristölle ja ihmiselle vaarallisen toiminnan. Esimerkiksi sodat ja luonnonkatastrofit kasvattavat bkt:ta, kun jälleenrakennus synnyttää kasvua.
On hyvä, että talouskasvun rinnalle suunnitellaan indikaattoreita, jotka kuvaavat myös yhteiskunnan eriarvoisuutta ja ihmisten kokemaa hyvin- tai pahoinvointia. Luonnollekin tarvittaisiin arvottamiskeino, joka ottaa huomioon monimuotoisuuden, sillä luonnon köyhtymisellä voi olla vakavia seurauksia. Jos puhdas vesi, ilma ja ilmaston säätely vaarantuvat, niiden keinotekoinen korvaaminen voi tuoda ison laskun.
Luontoarvojen hintaa ja toisaalta luonnon köyhtymisen kuluja on arvioitu laajassa Teeb-hankkeessa (The Economics of Ecosystems and Biodiversity), joka on antanut vahvoja näyttöjä siitä, että jatkuva ekosysteemien köyhtyminen aiheuttaa huomattavia taloudellisia menetyksiä ja heikentää ihmisten hyvinvointia. Myös tämä pitäisi ottaa huomioon, kun kansakunnan tilinpitoa mitataan.
Uusia indeksejä kehitetään ympäri maailmaa. Esimerkiksi Ranskan presidentin Nicolas Sarkozyn vuonna 2008 asettama Stiglitzin–Senin–Fitoussin komitea teki talouden suorituskyvyn ja yhteiskunnallisen edistyksen mittaamiseen suosituksia, jotka liittyvät kansantalouden tilinpidon kehittämiseen, elämänlaatuun ja kestävään kehitykseen. Myös OECD, YK ja EU ovat tehneet työtä hyvinvoinnin kokonaiskuvaa luovien indikaattoreiden kehittämiseksi.
Suomessa on aivan oikein päädytty siihen, että pyörää ei tarvitse keksiä uudelleen, sillä tietoa on olemassa runsaasti. Sen sijaan tieto pitää saada helposti ja nopeasti käytettävissä olevaan muotoon. Vaikka valtioneuvoston kanslian työryhmän suosittelemat ratkaisukeinot – uusi mittaristo bkt:n rinnalle, tiedotus ja seminaari – kuulostavat latteilta, niitä tarvitaan, jotta tietoisuus yhteiskunnan epäkohdista kohenee ja etenee poliittisiin päätöksiin asti. Ennen kaikkea tarvitaan yhteiskunnallista keskustelua todellisesta hyvinvoinnista.
Mittareillakin on merkitystä, sillä niiden perusteella suunnitellaan esimerkiksi verotusta.
Ajoittain on syytä miettiä myös kasvun rajoja ja talouden kohtuullistamista. Jo nyt ihmiskunta elää yli varojensa ja kuluttaa luonnonvaroja enemmän kuin maapallo pystyy tuottamaan. Hyvinvointi ei ole pelkkää kasvua tai rahaa.
Linkki..
http://uutiset.msn.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Hyvinvoinnin seuranta kaipaa uusia mittareita/1135267638942
Jos et käytä linkkiä kyseinen uutinen alla.
Hyvinvoinnin seuranta kaipaa uusia mittareita
8.7.2011 3:00 | Kommentit
A A Helsingin Sanomat
Yhteiskunnallisen kehityksen arvioinnissa käytetyin mittari bruttokansantuote (btk) ei enää yksin riitä kuvaamaan yhteiskunnan tilaa, sillä se ei kuvaa elämänlaatua eikä ota huomioon ympäristöarvoja. Sosiaalisen eheyden rapautuminen, eriarvoisuuden lisääntyminen, tuloerojen kärjistyminen, syrjäytyminen ja huoli ympäristön tilasta ovat asioita, joita kansakunnan tilinpidolla ei voi mitata. Bkt korostaa suhteettomasti tuotannon ja jatkuvan kasvun merkitystä elintason kuvaajana ja siten yliarvioi osin hyvinvointia.
Bkt:n rinnalle kaivataankin uutta, kokonaisvaltaisempaa tietoa ihmisten hyvinvoinnista. Tällaista mittaristoa aletaan Suomessakin kehitellä hyvinvointia koskevan päätöksenteon pohjaksi.
Valtioneuvoston kanslian raportti suosittelee, että btk:n rinnalle räätälöidään jo olemassa olevia mittareita hyödyntävä tiivis hyvinvoinnin mittaristo. Se kuvaisi muun muassa kansalaisten tuloja, työllisyyttä, sukupolvien välistä oikeudenmukaisuutta ja kestävää hyvinvointia.
Taloudellisen hyvinvoinnin mittareihin sisällytettäisiin esimerkiksi kotitalouksien käytettävissä olevat tulot ja todellinen kulutus. Ympäristön tila kytkettäisiin ympäristöterveyteen, johon vaikuttavat muun muassa hiukkaset, melu ja levähaitat. Sosiaalisen ulottuvuuden tai elämänlaadun indikaattoreita olisivat terveys, koulutus, henkilökohtaiset toiminnot, äänen saaminen kuuluviin politiikassa ja sosiaaliset suhteet. Koettuun hyvinvointiin kuuluisivat tulevaisuuden odotukset, eriarvoisuuden kokeminen ja oman talouden hallinta. Mittaaminen on mutkikasta, sillä hyvinvointia on koko elämän kirjo.
Bruttokansantuote kehitettiin teollisuusyhteiskunnan tarpeisiin taloudellisen toimeliaisuuden mittariksi 1930–40-luvuilla. Sotien jälkeen tärkeimpänä yhteiskunnallisena tavoitteena pidettiin mahdollisimman suurta kasvua.
Bruttokansantuote onkin oman aikansa tuote, eikä se enää täysin vastaa nyky-yhteiskunnan tarpeita. Bkt ei ota huomioon arvoja, joita ei voi mitata rahassa. Sitä vastoin bkt jopa kannustaa luonnonvarojen tuhlaamiseen, koska se kattaa kaiken taloudellisen toiminnan, myös ympäristölle ja ihmiselle vaarallisen toiminnan. Esimerkiksi sodat ja luonnonkatastrofit kasvattavat bkt:ta, kun jälleenrakennus synnyttää kasvua.
On hyvä, että talouskasvun rinnalle suunnitellaan indikaattoreita, jotka kuvaavat myös yhteiskunnan eriarvoisuutta ja ihmisten kokemaa hyvin- tai pahoinvointia. Luonnollekin tarvittaisiin arvottamiskeino, joka ottaa huomioon monimuotoisuuden, sillä luonnon köyhtymisellä voi olla vakavia seurauksia. Jos puhdas vesi, ilma ja ilmaston säätely vaarantuvat, niiden keinotekoinen korvaaminen voi tuoda ison laskun.
Luontoarvojen hintaa ja toisaalta luonnon köyhtymisen kuluja on arvioitu laajassa Teeb-hankkeessa (The Economics of Ecosystems and Biodiversity), joka on antanut vahvoja näyttöjä siitä, että jatkuva ekosysteemien köyhtyminen aiheuttaa huomattavia taloudellisia menetyksiä ja heikentää ihmisten hyvinvointia. Myös tämä pitäisi ottaa huomioon, kun kansakunnan tilinpitoa mitataan.
Uusia indeksejä kehitetään ympäri maailmaa. Esimerkiksi Ranskan presidentin Nicolas Sarkozyn vuonna 2008 asettama Stiglitzin–Senin–Fitoussin komitea teki talouden suorituskyvyn ja yhteiskunnallisen edistyksen mittaamiseen suosituksia, jotka liittyvät kansantalouden tilinpidon kehittämiseen, elämänlaatuun ja kestävään kehitykseen. Myös OECD, YK ja EU ovat tehneet työtä hyvinvoinnin kokonaiskuvaa luovien indikaattoreiden kehittämiseksi.
Suomessa on aivan oikein päädytty siihen, että pyörää ei tarvitse keksiä uudelleen, sillä tietoa on olemassa runsaasti. Sen sijaan tieto pitää saada helposti ja nopeasti käytettävissä olevaan muotoon. Vaikka valtioneuvoston kanslian työryhmän suosittelemat ratkaisukeinot – uusi mittaristo bkt:n rinnalle, tiedotus ja seminaari – kuulostavat latteilta, niitä tarvitaan, jotta tietoisuus yhteiskunnan epäkohdista kohenee ja etenee poliittisiin päätöksiin asti. Ennen kaikkea tarvitaan yhteiskunnallista keskustelua todellisesta hyvinvoinnista.
Mittareillakin on merkitystä, sillä niiden perusteella suunnitellaan esimerkiksi verotusta.
Ajoittain on syytä miettiä myös kasvun rajoja ja talouden kohtuullistamista. Jo nyt ihmiskunta elää yli varojensa ja kuluttaa luonnonvaroja enemmän kuin maapallo pystyy tuottamaan. Hyvinvointi ei ole pelkkää kasvua tai rahaa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.