Pappi joka luopui uskosta.

Liian fiksu papiksi.

"MT: Mut miten sä selität nykyisin kärsimyksen? Miksi sitä on, mihin sitä tarvitaan?
JH:

Ei sitä tarvita mihinkään, mut siis tämän elämän luonteeseen vaan kuuluu että täällä maailmassa on sellaiset olosuhteet, jotka aikaansaa asioita, jotka muodostuu kärsimyksiksi.

Musta kristinusko on tässä suhteessa hyvin ongelmallisessa tilanteessa kun se selittää, että ihmisen lankeemuksen myötä tuli tähän maailmaan kärsimykset — synti ja sairaus ja kärsimykset.

Kuitenkin me tiedetään, että paljon ennen ihmisen maapallolle tulemista niin täällä, niin kun mä oon sanonut monissa yhteyksissä, että tyrannosaurukset popsi pienempiänsä ja tulivuoret purkautui ja eläimet kärsi. Kipua ja kärsimystä oli aivan valtavasti täällä jo ennen ihmisen maapallolle tulemista. Ei siis ihmisen lankeemus missään nimessä riitä selittämään tätä kärsimystä, mikä maailmassa on.
MT: Eli tää sun uskos perisyntiin... niin se on aika pahasti horjunut?
JH:

Niin nimenomaan. Siis kyllähän ihmisellä on myös taipumus pahaan ja ihminenkin tekee väärin, en minä sitä kiellä, että näin on. Mutta täs maailmassa on paljon muuta, joka aiheuttaa kärsimystä.

Mutta tähän kristinuskon suhtautumiseen syntiin ja kärsimykseen liittyy myös tämä ongelma, että ajatellaan, että ihminen on langennut ja sitten sen takia hänellä on tämä anteeksisaamisen tarve.

Mutta jos nyt Jumala on ollut kaikkivaltias, kaikkitietävä ja rakastava, niin miks Hän loi tällaisen maailman, missä ihminen sitten jatkuvasti lankeaa ja tekee väärin ja kärsii?
MT: Eli miksi Jumala antaa pahan tapahtua?
JH:

Niin, miksi pitää olla Jumalalla kaikki muka helvetit ja kadotukset. Eihän siis... se on ihmisten tietynlaista uskonnollista kehitelmää, mikä on aikojen kuluessa syntynyt.

Mutta jos nykyajan näkökulmasta asioita tarkastelee todella avoimesti ja kriittisesti niin en minä ymmärrä, voiko päätyä muuhun käsitykseen kuin että noi vanhat käsitykset on vääriä. Ei oo sellaista Jumalaa ja jotakin kuolemanjälkeistä todellisuutta missä olis helvettiä ja kadotuksia.
MT: Sä et enää usko niihin?
JH: En."

Matt.13:Toiset taas putosivat orjantappuroihin ja orjantappuratnnousivat
ja tukahuttivat ne aina on niitä jotka luopuvat uakosta.

Suurin osa täälläkin postaavista papeista on ateisteja vaikka eivät sitä kovin helposti myönnä. Voi muuten joutua työttömäksi.

Kiitos Mirka... Tuo pappi on siis saanut samantapaisen kokemuksen kuin minäkin. Kun lukee ja selvittää asioita enemmän, niin totuus pikkuhiljaa valkenee. Minäkin ihmettelin kun mitään konkreettista ei tapahdu vaikka kuinka hoetaan rukouksia. Niinpä tuon papin tuttavan poikakin kuoli, vaikka oli saatu oikein profetiota paranemisesta.

Kun huomaa asioita, ja ajattelee järjellä, niin silloin ei voi enää uskoa. Kaikki onkin vain luulottelua ja valetta. Sellaista usko on. Järki päähän!